Tapasin vappuna ihanan miehen. Alettiin tapailemaan ja huomattiin viihtyvämme toisemme seurassa. Meillä oli ihanaa; katottiin leffoja, käytiin yhessä viihteellä, keskusteltiin paljon, hellyyttä ja seksiäkin oli. Tunsin kerrankin löytäneeni ihmisen, joka näkee mun sisimpääni ja pitää minusta sellasena kuin mä olen.
Pari kertaa yritettiin seurustellakin (tyyliin 2 viikkoa ja viimesimmällä kerralla viikko), mut kummallakin kerralla mies laitto jarrut päälle. Hän sanoi ettei halua eikä osaa seurustella vielä vakavasti, koska edelliset erot ovat satuttaneet niin paljon ja hänestä on epäreilua et mä rakastan häntä ja hän ei osaa tuntea samoin.
En voi ymmärtää, miten tässä kävi näin, koska hän nimenomaan oli se, joka teki aloitteen tähän seuraavaan tapailuun/seurusteluun. Mä olin jo ehtinyt hyväksyä asian et sinkkuna taas mennään jne.
Mies tekstaili mulle paljon kysyen kuulumisiani ja kertoi kuinka tykkää ja välittää musta. Tavatessammekin hän oli todella hellä ja huomaavainen. Kaikki tunteeni heräs uudelleen ja taisin rakastuakkin. Luulin että hän oli miettinyt asioita ja halusi sittekin olla kanssani.
Nyt olen aivan rikki ja saan yhtäkkisiä itkukohtauksia, vaikka yritän olla reippaampi, mitä olenkaan. En ole kenellekkään kertonu, miten tässä on käynyt, just ehin hehkuttaa, kuinka onnellinen oon...
Ollaan paljon tekstailtu asiasta ja kun kysyin, miksi hän teki tän mulle, vastaus oli se, että hän oikeasti luuli pystyvänsä seurustelemaan ja halusi että meistä tulisi jotain. Hän sanoi myös olevansa todella pahoillaan. Kuulemma ihan kyynelehti sen takia viestejä mulle laittaessaan.
Hän myös halusi varmistaa, että ymmärränhän ettei ero johtunut minusta vaan hänestä. Olen kuulemma todella ihana, mahtava, suloinen ja seksikäs nainen ja joku onnekas saa minusta vielä uskomattoman vaimon.
Tavallaan ymmärrän, että kun ihminen on tosi rikki, se ei pysty uusiin suhteisiin. Olen itsekin sen kokenut, mutta käsittääkseni hänen viimesimmästä suhteesta on kuitenki jo vuoden verran ja vieläkin hän on rikki tms.
Sitä taas en ymmärrä, miksi en sitten kelpaa hänelle, jos mussa ei ole kerta mitään vikaa????? Haluaisin tietää, eikö hän tuntenut sitten, että olisin hänen toinen puoliskonsa, minusta ainakin tuntuu, että hän on minun... Ja mikäli hän tuntee samoin, miksi hän heittää kaiken menemään?? Onko tässä kyse just siitä kliseestä et "oikea ihminen, mutta väärä hetki" ?? :I
Pari kertaa yritettiin seurustellakin (tyyliin 2 viikkoa ja viimesimmällä kerralla viikko), mut kummallakin kerralla mies laitto jarrut päälle. Hän sanoi ettei halua eikä osaa seurustella vielä vakavasti, koska edelliset erot ovat satuttaneet niin paljon ja hänestä on epäreilua et mä rakastan häntä ja hän ei osaa tuntea samoin.
En voi ymmärtää, miten tässä kävi näin, koska hän nimenomaan oli se, joka teki aloitteen tähän seuraavaan tapailuun/seurusteluun. Mä olin jo ehtinyt hyväksyä asian et sinkkuna taas mennään jne.
