Olen pettänyt miestäni monen miehen (vapaiden ja varattujen) kanssa vuosien aikana. Aina aikaisemmin se oli vain pelkkää seksiä ilman tunteita, vaikka tapasimme uudelleen ja uudelleen jonkun miehen kanssa, joitakin tapasin vain kerran.
Niin tämänkin piti olla. Molemmat varattuja ja rakastamme kumppaneitamme. Ensimmäiset tunnit se olikin seksiä. Juttelimme ja rakastelimme koko yön, välillä nukuimme pienen hetken sylikkäin. Vain yksi ainoa yö ja molemmat olemme kuin halollalyödyt. Kaipaamme vain toisiamme ja janoamme toisiamme ihmisinä, ei seksinä. Löysimme toisissamme ihmisen, joka ajattelee asioista ja tuntee kuin itse.
Uhraisinko omat tunteeni ja unohtaisin ihaniman tapaamani miehen vai jättäisinkö mieheni, jota myös rakastan...
Niin tämänkin piti olla. Molemmat varattuja ja rakastamme kumppaneitamme. Ensimmäiset tunnit se olikin seksiä. Juttelimme ja rakastelimme koko yön, välillä nukuimme pienen hetken sylikkäin. Vain yksi ainoa yö ja molemmat olemme kuin halollalyödyt. Kaipaamme vain toisiamme ja janoamme toisiamme ihmisinä, ei seksinä. Löysimme toisissamme ihmisen, joka ajattelee asioista ja tuntee kuin itse.
Uhraisinko omat tunteeni ja unohtaisin ihaniman tapaamani miehen vai jättäisinkö mieheni, jota myös rakastan...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Itse olet se jota et rakasta. Koska jos rakastaisit, et voisi pettää toista. Hoida itseinhosi ensin ja ala sitten vasta toisten kanssa suhteeseen. Nyt olet vain hyväksikäyttäjä. Laske nykyinen miehesi valheittesi verkosta vapaaksi.
...itse valheiden verkkoon kiinni jääneenä. Mutta, nämä nyt yleensä tahtoo paljastua, vaikka miten yrittäisi salata...
Kerroin verkosta vain oman osuuteni, en toistapuolta, on hyvä muistaa että jokaisessa parisuhteessa on kaksi ihmistä verkkoine ja ihmisuhteissa on uskomattoman monimutkaisiakin kiemuroita ulkopuolisen silmään.
Uusi miesystäväni lähti suhteestaan. Teen itse samoin omassa suhteessani. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen jotakin tällaista, jos jatkaisin entisessä suhteessa, muutosta tuskin tapahtuisi. Nyt tunnemme uuden miehen kanssa, että tätä olemme molemmat odottaneet ja etsineet elämässämme - niin paljon itse itseämme rakastamme, että emme ole lakanneet aikaisemmin etsimästä! Enää ei tarvitse etsiä, meissä on toisillemme kaikki mitä rakkaalta ihmiseltä toivomme. Meillä on kuitenkin vielä yhteistä onnellista elämää edessämme ainakin 40-50 vuotta.
Miten ihmiset päätyvät ensimmäisen puolisonsa kanssa naimisiin tai avoliittoon? Tällä palstalla saa vähän väliä lukea juttuja, joissa muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen ollaan voimakkaammin "rakastuneita" kuin koskaan ennen. "Rakastunut" on saattanut olla naimissa vuosikausia ja hänellä saattaa olla monta lasta. Oletteko menneet ensimmäistä kertaa naimisiin esimerkiksi raskaana ollessanne vanhempien pakottamana vai ettekö muista ensimmäisen avioliittonne suhteen alkuaikoja? Suomessa ei kai ole mitään järjestettyjä avioliittoja, joten jokainen on kai itse tehnyt ratkaisunsa ja naimisiin mennessä suurin osa on täysi-ikäisiä. Ehkei kuitenkaan täysijärkisiä ainakaan näistä äkkirakastumisista päätellen.
