tyttäreni soitti mulle eilen poikaystävänsä mökiltä ja sanoi,että menevät kihloihin jouluna kumpikin on 15.vuotiaita.ovat olleet yhessä pulitoista vuotta ja nyt päättivät yhessä semmosta.kertokaas viisaamat onko järkee vai ei mennä noin nuorena kihloihin eikö sitä voi ollsa yhessä ilman sormuksiakin kun ovat vielä niin nuoria?minua itteeni ainakin askarruttaa aika lailla koko asia.
että näin...
......
4580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
noh, positiivista asiassa on se että tyttäresi ilmoitti sinulle ja että ajankohta on vasta jouluna. Eli teillä vaikuttaisi olevan välit vähintäänkin ok kunnossa ja hän ei ole suunapäänä kihloihin syöksymässä.
Itse olen seurustellut 14 vuotiaasta asti, ja harkitsimme kihloja monesti vuosien varrella. Kuitenkin päädyimme ostamaan sormukset vasta 7 vuoden seurustelun jälkeen. Elämän arvot ja kihlautuminen merkitys ovat muuttuneet matkalla täysin. Pääsääntöisesti olen sitä mieltä parin iästä riippumatta, että kihloja tulisi harkita aikaisintaan 2 vuoden seurustelun, ja mielummin avoliiton jälkeen. Mielestäni 4 vuoden yhteiselon jälkeen voi alkaa jo sanoa tuntevansa toisen.
Vaikka olin nuorempanakin niin varma että tämä on se mies jonka haluan ja jonka kanssa tulen elämäni viettämään olen iloinen ettei aikanaan kiirehditty. Kukaan ei voi ainakaan tulla arvosetelmaan tai väheksymään kihlauksemme merkitystä. Jos olisimme sen 15 vuotiaana tehneet, olisimme varmasti kohdanneet monia epäileviä katseita ja "suloisia/sääliviä" hymyjä. Tottakai sen tietää jokainen pari itse mitä tuntee ja mikä on aitoa, nuorempana tuollaiset ajatukset olisivat vain olleet paljon haavoittavempia kun taas aikuisena tuntee itsensä ja varmempi.
Omasta kokemuksestani siis ymmärrän hyvin tyttäresi tunteet, halu sitoutua ja näyttä rakkautensa kaikille on suuri. Sitä vaan on niin onnellinen että haluaa sinetöidä tilanteen pysyväksi, osaksi ehkä siksikin että 15-vuotiaana oma elämä ja identiteetti on niin hakusessa että suhteen sinetöinti ja sillä saavutettu pysyvyyden/turvallisuudentunne kuulostaa hyvältä siinä tunteiden hullunmyllyssä vaikka itse aikuiseski itsensä tunteekin.
Silloin kihlaus olisi merkinnyt minulle sitoutumista, pysyvyyttä, luottamusta, lupausta olla yhdessä toisen tukena ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Nykyisin kihlaus on minulle vakavampi asia, se on lupaus avioliitosta ja syvemmästä yhteydestä jota tulee vaalia ja arvostaa.
Sinulla ja tyttärelläsi vaikuttaisi olevan puhevälit kunnossa, joten keskustele hänen kanssaan. Mutta tee se ennenkaikkea rakentavasti, ei tuomiten. Kysy mitä sormukset heille merkitsee? Monet nuoret käsittävät kihlat nykyisin ns"sitoutumissormuksina" eikä avioliittolupauksina. Se on mielestäni ihan ok toteuttaa vaikka sormuksin joita pidetäänkin oikean käden nimettömissä, tai samoin ketjuin kaulassa, pienellä samantyyppisellä tatuoinnilla kämmenessä yms.. Vasemman nimettömän kehottaisin kuitenkin jättämään odottamaan avioliitto aikomuksia, joihin nyt on kuitenkin vähintään 4 vuotta vielä aikaa ja todennäköisesti enemmän. Keskustelkaa asiasta ja mietteistäsi, syistä ja seurauksista rauhassa ja tuomitsematta.
Mikäli he nyt kuitenkin pysyvät päätöksessään ja kihlautuvat mielestään riittävin perustein jouluna niin ok, et voi asialle mitään vaikkei se sinusta paras ratkaisu olisikaan. Ei se välien menettämisen arvoista ole kuitenkaan, avioliittoinstituutio siinä nyt osaltaan kärsii, mutta elämä opettaa.
Kirposipas tässä muistellessa aika romaanitekstiä, toivottavasti edes osa ymmärrettävää. Hyvää jatkoa!
