Mikä ajaa ihmisen siihen tilaan, että eron jälkeen tekee _kaikkensa_, ettei exvaimon/miehen elämä uudessa suhteessa voisi jatkua? Voittaako sillä jotain?
Ero ei aina, eikä edes usein, ole uuden kumppanin vika joten antaisitte edes pienen mahdollisuuden onneen..
Ero ei aina, eikä edes usein, ole uuden kumppanin vika joten antaisitte edes pienen mahdollisuuden onneen..
Vastaukset 36
Vanhimmat
tappaisi ellei uusi väliin tuppaava lapseton nainen? Mun on vähän vaikee muuta uskoo, kun niin useasti tuttavilleni on niin käynyt. Hyväliitto loppuu yllätten, kun tilalle tulee lapseton uusikko-
Jopa siitäkin että lapset ja vaimo itkee ja kaipaa vuositolkulla, niin ei se ero voi olla yhteinen. Silloin on toinenjätetty kylmästi toisen naisen tähden.
Kyllä siinä silloin on ex vaimolla ja lapsilla oikeus olla katkeria. Jos kerta uusilla naisilla on oikeus olla vanhingoniloinen.
Tässä tapauksessa ei ole tosiaankaan kyse *Hyvästä Liitosta*, vaan erosta vuosien riitelyn jälkeen.
Tässä tapauksessa ei myöskään ole kyse "väliin tuppaavasta" lapsettomasta naisesta.
Ei myöskään kylmästi hänen takiaan jätetystä vaimosta.
Harvoissa tapauksissa on kyse myöskään katkerista lapsista.
Lapset kyllä tuntevat vanhempiensa ilot ja surut. Lapset ovat onnellisia silloin kun vanhemmatkin ovat, ovat he sitten yhdessä tai erikseen.
Lapset eivät ole katkeria, osaavatkohan edes.. Vanhempi voi sen varmaankin istuttaa lapsiin jos oikein kovasti yrittää. Ja usko pois, sitä yritetään.
En ole vahingoniloinen. Surullinen hieman. Etenkin siksi, että pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä onnesta mikä meillä on.
>
Voi "tsiisus"... onko yksinkertaisuudella mitään rajaa. Eiköhän se "rakas aviomies" aivan itse tee valintansa tuollaisessa tilanteessa... valinta voi olla hyvin väärä ja epäoikeudenmukainen... mutta se on HÄNEN päätöksensä. Aidosti rakastavasta ja toimivasta parisuhteesta ei "lähdetä" vaikka houkutuksia on aina.
JOS liitto todellakin on "hyvä", niin ei sitä kukaan ulkopuolinen pysty rikkomaan.
Mutta ymmärrän, oloa ehkä edes hieman helpottaa uskotella itselleen tuollaista (toinen nainen tuli, ja vei mieheni)... koska vaihtoehtona on ymmärtää rakastuneensa pettävään mieheen... tai että liitto on ollut jo pitkään pelkkää kulissia... siis, "mukamas hyvä".
ethän voi tietää, mikä ystävieni tai minun liittoni on rikkonut. Et voi noin ylimielisesti tuomita, jos et tiedä.
Läheisten nähdessä kärsivän perheen hajomista, on tuska katsella, kun sille ei voi mitään. Ja tiedän tasan tarkkaan, että liiton hajoitti vieras nainen. Totta, syytä oli miehessä, mutta tässä tapauksessa ei vaimossa.
Vaimo oli koko perheen puolesta ahertava ja kaikkensa perheelle antava nainen. Sekään ei miehelle riittänyt. Oli koti vaimo ja lapset. Eikä sekään. Oli työpaikka ja oli mitä elämältä voi vaatia.
Yksi retkahdus ja se oli sillä selvä. Oliko mies kenties edes tosissaan uuden naisen suhteen, mutta lapseton, vapaa ja katkera epätoivoinen saalistaja nainen. Kyllä heillä konsteja löytyy perheiden rikkomiseen.
Jos ei itsellä ole sitä mitä muilla, niin se otetaan vaikka väkisin.
Kuka vaimo katselisi tuollasta miestä?
Jos hyvä perhe elämä ei riitä, on tosiaan miehessä vikaa!
tämä tuttavaperheesi oliki omasi. niin paljon vikaa löydät kaikista muista kuin siitä perheen puolesta aheraneesta naisesta..