Mies tekstaili mulle paljon kysyen kuulumisiani ja kertoi kuinka tykkää ja välittää musta. Tavatessammekin hän oli todella hellä ja huomaavainen. Kaikki tunteeni heräs uudelleen ja taisin rakastuakkin. Luulin että hän oli miettinyt asioita ja halusi sittekin olla kanssani.
Nyt olen aivan rikki ja saan yhtäkkisiä itkukohtauksia, vaikka yritän olla reippaampi, mitä olenkaan. En ole kenellekkään kertonu, miten tässä on käynyt, just ehin hehkuttaa, kuinka onnellinen oon...
Ollaan paljon tekstailtu asiasta ja kun kysyin, miksi hän teki tän mulle, vastaus oli se, että hän oikeasti luuli pystyvänsä seurustelemaan ja halusi että meistä tulisi jotain. Hän sanoi myös olevansa todella pahoillaan. Kuulemma ihan kyynelehti sen takia viestejä mulle laittaessaan.
Hän myös halusi varmistaa, että ymmärränhän ettei ero johtunut minusta vaan hänestä. Olen kuulemma todella ihana, mahtava, suloinen ja seksikäs nainen ja joku onnekas saa minusta vielä uskomattoman vaimon.
Tavallaan ymmärrän, että kun ihminen on tosi rikki, se ei pysty uusiin suhteisiin. Olen itsekin sen kokenut, mutta käsittääkseni hänen viimesimmästä suhteesta on kuitenki jo vuoden verran ja vieläkin hän on rikki tms.
Sitä taas en ymmärrä, miksi en sitten kelpaa hänelle, jos mussa ei ole kerta mitään vikaa????? Haluaisin tietää, eikö hän tuntenut sitten, että olisin hänen toinen puoliskonsa, minusta ainakin tuntuu, että hän on minun... Ja mikäli hän tuntee samoin, miksi hän heittää kaiken menemään?? Onko tässä kyse just siitä kliseestä et "oikea ihminen, mutta väärä hetki" ?? :I
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän tuskasi, ehkä liiankin hyvin.
Mistäpäin olet? Entä tämä "toinen puolikkaasi"?
Minkä ikäinen?
Tuo on tuttu juttu mullekin, suhde oli vauhdilla etenemässä, mutta sitten jarrut. Ei pysty kiinteään seurustelusuhteeseen, vaikka olikin se joka aina aloitteet teki. Ihana mies, kaikki tuntui niin oikealta ja hyvältä. Hänen erostaan kanssa vajaa vuosi. Jotkut miehet tarvitsevat pitkästä suhteesta toipumiseen vuosikausia. Tarina vaikuttaa tosiaan samalta, sattumaa uskoisin, ei sama mies. Olen kuullut etten ole ainoa jolle samoin sattunut. Nyt yritän jatkaa elämääni, hän on jossain tuttavapiirissäni. Ehkä joskus tulee hyvän joulun toivotus, mutten usko enää enempään.
Parempi etsiä mies jolla menneisyys kaukana takana päin, siten säästymme tulevien aikojen kyyneleiltä. Tuntuu kuin elämä olisi leikkinyt kanssani, näyttänyt mitä olisi tarjolla. Hyvää jatkoa toivotan, "kollega"
Olemme Pohjois-Pohjanmaalta ja noin kolmekymppisiä.
Lohduttaa lukea, että on kohtalotovereita. Me kait yritämme jatkaa kavereina, hän kysyi sitä itse minulta. En tosin ole varma, miten se onnistuu, kun mulla on niin vahvoja tunteita vielä, mutta tuntuisi pahalta menettää kokonaan niin ihana ihminen... Mua on paljon helpottanut, kun olemme keskustelleet asiasta. Oon ajatellut, että paras nuolla itsekin kunnolla nämä haavat ja katsella sitten, mitä elämä tuo tullessaan. :) Jaksamista sullekin.
elämästäni. Niin kovin surullista.