Kaikenlaista pahaa kirjoitetaan sekasuhteista. Kuinka afrikkalaiseen kulttuurissa miehet ja kotityöt eivät yksinkertaisesti kuulu yhteen. Sen sijaan uskottomuus ja moniaviosuus ovat rikkomaton sääntö. Ja tämähän törmää kuvaan suomalaisesta itsenäisestä naisesta (joka ohimennen laittaa 71% kansakunnan ruuasta ja pesee 83%pyykeistä). Monesti kirjoittelusta saatu vaikutelma on, että liitto afrikkalaisen ja suomalaisen henkilön välillä on luonnonlakien vastainen mahdottomuus.
Oma ihana, Suomeen jalkapalloa pelaamaan tullut sambialainen poikaystäväni ei monessakaan mielessä vastaa näitä "totuuksia". Hän laittaa ruokaa ystävilleen ja mulle (itse en edes osaa kokata), huolehtii aina että olen syönyt, luuttuaa jopa lattiota minun nähden, lauleskelee rakkauslauluja itsekseen, hymyilee paljon ja nauraa mitä hurmaavimmin. Hän kulkee aina selkä suorassa ylpeänä afrikkalaisuudestaan, katsoo pelkäämättä suoraa silmiin. Ja ei, hänellä ei ole vaimoa odottamassa kotimaassaan. Toki hän on sitä mieltä että mies on perheen pää, mutta minähän olen toista mieltä :)
Kenellä on oikeus sanoa mitään pahaa tästä ihanasta olennosta? Itse monesti olen heikko selkärangaton ihminen. Pelkään ympäristön reaktiota ja minua todella satuttaa yleistykset suomalaisista seksijanoisista pissaliisoista jotka vehtaavat afrikkalaisten miesten kanssa, vertaukset orjakaupan ja naisten seksiturismin välillä. Pahinta on kuitenkin törmätä omiin ennakkoluuloihinsa. Olen lopettanut seurustelumme jo kahdesti siinä uskossa että meidän juttumme ei vain toimi kulttuurierojen takia. Ja häntä koipien välissä palannut anteeksiantavaan hellään halaukseen.
Samalla olen kasvattanut luonnettani roppakaupalla. Monet ennakkoluulot ovat osoittautuneet perusteettomiksi. Siinä missä ennen en voinut kuvitellakaan käveleväni tai suutelevani julkisesti ulkomaalaisen miehen kanssa, peläten että minut tuomitaan jotenkin mielenvikaiseksi, alkaa tämä jo tuntua lähes normaalilta.
Suomi vaan on monella tavalla sisäsiittoinen maa. Puhutaan globalisaatiosta ja kansainvälistymisestä, mutta. Pelkäämme, että joku voi tulla ja viedä kaiken jos annamme jotain. Pelkäämme sitä kansakuntana ja yksityisihmisinä. Miltä tuntuu kuunnella NRJ:n radiotoimittajien reissusta Ibizalle missä kymmenen hengen yhteinen ravintolalasku on tuskastuneen ravintolahenkilökunnan nenän edessä laskettu omin käsin laskimella oikein sentilleen ja pennilleen? (Ja sitten visat yksitellen vinkumaan, ja osa tietysti käteisellä.) Olisiko aika vähän rentoutua ja omaksua jotain mikä muistuttaa elämäniloista suhtautumista elämään!
Ymmärrän että huonoja kokemuksia löytyy ja ainakin yhden poikaystäväni kaverin touhujen seuraamisen ansiosta ymmärrän sen oikeastaan oikein hyvin.
Sydäntäni lämmittäisi kaikki positiiviset kokemukset, pitkät liitot ja rakkaustarinat. Ja älkää sanoko etteikö niitä löydy.
Mitä hyvää toisista pahanpuhumisella on ikinä saavutettu?
Oma ihana, Suomeen jalkapalloa pelaamaan tullut sambialainen poikaystäväni ei monessakaan mielessä vastaa näitä "totuuksia". Hän laittaa ruokaa ystävilleen ja mulle (itse en edes osaa kokata), huolehtii aina että olen syönyt, luuttuaa jopa lattiota minun nähden, lauleskelee rakkauslauluja itsekseen, hymyilee paljon ja nauraa mitä hurmaavimmin. Hän kulkee aina selkä suorassa ylpeänä afrikkalaisuudestaan, katsoo pelkäämättä suoraa silmiin. Ja ei, hänellä ei ole vaimoa odottamassa kotimaassaan. Toki hän on sitä mieltä että mies on perheen pää, mutta minähän olen toista mieltä :)
Kenellä on oikeus sanoa mitään pahaa tästä ihanasta olennosta? Itse monesti olen heikko selkärangaton ihminen. Pelkään ympäristön reaktiota ja minua todella satuttaa yleistykset suomalaisista seksijanoisista pissaliisoista jotka vehtaavat afrikkalaisten miesten kanssa, vertaukset orjakaupan ja naisten seksiturismin välillä. Pahinta on kuitenkin törmätä omiin ennakkoluuloihinsa. Olen lopettanut seurustelumme jo kahdesti siinä uskossa että meidän juttumme ei vain toimi kulttuurierojen takia. Ja häntä koipien välissä palannut anteeksiantavaan hellään halaukseen.