Sitäpaitsi mies ei ole mikään tavara. Ei sitä voi toiselta vaan viedä :)
Tajuaisipa nämä naiset sen. Ensin kohdellaan kuin roskaa ja sitten ollaan niin katkeria kun mies tajuaa lähteä etsimään onneaan muualta.
En tietenkään voi tietää miksi avioliittone ovat päättyneet, ja kumman puolison aloitteesta... ja mitkä hänen syynsä ovat olleet.
"Väärällä puulla" yllä tarkoitin sitä harhaista kuvitelmaa, että joku toinen nainen olisi niin ihmeellinen "vamppi", että kykenisi "viemään" miehen toimivasta parisuhteesta... jossa osataan rakastaa, ja keskustella/sopia ristiriidat (joita kaikissa avioliitoissa on).
Parisuhde joka toimii ja on onnellinen, missä puolisot osaavat hoitaa suhdettaan silloinkin kun on vaikeata... sitä EI VOIDA rikkoa ulkopuolelta. MUTTA, jos tuo "onni" onkin kulissia, tai vain toisen kuvitelma elämäntilanteesta... jompi kumpi puolisoista saattaa hyvinkin ryhtyä "vaihtohommiin".
Sattaahan esimerkissäsi se "oikea puu" kritiikille olla mies, joka teki valintansa "erottamalla" vaimonsa... ei voi sanoa enempää, kun ei voi lukea ko. miehen kantaa asiaan.
Silti, se toinen nainen on "väärä puu", koska mies on päätöksensä lähtemisestä tehnyt jo paljon aikaisemmin... kyse oli vain siitä, milloin löytää naisen joka tahtoo "ottaa" hänet... ja mies hänet.
liittoa ja perhettä ei voi rikkoa?? Totta hitossa sen voi rikkoa. Aivan samalla lailla kuin aviopuolisotkin rikkovat perheensä, niinkyllä sellanen ulkopuolinenkin ihminen voi rikkoa toisten perheet!!
Se on vain syyttelyä ja pakoilua tuollanen sanominenem ettei ulkopuolinen voi rikkoa toisten perheitä!
Puppua sanon minä.
Eikä siinä vaimossa/miehessä tarvi mitään vikaa olla, jos toinen vain kyllästyy ja näkee jossain vampissa tai vapaassa ihmisessä jotain uutta, itseään kiinnostavaa.
Kaiki kun me ei olla samanlaisia, on hyvin vaikea kilpailla toisen mielen mukaan.
>
Sellainen "käsitys" syntyy melko tuskatta jos vaivautuu ajattelemaan asioita edes hieman oman tilanteensa ulkopuolelta.
Ei, perhettä ulkopuolinen mies/nainen ei voi rikkoa... koska pettämään tai jopa jättämään ryhtyvä puoliso tekee OMAN valintansa. Syyt voivat olla väärät, kyse voi olla "pakenemisesta", tai kyvyttömyydestä ratkaista kriisiä parisuhteessa... silti, lähteminen ja jättäminen on yksin hänen valintansa.
Kyllä, ulkopuolinen nainen voi olla miehelle "turvallinen" keino paeta... toinen tarttuu pulloon ja pilaa perhesuhteensa niin, toinen uppoutuu töihin... silti, oirehdintaa.
Jos syyttää "toista naista" avioliittonsa rikkomisesta... niin kai sitten alkoholisti miesten vaimot syyttävät Suomen kapakoita siitä että kaatavat viinaan tämän täydellisen miehen kurkusta alas väkisin.
>
Pyh... kysymys on yksin siitä, että joku perheessä valitsee lähteä "ulkopuolisen" matkaan (syyt mitkä tahansa)... mutta kai sen asian ymmärtäminen sattuu, helpompi syyttää "ulkopuolista" jokseenkin ihmiskaappauksesta.
>
Kuinka niin... en ainakaan minä ole sellaista kirjoittanut. Jos aviopuoliso joka tulee "erotetuksi" on todellakin itse täydellisyys ja virheetön, ja silti mies ottaa ja lähtee... tietenkin syy perheen rikkomisesta on hänen, koska hän on valinnut tehdä niin. Ei... syy ei ole sen naisen kenen kelkkaan mies päättänyt lähteä. Houkutuksia on AINA, normaalisti niihin todetaan "ei kiitos".
