lakkaamme lopulta olemasta lapsia. Lapsuus on auttamatta ohi. Olisi jotenkin mukavaa, jos voisi pitää kotitalon suvun hallussa, ja vierailla siellä joskus, kuin jonkinlaisessa tukikohdassa. Se tietysti onnistuu vain, jos ei ole yhtäkään riitapukaria, joka yrittää pakottaa toiset omaan tahtoonsa ja manipuloida toisia. Mutta se olisi ihana asia..
Vanhempien
kuoltua
5771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pitkästä aikaa viime vuonna. Se oli tyhjillään, isän ollessa sairaalassa. Se oli outo tunne, istua keittiön pöydän ääressä ja nähdä kaikki tutut tavarat ja maisemat ulkona, mutta istua siellä yksin.
Lapsuus ei tule takaisin. Lapsuuden muistojen kultaisuuden takasi vanhempien läsnäolo, ja sisaret. Ei se ole talo, joka tuo lapsuuden takaisin. Se on se rakkaus. Jos perheen rakkaus katoaa, talosta tulee vain tavallinen talo. Se ei ole enää koti.
aivan totta. Joskus vaan tarttee saada "potku" perseeseen, että uskaltaa lähtee. 23 v. on pitkä aika...
minäkin ajattelin,kun äidin kuoltua kotitalo myytiin..Oli se hirveä paikka,kun piti lähteä sieltä kun tiesi että lähti sieltä viimeistä kertaa...
Koko lapsuus siinä talossa. joten muistoja riittää..
Ja ajatus,että nyt siellä on vieras ihminen, niin tuntuu pahalta..:(
oli kun vanhemmat muutti lapsuudenkotitalostani osakkeeseen. Vaikka olin jo silloin omillani ja muutto oli ainoa järkevä ratkaisu, tunnemyrsky kyllä yllätti jossain vaiheessa.
Vanhempien kuoltua osakkeen tyhjentäminen ja myyminen ei enää ollut lainkaan vaikeaa. Tietysti oli suru vanhemmista, mutta osake oli minulle vain kyläpaikka.
Omat vanhempani ovat myös muuttaneet kerrostaloon siitä omakotitalosta jossa vietin lapsuuteni. Silloin kun se talo myytiin ja tyhjennettiin, se tuntui kamalalta. Meni se pihanurmikko ja omenapuut ja... Nyt muutaman vuoden kuluttua se ei enää tunnu miltään paitsi hyvin järkevältä ratkaisulta. Eivät vanhempani enää olisi siellä pystyneet asumaan.
Se kerrostaloasunto missä he nyt asuvat on samassa kaupungissa ja lähellä minun kotiani. Siellä käydessäni en löydä kaapista astioita mutta muistan tarkkaan missä kaikki oli omakotitalossamme.
He aina puhuvat että minä saan sen huoneiston ja voin muuttaa sinne kun he kuolevat mutta en muuta. Minun kotini on minun oma kerrostaloasuntoni.