Samalla olen kasvattanut luonnettani roppakaupalla. Monet ennakkoluulot ovat osoittautuneet perusteettomiksi. Siinä missä ennen en voinut kuvitellakaan käveleväni tai suutelevani julkisesti ulkomaalaisen miehen kanssa, peläten että minut tuomitaan jotenkin mielenvikaiseksi, alkaa tämä jo tuntua lähes normaalilta.
Suomi vaan on monella tavalla sisäsiittoinen maa. Puhutaan globalisaatiosta ja kansainvälistymisestä, mutta. Pelkäämme, että joku voi tulla ja viedä kaiken jos annamme jotain. Pelkäämme sitä kansakuntana ja yksityisihmisinä. Miltä tuntuu kuunnella NRJ:n radiotoimittajien reissusta Ibizalle missä kymmenen hengen yhteinen ravintolalasku on tuskastuneen ravintolahenkilökunnan nenän edessä laskettu omin käsin laskimella oikein sentilleen ja pennilleen? (Ja sitten visat yksitellen vinkumaan, ja osa tietysti käteisellä.) Olisiko aika vähän rentoutua ja omaksua jotain mikä muistuttaa elämäniloista suhtautumista elämään!
Ymmärrän että huonoja kokemuksia löytyy ja ainakin yhden poikaystäväni kaverin touhujen seuraamisen ansiosta ymmärrän sen oikeastaan oikein hyvin.
Sydäntäni lämmittäisi kaikki positiiviset kokemukset, pitkät liitot ja rakkaustarinat. Ja älkää sanoko etteikö niitä löydy.
Mitä hyvää toisista pahanpuhumisella on ikinä saavutettu?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Osa ennakkoluuloista tahtoo kyllä pitää paikkansa. Vaikka minulla on hyvä kumppani eräästä parjatusta maasta niin olen kyllä huomannut hänen maanmiehiinsä tutustuessani, että ei niitä ennakkoluuloja ole aivan tuulesta temmattu. Hyviä tyyppejä on joukossa, mutta suurin osa porukasta on mitä on. Osa on hyvinkin ulkokultaisia.
Suomi ei ole mikään sisäsiittoinen maa. Ihmiset ovat yllättävän avoimia. Puolisoni ei ole kohdannut täällä rasismia ja olemme saaneet elää ihan rauhassa mikä ei onnistuisi monessa muussa valtiossa.
eli seurustelin noin6 kk. Marokkolaisen miehen kanssa, tiesin myös hänen kavereitaan, he kaikki olivat naimisissa suomalaisen kanssa, mutta yksikään ei pitänyt sormusta julkisilla paikoilla. (huomasin tämän kun aikaa viettävät kaikki samassa kahvilassa)Ex-poikaystäväni myös kertoi heidän olevan naimisissa jne. Että ei tosiaan oo tuulesta temmattuja nuo kuuluisat ennakkoluulot. tämä siis helsingistä ---
Mitä se tarkoittaa sekasuhde?
Ja kyllä totta on mitä sanot, mutta en usko
että suhteet kaatuu siivoamiseen tai keittämiseen.Usein liiankin usein se negatiivinen on totta.Eikä sitäkään pidä salata.
Yleensä ne kestävät positiiviset liitot ovat niin harvinaisia, luulisin melkein museotavaraa.Kuten kai jo ihan muutkin liitot oli sitten "sekasuhde" tai ei.
Elämä on paljon muutakin tosi paljon.
Kyllä suhde voi kestää, mutta sen on kestettävä kaikki normaalit ja lisänä tulevat mokusuhteen ongelmat.Joten paine on ainakin kaksinkertainen jos vertais just kahden suomalaisen liittoa.
Vaatii äärimmäistä sitoutumista,rakkautta ja periksiantamattomuutta, etenkin kun lapset astuu kuvaan.Sitä ei voi harjoitella etukäteen.
Minulla on onnistunut jo yli pari vuosikymmentä ja lapset on kohta maailmalla omillaan.
Onnea matkaan.