>
AIVAN, ei tarvitsekaan olla. Mutta ei se syy ole siinä "toisessakaan" naisessa... koska puoliso kuka tehnyt päätöksensä pettää/jättää löytää sen "vampin" jostakin aivan varmasti... ja jos jotakin silloin välttämättä "syytettävä" tapahtuneesta, niin kai sinäkin jo ymmärrät kuka se on... ja kuka ei ole.
että sitä yhtä ja ainoaa totuutta ei osaa kukaan sanoa. Olen sitä mieltä, että toimivaan parisuhteeseenkin joku "voi tulla väliin". Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta: mies ja nainen, jotka suhteen muodostavat. Suhde on heidän kummankin varassa. Vaimo voi olla juuri sellainen kuin aikaisemmissa kirjoituksissa on kuvattu: kaiken perheensä eteen tekevä ihminen. Tämä vainmo ei voi kuitenkaan mitenkään vaikuttaa miehensä henkilökohtaisiin kehityskriiseihin. Avioliittohan ei ole tila, joka poistaa kaikki kriisit ja ongelmat. Miehen oma kehitys, kriisi tai stressitila saa hänet alttiiksi ulkopuolisille houkutuksille...usein miehelle voi olla jopa helpompaa kertoa ja "avautua" uudelle naiselle kuin vaimolle, joka tuntee hänet vuosikymmenien ajalta. Jos naimisissa oleva mies saa vastakaikua ulkopuoliselta naiselta (jolla myös on jokin aukko elämässään täytettävänä) on aviokriisi hyvin lähellä. Ja voiko siitä syyttää tai syyllistää vaimoa?
MInun mielestäni sekä aviomies että toinen nainen ovat tehneet kyseenalaisen ja väärän valinnan: miehen pitäisi selvittää kasvukipunsa ja kriisinsä jollain muulla tavalla kuin hautaamalla ne rakastumisen alle ja kenenkään naisen ei pitäisi suostua naimisissa olevan miehen lohduttajaksi.
Normaali avioliitto on vuosien tai jopa vuosikymmenien jälkeen tavallista arjen pyöritystä. On todellakin sen miehen oma valinta, jos hän lähtee leikkimään tulella. Ottaa samalla myös riskin perheen särkymisestä. Ne perimmäiset ongelmat eivät katoa mihinkään naisen vaihdosta huolimatta, vaan ovat vastassa sitten kun rakastumisen huuma muutaman vuoden kuluttua hellittää...ja entistä raskaampina.
Lapsettoman naisen olisi viisainta olla ottamatta minkäänlaista kantaa lasten selviämiseen erosta: hän ei yksinkertaisesti voi ymmärtää asiasta yhtään mitään.
Korostan vielä, että aina ei ole kyse parisuhteen kriisistä vaan miehen omasta kriisistä, sen tunnustaminen vaan on miehelle vaikeaa. On helpompi syyttää kaisesta "ymmärtämätöntä" vaimoa.
toista naista.En ota kantaa siihen että pystyykö nainen viemään miehen toimivasta parisuhteesta, koska sitä ei voi yleistää.SAnoit että parisuhde joka toimii ja on onnellinen,missä puolisot osaavat hoitaa suhdettaan silloinkin kun on vaikeaa..sitä ei voi rikkoa ulkopuolelta.Tämä on ihanne.Mutta vaatii melkoista kypsyyttä molemmilta ottaa huomioon ja tukea myös silloinkin kun on vaikeaa.Väitän,että vain harva siihen kykenee.
>
Harvastapa tämän aihepiirin keskusteluista "totuutta" pystytään määrittämään. Silti, en ymmärrä joidenkin ihmisten intoa "perustella" itselleen sen oman puolison valintaa "jättämisestä" sellaiseksi, että joku "kolmas" on vienyt hänet. Sinä et sentään sitä juurikaan tee tässä kommentissasi. Kiitos.
