Kuinka pian olit oikeasti valmis uuteen suhteeseen pitkän suhteen jälkeen? Sellaiseen suhteeseen joka on kestänyt, eikä ollut mikään laastarisuhde? Mistä voi olla itsestään varma, ettei uusi suhde ole laastari?
Olen eronnut vaimostani yhdeksän vuoden suhteen jälkeen kolme kuukautta sitten. Vaimo jätti minut. Viimeiset neljä vuotta liitossa olivat vaikeat ja viimeinen vuosi erityisen erityisen vaikea. Vaimo oli selkeä narsisti ja minä liian kiltti mies. Ero on näin loppujen lopuksi hyvä juttu, vaikken sitä itse luultavasti olisi koskaan hakenut. Tunteet vaihtelee tällä hetkellä vihasta suruun ja vaimon säälimisestä (on aikamoinen tapaus tämä exäni, eikä näytä pärjäävän kovinkaan hyvin tämän hetkisessä elämäntilanteessaan..) voimakkaisiin epäuskon ja epätoivon tunteisiin.
Elämääni on ”ilmestynyt” miellyttävä minua vähän vanhempi nainen, jolla myös hiljattain tullut ero. Hän ei ollut jättäjä, miehensä joka myös on narsisti, jätti hänet. Oikein kunnolliselta naiselta tämä uusi tuttavuus vaikuttaa. Huumorintajuinen, oikealla tavalla tempperamenttinen, silti kiltti, fiksu ja vielä kauniskin :) En vaan tiedä uskallanko aloittaa suhdetta hänen kanssaan oman eroprosessini takia. En halua missään tapauksessa satuttaa häntä enempää, kuin mitä hän on jo elämässään joutunut kestämään monessakin asiassa. Tämä viehättävä nainen on selvästikin omasta erostaan jo ”kuivilla”, joten häntä en epäile, etteikö hän olisi valmis suhteeseen. Mutta olenko minä? Kertokaa omia kokemuksianne ja antakaa viisaita neuvoja epävarmalle miehelle, siis minulle.
Olen eronnut vaimostani yhdeksän vuoden suhteen jälkeen kolme kuukautta sitten. Vaimo jätti minut. Viimeiset neljä vuotta liitossa olivat vaikeat ja viimeinen vuosi erityisen erityisen vaikea. Vaimo oli selkeä narsisti ja minä liian kiltti mies. Ero on näin loppujen lopuksi hyvä juttu, vaikken sitä itse luultavasti olisi koskaan hakenut. Tunteet vaihtelee tällä hetkellä vihasta suruun ja vaimon säälimisestä (on aikamoinen tapaus tämä exäni, eikä näytä pärjäävän kovinkaan hyvin tämän hetkisessä elämäntilanteessaan..) voimakkaisiin epäuskon ja epätoivon tunteisiin.
Elämääni on ”ilmestynyt” miellyttävä minua vähän vanhempi nainen, jolla myös hiljattain tullut ero. Hän ei ollut jättäjä, miehensä joka myös on narsisti, jätti hänet. Oikein kunnolliselta naiselta tämä uusi tuttavuus vaikuttaa. Huumorintajuinen, oikealla tavalla tempperamenttinen, silti kiltti, fiksu ja vielä kauniskin :) En vaan tiedä uskallanko aloittaa suhdetta hänen kanssaan oman eroprosessini takia. En halua missään tapauksessa satuttaa häntä enempää, kuin mitä hän on jo elämässään joutunut kestämään monessakin asiassa. Tämä viehättävä nainen on selvästikin omasta erostaan jo ”kuivilla”, joten häntä en epäile, etteikö hän olisi valmis suhteeseen. Mutta olenko minä? Kertokaa omia kokemuksianne ja antakaa viisaita neuvoja epävarmalle miehelle, siis minulle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvä mies, sinä kysyt nyt sellaista asiaa, johon kukaan ei voi antaa sinulle tyhjentävää vastausta.
Kukapa meistä on milloinkaan valmis yhtään mihinkään? Tai toisaalta aina olemme täydellisen valmiita sellaisena kuin kullakin hetkellä olemme.
