Aiheesta linnuista alhaalla tuli mieleeni muutama asia.
Itselläni oli kaksi posliinilintua , josta toinen putosi ja meni rikki. Tosin aika paljon ennen lapseni kuolemaa.
Näin itseasiassa juuri tikan hakkaavan puuta pihallamme tällä viikolla, joten toivoa pitäöä ettei ennuste pidä paikkaansa.
Tosin isoisä on huonossa kunnossa.
En millään muista mistä luin jotain kadonneesta lastenkengästä.Mutta oman lapseni ensiaskelkenkä on kadonnut. Nyt toinen nököttää hyllyllä yksinään, ja vaikka kuinka olen hakenut toista en ole löytänyt.
Soitin myös ystävälleni joka menetti oman lapsensa viikkoa ennen oman lapseni kuolemaa.
Hän itse sanoi että tyarttuiko huono onni, johon vastasin, ettei niin voi ajatella. Asia jäi mietityttämään ja muistan päivän kuin eilisen . Olin viemässä heille surunvalittelukukkia. Soitin toiselle kaverille kysyäkseni missä he asuu.Ajelin ja jouduin väärän talon pihaan. Ajoin siitä kaverille joka toi minut seuraavaán taloon.Sekin oli väärä talo. Olin unohtanut kännykkäni ja meinasin jo luovuttaa, mutta ajoin lopulta kaverille joka soitti siskolleen kysyäkseen missä se xxxx:sen vanha talo on, johon tiesimme ystäväni muutaneen. Puhelu katkesi. Hän soitti lopulta takas ja saimme tietää oikean osoitteeseen. Ajoin sinne ja astuin avoimesta ovesta sisälle , jossa äiti olikin muutamien ystävien seurassa.
Jälkeenpäin tuli olo, oliko se oikein viedä kukat paikan päälle.
Ihan kuin minua olisi yritetty estää alun alakenkin.Mutta pidin pintani sinnikkäästi vaikka itsellänikin oli olo onko tämä sopivaa.
Mieleeni tuli ystäväni äiti joka ei suostu jalallaankaan astumaan hautaustoimiston ovesta sisään, vaan kaupat syntyy aina muiden toimittaessa hänen asiat.Hän on tarvinnut adresseja sun muuta.
Ymmärrän että tämä on surua, ja paljon tekisin toisin jos voisin. Torjuisin kuolemaa kaikin tavoin. Kuolemaa pitää minusta jollakin tavalla kunnioittaa.Enkö minä ole niin tehnyt.
Lapsesta asti olen kuolemaa ajatellut, ja sekin tuntuu kuin se on tuonnut minulle huonoa onnea. Kaiken lisäksi ensimmäinen paras ystäväni isä teki itsemurhan tytön ollessa vain viiden kuuden vanha. Muistan nähneeni isän kerran hakiessani kaveria ulos leikkimään. Muistan myös itse yh-äidin kasvattina olleeni kateellinen hänelle jolla oli isä , vaikka olikin kuollut.
Ja niin ihme kuin onkin kaverini johon en enää ole ollut yhteydessä vuosikymmeniin oli synytynyt samana päivänä kun minun lapseni kuoli.
Jollakkiin tavalla syytän vaan itseäni . Olen tuonnut huonoa onnea , olen ollut kateellinen, en ole ymmärtänyt, jessus ajatuksia on tuhansia.
Pelkään jopa nyt surun keskellä kunnen pääse kuoleman ajatuksista irti että ainoalle lapselleni tapahtuu jotain.
Päätin vielä koluta vintin läpi , ja päätin itse, että jos joskus vielä löydän sen toisen kengän kaikki tämä mistä olen kirjoittanut on väärää ja lapseni kuoli vaan koska niin oli tarkoitettu. Ellen löydä tiedän ettei kukaan pysty vakuuttamaan minua että kaikki mistä kirjoitan on hölynpölyä.
Noloa kirjoittaa mutta näin minä ajattelen.
Itselläni oli kaksi posliinilintua , josta toinen putosi ja meni rikki. Tosin aika paljon ennen lapseni kuolemaa.
Näin itseasiassa juuri tikan hakkaavan puuta pihallamme tällä viikolla, joten toivoa pitäöä ettei ennuste pidä paikkaansa.
Tosin isoisä on huonossa kunnossa.
En millään muista mistä luin jotain kadonneesta lastenkengästä.Mutta oman lapseni ensiaskelkenkä on kadonnut. Nyt toinen nököttää hyllyllä yksinään, ja vaikka kuinka olen hakenut toista en ole löytänyt.