Noh, ole vain sitä mieltä ... minä olen erimieltä. Toki "joku" voi tulla tyrkylle, ja varmati saattaa olla "kiusaus"... mutta niitä riittää elämässä aina (ellei asu pohjosnavalla tai suljetulla osastolla)... se miten sitten tälle väliin yrittäneelle vastataan, mittaa parisuhteen kuntoa ja kestävyyttä myös niinä vaikeina aikoina.
>
Olen samaa mieltä. Ja sama toki pätee toisissa tapauksissa juuri päinvastoin... ei siis sukupuolisidonnainen asia.
>
Kyllä, suhdetta on huollettava koko ajan... helpommin sanottu kuin tehty.
>
Tai naiselle... riippuu tapauksesta.
>
Ei, enkä edelleenkään ainakaan minä ole ollut syyllistämässä. Mutta vielä vähemmän voi syyllistää sitä "toista naista", kenen kanssa esim. mies on löytänyt "yhteyden".
>
Alusta olen samaa mieltä... lopusta en ole. Jos mies/nainen kokee vetoa "varattuun" joka on jo valintansa tehnyt (pettää puolisoaan), ei ole "toisen" velvollisuus olla moraalin vartijana. Tietenkin voidaan kyseenalaistaa hänen motiivinsa (kannattaako hänelle, tietääkö mihin ryhtyy?)... mutta silti, valinnan pettää vaimoaan on yksin miehen ja leikkiin ryhtyvän "toisen" päätös on hänen... tässä esimerkissä.
>
Tätähän tässä olen epätoivon vimmalla koettanut tolkuttaa. Eikä tuo suinkaan ole miesten "perisynti", naiset varsin sujuvasti kykenevät samanlaisiin ratkaisuihin.
>
Jep jep, tai miehen vaihtamisesta.
>
No tätä en nyt taas ihan "tajunnut". Lapset ovat yksilöitä, erot erilaisia, aikuiset myös... jotkut ymmärtävät asiaa paremmin lasten kannalta kuin toiset, TOIVOTTAVASTI myös heidän vanhemmat. Ja turha kuvitella, että perheessä jossa toisella vanehmmalla kroonisesti paha olla, voitaisiin olla "onnellisia", paitsi ulsopäin (siis "kulissi"). Joskus ero on huonoista vaihtoehdoista vähiten paha, parempi tietenkin olisi jos aviopuolisot osaisivat hoitaa kriisinsä keskenään.
>
Minä puolestani korostan edelleen sitä, että naisetkin sujuvasti hoitavat kriisinsä joissakin avioliitoissa "erottamalla" siippansa. Onneksi ei ole omakohtaista kokemusta, mutta hieman tullut luettua tätäkin palstaa...
>
Tai ymmärtämätöntä ja tylsää miestä, joka sattuu tekemään esim. pitkää päivää perheen hyväksi. Ei tämä ole sukupuolesta kiinni!
>
Ei häntä tarvitse puolustaa... minä en ryhtyisi toiseksi mieheksi (en edes kun olin uusio sinkku), enkä keksi miksi joku nainen ryhtyy "toiseksi naiseksi"... paitsi rakkaudesta, kosto kanssasisarelle on huono motiivi.
MUTTA, eihän kysymys tässäkään ketjussa ole siitä, vaan siitä että jonkun ukko on VALINNUT "erottaa" vaimonsa ja lähteä toisen naisen kelkkaan... ja tästä tietoisesta valinnasta joku jaksaa syyttää kohdetta, eikä häntä kuka valinnan on tehnyt... SE JURPPII MINNUU...
>
Minä voin, ei voi "viedä".
>
Niin sanoin, ja olen mielstäni oikeassa.
>
Kuule, siihen kykenee noin 50% aviopareista, jotka eivät kykene... avioeroavat (ja toivottavasti oppivat siinä rytäkässä). Minusta "harva kykenee" on hieman liioittelua...
Edelleen, sympatiani niille jotka eivät onnistu tässä... mutta onnistumattomuudesta turha syyttää "kolmatta osapuolta", hän on kohde yhden puolison valinnalle, joka päättänyt ratkaista aviokriin näin (tai henkilökohtaisen aviokriisinsä).
Mielestäni "kolamas" ei ole oikea "syyllinen" koko sotkuun, vaikka osallinen olisikin.
toinen nainen, niin ei se sulje sitä pois, etteikö muilla niin ole.