Et sinä milloinkaan voi ihmissuhteissa saada takuita siitä, että "tämä juttu kestää hamaan hautaan saakka tms... " Toisaalta ihmissuhteeseen on parasta lähteä puolin ja toisin tietoisena siitä, että "katsotaan nyt" ilman mitään sen suurempia loppuiän sitoumuksia.
Mielestäni rakentavin ratkaisu tilanteeseesi on nyt se, että sinä avoimesti kerrot sekä itsellesi että tälle naiselle, että olet vielä epävarma uuden suhteen aloittamisesta. Jos haluat, voit(te) sitoutua tutustumaan lisää ja katsomaan mitenkä se yhdessä olo kenties sujuu. Sen enempää ei teistä kumpikaan voi itseasiassa luvata.
Ei ole minnekään lakiin (ei edes eettisiin sääntöihin) kirjoitettu, että jos aloittaa seurustelun, ettäkö sen pitäisi sitten olla 100%:sti lukkoon lyöty hamaan hautaan saakka.
Kun molemmat osapuolet ovat tietoisia siitä, että "tässä nyt tutustutaan ja katsellaan sovitaanko yhteen", niin silloin liikutaan rehellisesti selvillä vesillä.
Se, että oma eroprosessisi on `kesken` ei välttämättä ole este uuden suhteen aloittamiselle. Mutta jos itse sisimmässäsi tunnet tämän asian vahvasti häiritsevän, niin sitten lienee parasta, että et aloita uuden suhteen rakentamista - vielä.
Et myöskään voi mistään etukäteen saada tietoosi sitä, että onko kyseessä laastarisuhde vai ei. Ja toisaalta, mitä pahaa laastarisuhteissa on? Nehän juuri ovat parantavia :) Oleellista lienee kuitenkin se, että molemmat osapuolet tietävät missä mennään... Sitähän sinäkin ilmeisesti ajat takaa, että et halua aloittaa suhdetta, jos se sitten päättyykin ja sillä tavalla satuttaa tätä naista... Mutta hyvä mies, et sinä voi ETUKÄTEEN tietää sujuuko suhde vai ei. Älä lupaa hänelle enempää kuin mitä voit rehellisesti luvata: Eli "katsotaan... "
Milloin on sitten oikea aika uudelle suhteelle. En tiedä? Vain sinä tiedät.
eikä oikeaa vastausta taida sinun itsesi ulkopuolelta löytyä. Jokainen meistä kun toipuu omalla tahdillaan.
Sellaisen neuvon ehkä antaisin, että ota rauhassa siihen saakka että omat tunteesi edellisen suhteen osalta ovat tasaantuneet. Vasta sen jälkeen voit tietää miltä osin tunteesi ovat "todellisia" uutta naista kohtaan ja miltä osin mieli on tehnyt tepposet ja hakenut pakopaikkaa ahdistukselta.
Jos olette molemmat tahoillanne jo kertaalleen eronneet, olettaisin uudelta ihastukseltasikin ymmärrystä löytyvän hiukan hitaampaan uuteen alkuun.
Itsellä ero tuore asia myös.Minä lähdin,ex on ns. narsisti myös.En jaksanut henkistä alistamista ja sairaalloista mustasukkaisuutta.
Vaikka itse lähteekin liitosta,ei ero ole ollut helppoa asia.En itse voisi kuvitellakaan solmivani uutta suhdetta nyt.Olen tavannut moniakin miehiä,oikein fiksuja ja varteenoettavia kumppaneita.Osa olisi ollut valmis riskillä ns. laastarisuhteeseenkin,en vain halua sellaista.Eräskin mies sanoi,että paras lääke päästä entisestä eroon on juuri laastarisuhde.Sellaista en kuitenkaan itse halua.Haluan käydä tämän eron tuskan läpi ja kun olen varma,ettei mitään tunteita entiseen puolisoon ole enää,sen jälkeen olen valmis miettimään uutta suhdetta.
Sinun täytyy tehdä itse oma ratkaisu siltä pohjalta,miltä itsestäsi tuntuu.Kun kerran olet rehellinen uudelle naiselle,missä mennään,ei sinun tarvitse pelätä häntä loukkaavasi.Kun ei lupaa liikaa,ei toista voi satuttaa.Hän tietää mihin alkaa.Teillähän voi todellakin onnistua hyvinkin yhdessäolo.Ei kannata pelätä,jos toisesta välittää.
