Oltiin tyttöystävän kanssa ylipuolvuotta yhessä. Sitten hän haluaa erota minusta :/
EN tiedä miten pystyn jatkaa elämääni, kun joka paikkaan kun menen tulee hän mieleen ja jos ajattelen jotain hän tulee mieleen. En ole pystynyt edes nukkumaan minuuttiakaan..
Oltiin suunniteltu kaikenlaista kivaa ja hauskaa, mutta nyt se näyttäis olevan ohi ://
En sitten tiedä, miten elän lopun elämän, kun en usko et tapaan hänenlaistaan ikinä enään..hän osasi ja ymmärsi mua, mut nyt se on ohi..
Ja jos rupeaa kattomaan esim elokuvaa ei pysty, kun viimeks kattoi muistaa et kattoi tyttöystävän kanssa ja tulee itku :/ H******* tuskallista on tämä. :/ Hän oli kaikkeni ja nyt ei ole yhtään mitään..
Mikä mahtaa olla parhain keino?
Tappaa itteni? Ei olis tuskallista enää
Koittaa jaksaa vaan eteen päin? Tuskallista
Jotenkin toi ylimmäin on houkuttelevampi nytten..
Osaako joku neuvoa tai antaa apua??
Olisin erittäin kiitollinen :)
EN tiedä miten pystyn jatkaa elämääni, kun joka paikkaan kun menen tulee hän mieleen ja jos ajattelen jotain hän tulee mieleen. En ole pystynyt edes nukkumaan minuuttiakaan..
Oltiin suunniteltu kaikenlaista kivaa ja hauskaa, mutta nyt se näyttäis olevan ohi ://
En sitten tiedä, miten elän lopun elämän, kun en usko et tapaan hänenlaistaan ikinä enään..hän osasi ja ymmärsi mua, mut nyt se on ohi..
Ja jos rupeaa kattomaan esim elokuvaa ei pysty, kun viimeks kattoi muistaa et kattoi tyttöystävän kanssa ja tulee itku :/ H******* tuskallista on tämä. :/ Hän oli kaikkeni ja nyt ei ole yhtään mitään..
Mikä mahtaa olla parhain keino?
Tappaa itteni? Ei olis tuskallista enää
Koittaa jaksaa vaan eteen päin? Tuskallista
Jotenkin toi ylimmäin on houkuttelevampi nytten..
Osaako joku neuvoa tai antaa apua??
Olisin erittäin kiitollinen :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Teksti ei ole mikään paras mahdollinen ymmärtää, mut nyt on vähän vaikeeta kirjoittaa niin, et joku ymmärtäis, kai ymmärrätte?
Talven jälkeen tulee uusi kevät, uudet kukat ja uudet muuttolintuparvet.. hyvällä onnella sinun talvesi ei edes kestä oikean talven yli.
Joskus täytyy surra että tietää miten ihanaa rakkaus on, kun se taas herää.
Olipas kannustava teksti ://
väkisellä ketään pitää, anna ajan kulua ja voihan se käydä niinkin että alatte uudelleen.
Tai sitten surusi surettua, voi löytää uuden ja sitten jo asia naurattaakin.
Mulla on ihan sama tilanne just menossa. Oon ihan hukassa yksin kotona enkä tiedä mitä tekisin kun koko ajan itkettää ja mietin vaan että mitäköhän se mun "elämäni mies" mahtaa puuhailla parhaillaan.
Tuntuu NIIIIIN pahalta kun unelmat revitään riekaleiksi, taas kerran, vaikka luulin että nyt oikeasti löysin ihmisen jonka kanssa kaikki sujuu. En voi kuvitella ikinä löytäväni vastaavanlaista miestä itselleni.
Tiedän miltä susta tuntuu kun ei voi tehdä mitään kun ajatukset on kokoajan vaan siinä toisessa. Valtava ikävä, tuska, voimattomuus ja epäonnistumisen tunne.
Miks mulle taas kävi näin?
Moikka Surullinen :/ ja toinen surullinen:
Veitte sanat suustani. Ehkä ihan hiukan lohduttaa ajatus siitä, että tällä hetkellä on monia muitakin samassa tilanteessa, ettei ole ainoa surussaan. Tosin ei sekään ajatus kohta lämmitä,kun pitää mennä yksin nukkumaan.. :(
Itsemurha ei kuitenkaan ole mikään vaihtoehto,vaikka nyt mietin itsekin voiko suruun kuolla, kuten joku toinen tällä palstalla juuri pohti. Tiedän,että aika parantaa haavat.Se ei tosiaan lohduta yhtään nyt,mutta se on totta.Rakkauteen ja onneen täytyy jaksaa uskoa tämänkin tuskallisen olon jälkeen.Surra saa ja pitääkin, mutta siihen huonoon oloon ei saa jäädä lopuniäksi makaamaan.Täytyy nostaa taas häntä pystyyn ja ajatella elämää eteenpäin! Hassua kirjoittaa näin toisille,kun itsellä on niin paska olo ettei mikään tunnu lohduttavan..mutta kyllä mäkin näihin asioihin sisimmässäni uskon.No olipas selkeästi selitetty.. jokatapauksessa,paljon jaksamista kaikille särkyneille sydämille sinne jonnekin!
Vielä se aurinko nousee ja saadaan taas hymyillä :)
Kuten ylläolevassa viestissä... Se on aika,joka parantaa. Itselläni myös kokemuksia kyseisestä aiheesta. Mutta heti eron jälkeen tunteet todellakin ovat vielä niin vahvat, että juuri silloin lause "aika parantaa", tuntuu pahalta, yhdentekevältä. Kuka nyt kaiken paskan ja tuskan keskellä jaksaa odottaa, että koittaa vielä se parempikin päivä?! Noin minä ajattelin... mutta ei ollut vaihtoehtoja. Itsemurha ei ole ratkaisu... se on itsekkäin teko mitä ihminen voi tehdä. Pääsisit itse pois, mutta jättäisit sen kaiken surun lähimmäisillesi? Usko pois, vielä tulee päivä, jolloin nautit elämästä suunnattomasti... Voimia!
Kiitoksia
Vielä kysyisin, et kauanko suunnilleen teillä meni aikaa suruun? vuosi?
:/
Lukeekohan tätä enää kukaan?
Mulla ehkä saattaa olla toivoa vielä :) Olin viikonloppuna niillä. Juttelin hänen kanssaan ja samantien tuli kyynel silmille..hän sitten otti musta kiinni ja halasi ja piti lujasti kiinni. Mutta hän oli kerkiny sanomaan parille ihmisille että, erottiin ja nyt meiän pitäis olla salassa yhdessä pari viikkoa ja sit voidaan vasta julkistaa asia, sille yhelle tytölle kenelle se oli kertonu meiän erosta..
Mitä mieltä olette mahtaako meillä olla vielä mahdollisuuksia?
Ollaan jo soitettu ja viestitelty ja kerrottu toisillemme, että rakastamme toisiamme kovasti, mutta kummiskaan, ei saa vielä kertoa. Kummallista?
tuntuu, ettei pariin viikkoon voi vielä kertoa kellekkään. Ettei vain olisi jonkinlainen koeaika. Sinuna olisin hieman skeptinen, ettet sitten pety jos..