Jos jolleen on tullut toinen nainen suhteen väliin, niin se on tullut! Ei sitä kukaan pysty sanomaan, mistä toisten ero oh johtunut, sen tietää vain he itse.
Jos joku on tullut hyvän suhteen väliin, niin kyllä se syy on siinä joka siihen on tullut.
Miten vika voisi olla siinä vaimossa? Paitsi jos ajattelee loogisesti.. hah.
Ei tässä logiigalla ole mitään tekemistä.
Jos sinä puolustat sitä toista naista, ja syytät vaimoasi, se on sun asia. Tee niin, mutta on ihmisiä, jotka tietää tosiaasian omasta suhteesta, miten siinä on käynyt.
Teoriassahan kaikki on mahdollista,jopa lentää kuuhun, tai juosta maapallo ympäri, mutta todellisuuden kanssa sillä ei ole mitään sijaa! Terveisiä :)
Muuten, eikös syyllinen ja osallinen ole sama asia??? Näin loogisesti ajatellen?!!!!!!
ettei voi viedä?Nostan hattua jos näin on.Niin moni aviomies tai vaimo kuitenkin palaa tai palaisi aviokumppanin luo senjälkeen kun huuma on haihtunut.Näkemykseni oli ehkä liian synkkä jos luulet että 50% aviopareista pystyy tukemaan ja rakastamaan vaikeina aikoina.On paljon helpompaa mennä sieltä missä aita on matalin.Mutta tietty se ei olekkaan sitten sitä aitoa rakkautta.
>
Lisätään vielä tuohon ettei nykyinen aviopuolisoni ollut "toinen nainen", eikä exäni aviomies ollut "toinen mies".
Mutta olet oikeassa, tietenkin jotkut miehet/naiset voivat tehdä avioliitossaan valinnan "vaihtaa" toiseen (syynsä kullakin, usein varmaan huonot)... ja luulenn että uuden suhteen onnistumisen mahdollisuudet keskiarvoa hunommat.
>
VÄÄRIN, suhteeseen yllättäin tulleelle "uudelle naiselle" mies olisi voinut sanoa; "ei kiitos"... mutta ellei ole, se on ollut miehen tietoinen valinta. Edes miehet eivät ole tahdottomia, ja raiskauksesta tai kidnappauksesta tuskin olemme keskustelemassa.
Jos suhteeseen pääsee toinen väliin, on hänet sinne päästetty... en syytä "petettyä", mutta turha myöskään kivittää henkilöä kuka on tullut/päässyt/kutsuttu "väliin" ... koska "pettäjä" on jostakin syystä tehnyt valinnan sivusuhteesta. Valinnan josta olisi voinut kieltäytyä.
>
Totta tuokin, mutta yhtä turha syyttää Alkoa tai toista naista avioliiton kukistumiseen... valinnan on tehnyt se OMA "rakas" puoliso ... syystä tai toiseta.
>
Jessus... hyvän suhteen väliin ei voi päästä kukaan tai mikään. Sitä sopii yrittää, mutta pettyy.
Ellei tuota tahdo ymmärtää, niin pitää edes tajuta että kyse on itsepetoksesta jolla koettaa helpottaa oloaan siitä, että suhde ei ole voinut olla hyvä, koska mies otti ja jätti.
Syyttämättä "erotettua", mutta ehkä se ukko ei ollutkaan ihan niin "ihana" kuin oli ajatellut tai toivonut.
En ainakaan minä ole syyttänyt vaimoa sanallakaan... En syytä myöskään "kolmatta"... jos jotakin pitää välttämättä syyttää (häntä ei tosin olla kuultu tässä ketjussa), olisi mies joka valitsi toisen naisen ja erottaa vaimonsa.
>
Ei tietenkään ole sama asia.
Otetaan eri "kohde" kuin toinen nainen, mikä on yhtä tuhoisa parisuhteelle. Alkoholisti mies on luvannut olla ottamatta viinaa... mutta päättää mennä alkoon ja ostaa kossun... mies on syyllinen (pettää lupauksen), Alko on osallinen... myy Kossun.
>
Kyllä olen. Maailma on täynnä kaikenlaisia houkutuksia, niistä voi kieltäytyä jos tahtoo ... aina ihmiset eivät tahdo.
