onko totta

Yleensä kaikkien uskontojen uunituoreet "uskoon tulleet" ovat aluksi jonkinlaisen hurmiollisen ahaa-elämyksen vallassa. Siinä vaiheessa heistä tulee myös tuputtajia, sillä he eivät voi kuvitella kenenkään olevan onnellinen ilman tätä autuasta olotilaa. Ajan mittaan innostus yleensä laimenee reaalitasolle. Joillakin siitä saattaa tulla toinen luonto.

Itse tunnen yhden muslimiksi kääntyneen vaimon. Hän innostui aluksi ajatuksesta, mutta on nykyään lähinnä välinpitämätön ateisti. Huntua hän ei käyttänyt edes alussa. Tosin hänen muslimimiehensäkin harjoittaa uskontoaan vain suurpiirteisesti.

Tunnen myös yhden kristityksi kääntyneen musliminaisen. Hän kävi aluksi joka sunnuntai innoissaan kirkossa, ja pakotti miehensä mukaan. Nykyään hän käy kirkossa lähes yhtä harvoin kuin tapakristityt. Mieskin huokaisi helpotuksesta kun saa sunnuntaisin katsoa telkkaria jumalanpalveluksen sijaan ;-)

Se ei kylläkään pidä paikkaansa että kristityn naisen olisi avioliiton vuoksi käännyttävä muslimiksi. Ainostaan kristityn miehen tulee tehdä niin ainakin paperilla. Jotkut ehkä vaihtavat uskontoa hälläväliä fiiliksin jonkun suvun mieliksi. Toiset taas innostuvat asiasta tosissaan ja saattavat perehtyä uskontoon paremmin kuin syntyperäiset muslimit. Saattaa se johtaa fanaattisuuteenkin joissakin tapauksissa. Uskonnoissahan on aina se vaara. Omassa suvussani on fanaattisia helluntalaisia. Heitä ei kestä kukaan, sillä he pilaavat kaikki kivat häät ja sukujuhlat asettumalla korokkeelle syntistä sukua pelastamaan. Heitä ei siis enää edes kutsuta. Nämä sukulaiset olisivat varmasti myös fanaattisia muslimeita jos olisivat jostain syystä islamiin kääntyneet helluntaiherätyksen sijaan.

tässä jonkin aikaa virtuaalisesti ja livenä seurannut mm. suomalaisia käännynnäisnaisia, niin tuntuu että kun ei ole sitä syntymästään saakka koettua "kokemusta" eikä ympäröivän maailman "tukea" niin menee välillä tuo uskonnon harjoittaminen pikkuisen överiksi. Ei sinänsä, jokainen eläköön elämänsä niinkuin parhaaksi näkee, mutta tarkoitan kun vertaan uskoa esim. mieheeni ja hänen perheeseensä ja syntymästään saakka muslimeina eläviin ystäviini niin ero on valtaisa. Siinä kun kääntynyt nainen suomessa miettii onko ovikellon laulu avain millä helvetin portit aukeavat vaikka rukoilee viidesti päivässä. Mieheni esimerkiksi (ja hänen muu perheensä) pystyy toimimaan ilman mitään taiteilua päivästä toiseen.

Esimerkit on hyvinkin äärilaidoistaan haettuja eikä tarkoitukseni ole millään tavalla mollata islamiin palanneita suomalaisia naisia. Tarkoitan, kun tuntuu, että joittenkin ihmisten kohdalla islam on rajoite, mikä estää kaiken normaalin toiminnan.