Soitin myös ystävälleni joka menetti oman lapsensa viikkoa ennen oman lapseni kuolemaa.
Hän itse sanoi että tyarttuiko huono onni, johon vastasin, ettei niin voi ajatella. Asia jäi mietityttämään ja muistan päivän kuin eilisen . Olin viemässä heille surunvalittelukukkia. Soitin toiselle kaverille kysyäkseni missä he asuu.Ajelin ja jouduin väärän talon pihaan. Ajoin siitä kaverille joka toi minut seuraavaán taloon.Sekin oli väärä talo. Olin unohtanut kännykkäni ja meinasin jo luovuttaa, mutta ajoin lopulta kaverille joka soitti siskolleen kysyäkseen missä se xxxx:sen vanha talo on, johon tiesimme ystäväni muutaneen. Puhelu katkesi. Hän soitti lopulta takas ja saimme tietää oikean osoitteeseen. Ajoin sinne ja astuin avoimesta ovesta sisälle , jossa äiti olikin muutamien ystävien seurassa.
Jälkeenpäin tuli olo, oliko se oikein viedä kukat paikan päälle.
Ihan kuin minua olisi yritetty estää alun alakenkin.Mutta pidin pintani sinnikkäästi vaikka itsellänikin oli olo onko tämä sopivaa.
Mieleeni tuli ystäväni äiti joka ei suostu jalallaankaan astumaan hautaustoimiston ovesta sisään, vaan kaupat syntyy aina muiden toimittaessa hänen asiat.Hän on tarvinnut adresseja sun muuta.
Ymmärrän että tämä on surua, ja paljon tekisin toisin jos voisin. Torjuisin kuolemaa kaikin tavoin. Kuolemaa pitää minusta jollakin tavalla kunnioittaa.Enkö minä ole niin tehnyt.
Lapsesta asti olen kuolemaa ajatellut, ja sekin tuntuu kuin se on tuonnut minulle huonoa onnea. Kaiken lisäksi ensimmäinen paras ystäväni isä teki itsemurhan tytön ollessa vain viiden kuuden vanha. Muistan nähneeni isän kerran hakiessani kaveria ulos leikkimään. Muistan myös itse yh-äidin kasvattina olleeni kateellinen hänelle jolla oli isä , vaikka olikin kuollut.
Ja niin ihme kuin onkin kaverini johon en enää ole ollut yhteydessä vuosikymmeniin oli synytynyt samana päivänä kun minun lapseni kuoli.
Jollakkiin tavalla syytän vaan itseäni . Olen tuonnut huonoa onnea , olen ollut kateellinen, en ole ymmärtänyt, jessus ajatuksia on tuhansia.
Pelkään jopa nyt surun keskellä kunnen pääse kuoleman ajatuksista irti että ainoalle lapselleni tapahtuu jotain.
Päätin vielä koluta vintin läpi , ja päätin itse, että jos joskus vielä löydän sen toisen kengän kaikki tämä mistä olen kirjoittanut on väärää ja lapseni kuoli vaan koska niin oli tarkoitettu. Ellen löydä tiedän ettei kukaan pysty vakuuttamaan minua että kaikki mistä kirjoitan on hölynpölyä.
Noloa kirjoittaa mutta näin minä ajattelen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näen, että kirjoitit tuon sielusi syvyyksistä asti.Varmasti näin olikin tarkoitettu, meillähän on lasketut päivät.Itsekin suren ja näen suuren, pohjattoman surusi kirjoituksestasi.Toivottavasti emme jää surukaivon pohjalle iäksi kaikeksi.Otan syvästi osaa hirvittävän menetyksesi johdosta.
Joskus olin samanlainen. Pelkäsin ainoan pojan vuoksi hirvesäti. Menin selvänäkijä Tamara Maunosen luokse ja hän heti sanoi, että pelkään suotta. Olen syyllistänyt itseni ja olen ihan hassu. Käski lopettaa ja sanoi, etä poika elää tosi vanhaksi, alkaa opiskella ja noin.
Paraninsillä.
Näin käy sinunkin lapsesi, ei mitään hätää hänellä. Tulee hyvä terveaikuinen. Oikein näen sen miten samanlaisessa tuskassa olet, Parane siitä, rukoilen puolestasi.Lapsella ei hätää.
kotonani kuullaan outoja juttuja, ja nähdään myös omituisia hahmoja. Uskon ainakin itse aaveisiin. Kissani saattaa ruveta tuijottamaan yhteen kohtaan, joka ilmeisesti liikkuu. Kummitteleeko kodissani?