>
Kyllä varmaan... se on sitten puolestaan "ottajan" valinta, jos tahtoo koettaa vielä. Heille toivon pelkkää hyvää.
>
Niinpä, mutta onko se sitten aidan syy... vai hänen kuka päättää valita matalamman aidan ?
oltiin samaa mieltä :-) Nykyaikana on kai kovin vanhanaikaista puhua moraalista ja arvoista. Jos ihminen antaa itsensä rakastua ja hullaantua, niin sitä tunnetta on vaikeaa pitää suitsissa. Mutta ennen sen tunteen syttymistä on mahdollista perääntyä: "juosta karkuun" niin kovaa kun pystyy tiedostaen sen, että olen mahdollisesti ajautumassa sellaisiin kuvioihin, jotka eivät ole parisuhteelleni hyväksi.
Vakuutat kovasti, että syy ei ole siinä uudessa onnessa. Syy ja syy...lieneekö sana väärä. Vastuu avioliiton mahdollisesta särkymisestä on puoleksi sillä toisella, joka ryhtyy suhteeseen naimisissa olevan ihmisen kanssa. Hyvä elämänohje jokaiselle on se, että ei pidä tehdä toiselle sitä, mitä ei soisi toisen tekevän itselleen. Ainakin jos tätä kristinuskon perusohjetta enemmän noudatettaisiin, olisi paljon vähemmän onnettomia ja surullisia kohtaloita. Niitä arvoja...hyvyys, rehellisyys, kauneus...kuuluuko niistä mikään suhteisiin, joissa on mukana uskottomuutta? Miehen ja naisen välille äkkiä syttyvä tunne ei ole rakkautta vaan himoa. Rakkaus ja rakastaminen on sitoutumista ja vastuuta, niitä kumpaakin puuttuu silloin kun ollaan puolisolle uskottomia.
>
No sehän on hyvä.
>
Tuskin sentään, mutta kukin moraalinsa määrittää itse, ja vastaa siitä (edes itselleen on oltava rehellinen, muuten hajoaa pää)... ja toivottavasti tuo on yksi asioista mitä "parinmuodostuksessaan" tulevat puolisot miettivät keskenään.
>
Ja vakuutan edelleen. Jos/kun Alko myy viinaa miehelle joka luvannut vaimolleen olla raittiina, ei vastuu pettämiestä ole Alkolla vaan miehellä kuka valitsi pullon.
Ymmärrän että ihmissuhteet ovat monimuotoisempia, mutta logiikka pitää. On kokonaan oma keskustelun aihe, miksi joku nainen valitsee olla "laastarisuhde" tai "pelastusrengas" joillekin miehille, joka tahtoo pois avioliitosta (joutumatta elämään yksin).
Yhtä kaikki... ei ole tässäkään esimerkissä naisen syy, että "ukkomiehen" avioliitto lakkaa olemasta... nainen on voinut olla katalyytti (kiihdytin prosessille) mutta EI syy.
>
Se on hyvä ohje. Mutta eikö juuri tässä tapauksessa aviomies ole ENSIKSI tehnyt jotain, mitä tuskin tahtoisi itselleen tapahtuvaksi.
Toki tämä asia on jotain mitä voisi kuvitella "toisen naisen/miehen" pohtivan myös aikanaan... mutta edelleen, tämä EI TEE hänestä missään olosuhteissa perheen rikkojaa tai avioeron syytä.
Kiitos sanoistasi!!
Nämä sanat auttavat minua henkilökohtaisesti eteenpäin - tuijottamatta taakseni.
Toivon pystyväni soveltamaan moniakin sanoistasi omaan elämääni.
Luulenpa pääseväni katkeruudestani, ehkä, pikkuhiljaa..
Meillä suhde ei kaatunut uuteen puolisoon vaan tähän kuuluisaan alkoon ja itse asiassa oikein nauroin tälle: ---Alko on syyllinen, Alko myi kossun!
En osaa sanoin kuvailla kiitollisuuttani sanoistasi!
K I I T O S
Kaikkea hyvää Sinulle elämässäsi!
"Vonkaava mies kuuntelee mielellään sääliä".
