Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa yli kaksi vuotta. Rakastan häntä todella paljon mutten ole varma hänen tunteistaan. Kun riitelemme niin hän haukkuu minua ja jos itken liikaa hän satuttaa minua fyysisesti, mutta vain vähän. Olen koko suhteemme ajan ollut siinä käsityksessä että hän haluaa olla kanssani aina, mutta vasta nyt olen alkanut miettimään olenko vain tyttöystävä millä ei oikeastaan ole väliä. Haluaisin olla hänelle sellainen että hän tietäisi haluavansa olla kanssani vielä 10 vuoden päästä. Olenkin typeränä odottanut viimeisen vuoden että hän pyytäisi kihloihin osoittaakseen että haluaa olla aina yhdessä. Toki hän on monesti sanonut rakastavansa mutta 2 vuoden jälkeen se on melko yleistä. Molempina vuosipäivinä olen odottanut jotain romanttista, mitä en ole saanut vaikka olen kyllä muistutellut vuosipäivistä ym.
Mahtaako tällainen johtua siitä että hän on aika paljon insinöörimäinen eikä ymmärrä romantiikan ym. päälle vai siitä että hänelle ei tule mieleen kihlaus tai vuosipäivien vietto minun takiani mieleen. Eli hän voisi jollekin muulle naiselle olla erilainen.
Kysyin asiaa eilen häneltä johon hän hermostuneena sanoi että miksi luulen meidän vielä 5 vuoden päästä olevan yhdessä ja ettei hänen elämänsä kaatuisi jos eroaisimme ym pahaa. Myöhemmin hän kuitenkin sanoi ettei tarkoittanut sitä muttei kuitenkaan tiennyt haluaako olla aina kanssani.
Haluaisin tietää johtuuko tämä minusta vai siitä että hän on tumpelo naisten kanssa. Vai pitäisikö jatkaa suhdetta sillä pohjalla että toinen haluaa olla tällä hetkellä yhdessä vaikka ei tulevaisuudesta tiedäkään. Olen 19 ja "pilannut" jo nuoruuttani joten en haluaisi seurustella muuten vaan vaikka kovasti rakastankin.
Mahtaako tällainen johtua siitä että hän on aika paljon insinöörimäinen eikä ymmärrä romantiikan ym. päälle vai siitä että hänelle ei tule mieleen kihlaus tai vuosipäivien vietto minun takiani mieleen. Eli hän voisi jollekin muulle naiselle olla erilainen.
Kysyin asiaa eilen häneltä johon hän hermostuneena sanoi että miksi luulen meidän vielä 5 vuoden päästä olevan yhdessä ja ettei hänen elämänsä kaatuisi jos eroaisimme ym pahaa. Myöhemmin hän kuitenkin sanoi ettei tarkoittanut sitä muttei kuitenkaan tiennyt haluaako olla aina kanssani.
Haluaisin tietää johtuuko tämä minusta vai siitä että hän on tumpelo naisten kanssa. Vai pitäisikö jatkaa suhdetta sillä pohjalla että toinen haluaa olla tällä hetkellä yhdessä vaikka ei tulevaisuudesta tiedäkään. Olen 19 ja "pilannut" jo nuoruuttani joten en haluaisi seurustella muuten vaan vaikka kovasti rakastankin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos hän satuttaa sinua, kun itket hänen tunne-elämänsä on sen verran vinksallaan, että sinun olisi viisainta kävellä ovesta ulos. Itkuun on tarkoitus osoittaa myötätuntoa. Satuttaa ei saa ketään. Poikaystäväsi ei tule tuosta muuttumaan vaan hän todennäköisesti tulee hakkaamaan sinua tulevaisudessa samoin kuin kaikkia tulevia tyttöystäviään.
Asia ei johdu sinusta, mutta parin vuoden alistamisen jälkeen itsetuntosi on niin alamaissa, että alat uskoa asioiden olevan sinun syytäsi ettet kohta itse tajua häipätä.
Ihmiset voivat olla tumpeloita ihmissuhteissaan, mutta fyysinen vahingoittaminen ei ole hyväksyttävää.
Tämä oli ihan sairaan hyvin kirjoitettu. Muistan joskus aikanaan kun itkin, poikaystäväni nauroi ja sanoi että mitä sä noin pienestä vollotat. Ja hän sitten hakkasikin minua ja alisti ja sai minut voimaan elämässäni pahoin hänen kanssaan sen kuusi vuotta ja toipumiseen on nyt mennyt neljä. Itsetuntohan siinä meni ja sitä paikkaillaan vielä edelleenkin.
Rakkaus ei ole satuttamista vaan toiselle hyvän toivomista. Miehesi tuntuu olevan luonnevikainen. Sitä ei muuta muu kuin terapia. Sinä et häntä saa muuttumaan. Olet jo nyt kynnysmatto. Noinko tahdot elämäsi elää? Meillä on nimittäin vain yksi elämä.