MM, kiitos kommentista! Juu, sekasuhde on rumasti sanottu. Mokusuhde on niin paljon lutusempi :)Kyllähän äitinikin katto mua kieroon ja paheksui pöhlyyttäni, kun näytin sille kuvaa poikaystävästäni ja valittelin ettei kuvasta oikeen saa selvää kun se on niin musta... (heho,heho). Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarkoitukseni ole vaikuttaa virheettömältä. Nämä tuntuvat kuitenkin olevan tulenarkoja aiheita. En ole täällä kyseenalaistamassa teidän parisuhteen pitkänmatkansarjalaisten saavutuksia tai vähättelemässä ongelmia.
Henkilökohtaisesti mua vaan ärsyttää yksisilmäiset mustamaalaamiset ja totuudenlatelut, silloinkin kun poikkeuksia löytyy aina ja varmasti. Siitä todisteena pitkät liitot kuten omanne. Itse en ole ollenkaan varma pystynkö koskaan löytämään itseäni kaikkea sitä sitoutumista ja periksiantamattomuutta mistä puhut.
Kaikki kunnioitukseni! :)
Miestäni alussa.Tosin tunnusti vasta vuosien päästä asian.Olen samaa mieltä kanssasi.
Lapsia sanon mustaherukoiksi itse joskus.
Musta huumori kehiin niin saadaan mieltä ylentävää keskustelua näihin niin monesti negatiivisiin jutunaiheisiin.Jestas jos kaikki
olis samaa mieltä olis tylsää.Mutta kaikenlainen haukkuminen on lapsellista.Voit ainakin kiikkustuolissa muistella jos ei muuta..
Hyvää jatkoa sinulle.Sekasuhteen kommentoija.
kiitos. Kaikkea hyvää myös sulle.
Mun äitini taas on niin rasittavan ulkokultainen, että hän palvoisi miestäni sokeasti vaikka tämä olisi eri planeetalta ja sinivihreäraidallinen. Onhan vävy sentää eräässä YK:n järjestössä pomoilemaasa, semmoista ei jokaisella äidin tuttavalla olekaan ;-) Aivan niinkuin se hyvä asema ja mahtava palkka takaisi sen, että "niin fiksu ja hieno ulkomaalainen vävy" pitää tytärtä kuin kukkaa kämmenellä. Voisihan se mies olla vaikka mikä kotityranni. Mielestäni nämä ovat juuri samoja ennakkoasenteita nurinpäin käännettynä. En edes tiedä mitä mieltä äitini miehestäni olisi, jos tämä tekisi työkseen jotakin tavallisempaa hommaa tai olisi jopa työtön. Oliskohan se yhtäkkiä paha asia, että hän on ulkomaalainen?
Kiitos kommentistasi.On tosi hauskaa lukea
tavallisia mielipiteitä oikeista asioista eikä niiden vierestä.
Muuten kerron yhden "salaisuuden"
olen huomannut miehessäni rasistisia piirteitä
maanmiehiään kohtaan.Se on joskus tosi huvittavaa ja olenkin kommentoinut sitä hänelle.
Samoin kuin sitä piilossa olevaa mutta ulos kimpoavaa "pikkusovinistia".
Tosi hyvä kommentti munkin mielestä.
Vaikka tää yks tyyppi täällä väittää että ennakkoluuloja ei voi selättää (universaalilla käskyllä ??) ja että ne on puhtaasti empiirisesti paikkaansapitäviksi todettuja, pitää se ainakaan omasta mielestäni harvoin paikkaansa. Erilaisista kulttuureista tulevien väliset suhteet on eittämättä huomattavasti haasteellisempia, ja kun suomalaisten keskenäisetkin liitot tuntuu monesti olevan heikoilla jäillä, ei ihme että näissä suhteissa ongelmia syntyy. Se mikä tuntuu epäreilulta on, että tiedetään esim. mikä on muslimikulttuurissa naisen asema ja että kulttuurieroja on, mutta kun ongelmia syntyy, leimataan ensinnäkin koko maanosa uskontoon ja muuhun taustaan katsomatta. Eikö kuulostaisi naurettavalta jos joku kirjoittaisi: Siis nää eurooppalaiset, ei niitten kanssa vaan yksinkertaisesti voi olla, siis ne on ihan hirveitä itsekeskeisiä snobeja, kaikki eurooppalaiset on just samanlaisia. Automaattinen perusoletus on että jos yhteentörmäyksiä tulee, me ollaan ne jotka on oikeassa. Sehän on selvä, koska meillä ei ole ongelmia, mutta Afrikassa niitä on kasapäin. Esim. HIV tilanteesta (mitä en myöskään yhtään vähättele) tehdään "empiirinen" johtopäätös että Afrikassa harrastetaan moniaviosia suhteita ja suojaamatonta seksiä kenen kanssa tahansa. (Suomessahan pettäminen on vieras sana.) Täällä sukupuoliteitse tarttuva tauti on klamydia, jonka esiintyvyys on kasvanut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenien aikanan. 2005 todettiin 12700 uutta tapausta, lukioikäisillä esiintyvyys oli noin kymmenen prosentin luokkaa. Klamydia ei tapa, mutta seksikäyttäytymisestä se kertoo.