Menin itse "kihloihin" 16- vuotiaana, lähinnä se oli vaan siksi kun on niin hauska kantaa sormusta sormessa, ei tullut silloin mieleen että olisi avioliittolupaus tms. Äitini sai "kohtauksen" mutta kapinallisena nuorena 80- luvun lopussa pidin pääni. Vakuuttelin kyllä äidilleni että en ole hankkiutumassa raskaaksi ja että käyn kyllä koulut loppuun. Saman miehen kanssa oltiin vuosi seurusteltu, sitten kihloihin, kihloissa 5 vuotta, sitten naimisiin ja sitten perustamaan perhettä. Nyt ollaan oltu naimisissa 13 vuotta, yhteistä taivalta siis 19 vuotta. Jos nyt tyttäreni tulisi sanomaan että on kihloissa ja ikää 15 vuotta, saisin itsekkin kohtauksen...Jos keskustelisit tyttäresi kanssa millä perusteella he menevät kihloihin.
Ymmärtääkö hän mitä se merkitsee. Tosin nykypäivänä kihlat eivät ole enää siinä merkityksessä kuin silloin "joskus", vaan luulisin enemmän olevan nuorilla sellainen "muotijuttu". Haluaisin itse sinuna tietää tulevaisuuden suunnitelmat tytöltä ja samat asiat myös pojalta, tuleehan hänestä vävy-kokelas ja kihlaa sinun lapsesi. Ei asia ole ehkä niin vakava kuin se kuullostaa, voihan olla että he haluavat vain seurustella sormukset sormessa mutta koulut on käytävä loppuun ja työtä hankittava ennen perhettä. Kun kumpikin saatte asiallisen keskustelun käyntiin, eiköhän se sillä selkene, se on se nuoruus ja rakkaus sellainen yhdistelmä että ei aina ajatella selkeästi... :)
olen yrittänyt puhua tytölle järkee vaikka miten päin ja se tässä nyt eniten ärsyttää,kun pojan vanhemmat anto luvan mennä kihloihin elikkä meiltä ei edes kysytty mitä mieltä me ollaan.ei se ole,niin,että menenpä tästä kihloihin ja,sit kuvitellaan,että ollaan loppu elämä yhessä.ja,kun mun tyttö on muutenkin herkkä luonteeltaan,niin just sitä pelkään,että käy joskus,niin ,että meneekin välit poikki pojan kanssa ja siinä sitä,sit ollaan.saas nähdä miten käy!
lastasi elämältä, vaikka kuinka haluaisit. Kyseinen poika voi hyvinkin rikkoa tyttäresi sydämen jossain vaiheessa olivatpa he sitten kihloissa tai eivät ja sama voi tapahtua myös toisinpäin. Valitettavasti myös kyyneleet ja sydänsurut kuuluvat elämään ja niiltä vanhempamme eivät voi meitä suojella. Kuitenkin nuoret ovat usein hauraan ja herkän kuorensa alta myös sitkeitä ja aikansa itkettyään jatkavat elämää eteenpäin edes aavistuksen viisaampina.
Sinuna yrittäisin säilyttää puheyhteyden tyttöön, mutta sen sijaan, että kertoisin hänelle omia totuuksiani, yrittäisin terästäytyä kuulemaan hänen totuuttaan eli mitä kihlaus hänelle merkitsee ja mitä se muuttaa? Älä huuda, äläkä saarnaa. Kerro tyttärellesi, että olet ollut vihainen (jos olet ollut), koska rakastat ja olet huolissasi hänestä ja haluat hänen parastaan. Kuitenkin viime kädessä tyttäresi joutuu tekemään elämässään valintansa itse, etkä sinä voi tehdä niitä hänen puolestaan. Niin kuin jo aiemmin joku kirjoitti, kihlaus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita nuorilla sen vakavampaa kuin sormuksen kantaminen, joten välttämättä se ei todellisuudessa muuta yhtään mitään.
Muista myös se, että tutkimusten mukaan teinien seurustelun pituus korreloi yleensä positiivisesti vanhempien vastustuksen kanssa eli mitä enemmän vanhemmat seurustelua vastustavat, sitä kauemmin se kestää. Toisin sanoen todennäköisesti kannattaa yksinkertaisesti hyväksyä se, että tyttäresi seurustelee ja mahdollisesti menee kihloihin kyseisen pojan kanssa, mutta samalla myös puhua aikuismaisten tekojen mukanaan tuomasta vastuusta ja sen vastuun turvallisesta kantamisesta.