"Itkuun on tarkoitus osoittaa myötätuntoa."
Niin on varmaankin tarkoitus. Satuttaminen on totta kai tuomittavaa, mutta joskus itku voi olla naurettavaa. Tulee sellainen "ei helkkari mitä pelleilyä... jokaisesta pikkuasiasta pitää itkeä" olo. Silloin ei tunne itseään myötätuntoiseksi. Tällaiset reaktiot ovat kiinni parisuhteen historiasta. Aluksi on helppo olla myötätuntoinen, mutta kun itku on tapa, se alkaa vaikuttaa naurettavalta. Tässä alkuperäisen ihmettelijän tapauksessa itku kuitenkin tulee haukkumisesta, jota nimitetään henkiseksi väkivallaksi. Sellaista ei kenenkään tarvitse eikä pidä sietää.
Alkuperäiselle toteaisin vielä sen, että eipä tuo miehenpuolikas kovin tosissaan ole. Hän on suhteessa enää tottumuksesta. Mitään ruusuista tulevaisuutta ei ole luvassa, se on aivan selvä asia.
tuota "insinööriyttä".tulee mieleen ootko kaverin kanssa rakkaudesta vai insinööriyden vuoksi?oma on elämäsi, miten haluat tulla kohdelluksi.mieti.
Halusin vain tietää onko se insinöörien tyyppivika ajatella niin "käytännöllisesti" Eikä ajatella lainkaan suhdetta. Vai olenko vain väärä henkilö tällä poikaystävälleni.
"hän haukkuu minua ja jos itken liikaa hän satuttaa minua fyysisesti, mutta vain vähän."
Siis sen jälkeen kun saa sinut itkemään, niin vielä lyö päälle???
Siis ei hemmetti taas kuulostaa tällaiselta mies voi thedä mitä vaan mutta kunhan joskus itkujen jälkeen tokaisee että rakastaa ja on muka pahoillaan, niin nainen taas alistuu tekee mitä tahansa.
Ja kaikki tämä minkä takia.... että pääsis kihloihin, että pääsis naimisiin... Tavoitellaan sitä ihme instituutiota millä hinnalla hyvänsä... Saa vaikka kuinka paskasti kohdella kunhan sormus tulee?? Tuntuu että hyvä (tai huono) suhde ei merkkaa monille naisille mitään, on vain se sormus ja satuhäät. Jos asiat on nyt huonosti niin luuletko todella että asiat muuttuvat miksikään kun on metallia sormessa?
Jos hän suoraan ilmaisee että ei tiedä haluaako olla kanssasi jne, niin eikö se ole aika selvä merkki siitä että sitä sormusta ei tule vielä moneen vuoteen. Sitä paitsi jos vasta seurustelette ja ette asu yhdessä(?)... siitä vasta veikeetä saattaa tullakin kun pääsette saman katon alle arjen asiosita riitelemään.
Omituisinta ja huolestuttavinta tekstissäsi on se että ainoa asia mistä tunntu olevan kiinnostunut on tuosta insinööri/romantiikka puolesta, vaikka sillä ei terveen järjen mukaan pitäisi olla noihin muihin ongelmiin verrattuna juuri mitään painoarvoa.
Siis mieti nyt tuota fyysinen satututs kohtaa tarkemmin, mieti sitä miten paljon konflikteija tiiviimmässä suhteessa tulee ja mieti haluatko tuollaisen "satuttajan" vielä jälkikasvuasi "ojentamaan".
Ja eritoten mieti tuota mitä rakkaus merkitsee... onko se tuollaista sokeaa alttarille tähtäystä seurauksista viis... onko se joku naisen mitta tai muu utopistinen pää hiekassa tapa... kunhan vaann pättömästi rakastaa niin muka todellisuus ympärillä muuttuisi?
Sitten veilä ikärasismia loppuun... Oletko kokeillut vielä elää yksin / itsenäisesti vai oletko ollut tämän ja/tai muun miehen kyljessä koko lyheyn aikuisen sukukypsän ikäsi?
Tekstistäni sai ehkä sellaisen kuvan että haluan naimisiin. En todellakaan halua vielä.
Ja fyysinen väkivalta on todella pientä ja myönnän että olen lähes aina itse aiheuttanut itkemisen. Asumme jo yhdessä ja kaikki menee loistavasti kunnes puhumme siitä haluaako hän oikeasti olla kanssani. Ehkä itsetuntoni on heikko ja siksi kyselen tällaista. Haluaisin vain tietää kannattaako muuten täydellisestä suhteesta lähteä siksi ettei kumppanini (ehkä)pidä minua elämänsä naisena mutta haluaa tällä hetkellä olla kanssani. Kihlaus ym. olisi ollut vain hyvä keino osoittaa se.
