Onko vastaavanlaisia kokemuksia:
olen seurustellut yli kaksi vuotta poikaystäväni kanssa ja hääkirkko on varattu ensi vuodelle.
Poikaystäväni vanhemmat ovat ihan mukavia, eikä minulla ole suurempia ongelmia heidän kanssaa ollut, mutta:
1. Oli kulunut lähemmäs kaksi vuotta ennen kuin he muistivat sukunimeni (se on vähän erikoinen, mutta ei kuitenkaan niin ulkomaalainen että sitä esim. olisi vaikea lausua). Siitä on myös pari viikkoa aikaa kun tuleva anoppi kysyi vanhempieni ammateista, vaikka siitä on ollut puhetta ennenkin. Heillä ei ole ollut kiinnostusta oikein mihinkään mikä liittyy minuun, vanhempiini, opiskeluuni tai yhtään mihinkään. Kun kerron heille jotain, jopa silloin kun vastaan heidän kysymiksiinsä, he eivät kuuntele kunnolla. Tämä on huomattu useasti poikaystäväni kanssa, koska he kysyvät minulta aina samoja asioita uudestaan, tai sitten eivät kysele lainkaan mitään. Tervehtivät vain lyhyesti (vaikka olisi pitkä aika siitä kun ollaan viimeksi nähty) ja sen jälkeen appi jatkaa TV:n katselua ja anoppi häärää keittiössä selostaen kaikki vähäpätöisimmätkin jutut mitä hän on tehnyt päivän aterian eteen, tyyliin: "en saanut s-marketista punaista paprikaa, joten oli pakko mennä k-kauppaan, mutta kun minulla ei ole plussakorttia, päätin että voisin sittenkin mennä alepaan, mutta sitten tulikin mieleeni että voisin ostaa keltaista paprikaa, ja joka tapauksessa tomaatit olisivat olletkin halvempi vaihtoehto, jne jne ...". Ei kysymystäkään mitä minulle tai edes mitä poikaystävälleni, heidän pojalleen kuuluu.
Kerran kun oma-aloitteisesti kerroin tulevalle apelleni opiskelustani, hän ei kommentoinut YHTÄÄN MITÄÄN, oli aivan hiljaa ja alkoi hetken päästä puhua jostain ihan muusta. Poikaystäväni vanhemmat eivät ole korkeasti koulutettuja, kun taas minä opiskelen yliopistossa, joten voi tietysti olla että siinä on jotain joka voisi selittää heidän käytöksensä - että heillä ei ole mitään kommentoitavaa asiaan joka on heille vieras.
2. Tulevat appivanhempani ovat kitsaita ihmisiä: vaikka apella ei ole korkeaa koulutusta on hän pärjännyt hyvin työelämässä ja ansaitsee todella hyvin. Kuitenkin he esim. pyysivät minulta bensarahaa kun teimme yhteisen reissun sukulaisten luo, vaikka he olisivat joka tapauksessa lähteneet reissuun ja kuitenkin maksaneet saman hinnan. Minulla ei opiskelijana ole paljon rahaa, joten se 10 euroa oli minulle iso raha jolla elän useita päiviä, kun taas heille se on vain pisara meressä, pieni lisäys heidän tililleen jolla on kymmeniä tuhansia euroja.
He matkustavat itse kaukaisiin maihin lomailemaan, mutta minun ja poikaysäväni tuparilahjaksi riitti heidän mielestään 30 euroa, vaikka rahatilanteemme ei ole koskaan ollut surkeampi - ja sen he tietävät.
3. Tuleva anoppini tekee kaikki kotityöt heidän taloudessaan perinteisen mallin mukaisesti, ja kun hän on vieraana hän ei pysty rentoutumaan siitä tehtävästä: kun he olivat meillä kylässä hän alkoi kauhistelemaan sitä ettei uunimme oikein toiminut, ja alkoi "auttamaan" minua kun hänen mielestään olin näköjään avuton, vaikka aina olen tehnyt paljon ruokaa ja leiponut. Kerran yhteisellä matkallamme minulla oli ruuan- laittovuoro, ja tottakai hän tuli sekaantumaan, ja hipelöimään kaikkia ruoka-aineita, jotka olin ostanut, kyseli mitä aion tehdä ja millä tavalla, antoi ohjeita rasittavuuksiin asti.