Älä viitsi. Luultavasti petät jo parin vuoden sisällä sitä
uutta miestäsi muiden miehien kanssa. Et sinä tiedä rakkaudesta
yhtään mitään.
Olet vain itsekäs ja tunteeton nainen. Väität rakastavasi nykyistä
miestäsi, mutta olet jatkuvasti häntä pettänyt. Ei se ole
mitään rakkautta, oli millaisia kiemuroita tahansa. Rakkauteen
kuuluu toisen kunnioitus. Et sinä miestäsi ole kunnioittanut,
jos olet vieraita käynyt panemassa vähän väliä.
Uusi suhteesikin lähtee liikkeelle siitä, että molemmat ovat
pettäneet puolisojaan.
Et sinä mitään rakkaudesta tiedä. Veikkaan että uusi suhteesikin
kaatuu pettämiseen. Sitä en tiedä, kumpi pettää ensin.
Sellainen ehdotus vielä, että ehkä tiedän kannattaisi sopia
sen uuden miehen kanssa ns. avoimesta suhteesta, jossa saa
käydä vapaasti vieraissa. Jos kerran molemmat ovat jo
ansioituneita pettäjiä, niin ei kai se sinuakaan voi häiritä,
jos mies käy välillä muita naisia painamassa? Kävithän
sinäkin suhteessa ollessasi muita miehiä panemassa?
Olen aina hyväksynyt miehelleni syrjähypyt, nykyiselle ja uudelle tulen myös hyväksymään - tietenkin. Vähänhän tuo olisi ironista olla hyväksymättäkin :-) Miesten tuntuu vain olevan niin vaikea hyväksyä, että joku toinen mies panee hänen OMAA rakastaan.
Ois syytä sitten vähän lueskella lisää.
Naimisiin mennään kun halutaan itsenäistyä ja/tai lähteä kotoa. Tuntuu mukavalta kun on joku kaveri. Tai mennään naimisiin kun muutkin niin tekevät ympärillä, sosiaalinen paine on kova. Mennän naimisiin kun halutaan pitää isot sukujuhlat. Mennään rakastuneisuuden huumassa vihille ja kolmen vuoden päästä ihmetellään minkälaisen ihmisen kanssa sitä tulikin mentyä. Mennään naimisiin kun halutaan perhe, kunhan vain on hyvä isä/äiti tyyppi. Mennään naimisiin kun asuttu joku vuosi yhdessä. Mennään naimisiin kun lapsi on tulossa, on turvatumpi olo lapsen takia. Mennään naimisiin että saadaan paremmin oma asunto jne.
Aika harva sitä löytää nuorena syvää rakkauttaan Itsekkin oli 46, ennenkuin tapasin. Kaikki ei tapaa koskaan.
Meitä on moneksi. Siksi on turhaa kuvitella, että se tapa, jolla itse rakastaa itseään ja toisia, on kaikille juuri se sama tapa. Ei ole olemassa absoluuttista totuutta eikä absoluuttista rakkautta....
neille. Toivottavasti olette julkisesti heti yhdessä.
ensimmäinen liitto oli vaan sellanen harjoitusjuttu "rakastuneisuuden huumassa.." ja tää uus on sit vakaasti harkittu "muutaman kerran sänkykamarissa panojen välissä"? Miks sit nämä "uusiosuhteet" pakkaa kariutumaan samalla tavoin? Miten sitä kumppanin oppii paremmin tuntemaan, jos suhde alkaa sängyssä? Kaikkihan tietää (ainakin pitäisi), että siinä lähinnä yritetään miellyttää kumppania mahdollisimman paljon, oli syy sitten mikä tahansa.
40-50 vuotta?Salli mun nauraa.Kunnes jompikumpi teistä kyllästyy arkeen ja "huomaa" jonkun toisen juuri Sen Oikean ja pettää ja jättää.Niinhän teille on nytkin käynyt.Mikä estäisi näin käymästä vastakin?