Ok, mutta tuota seuraavaa en todellakaan ymmärrä
"fyysinen väkivalta on todella pientä ja myönnän että olen lähes aina itse aiheuttanut itkemisen."
Oli itkenminen kenen tahansa "syy", niin hyvin oudolta ja sairaalta kulostaa jos joku vielä itkevää lyö.. ja jos ymmärsin oikein lyö vasta kun alat itkemään(?) Varastako se mies tikkunekkuja vauvoilta vapaa-aikanaan myös?
Edelleen ihmetyttää, miten tuo ei tunnu olevan sinulle tärkeä asia... mutta ehkä se on jotain mitä ei sitten meihenä voi ymmärtää.
Lisäksi myös outoa että haluat kihloihin, mutta et (viilä) naimisiin... Uskoisin että valtaosa väestöstä pitää näitä kahta asiaa hyvinkin samana. Tosin taidan olla jo liian vanha sillä nykyään saa jo käsityksen siitä että kihlat on joku vakituisen seurustelun kuvaus, ei lupaus avioliitosta.
Mutta oikeasti mieti tuota väkivalta puolta ja millaiseksi se ajan kanssa voi muuttua, etenkin jos teistä se lyövä osapuoli ei AKTIIVISESTI tee jotain asian raktaisemiseksi. Ja jos tuo "sinun syytä" kohta on myös miehen mielipde joka sitten muuttuu hokemalla sinunkin mielipiteeksi, niin mieshän voi olla jonkinasteinen narsisti.
Missä kohdassa on sanottu lyömisestä?
Pieni fyysinen väkivalta tarkoittaa minun mielestäni korkeintaan jotain poskista puristamista, luunappia tai lievää tönimistä. Eihän lyöminen voi millään määritelmällä olla "todella pientä fyysistä väkivaltaa".
Juu lyömisestä ei puhuttu... Tosin miellän kyllä fyysisen väkivallan 90% jonkinlaisen lyönnin sisältävän. Lyödäkin voi eri tavoilla, voimakkuuksilla ja eri paikkoinhin.
Alkuperäinen näköjään tuossa jo kanssa korjasi että lyömisestä ei ole kyse.
Loppujenlopuksi en itse kuitenkaan pitäisi väkivallan metodia oleellisena. Kuitenkin fyysisesti, tarkoitukella tuotetttu kipu on väärin - etenkin jos toinen on heikompi ja vielä jonkin konfliktitilateen johodosta täysin "maissa".
Lisäksi sanoisin että lyödyillä ihmisillä on useammin taipumus vähätellä väivaltaa, kun liioitella (tai kertoa täysi totuus).
sillä olisi toinen nainen..
Keskustele riitelemättä(jos sille vaikka menis perille) vaikka tuosta, kun itket niin mies satuttaa, se pitää saada loppumaan. Toisenhan pitäisi lohduttaa jos toinen itkee.
Kyllä pitää paikkansa! Insinöörit ovat kylmiä ja käytännöllisiä myös tunne asioissa!! Tunnen ja tiedän monta tapausta! Ajattelevat kaiken järjellä, ei tunteella! Todella huonoja puhumaan tunteistaan, koskaan ei voi tietää mitä ajattelee tai tuntee! Rasittavia ja kylmiä!!! Ei kiitos enää mulle!
mutta ei mene perille. Muuten täydellinen mies. Ei petä, muuten älyttömän kiltti ja kaikki muu kunnossa ,mutta se tuottaa mielipahaa kun ei ole varma johtuuko tuollainen käytös minusta. Jos saisin tietää oikeasti että se on vaan hänen luonteensa niin ei haittaisi ollenkaan. Ja fyysinen väkivalta ei ole lyömistä vaan juuri sellaista pientä, mikä saa kuitenkin ajattelemaan sitä, että rakastaako hän oikeasti.
Et usko tohon itsekkään.Itse olet katkera ja kyyninen akka.
>Ja fyysinen väkivalta ei ole lyömistä vaan juuri >sellaista pientä, mikä saa kuitenkin >ajattelemaan sitä, että rakastaako hän oikeasti.
sähän tiedät jo vastauksen
Kerrotaanko insinööreille koulussa, että naista pitää kohdella kylmällä tavalla vai hakeutuuko insinööreiksi kylmät miehen sitä en tiedä, mutta olen naimisissa insinöörin kanssa eikä elämä ole helppoa naisena hänen kanssaan... Vastaavia juttuja kun sulla on tapahtunut ja kohtelu on syvältä...tai ei sellainen aiunakaan miten minä kuvittelen rakastavan ihmisen kohtelun.