En enää tiedä mitä tekisin..
Elän avioliitossa miehen kanssa ja meillä yhteinen lapsi..Muuten kaikki on kait hyvin, mutta kun mies
on tosi laiska...
Meillä minä hoidan kotitaloustyöt ja kaiken muun, kuten laskut ja koetan saada edes rahaa jäämään vähän säästöön, työttömiä ollaan kumpikin. Miehellä on suurin osa laskuista jo mennyt ulosmittaukseen ja vuokraa ei ole moneen kuukauteen maksanut jne jne...
Mies on päivät koulussa ja poika minun kanssani kotona kahtena päivänä viikossa, kolmena päivänä viikossa on toki päivähoidossa.. Minä siivoan, kokkaan, hoidan pojan aina kun on kotona kanssani eli meillä hoidan siis ihan kaiken ja ukko ei laita tikkua ristiin. Olen henkisesti väsynyt ja fyysisesti pinna katkeamispisteessä kohta. Olen yrittänyt muutamaan otteeseen saada miestä edes imuroimaan kämppää mutta ei kun ottaa pojan painuu ulos kiroten. Kerran pyysin että tiskaisiko mies, niin taas sama juttu, kiroten paineli ovet paukkuen pojan kanssa ulos... Olen jo väsynyt tähän... Kohta haen itselleniköyttä jostain ja metsässä hirtän itseni kun ei jaksa tätä helvettiä enää.. En haluaisi erotakaan pojan takia!!
Elän avioliitossa miehen kanssa ja meillä yhteinen lapsi..Muuten kaikki on kait hyvin, mutta kun mies
on tosi laiska...
Meillä minä hoidan kotitaloustyöt ja kaiken muun, kuten laskut ja koetan saada edes rahaa jäämään vähän säästöön, työttömiä ollaan kumpikin. Miehellä on suurin osa laskuista jo mennyt ulosmittaukseen ja vuokraa ei ole moneen kuukauteen maksanut jne jne...
Mies on päivät koulussa ja poika minun kanssani kotona kahtena päivänä viikossa, kolmena päivänä viikossa on toki päivähoidossa.. Minä siivoan, kokkaan, hoidan pojan aina kun on kotona kanssani eli meillä hoidan siis ihan kaiken ja ukko ei laita tikkua ristiin. Olen henkisesti väsynyt ja fyysisesti pinna katkeamispisteessä kohta. Olen yrittänyt muutamaan otteeseen saada miestä edes imuroimaan kämppää mutta ei kun ottaa pojan painuu ulos kiroten. Kerran pyysin että tiskaisiko mies, niin taas sama juttu, kiroten paineli ovet paukkuen pojan kanssa ulos... Olen jo väsynyt tähän... Kohta haen itselleniköyttä jostain ja metsässä hirtän itseni kun ei jaksa tätä helvettiä enää.. En haluaisi erotakaan pojan takia!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
elämääs ja muuta siinä olevat epäkohdat! Jos kiikkuun ittes vedät, miten se parantaa sun elämääs? Ei mitenkään. Sillä saisit vain korjaamatonta vahinkoa aikasiks poikas ja miehes elämässä, puhumattakaan siitä kaikesta mistä jättäisit itsesi paitsi.
Jos et ole tyytyväinen parisuhteeseesi, anna se toisenkin tietoon ja hae apua (perheterapiaa tms.) tai jos mies ei siihen suostu, vuokraa pojalle ja itsellesi uusi asunto ja ryhdy "yksinhuoltajaksi" (ei suuri muutos entiseen...?). Jos mies ei tässä vaiheessakaan suostu keskustelemaan suhteenne ongelmista, totea vain että "itse valitsit ja heippa" ja hae avioeroa.
"En haluaisi erotakaan pojan takia!!" No mitä sinä haluat pojallesi tarjota? Epätasapainoisen kodin ja itsetuhoisen äidin? Mietipä nyt vähän! Jos todella haluat lapsellesi parasta, hoidat ainakin hänen ainoan ja ainutkertaisen äitinsä kuntoon! Jos äiti on onneton, ei lapsellakaan hyvin mene, vaikka kuinka vanhemmat yhdessä asuisivat ja perhe olisi "koossa".
Voimia! Ota elämäsi taas omaan hallintaasi ja lopeta itsesäälissä rypeminen - SINÄ teet elämästäsi juuri sellaisen, millaisen haluat.
Heissan!!
Kiitos neuvoistasi ja lopetan kyllä itsesäälissä rypemisen (tyhmää touhua sekin) ja alan muuttamaan elämääni sellaiseksi kun sen haluaisin.
Olen miettinyt eri vaihtoehtoja, mutta keskusteltuani miehen kanssa avioerosta, hän sanoi että ei suostu siihen lainkaan.
Toisekseen yksinhuoltajaksi en halua todellakaan ja kolmanneksi pitää selvittää ihan ensin omat asiat mitä itseltään ja elämältään haluaa.. Ja sitten mieheltä mitä hän elämältään haluaa ja koettaa tehdä kompromisseja ja olla mahdollisimman joustava eri tilanteissa..
Parisuhdeterapia olisi tosi hyvä idea, pitääpä ottaa selvää asiasta hetimiten onko täällä sellainen mahdollista (tuppukylä kun on)..
Sait kyllä minut miettimään syntejä syviä noilla sanoillasi, kiitos niistä ja aurinkoista syksyn odotusta sinulle!!!!
olipas kiva kuulla että sain sut paremmalle mielelle! Nyt vaan rohkeasti omaa elämää parantamaan! Samalla poikakin saa mallia, miten vaikeitakin asioita käsitellään ja hoidetaan, kun vaan jaksaa edes yrittää. Tsemppiä jatkoon!
vois olla teidän juttu.
Ei, kyllä teen ihan itse kotityöt, meille ei sossun kodinhoitajat tule, niin kauan kun minussa vielä henki pihisee...Mutta ajattelin lähinnä kotitöiden jakamista, ettei kaikki jäis minun vastuulle.
Esim; mise siivois joka toinen kerta ja vaikka tiskais 2 kertaa viikossa ja yms...
Haluaisin viettää enempi aikaa miehen ja pojan kanssa, mutta ei jää aikaa kun on aina kaikkea muuta...