Eipä oikein viitsi alkaa kertoakaan omaa tarinaa. Siitä tulisi niin pitkä. Olen tullut siihen tulokseen, että suhteemme on loppu. Olemme olleet peräti parikymmentä vuotta naimisissa. Yhteys on tökkinyt koko ajan. En saa kontaktia häneen tai olemme niin eri aaltopituudella, että sitä ei voi saada. Joskus aiemmin sanoin, että meillä ei ole muuta toimivaa kuin seksi. Nyt olen kuitenkin saanut tietää, että mies on seksiaddikti, vetää käteen, katselee pornolehtiä ja nettisivuja. Puutteessa hän ei ole juuri ollut. Jos olisikin niin ymmärtäisin. Harmittaa vaan jättää koti, jonka eteen on uurastanut puolet elämästään ja entä lapset. Mutta en saa untakaan hänen vieressän... hänen läsnäolonsa ahdistaa niin paljon. Hän on jotenkin rajaton persoona. Kaikenlaiset elämykset ja nautinnot täyttävät elämän. Itse pidän rauhallisesta elämästä ja iloitsen pienistä asioista.
Eron partaalla
Myrtsi
51484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulle ei tullut mieleenkään jättää kotia vaan minä lähetin miehen pois yhteisestä kodistamme, kun sain selville että hänellä on toinen nainen eikä hän pysty naista jättämään. Lapsille koti on tärkeä ja minullekin koti on rakas. Tähän taloon on tuonut vastasyntyneet lapseni ja kuvitellut eläväni onnelista perhe-elämää kuolemaani saakka.
tuo ettet saa nukuttua hänen läheisyydessään. Minulla oli saman tilanne exän kanssa. Olin ahdistunut ja uni tuli vain nukahtamislääkkeillä. Olimme täysin eri aaltopituuksilla ja se ahdisti.
Pois muutettuani aloin lähes heti nukkua pitkiä rauhallisia unia ilman mitään ongelmia.
Teidän välinen kommunikaatio-ongelma heijastuu epäilemättä lapsiinkin. Toivottavasti hän osaa kommunikoida lasten kanssa?
Yrittäkää kuitenkin erota yhteisymmärryksessä ja sopia asumisesta ja lasten asioista, ettei ahdistusta ja pahaa oloa tule lisää.
sama täällä. 20 vuotta yhdessä. Vuosi sitten mies jäi kiinni petollisuudestaan. Samoja touhusi kuin sunkin mies. Sillä eroavaisuudella, että toteuttikin "fantasiansa" yhden nettituttavuutensa kanssa.
Teon olen anteeksiantanut. Tiedän ettei se merkinnyt hänelle mitään.
On kuitenkin elämä elettvänä. Pystynkö enään luottamaan, vapautta hänelle antamaan? Onko hän patologinen pettäjä?
Perhe. Koti ollaan yhdessä luotu. Lapset. Kasvatettu niistä ihan hienoja ihmisen alkuja. Mitään pahempia erimielisyyksiä ei ole ollut.
Mutta miehen käytös ja teot ovat tehtävänsä tehneet. Nukun paremmin kun hän ei ole vieressä nukkumassa. Yöllä kun herään ja näen hänen pään tyynyllä, alkaa ällöttämään. Yön yksinäisten, hiljaisten tuntien aikana olen monet kyyneleet vuodattanut hänen tekojensa tähden.
TIedän. Itse olen ollut ihan hyvä ihmiseksi, vaimoksi, puolisoksi. Avioliitto oli mulle loppuelämän sitoutuminen, johon tiesin kuuluvan myös myötämäkien lisäksi niitä ylämäkiä.
Mutta sitä en ottanut huomioon, että toinen voi olla narsistisesti tunnevammainen ihminen.
Hei Myrtsi
Lukiessani viestiäsi koin hengenheimolaisuutta... joskaan miehelläni ei ole seksiaddiktia.On kauheaa huomata. että 20 v avioliitto on takana ja toiselle osapuolelle ei ole paljon mitään sanomista; jakaa laskut kerran kuussa ja lasten asioista tai harrastuksista sopiminen. Minne katosi läheisyys, rakkaus ja intohimo?
Mieheni ei ole koskaan ollut hyvä keskustelija. Jos yritän virittää keskustelua hän on sitä mieltä, että alan kaivella ikäviä asioita..vaikka yritykseni oli aivan puhtaasti vain yrittää tutustua mitä mieheni päässä liikkuu, eli emme etene keskusteluissa yleensä sen pitemmälle.
Olen harkinnut avioeroa jo muutaman avioliittovuoden jälkeen, mutta olen aina laittanut tähän asti lapset etusijalle ja päättänyt kestää huonossa liitossa ettei lapset kärsi. Onneksi meillä ei ole alkoholi eikä pettämisongelmia vaan ongelmana on fraasi "ajautuminen erilleen".Minä kaipaisin miestä, jonka kanssa voisi jakaa henkisellä tasollakin kaikki ilot ja surut sekä pystyä keskustelemaan.
Olin juuri tutkimassa avioero asioita netistä, kun ajauduin lukemaan juttusi. Sillä oli varmaan jokin tarkoitus.
Myrtsi toivon sinulle voimia ja päätymistä oikeaan ratkaisuun, oli se mikä hyvänsä!
Terveisin, Ahdistunut
minulla oli vuosikaudet.Siis mies jonka kanssa voisi keskustella,edes jostain asioista,mutta ei.ON se kummallista että puhetaitokin voi olla niin hakusessa.Siinä tuntee itsensä aika yksinäiseksi ja se heijastuu muuhunkin elämään.