Tuntuu siltä, kuin nämä palstat olisivat täynnä negatiivisia kirjoituksia. Nyt kaikki kirjoittelemaan positiivisista kokemuksistaan! :)
Eihän kaikki voi olla niin onnettomia? Varmasti löytyy onnellisia ihmisiä. (Ehkä he eivät vain kirjoittele tänne, hih.. Mut minäpä nyt kirjoitan.)
Tapasin kultani silleen exän kautta. Kun suhde exään loppui, selvisi kaikkea kakkaa. Silloin olin erittäin tyytyväinen, että pääsin eroon siitä suhteesta. Tuli heti paljon vapaampi olo ja kaikki.
Suhde kultaani alkoi lämmetä pikkuhiljaa. Aluksi tekstailimme, seuraavaksi näimme jonkun verran.. Oltiin lähinnä ajelemassa ja semmost. Jossain vaiheessa hän alko viemää mut koulust kotiin ja pyysi jos keittäisin kahvia. Hän tulikin usein "kahville" (jälkeenpäin hän kertoi että se oli ollut tekosyy, hän halusi vain olla kanssani :)) Eräänä iltana olimme kaupungilla. Hän silloisten kavereiden kanssa ja minä omieni. Kummatkin kyllästyimme kavereidemme seuraan ja vietimme aikaa kahdestaan. Istuimme hämärässä juttelemassa kaikesta. Oli mukavaa. Jatkoimme tapaamista ja yhteydessä oloa, kunnes eräänä iltana menimme kavereiden kanssa ulos. Silloin tulimme läheisimmiksi, fyysisesti. Aloimme seurustelemaan. Heti tutustumisestamme lähtien meillä alkoi synkata tosi hyvin. Tulimme niin hyvin toimeen. Monet eivät uskoneet että emme seurustelleet ja kun vihdoin seurustelimme, kaverini sanoivat että se oli ihan odotettavissa.. Olivat vain odottaneet koska kerron sen heille. :D
Nyt, näin 10 kk myöhemmin seurustelemme onnellisesti. Ainoa harmittava asia on armeija. Kultani lähti armeijaan tämän kuun alussa ja joudumme olemaan paljon erossa. :( Olemme päättäneet kestää tämän yhdessä, koska haluamme jatkaa yhteistä elämäämme tulevaisuudessa. On jo paljon suunnitelmia.. :)
Olisi kiva kuulla muidenkin positiivisia juttuja, joten eikun kirjoittelemaan! :D Jatkakaa keskustelua.. :>
Eihän kaikki voi olla niin onnettomia? Varmasti löytyy onnellisia ihmisiä. (Ehkä he eivät vain kirjoittele tänne, hih.. Mut minäpä nyt kirjoitan.)
Tapasin kultani silleen exän kautta. Kun suhde exään loppui, selvisi kaikkea kakkaa. Silloin olin erittäin tyytyväinen, että pääsin eroon siitä suhteesta. Tuli heti paljon vapaampi olo ja kaikki.
Suhde kultaani alkoi lämmetä pikkuhiljaa. Aluksi tekstailimme, seuraavaksi näimme jonkun verran.. Oltiin lähinnä ajelemassa ja semmost. Jossain vaiheessa hän alko viemää mut koulust kotiin ja pyysi jos keittäisin kahvia. Hän tulikin usein "kahville" (jälkeenpäin hän kertoi että se oli ollut tekosyy, hän halusi vain olla kanssani :)) Eräänä iltana olimme kaupungilla. Hän silloisten kavereiden kanssa ja minä omieni. Kummatkin kyllästyimme kavereidemme seuraan ja vietimme aikaa kahdestaan. Istuimme hämärässä juttelemassa kaikesta. Oli mukavaa. Jatkoimme tapaamista ja yhteydessä oloa, kunnes eräänä iltana menimme kavereiden kanssa ulos. Silloin tulimme läheisimmiksi, fyysisesti. Aloimme seurustelemaan. Heti tutustumisestamme lähtien meillä alkoi synkata tosi hyvin. Tulimme niin hyvin toimeen. Monet eivät uskoneet että emme seurustelleet ja kun vihdoin seurustelimme, kaverini sanoivat että se oli ihan odotettavissa.. Olivat vain odottaneet koska kerron sen heille. :D
Nyt, näin 10 kk myöhemmin seurustelemme onnellisesti. Ainoa harmittava asia on armeija. Kultani lähti armeijaan tämän kuun alussa ja joudumme olemaan paljon erossa. :( Olemme päättäneet kestää tämän yhdessä, koska haluamme jatkaa yhteistä elämäämme tulevaisuudessa. On jo paljon suunnitelmia.. :)
Olisi kiva kuulla muidenkin positiivisia juttuja, joten eikun kirjoittelemaan! :D Jatkakaa keskustelua.. :>
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva lukea välillä jotain positiivista :) Itse olen onnellinen, että ostimme juuri avopuolisoni kanssa ensimmäisen asunnon, pian alkaa remontti ja sisustus :)
Kokemuksesta voi sanoa että kyllä se "sotalesken" olo kuitenkin nopeasti kuluu, vaikka viikot erossa tuntuvatkin ikuisuuksilta. Ja lopulta huomaat kuinka väliaikainen kaukosuhde ja siitä selviäminen vahvistaa suhdetta. Pieni ikävä silloin tällöin tekee hyvää:) Kaikkea hyvää teille!
Itse olen onnellinen kihlatustani, on eletty vuosia kaukosuhteessa, asuttu vuosia yhdessä ja viime kesänä kihlauduttiin. Tulevaisuuden suunnitelmat menevät yksiin; perheenlisäyksestä ja oman kodin ostosta haaveillaan, kunhan tästä ensin avioitua ehditään. :)
Itsekin olen huomannut, että nyt tajuaa paremmin kuinka paljon välittää toisesta.. Kun rakas ei olekaan kokoajan vieressä, huomaa että todella tarvitsee tätä. :) Ja voin sanoa näin, vaikka olemmekin vielä nuoria. :P
Kivaa välillä positiivisia asioita :)
Meillä kullan kanssa oli hankala alku meidän suhteessa, minä olin heti täysillä mukana, varmaan ehkä liiankin paljon. Mies taas oli eronnut vasta 4 kk aikaisemmin pitkästä suhteesta joten oli hänellä vaikea lähteä uuteen suhteeseen. Oma pitkä suhde oli loppunut jo 7kk aikaisemmin ja olin valmis uuteen suhteeseen. Alun vaikeuksien jälkeen kuitenkin päästiin eteenpäin, nyt koristaa kihlasormus vasentanimetöntäni, ja kuukaudenpäästä ikuistetaan rakkaus avioliittoon :)
Keittiö remontti juuri valmistuu omistusasunnossa ja perhettä yritetään kasvattaa :)
Mainittakoon vielä että sillon alussa oli oikeasti hyvinkin hankalaa, jolloin täälläkin purin pahaa oloa, erosimme myös hetkeksi aikaa, jolloin mies tajusi että kyllä se olen minä jonka kanssa haluaa suhdetta jatkaa. Opin luottamaan rakkauteen ja siihen että toinen on luonani jos niin haluaa.