4. Olen saanut kahtena kesänä totta puhuen todella hyvät kesätyöpaikat, mutta mitään onnitteluja tai vastaavia en ole koskaan saanut appivanhemmiltani: anoppi meni suorastaan hämilleen kun hänellä ei ollut asiaan mitään kommentoitavaa, ja appi kuittasi asian hymyllä ja "ahaa"-sanalla. No, hymyilihän edes!
että sellaista.
olen seurustellut yli kaksi vuotta poikaystäväni kanssa ja hääkirkko on varattu ensi vuodelle.
Poikaystäväni vanhemmat ovat ihan mukavia, eikä minulla ole suurempia ongelmia heidän kanssaa ollut, mutta:
1. Oli kulunut lähemmäs kaksi vuotta ennen kuin he muistivat sukunimeni (se on vähän erikoinen, mutta ei kuitenkaan niin ulkomaalainen että sitä esim. olisi vaikea lausua). Siitä on myös pari viikkoa aikaa kun tuleva anoppi kysyi vanhempieni ammateista, vaikka siitä on ollut puhetta ennenkin. Heillä ei ole ollut kiinnostusta oikein mihinkään mikä liittyy minuun, vanhempiini, opiskeluuni tai yhtään mihinkään. Kun kerron heille jotain, jopa silloin kun vastaan heidän kysymiksiinsä, he eivät kuuntele kunnolla. Tämä on huomattu useasti poikaystäväni kanssa, koska he kysyvät minulta aina samoja asioita uudestaan, tai sitten eivät kysele lainkaan mitään. Tervehtivät vain lyhyesti (vaikka olisi pitkä aika siitä kun ollaan viimeksi nähty) ja sen jälkeen appi jatkaa TV:n katselua ja anoppi häärää keittiössä selostaen kaikki vähäpätöisimmätkin jutut mitä hän on tehnyt päivän aterian eteen, tyyliin: "en saanut s-marketista punaista paprikaa, joten oli pakko mennä k-kauppaan, mutta kun minulla ei ole plussakorttia, päätin että voisin sittenkin mennä alepaan, mutta sitten tulikin mieleeni että voisin ostaa keltaista paprikaa, ja joka tapauksessa tomaatit olisivat olletkin halvempi vaihtoehto, jne jne ...". Ei kysymystäkään mitä minulle tai edes mitä poikaystävälleni, heidän pojalleen kuuluu.
Kerran kun oma-aloitteisesti kerroin tulevalle apelleni opiskelustani, hän ei kommentoinut YHTÄÄN MITÄÄN, oli aivan hiljaa ja alkoi hetken päästä puhua jostain ihan muusta. Poikaystäväni vanhemmat eivät ole korkeasti koulutettuja, kun taas minä opiskelen yliopistossa, joten voi tietysti olla että siinä on jotain joka voisi selittää heidän käytöksensä - että heillä ei ole mitään kommentoitavaa asiaan joka on heille vieras.
2. Tulevat appivanhempani ovat kitsaita ihmisiä: vaikka apella ei ole korkeaa koulutusta on hän pärjännyt hyvin työelämässä ja ansaitsee todella hyvin. Kuitenkin he esim. pyysivät minulta bensarahaa kun teimme yhteisen reissun sukulaisten luo, vaikka he olisivat joka tapauksessa lähteneet reissuun ja kuitenkin maksaneet saman hinnan. Minulla ei opiskelijana ole paljon rahaa, joten se 10 euroa oli minulle iso raha jolla elän useita päiviä, kun taas heille se on vain pisara meressä, pieni lisäys heidän tililleen jolla on kymmeniä tuhansia euroja.
He matkustavat itse kaukaisiin maihin lomailemaan, mutta minun ja poikaysäväni tuparilahjaksi riitti heidän mielestään 30 euroa, vaikka rahatilanteemme ei ole koskaan ollut surkeampi - ja sen he tietävät.