Toivottavasti olette ylpeitä teoistanne ja olette onnellisia,koska te todella ansaitsette toisenne!
johtopäätöksiä. Mie kirjoitin ihan yleisellä tasolla, en itsestäni. Kun näitä asioita on tutkittu, siis kyselty ihmisiltä.
Mie solmin järkiliiton, mies oli hyvä isäksi ja sekä pääsin itse pois kotoo. Sitä kesti 15 vuotta.
Uusi suhde alkaa monesti ihan samalla tavalla kuin ekakakin. Mulla ei. 3 vuotta seurustelua ennenkuin muutettiin yhteen ja sitten vasta naimisiin. Tästä ei oo syytä enää erota, tykätään ihan tosissaan toisistamme.
Näistä asioista löytyy ihan oikeetakin tietoo jos vain viitsii ottaa selvää. Ei tarvii jauhaa roskaa ja omia katkeroituneita mielikuvituksen tuotteita.
Julkisesta yhdestäolosta: sehän olisi meille itsellemme helpoin ratkaisu; kertoa vain kotona, että mulla on toinen ja sitä rataa. Tällöinhän se jätety osapuoli saisi kaiken kannettavakseen ja olisimme itse vain ihanan onnellisia.
Kuitenkin olemme sitä mieltä, että itse olemme soppamme keittäneet ja itse se on lusikoitava. Nyt omat suhteemme luonnollisestikin viilenee kun ajatuksemme ovat toisissamme. Lopetamme nätisti entiset tarinat ja sitten säädyllisen ajan jälkeen on meidän vuoromme.
Todennäköisesti petetty saa puolelleen "suvun ja puoli valtakuntaa" ja pettäjät maksavat onnestaan kovan hinnan. Jätetyn ja petetyn osa on yleensä sen verran kova, että sillä saa sympatiaa, mikä tietysti helpottaa asian läpikäyntiä. Kaksi "onnellista" sen sijaan saavat perheen rikkojan leimat, vaikkei se pitäisi edes paikkaansa. Ihana onni voi siis olla noista alkuajoista kaukana, kun käytännön asioita sompaillaan kaikenlaisen syyttelyn ja katkeruuden siivittämänä.
Tiiän kaksikin ensmäistä liittoo jotka on alkanut seksisuhteena. Seurustelivat muutaman kuukauden ja pang eikun naimisiin. Ei ne sen kummempia oo. Ei kaikki mieti niin vakavasti ees ekaa avioliittoosa.
samalla yleisellä tasolla minäkin, juttuni ei suoraan kohdistunut sinuun. Mutta, siis yleisellä tasolla, jos on tavannut sitä "tulevaa puolisoaan" muutaman kymmenen kertaa, ja yleensä sängyssä, ja muutenkin niissä "salaisissa" merkeissä. Miten se muka on tutustumista paremmin, sehän on selvä (edelleen yleisellä tasolla) että molemmat yrittävät miellyttää toisiaa ja tuovat vain hyviä puolia itsestään esiin.
Tiedän tosiaa monta "uusiosuhdetta", jotka jotenkin näin alkaneet, eikä ne tosiaa sitten kauaa oo kestäny. Ja ne jotka on kestäny, on molemmat tulleet jo uusiin aatoksiin, kun vaaleanpunaiset pitsireunat on karisseet.
Ja juuri tästä syystä epäilen kaikkia "uusiosuhteita", vaikka omakin nykyinen suhde alkoi jotenkin tähän tyyliin, kestänyt kyllä jo 6 vuotta..
oonki!
Joo niin mäki. Seksiä oli, nainen varattu ja mies sinkku, yhteen ja parin kuukauden päästä papin eteen. Kuukausi ja erottiin riidoissa. Pari vuotta ja tuomarin eteen tällä kertaa, niin hirvee sota kaikesta mahdollisesta. Jopa exmieski sotkettu mukaan.
