... jokaista katsettasi. Nyt tiedän miltä intohimo tuntuu... Sinun kanssasi olen kokonainen, minä itseni. Minä. En pelkää mitään, en uskottele. Olen. Ne viestit päivittäin lämmittävät sydäntäni. Kaipaavia viestejä saat sinäkin, useasti päivässä. Elän kerrankin tässä hetkessä, en siinä sitten-kun-maailmassa, ja olen onnellinen...
Mutta... mikä saa minut pelkäämään tulevaisuutta? Mikä on se juttu, joka jarruttaa heittäymästä ihan täysillä? Onko se entinen elämä kaikkine raadollisuuksineen, väkivaltaa unohtamatta. Sitä kun sai kunnolla siipeensä, odottamatta. Keskellä kaunista päivää.
Vai onko ne lapset, sinun ja minun? Liian monta elämää sotkettavaksi tähän hetkeen.
Vai onko se oma epävarmuuteni itsestäni, jollen sittenkään kelpaa, kun arki koittaa?
Uusi perhe tulossa vai menossa? Yhteensä neljä ihanaa muksua! Kaksi toistaan rakastavaa ihmistä. Onko liikaa vaadittu, että saisin onnen antaa tulla? Että saisin sen mistä aina haaveilin; Sisäisen rauhan...
Miksi olen kahden vaiheilla? Kuuntelenko järkeä, vai intuitiitiota? Mistä sen tietää...
Uusperheitä perustetaan pilvin pimein nykyään, miksen minä uskalla???
Mutta... mikä saa minut pelkäämään tulevaisuutta? Mikä on se juttu, joka jarruttaa heittäymästä ihan täysillä? Onko se entinen elämä kaikkine raadollisuuksineen, väkivaltaa unohtamatta. Sitä kun sai kunnolla siipeensä, odottamatta. Keskellä kaunista päivää.
Vai onko ne lapset, sinun ja minun? Liian monta elämää sotkettavaksi tähän hetkeen.
Vai onko se oma epävarmuuteni itsestäni, jollen sittenkään kelpaa, kun arki koittaa?
Uusi perhe tulossa vai menossa? Yhteensä neljä ihanaa muksua! Kaksi toistaan rakastavaa ihmistä. Onko liikaa vaadittu, että saisin onnen antaa tulla? Että saisin sen mistä aina haaveilin; Sisäisen rauhan...
Miksi olen kahden vaiheilla? Kuuntelenko järkeä, vai intuitiitiota? Mistä sen tietää...
Uusperheitä perustetaan pilvin pimein nykyään, miksen minä uskalla???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Olen usein miettinyt mikä saa ihmisen pelkäämään niin että ei uskalla rakastaa. Vai onko se sitä että on rikki, hajalla menneestä eikä halua toiste enää rikkoutua ja suojaa itsensä niin että ei voikaan enää rakastaa? Vai onko sittenkin intuitiolla uudessa ihmisessä jotain varottavia merkkejä? Mistä sen tietää onko se pelko vai intuition varoituksen sana? Vai muistuttaako jokin asia tiedostamattomassa menneen säryistä?
Minullakin oli väkivaltainen suhde josta selviäminen vei kauan aikaa. Uusi ihminen on tehnyt paljon töitä saadakseen minut antautumaan suhteeseen ja luottamaan uudelleen. Silti vielä joskus pelkään mutta se on kai normaalia kun on saanut pahasti siipeensä. Sitä vaan kai sitten pikkuhiljaa alkaa taas luottaa kun huomaa maaperän turvalliseksi.
Olen huomannut että sisäinen rauha tulee kun pystyn asettumaan elämään ilman pelkoa. Silloin lepään elämässä, ilman paineita mistään. Silloin uskallan myös rakastaa. Kun pelko iskee, mietin mitä pelkään,ihan konkreettisesti. Puhun usein nykyiselle rakkaalleni pelot ja silloin usein pelon taika katoaa. Ajan kanssa uskallat varmasti, jos huomaat askeleet turvallisiksi.
Anna itsellesi aikaa. Mihin sinulla on kiire? Jos mies rakastaa, hän odottaa vielä huomennakin. =)
kiitos kamalasti koskettavasta viestistäsi! Annoit uskoa tulevaan, selviytymiseen ja ajan kanssa elämiseen. Sitä aikaa kai vieläkin tarvitsen, samoin sitä rakastavaa puoliskoa joka jaksaa päivästä päivään. Yritän luottaa, uskoa huomiseen. Siihen on aihetta.
Ihanaa tetää, että on olemassa samanlaisen "entisen elämän" kokenut vertaisihminen, joka on päässyt jaloilleen. Onnea sinulle kaikessa. Onnea koko elämässä!
Itselleni taisi aikanaan häydä sittenkin vähän köpelösti, kun tietoisesti hankkiuduin peloistani eroon. Alkuun sainkin sisäisen rauhan ja helpottuneen olon sekä uskalluksen elää kunnolla.
Mutta näin vuosien jälkeen kolikon kääntöpuoli näyttää olevan se, että samalla tiedostamattani kuolivat myös toiveet ja haaveet. Nyt olo on kyllä edelleen rauhallinen, mutta jotenkin turta.