3. Tuleva anoppini tekee kaikki kotityöt heidän taloudessaan perinteisen mallin mukaisesti, ja kun hän on vieraana hän ei pysty rentoutumaan siitä tehtävästä: kun he olivat meillä kylässä hän alkoi kauhistelemaan sitä ettei uunimme oikein toiminut, ja alkoi "auttamaan" minua kun hänen mielestään olin näköjään avuton, vaikka aina olen tehnyt paljon ruokaa ja leiponut. Kerran yhteisellä matkallamme minulla oli ruuan- laittovuoro, ja tottakai hän tuli sekaantumaan, ja hipelöimään kaikkia ruoka-aineita, jotka olin ostanut, kyseli mitä aion tehdä ja millä tavalla, antoi ohjeita rasittavuuksiin asti.
4. Olen saanut kahtena kesänä totta puhuen todella hyvät kesätyöpaikat, mutta mitään onnitteluja tai vastaavia en ole koskaan saanut appivanhemmiltani: anoppi meni suorastaan hämilleen kun hänellä ei ollut asiaan mitään kommentoitavaa, ja appi kuittasi asian hymyllä ja "ahaa"-sanalla. No, hymyilihän edes!
että sellaista.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Peru kirkko.
luulet olevasi.
Miksi heidän pitäisi olla kiinnostuneita sinusta ?
Miksi miniän pitäisi olla kiinnostunut anopista ja apesta, ovat täysin tuntemattomia ihmisiä toisilleen?
Todennäköisesti tulevat anoppisi/appesi ovat ns. putki-ihmisiä ja hiukan yksinkertaisiakin sekä hirvittävän itsekkäitä. He ajattelevat asioista aina samalla tavalla yms. Eivätkä nähtävästi osaa edes käytöstapoja. Luulisin, että jos aiot olla heidän kanssa tekemisissä, niin älä odota mitään...Keskustele vain heitä kiinnostavista asioista - luulisin, että tällä neuvolla pärjäät heidän kanssa. Pääasia on, että tuleva aviomiehesi on OK:)
ihmiselle joka tämän kirjoitti.Älä välitä noista asiattomuuksista, jotkut niitä tehtailee ja kaippa nauttivat siitä. Saisivat kyllä niihinkin tuoda jotain sävyjä kun tuntuu siltä että sama on asialla, on niin tyypillisiä.
Asiaan. Minulla on kokemuksia juuri tuosta sinun kirjoittamastasi asiasta.Kolmenkymmenen vuodenkaan jälkeen ei asia ole muuttunut, vastaan kiltisti samoihin kysymyksiin vieläkin.
Nimen sentään muistaavat. Olen jo nuorena huomannut asian että tyhjää puhutaan ja kysellään mutta silmistä näkee ettei kuunnella ja saatetaan puhua päälle.Siihen ei auta kun huumori, eli anna olla.Sama on kyllä puhuu kenen kaa vaan, joskus olen joutunu häpeemäänkin kun niin selvästi näkyy että tyhjää kysellään. Mutta auta armias sitä omaaaaaa asiaa. Smooool tookkia taukoamatta itsestä, tekemisestä ym. ym. Tunnen työkavereittensa kumminkaimojenki tapahtumat.Eivätkö tälläiset ihmiset huomaa mitä tekevät. Minä en ymmärrä,pitää olla huomaavainen ja luontaisella tavalla.
Sitä mun oikeesti piti sanoa että jos muuten miehen kanssa hyvin niin älä vaivaa itteäs tuolla.Siihen ei tule muutosta mutta älä anna vaikuttaa. Ohita. Itekki kamppailin vitutuksineen aikani kunnes aloin huumori mielessä keräämään mieleeni kaikenlaista. Niitä on nyt kiva muistellakki. Ja pyörin vieläkin samassa porukassa, mies on kummiski se mun oikea.
Älä peru kirkkoa ellei parempaa syytä. Terveisiä 30 vuoden kokemuksella.
käyttää kaa-sanaa, jota käyttävät peruskoululaiset?
Täydellinen jälkeenjääneisyys....huhhhuhhhhhh
1. Minun appiukkoni ei vieläkään muista minun nimeäni aina. Tosin hänellä menee kaikki nimet enemmän ja vähemmän sekaisin vaikka ei ole edes kovin vanha. 50v.
Appivanhempasi voivat pelätä lausuvansa sukunimesi väärin tai se on heistä hankala. Ei siis paniikkia tuon suhteen.
