Luekentelin tuossa aikani kuluksi vanhoja juttuja, ja huomasin, että lähes kaikissa vähänkään rahaan liittyvissä jutuissa käskettiin pysymään tiukkana, eikä antamaan missään nimessä periksi, vaikka olisi kuinka ansaitsemattomastakin rahasta kysymys.
Kaikki pois mitä ikinä voit saada. Ilman armoa.
Minua kyllä haukuttiin ahneeksi kun toivoin, että appivanhemmat eivät olisi sulkeneet minua testamentistaan.
Minä vain tarjoaisin niillä rahoilla lapsille mukavan kodin. En jaksa edes muuta toivoa.
Täällä moni muu haluaa vähän enemmän.
Kaikki pois mitä ikinä voit saada. Ilman armoa.
Minua kyllä haukuttiin ahneeksi kun toivoin, että appivanhemmat eivät olisi sulkeneet minua testamentistaan.
Minä vain tarjoaisin niillä rahoilla lapsille mukavan kodin. En jaksa edes muuta toivoa.
Täällä moni muu haluaa vähän enemmän.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinä siis jaksat Ninjuhka edelleen kerätä sympatiaa itsellesi sille appivanhempiesi perinnön odottamiselle, heh,
Kun täällä kehoitetaan pitämään kiinni oikeuksista, niin tarkoitetaan todella sellaista ANSAITTUA rahaa tai omaisuutta tms... Mutta sinun varakkaitten appivanhempiesi kuoleman odottelu ei täytä alhaisimpiakaan moraalin kriteerejä. Sinä et ole tikkua ristiin niitten rahojen eteen laittanut. Appivanhempasi ovat. Tässä se ero! Ymmärrä se jo nyt, pliiis.
Ja sitäpaitsi tuota kutsutaan myös laskelmoinniksi mikä ei ole missään nimessä tyhmää, mutta sinä leikit nyt sekä omalla että lastesi hengellä, mikäli aiemmin terveydentilastasi ja pahoinvoinnistasi kertoma on totta. Sinähän olet ihan loppu, mutta ei muuta kun odottelet sitä mahdollista rahan tuloa... Joopa, joo.
Onko se ansaittua rahaa kunavioon astuessa on tyhjätasku ja mies rikas ja kun ensimmäinen lapsi on syntynyt, pannaan pesä tasajakoon?
Niin tuolla kehoitetaan kaikkia menettelemään ja sulkemaan korvansa omantunnon soimaukselta.
Entä mitä mieheni on tehnyt rahojen eteen? Juonut ja rällännyt.
Minä sentään olen hoitanut appivanhempien lapsenlapsia miehen remutessa.
Jos mies saa koko perinnön, se on mennyttä ihan yhtä nopeasti kuin jos hän saisi vaikka vain puolet.
En minä miksikään sankariksi ole itseäni nimennytkään, mutta äidiksi kumminkin.
Isä on isä vain ajoittain.
Kyllä minä periaatteessa ja järjellä ymmärrän sinua. Mutta sitä en ymmärrä, miksi niin avoimen ahneesti asian esität?
Yleensä ihmiset ovat ahneita fiksummin ja piilotetuummin eivätkä huutele tällaisia asioita pitkin kyliä. Sitä paitsi olet visestiesi sisällö perusteella varsin tunnistettava, sorry vaan ;)
sanot hoitaneesi appivanhempien lapsenlapsia !!!! Eivätkö he olekkaan sinun lapsiasi ?
Missä kumman välissä lapset, jotsta taistellaan henkeen ja vereen, että miehen vanhemmat eivät saa heitä edes tavata, muuttuvatkin sitten aivan tyystin appivanhempien lastenlapsiksi ?
Hohhoijaaa, miksipä muutoin kuin rahasta ja ahneudesta appivanhempien omaisuuteen.
Se siitä vaatimattomuudesta !
Taas on aika viedä lapsia appivanhempien luo. Ennen kuin ukko herää saunakamarista.
Toivottavasti katoaa sillävälin jonnekin, kuten yleensä.
Näitä reisuja on sitten riittänyt.
Enää ei voi jäädä yöksi, kun ovat senverran vanhoja ja huonokuntoisia.
Pakko tuoda kotiin vaikka mies saattaa olla vastassa umpitunnelissa.
On tässä hoitamista kun on lapset, mies ja appivanhemmat.
Sinä taisit olla se joka ehdotti appivanhempien kuoleman jouduttamista?
Ei tulisi ihan heti mieleen sillä olemme tarvinneet toisiamme varsin kauan, ja olemme hyviä ystäviä.
Lopuksi vielä kertausta; En minä itselleni halua mitään. Vain ja ainoastaan lapsille.
Ei minulla ole mitään häpeämistä vaikka joku tunnistaisikin.
Ihan livenäkin saan kannustusta osakseni.
Kehotetaan jaksamaan.
Kerron vielä sinullekin, että minulle ei ole yhtään väliä onko kukkarossa satanen, tonni tai puoli miljoonaa.
En halua mitään. En osaa iloita muusta kuin lapsista.
Tuntuu ihan järjettömältä, kun näkee jonkun ostavan jotain hienoa. Vaatteita, sisustusta tai muuta vastaavaa. Omituista, turhaa vaivannäköä.
Sain kutsun eräisiin juhliin, enkä käsitä miksi sellaisia pidetään.
Elän kuin eri planeetalla jossa ei ole menneisyyttä, tulevaisuutta ja nykyisyyskin vain aika ajoin.
Tuijotan ukon häpeissään tuomaa kallista lahjaa mitään näkemättömin silmin, kuin sitä ei olisi olemassakaan. Parempi niin olisikin, sillä en käsitä mitä minä sillä tekisin.
EN HALUA ENÄÄ YHTÄÄN MITÄÄN ITSELLENI! VAIN LAPSILLENI!
Voisin aivan hyvin panna tähän nimeni ja osoitteeni, sillä mitä väliä silläkään on?
Eikä kyllä silläkään, että joku sanoo minua täällä ahneeksi.
Ei ne lapset muuta kaipaa.
Sehän minun hartain toiveeni olisikin, ehjä, hyvä perhe.
Mieheni motivaatio ei ole tarpeeksi vahva minnesota-hoitoon, jossa raitistuu yli yhdeksän kymmenestä. Arvaa ottaako päähän, kun sinne ei pääse?
Muihin kerhoihin mies ei menisi ikinä.
Pitäisi päästä kauas pois piiloon ihmisten silmistä.
Olisin valtavan kiitollinen jos joku osaisi neuvoa miten miehen saa todella haluamaan lopettaa juominen!
Toiselle kysyjälle sanon, että olen käynyt appivanhempieni luona aina, jo ennen vaikeuksien alkuakin.
Viime vuosina he ovat olleet hyvä turva lapsille miehen kännäämisen ajaksi.
Ei minulle ole tullut edes mieleen ajatella heitä rikkaina. He ovat rakkaita sukulaisiani.
Käsi sydämelle Nijunshka: Olisitko yhtä antaumuksella "hoitanut ja hoivannut" appivanhempiasi ja kuskannut lapsiasi "sopivaisuussääntöjen mukaisesti" heitä tapaamaan, jos he olisivat pennittömiä kaupungin vuokra-asunnossa asuvia ihmisiä?
Tuskin.