On helppoa olla oikeassa kun on rahaa. Raha tarkoittaa ahkeruutta ja älykkyyttä, rahattomuus laiskuutta ja tyhmyyttä. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia! Raha voi tarkoittaa riistoa. Tämä meidänkin kaiken aikaa käyttämä neljän maapallon kulutustahti on lainaa otettu jostain mistä emme edes tiedä. Onhan Suomi hieno maa ja meillä on kaikki tällä hetkellä hyvin. On täälläkin nähty nälkää, eikä ole kovinkaan kauan aikaa siitä kun olimme metsämölliäisiä (ja osittain ollaan vieläkin).
Miks tää aina menee näin provosoivaks...? :)
Mutta en anna lannistaa :) Jokainen löytäköön oman polkunsa.
Noh.....en halua pilata tämänhetkistä onneasi.
Elämä opettaa........suhteet ja tilanteet muuttuu.....
Eii... Kerro ihmeessä rohkeasti, kun kerran aloitit.
millään universaalilla käskyllä vaan ne poistuvat käytännön komemusten kautta jos ovat poistuaksen. Esimerkiksi itäaasialaisia kohtaan ei tunneta läheskään niin paljoa ennakkoluuloja kuin afrikkalaisia kohtaan, koska empiria on asianlaidan näin osoittanut.
Ennakkoluulot ovat ihmiskunnassa tärkeä tapa selviytyä. Ensisijaisesti luotetaan aina oman yhteisön jäseniin ja jos yhteisöön on tulossa jäseniä yhteisön ulkopuolelta niin näiden on osoitettava käytännössä että ovat luottamuksen arvoisia. Vasta sitten heidät voidaan hyväksyä täysmäärisenä yhteisön jäseniksi. Tämä on ikiaikainen käyttäytymismalli ihmiskunnassa.
"ennakko"-luuloista jos itse on asian todennut ja nähnyt?
Ne eivät ole enää ennakkoluuloja vaan tosiasioita!
T.muslimi ja kahdesti avioliitossa mokun kanssa ollut ja takana kolme islamilaista avioliittoa ja ennemmin vielä erilaisia seurustelusuhteita ulkomaalaisten kanssa sekä ystäväpiiri joka on ulkomaalaista!Jokainen näistä olisi saanut jäädä kokematta jopa suhteet suomalaisten äijien kanssa.
Mitään hyvää ei miessukupolvelta saa jos heille on kiltti kuuliainen ja ymmärtäväinen ei myöskään jos aikoo puoliansa pitää elämässä heitä vastaan.
Juntit miehet voisi viedä takaisin sinne mistä ovat tupsahtaneetkin!
typeryyttä
- näitähän kaipasit?
Omasta puolestani voin todeta, että avioliitto, joskaan ei vielä mitenkään suunnattoman pitkä, pohjois-afrikkalaisen kanssa on minulle myönteinen kokemus. Näissähän onnistuminen toki riippuu aina molemmista puolisoista eikä sitä tiedä, mitä elämä eteen vielä heittää. Tällä erää olen kuitenkin varsin tyytyväinen valintaani. Vieraammat ovat kehuneet, että olitpa rohkea kun otit sieltä miehen, mutta en minä siinä vaiheessa rohkeudesta sitä tehnyt. Ei vain ollut muuta tyydyttävää vaihtoehtoa.
Minun mieheni on myös ihanan ystävällinen ja anteeksiantava, hymyilevä ja huolehtiva. Lapsista toistaiseksi vasta haaveillaan, mutta sen mitä ollaan ystävien lapsia lainattu, hän on vaikuttanut todella hyvältä isältä. Meilläkin mies on parempi kokki ja jaksaa useammin vaivautua laittamaan ruokaa. Hän yleensä myös tiskaa.
On kiva, ettei yksin tarvitse kantaa vastuuta kodista. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että pystymme ja haluamme puhua kaikista asioista. Ennen kuin tapasin mieheni, ajattelin, että minä vain en ole sitä tyyppiä, joka rakastuisi päättömästi.. onneksi olen senkin nyt kokenut. En silti väitä, että ihmisten pitäisi lähteä Afrikkaan tai tapailla afrikkalaisia löytääkseen ihanan puolison, mutta sen voisi hyväksyä, että joskus niin käy. Jokaiselle omansa ja kukin tyylillään..
Aurinkoista loppukesää.