Eikö teidän vanhemmat ole koskaan tavanneet, siis kun appiukko ammateista kyselee?
Eihän kaikkea voi muistaa varsinkin jos vanhemmillasi on erillaisemmat ammatit. Tai voihan olla että appiukolle tuli hetkellinen muistikatkos.
2. Minua ihmetyttää, että jouduit maksamaan bensoja.. Mutta toisaalta olithan sinäkin siinä autossa. Itse olen usein kuskannut appivanhempiani omilla rahoillani ja meidän autolla vaikka olimme opiskelijoita.
3. Anoppisi ei ehkä ole tottunut siihen että hänelle laitetaan ruokaa tai sitten hän aisti sinun jännityksesi. Älä huolestu tuostakaan nimim:minuakin neuvotaan vaikka olen ammattikokki.
4.Appivanhemmat ei onnittele? no ONNITTELE ITSE ITSEÄSI=)
Sinä et ole maailman napa=)
Toivottavsti et ainakaan noiden asioiden takia mitään välilöisiä ala rikkomaan=)
Hyvää kesää ja tulevaa syksyä. Kyllä ne appivanhemmatkin alkaa kuuntelemaan sitten joskus.. Varmaan ainakin sitten kun saatte lapsia.
"miniä minäkin" puhuu asaa.
Tuli mieleeni sekin, että tulevat appivanhempasi todella saattavat olla vähän yksinkertaisia tai rajoittuneita. Kenties he ovat vähän hämmentyneitäkin sinusta, en tiedä mistä syystä.
Mutta yksi asia jäi vaivaamaan: Tulevat appivanhempasi ovat tulevan aviomiehesi biologiset vanhemmat. Miehesi tulee luonteensa, tapojensa ja älykkyytensä puolesta vanhempiinsa.
Tutkaile tätä asiaa mielessäsi edes yksi hetki.
ihminen,joka ottaa itse toiset luonnostaan huomioon voi odottaa samaa hyvää käytöstä myös kanssaihmisiltään..Ei tartte olla mikään 'maailman napa',jos toivoo et toiset ihmiset kohtelee hyvin,sehän vaan kertoo,et ihminen välittää myös itsestään eikä anna toisten kohdella miten sattuu...
Aika tyypillistä käytöstä vanhemmilta ihmisiltä.Miksi heidän pitäisi olla niin pirun kiinnostuneita sinusta. En minäkään omaa miniäni koko ajan huomioi. arvailenpa että appesi on hämäläistä sukua....sellainen käytös on ihan normaalia. Nykynuoria pitäisi vain olla koko ajan ihailemassa....
On toki kohteliasta huomioda miniäkin. Vaan kun kaikki ihmiset ei ole kiinnostuneita toisten asioista.
Eikä kaikki voi ymmärtää "hienoja" koulutuksia. Siihen ei tarvitse olla yksinkertainen, joillakin sellainen ei vain kiinnosta, eikä siksi ymmärrä.
Nuorelle ihmiselle hyvää käytöstä on kunnioittaa vanhempia ihmisiä. Myös vanhempien ihmisten asioita. Tämä kyseinen miniä varmaan saisi hienot keskustelut aikaiseksi kyselemällä appivanhempien nuoruudesta ja heidän elämistään. Tuollainen kyseleminen ehkä sitten saisi appivanhemmat kiinnostumaan miniän elämästä.
Eihän toki asia ole niin, että miniä menee appivanhemmileen kertomaan vain omia asioitaan.
Edelleen en ymmärrä miksi appivanhempien pitäisi olla miniän asioista kiinnostuneita.
En ole erityisemmin kiinnostunut miniästäni enkä muistakaan lasteni avopuolisoista/asuinkumppaneista.
Olisikohan syy siinä, kun on neljä lasta, jotka ovat viettäneet suht vilkasta seuraelämää eli tyttö- ja poikaystäviä on tullut ja mennyt. Vanhin on nyt 30 ja häenen eka tyttöystävänsä oli minulle hyvinkin läheinen, oli paljon meillä ja seurusteli pikkusisarusten kanssa. Juttua kesti 5 vuotta ja pääsin tutustumaan riitaiseen eroon, jossa osapuolet soittelivat ja mollivat toisiaan. 10 v nuoremmalla kuopuksella on myös ollut poikaystävä, joka muuttuessaan entiseksi jaksoi soitella kaikki perheenjäsenet useaan kertaan valittaen tyttären käytöksestä.
