..ahdistaa niin jumalattomasti. olen ollut sinkkuna jo yli kaksi vuotta, jos ei lasketa muutamia treffejä ja yrityksiä. olen seurustellut aikoinani pettäjä-miesten kanssa ja yksi käytti henkistä väkivaltaa. olen tietoinen siitä, että ahdistus johtuu tästä viimeisimmästä (henkinen väkivalta); ihanaa kun kukaan ei tukahduta, ei ahdista pieneen nurkkaan, eikä solvaa. mutta silti haluan pysyvän parisuhteen, lapsia... mutta en vaan pysty siihen. olen yrittänyt kovasti tapailla miehiä ja unohtaa ahdistukseni, mutta ei vaan onnistu. Toinen ongelma on se, että minun pitää kuullostella todella tarkkaan onko mies minusta kiinnostunut. jos merkit näyttää ettei ole, niin minun täytyy keretä jättää mies. ai että nautin miesten jättämisestä(kuullostaa kauhealta!). siitä tulee tunne kuin saisin uudet keuhkot joilla hengittää.
onko muilla tällaisia ongelmia? tiedän, että tarvitsisin apua näiden ongelmien selvttämiseen. ahdistun siitä, jos minulla on mies ja ahdistun siitäkin kun minulla ei ole.
onko muilla tällaisia ongelmia? tiedän, että tarvitsisin apua näiden ongelmien selvttämiseen. ahdistun siitä, jos minulla on mies ja ahdistun siitäkin kun minulla ei ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oot kyl sekasin...
mulla ihan sama juttu, en kykene mihinkään vakavaan suhteeseen, joten tällä hetkellä olen ns. vapaassa suhteessa erään miehen kanssa. sopii mulle ja sopii sille.
Itselläkin pari vuotta erosta ja nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa.
Itsellä myös henkistä väkivaltaa käyttänyt ex.
On ihan tutkimuksilla todettu juttu, että henkinen väkivalta aiheuttaa kohteessaan depressiota.
Ja sitä jatkaa vielä se, että luulit eron auttavan asiaan. Aluksi on helpotuksen tunne, mutta kiusaaja ei jätä rauhaan. Jos on alaikäisiä lapsia, heitä voi loputtomiin käyttää kiristämiseen.
Itse olin ensimmäisen vuoden aivan turta, sitten lamaannuin, mutta nyt olen alkanut saada elämäiloani ja taistelutahtoani takaisin. Lasten takia olen jaksanut, en ole käyttänyt mielialalääkkeitä enkä mielenterveyspalveluita, mutta kovaa työtä tämän asian kanssa pärjääminen on vaatinut.
Itsellä pari suhdeyritystä takana, kun ei ole valmis, ei ole valmis... Ehkä vuoden päästä alan olla ?
Voimia sinullekin, vielä tulee se parempi aika !
tutulta... mies käytti henkistä väkivaltaa ja sitä kerkesi kestää vuoden ennen kuin päättyi. Siinä ajassa kerkesin sairastua depressioonkin.. ihmettelin vaan kun aloin oireilemaan niin etten saanut henkeä.. tuli paniikkihäiriön omaisia hengenahdistuksia.. Lisäksi oli kuolema mielessä koko ajan, enkä jaksanut muuta kuin nukkua. kaverini passitti hoitoon ja avun sain.. nykyään enää "hengen ahdistukset" tulevat silloin kun olen joko ylistressaantunut taikka todella väsynyt. Eli takaisin ollaan elämässä kiinni taas.. :)
Silti tahtoisin löytää kumppanin. Tiedän että pystyn suhteeseen, kun vain löytyisi mies joka olisi kanssani samalla aaltopituudella eli valmis syvällisempään suhteeseen, mutta harvassa ovat ne miehet vaikka ehdokkaita onkin ollut. Aina ne ovat johonkin kaatuneet.. ehkä vika on minussa.. (hyvä itsetunto on silti vaikka noin sanonkin, mutta täytyy miettiä aina että mistä kiikastaa.. ehkä olen vain tavannut vääriä miehiä.. tai sitten toimintatavassani on jotain outoa) mut tsemppiä.. kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin.. ;)
Ehkä sinulle tekisi hyvää olla yksin niin pitkään että saat asiat selvitettyä oman pääsi sisällä. Minun täytyy ottaa breikki kaikkeen jotta sain sotkut selviteltyä omassa päässäni (kun ahdisti olla toisen ihmisen kanssa jne). Tietenkään asiat eivät ole vertailtavissa ja jokainen yksilö kokee tavallaan asiat.
Yhdyn kyllä El Toron kommenttiin, mutta lisäisin vielä että pakkohan tuosta ongelmasta/ajattelutavasta on päästä eroon jos meinaa tulevaisuudessa rakentaa toimivaa parisuhdetta.
Ei se niinkään vaan voi jatkua että itseensä on patoutunut niin paljon katkeruutta, vaikkakin syystä, että tuntee saavansa voimaa miesten jättämisestä, ehkä muustakin alistamisesta.
Varmaan tuohonkin ongelmaan löytyy ammattiauttajalta apua, jos ei muuta kautta sitä saa ja haavoitettujen ihmisten on osattava poimia ympärilleen ihminen/ihmisiä, jotka ymmärtävät syyt toisen käyttäytymiseen ja osaavat käsitellä asiaa riittävän "herkin ottein".