Minun ex löysi 2 kk:n yksinolon jälkeen uuden rakkauden.Hän uskalsi alkaa heti kiihkeästi uuden kanssa,mikset sinäkin?
hei, miettikääs nyt vähän.
Jos noin puolet avioliitoista hajoaa ja eron syinä mainitaan lähes aina narsismi, niin paljonko Suomessa on tällä hetkellä narsisteja!?
Mitä ne toiset 50 prossaa ovat teidän mielestänne?
Onko Suomi siis kahtiajakautunut maa myös tunnemielessä: narsistit paskiaiset ja epäitsekkäät hyvikset?
Laitoinkin tuon narsistin ärsyttääkseni,koska itseäkin huvittaa,kuinka paljon heitä muka on.Mutta oikeasti ex on sairaalloisen mustasukkainen alistaja enkä jaksanut enää.Tiedä sitten,mikä diagnoosi olisi oikeampi.Tai mitä väliä sillä,me emme parina sopineet asumaan yhdessä.Siinä meni vain 20v tajuta tuokin asia:)
vuotta sitten, reilun kymmenen vuoden suhteesta. Omasta halustani, mies ei olisi halunnut erota. Olin yksin lähes kaksi vuotta. Olin suhteessa sen jälkeen puolisen vuotta, se päättyi keväällä. Ei kukaan voi sanoa milloin olet valmis, jokaisen pitää tietää se itse. En ollut ajatellut milloin olen valmis suhteeseen, enkä ole ajatellut sitä nytkään, sen näkee sitten jos sopiva "ehdokas" tulee kohdalle
Jonakin päivänä rakastut, eikä mieleesi tule edes epäilyä onko tämä oikein, ryhdynkö tähän.
Minut jätettiin yli 10 v. liiton jälkeen. Alussa en meinannut jaksaa, ja tuntui ettei koskaan voi tulla uutta tilalle. Eräänä päivänä, reilun vuoden kuluttua erosta, tuli mies vastaan, ja minulta meni jalat alta. En suunnitellut uutta suhdetta, mutta tunteet veivät mennessään.
Samaa mietiskelen itsekin. Erosin hiljattain, yhdessäoloa seurusteluineen ja avioliittoineen kesti noin 20 vuotta.
Toisaalta olen halunnut rakastua jo monta vuotta sitten, mutta sitten taas tuntuu siltä, että enhän minä edes tiedä mitä miehen kanssa tehdään.
Heti eron jälkeen tuntui että pettäisin miestäni jos alkaisin uuden suhteen. Ero oli jo selvä, tunteita ei ole ollut moneen vuoteen, mutta uskollisuus on ollut minulle tärkeä asia.
En haluaisi sotkea ketään erooni eikä minun kanssani voisi olla jos ei olisi valmis kuuntelemaan myös hätää ja harmia ex-miehen jatkuvasta kiusanteosta.
Ehkäpä se uusi suhde on paikallaan kun uusi ihminen on siinä. Suhteet alkavat niin monin eri tavoin. Joku rakastuu silmänräpäyksessä ja tietää heti, että tuossa se on (tunnen pari tällaista). Jotkut päätyvät naimisiin asti kaveripohjalta. Ja sitten on kaikkea siltä väliltä.
Inhottavan usein olen kuullut, että tuttava seurustelee siksi, että on parempi olla kenen kanssa tahansa kuin yksin. Me hankalista ihmisistä eronneet tiedämme, että se ei ainakaan pidä paikkaansa.
Toivotan onnea sinulle, päätitpä mitä tahansa. Et varmaankaan voi tietää tulevaisuutta ja mihin mikäkin päätös johtaa, mutta lähtökohdathan tiedät ja asenne ratkaisee onnistumisenkin aika pitkälle.