Sinäpä se tiedät kaiken:)lisää tälle palstalle näitä asiantuntioita ???????!!!!!!!!!!
se on sitä ensihuumaa... kyllä se siitä ajan myötä muuttuu... tämänkin uuden tuttavuuden kanssa.
Jos sulla ei lapsia ole nyk. parisuhteessasi, kannatan eroa. Et ole tainnut löytää vielä itseäsi.
edestään löytää...
se joskus käy. Mutta järki käteen silti: Se miltä tuntuu nyt, ei välttämättä tunnu siltä jonkun ajan päästä. Joten jäitä hattuun ja päivä kerrallaan :).
miten vaimo ja äiti edes kehtaa kirjoitella tänne tuommoisia?
Yäk millainen äiti olet!
Minä olen nyt pettänyt miestäni ensimmäisen ja viimeisen kerran (lasteni isää, sillä mies hän ei ole ollut minun mittapuuni mukaan pitkään aikaan). Ja olen tosi onnellinen tapahtuneesta. En aio kertoa kenellekään tapahtuneesta, mutta sen verran asiasta opin, että aion jättää mieheni ja kunnioittaa jatkossa omia tunteitani enemmän. En tiedä tuleeko alkaneesta suhteestani yhtään mitään, mutta vaikka ei tulisikaan, olen sentään kokenut jotakin sydäntäkoskettavaa monien vuosien tauon jälkeen. Ja saanut taas maistaa miltä tuntuu kun tuntee jotakin. Kerran täällä vain eletään ja kaikilla on oikeus etsiä onneaan. Tottakai toisten loukkaamista pitää välttää viimeiseen asti, mutta joskus tilanttet ovat sellaisia, että ne ovat päällä ennen kuin huomaatkaan. Myös kaikki suhteet ovat aina kahden kauppa, ja molempien osapuolten vastuulla. Jos suhteessa on kaikki kunnossa, harvemmin sitä ajautuu aidan toiselle puolelle. Tätä mieltä minä, itsenäinen, aikuinen nainen jonka riippakivenä on vuosikausia ollut surkea mammanpoika.
onnea onnea onnea
kerrankin tervettä itsetuntoa omaava nainen, ei huonossa suhteessa todellakaan kannata roikkua ja koko elämäänsä pilata
ite päädyin sinkkuuteen ja tässä on kyllä puolensa, täytyy myöntää...
Tiedän mistä puhut. Eteenpäin, sanoi mummo hangessa! Olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Sähköpostini: [email protected]
Sinä et rakasta miestäsi, vaikka sanot niin. Rakastunut ihminen ei jaa itseään muille miehille. Ei tarvitse miehenkään hävetä, että kaikki kaksijalkaiset prässää hänen vaimoaan. Eiköhän ukko ole joka sinut todellisuudessa jättää ja kohta toinen ukko ja toinen... Minä olen ymmärtänyt, että miehet on tarkempia naistensa tekemisistä kuin naiset miestensä. Ainakin lähtö valkeaa nopeammin, jos mies tietää puolison pettävän.
Jätin jo mieheni. Hän vannoo rakkauttaan, antaa kaiken anteeksi ja olisi valmis tekemään mitä vain, että saisi minut takaisin. Ei en enää palaa, tiedän kasvaneeni taas pikkusen ihmisenä.
kannattaa jatkaa harjoituksia. Kukin taaplaa tyylillään. En henkilökohtaisesti ilkeäisi kirjoittaa millekään palstalle, että miten ole paneskellut vieraiden ihmisten kanssa. Se siitä!
se antais anteeksi vain siksi, että sais itte sut lempata. On sellasiaki tapauksia, tiedän jopa puolen kymmentä. Akka hehkuttaa kaikille, et on se muhun rakastunu ku anteeks antaa, ja parin viikon päästä akka jo ulkona ku lumiukko. Älä kuvittele ittestäs liikoja, samaa rataa sun elämäs kulkee. Pian on taas uus kulli kiikaris ja piiri pieni pyörii.