Joskus tuntuu siltä, että lähes jokaisessa perheen juhlassa on jollakin lapsistani "uusi" ja olen ilmoittanut, että olen kohtelias ja koitan pitää edes nimen mielessä, ulkonäöltähän yleensä samalla henkilöllä uudet kumppanit ovat entisten klooneja. Lasten kumppaneiden vanhemmista olen tavannut ainoastaan virallisen miniän vanhemmat, mutta minulla ei ole heidän kanssaan muuta yhteistä kuin laki-sukulaisuus lapsestani.
kasvatustehtäväsi suorittanut?
Otan osaa tuollaiseen elämään, surunvalitteluni.
En voisi kuvitella, että oma elämäni olisi jotain tuollaista, kyllä sentään fiksut ihmiset eivät seurustele, jos tuollaista hommaa nyt voi mitenkään seurusteluksi edes kutsua, kenen kanssa tahansa ja vaihda toista kuin paitaa......
Oletko ollut yksinhuoltaja ja sinulla ei ole ollut aikaa kasvattaa perhettäsi vai ettekö muuten vaan ole panostaneet muuhun kuin lisälapsiin.
Sanoisin, että kahdessakin lapsessa on kasvattamista. No, omalla kohdallani asiat ovat menneet oikein hyvin kahden kanssa.
Nykyisten avoliittojen aikana ei kumppanin vaihtaminen ole konstikaan, jos lapsia ei ole.
Kumpikin osapuoli tienaa omat rahansa, maksut puolitetaan, ja jos niistä syntyy kiistaa, niin erotaan.
Ei se ole sen kummenmpaa.
Miksi vanhempien ja muiden sukulaisten pitäisi pitää kirjaa kaikkien poika- ja tyttöystävien nimistä ja kasvoista, koska eivät parhaassa tapauksessa heitä näe kuin kerran, pari.
Seurusteltiinhan sitä ennenkin monen kanssa, ennen kuin se oikea ja ainoa löytyi. Silloin vain ei kaikkia kandeja esitelty suvulle avokumppanina.
No hei kaikille vastanneille. Kiitos asiallisista vastauksista, asiattomat viestit taas ovat menneet yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos
- jokainen kirjoittajista varmaan tietää onko hänen viestinsä ollut asiallinen vai ei. En nyt enää aikaani tuhlaa tällä foorumilla, jolla näyttää olevan jos jonkinlaista kävijää, joten hyvät kesät vaan kaikille...!
Kun tekee aloituksen palstalle, odottaa vastauksia, eikö niin?
Kun on miniän kysymys anoppipalstalla, niin kirjoittamaton laki on, että sävy on negatiivinen. Miniä huomaa appivanhemmissaan virheitä, ja toiset saman ikäiset miniät tukevat aloittajaa.
Monissa vastauksissa saadaan samantapaisia esimerkkejä ja parasta on, jos anoppi koetaan luonnevikaiseksi.
Eikö niin?
Asiattomia vastauksia on aina joukossa. Jotkut kävyt pitävät appivanhempien puolia. Tyhmät.
"Olen saanut kahtena kesänä totta puhuen todella hyvät kesätyöpaikat, mutta mitään onnitteluja tai vastaavia en ole koskaan saanut appivanhemmiltani: anoppi meni suorastaan hämilleen kun hänellä ei ollut asiaan mitään kommentoitavaa, ja appi kuittasi asian hymyllä ja "ahaa"-sanalla. No, hymyilihän edes!"
Kyllä minäkin mummuna olen ollut ihan iloinen, kun lapsenlapsi on saanut kesätyöpaikan. Onnittelen jopa.
On se kannustettava silloin, kun siihen on aihetta. Nuoret aikuistuvat ihmiset uskovat, että kaikki heitä koskevat tapahtumat ovat ihastuksen aiheita koko suvulle.
Sitten kun tulet isoksi ja saat vakituisen työpaikan, opit tekemään ruokaa, ja et tarvitse enää neuvoja, niin suhteesi appivanhempiinkiin muuttuvat aikuisemmiksi.
Odota siihen asti.