Parasta on jutella sen elämääsi ilmestyneen naisen kanssa, ihan varmasti. Ei kai mitään voi varmasti luvata, eihän tässä kai erottaisi jos voisi, mutta yrittää voi aina.
oman itsesi kautta. Ei niinkään uuden suhteen kautta. Mielestäni ihminen on valmis uuteen suhteeseen, kun vanha on raivattu tieltä pois. Niin kauan kuin entiseen suhteeseen liittyvät tunteet, tavat ja tottumukset ovat päällimmäisinä, ei uudelle oikein ole tilaa. Sanot sääliväsi ja olevasi huolissasi exäsi pärjäämisestä eli ajattelet häntä ja kannat edelleen vastuuta hänestä. Tosiasia on kuitenkin se, että exäsi vastaa nyt itse omasta elämästään. Inhimillinen pitää olla, muttei ottaa enää vastuulleen exän pärjäämistä. Sinulla on nyt oma elämäsi elettävänä ja vanha on finish.
Mieti myös tätä uutta naistasi. Mikä hänessä viehättää sinua erityisesti? Et kai vain etsi samoja piirteitä kuin exässäsi oli silloin joskus? Oletko tehnyt selväksi itsellesi mikä ja kuka sinä itse olet, mitä haluat elämältä ja mikä sinulle itsellesi sopii parhaiten. Nyt, jos koskaan, on sellaisen pohdinnan aika, koska et ole vielä sitoutunut uuteen suhteeseen. Nyt voit ajatella vapaasti "minä", mutta sitten suhteessa aikanaan on taas tapana ajatella päällimmäisenä "me". Kilteillä ihmisillä on tapana ajatella aina ensin "me".
Yksi hyvä käytännön keino olisi osallistua johonkin eroseminaariin tai sen tyyppiseen toimintaan, jossa nimenomaan keskitytään eron jälkeiseen elämään. Googleta, löytyy varmasti.
Lyhyt neuvoni on siis, että älä hosu, ota kerrankin aikaa itsellesi. Ei se rakkaus ja naiset siitä mihinkään karkaa. Hyvää miestä odottaa nainen kuin nainen - on se niin harvinaista herkkua nykyään.
on silloin, kun siltä tuntuu. Siis vaikka heti. Jotkuthan aloittavat uuden suhteen ennenkuin ovat päättäneet vanhan ja jatkavat siitä heti eteenpäin ;).
On vain tyhmiä kokeiluja, joista joku aina onnistuu ;)
Itse erosin ja laastaroin itseäni, se että muistin aina mainita keskeneräisyyteni (erosta johtuen) minusta antoi minulle vapauden kokeilla miltä suhde tuntuu, ilman että olisin ollut "velvollinen" kantamaan vastuuta toisesta.
Toki aina suhteessa on vastuussa toisesta, mutta noin selkeästi suoraan jutellen annoin itselleni uusissa suhteissa liikkumatilaa, enkä tosiaan tarkoita pettämistä tai suhailua edestakaisin useissa suhteissa, vaan reilusti tilaa makustella haluanko suhdetta, kyseistä suhdetta, ihmistä elämääni.
kokonaista yhden laastarisuhteen kävin lävitse ennen kuin osui kohdalle kultajyvä jonka seurassa tunnen olevani se joka aina olin, mutta jolle ei ollut tilaa tulla itseksi.
Suhteen paras mittari on oma hyvinvointi. Jos suhteessa on hyvä olla, suhde on hyvä, mutta jos tuo hyvä olo on vain sitä ettei ole suorastaan paha olla, on suhde väärä.
Kyllä aidon rakkauden tunnistaa kun se kohdalle osuu, ei ehkä heti ja huomenna mutta viimeistään hetken kuluttua, parissa kuukaudessa. Varma tuntomerkki on että toimii/tuntee itse jotain ihan nurinkurisen kummallista.
omalla kohdallani tuo oli sitä, että olin vuosia tottunut esittämään roolia, jonka lävitse tuo mies tuli ja näki, ilman että uskoi kertaakaan yrityksiäni esittää jotain muuta kuin olin. Tuon lisäksi omat tunteeni olivat hyvin ristiriitaisia, mutta aina kun suljin silmäni ja menin miehen lähelle, tunsin tulleeni kotiin. Tiesin missä on paikkani vaikka pääni oli erosta sekaisin kuin trompin jäljiltä.
Onnea uudelle yritykselle, vain rohkea löytää rakkauden, vain laittamalla kaikki yhden kortin varaan voi voittaa. Jos onni ei suosi rohkeaa ja suhde karahtaa karille, sen voi lopettaa fiksustikin, keskustellen, yhteisymmärryksessä rikkomatta toista tarpeettomasti.