Minun mielestäsi sinä nyt jankutat liikaa yhtä totuutta ja vain yhtä näkökulmaa = puoliso menee vieraisiin vain, kun avioliitossa on joku vika. Eihän se mene ollenkaan noin. Itse näen tämän pettämisen puhtaasti yksilön oman pään sisäisenä asiana ja yhtenä yrityksenä ratkaista omat henkilökohtaiset ongelmat. Se, onko siitä sitten itselle toivottua hyötyä vai ei, on pettäjän oma ongelma. Yksi on kuitenkin varma, että muille läheisille siitä on pelkkää haittaa ja surua. Tästä sitten päästäänkin siihen probleemaan, että mikä on tämmöisen pettäjän oma tunneilmasto. Onko se tunteettoman, empatiakyvyttömän, ilman omaatuntoa elävän, persoonattoman sosiopaatin tunnusmerkistö vai mikä se on? Ja minkälainen ihminen on tyyppi, joka lähtee vastapuolena tietoisesti tämmöiseen touhuun mukaan? Tässä en nyt kysele kenenkään juridista vastuuta enkä pyörittele syyllisyysteemaa sen paremmin.
Valitettavasti en jaksanut lukea edellisiä vastauksiasi niiden kyllästyttävän kommentointitekniikan takia. Tehdäksesi ajatuksesi paremmin luettavaksi, pyytäisin suoria vastauksia, joissa pääset paremmin esittelemään sen mitä mieltä itse oikeasti po. asiasta olet.
ja kuvakielellä, niin jatketaan sillä sitten. "Alko on syyllinen, Alko MYI kossun"
Mitä, jos koko Alkoa ei olisi olemassakaan?
Kuka silloin olisi syyllinen, vai eikö koko kossuakaan olisi olemassa? Mitä, jos kossua myisi Alkon ohella myös Rautakirja, S-ryhmä, E-liike ja Kesko? Olisiko silloinkin syyllinen vain Alko, vai kaikki muutkin myyjät?
Kumpi on sitten lopulta onkaan suurempi syyllinen: Se, joka MYI vai se, joka OSTI? Jos nyt ajattelee puhtaasti Alkoa, niin kyllähän se ainakin kanssasyylliseksi tunnustautuu, koska on velvollinen panostamaan huomattavia summia tuloksestaan kossun haittojen torjumiseen ja varsinaisten tuhojen korjaamiseen.
Avioliitossa on kaksi. Avoliitossa on kaksi. Mutta nyt puhutaan avioliitosta.
Avioliittoon on vihitty kaksi ihmistä. Ei enempää. Lapset eivät ole avioliitossa vanhempiensa kanssa. Eivät siis naimisissa isiensä tai äitiensä kanssa.
Kun avioliiton toinen osapuoli ihastuu rakastuu tai muutoin hairahtuu johonkin kolmanteen henkilöön siten, että teko tai ajatusmaailma loukkaa sitä toista aviopuolisoa, tuo loukattu puoliso kokee sen tosiaan loukkauksena ja kolahduksena itsetunnossa.
Heikompi loukattu käpertyy itseensä ja kitisee itsekseen. Vahvempi loukattu ymmärtää, ettei loukkaus johtunut (ehkä, tapauskohtaista) hänestä lainkaan, vaan loukkaajasta. Ymmärtää, ettei se johtunut myöskään kohteesta, kolmannesta henkilöstä. Päätös oli toki niiden kahden, mutta kolmas ei ole vastuussa toisten ihmisten suhteista ja liitoista. Ongelmaksi tässä muodostuukin todellisuudelta silmänsä sulkevat ihmiset: tosiheikot.
Miksi vastuu halutaan työntää kolmansille osapuolille? Yksi syy on sama kuin miksi ylipäätään nyky-yhteiskunnassa vastuu on aina 'jonkun muun'. Koulu on vastuussa jos lapset kiusaa muita tai koulumenestys on heikko. Yhteiskunta on vastuussa jos lapset eivät noudata kotiintuloaikoja, jne. Lista on loputon.
Toinen syy on, ettei haluta myöntää omassa suhteessa olevan jotain vialla. Tai ei myönnetä puolisolla olevan tällainen henkilökohtainen ominaisuus, ettei tosiasiassa rakasta loukattua osapuolta, tai ei välitä tästä pätkääkään. Mistä se sitten johtuu? Syitä voi olla monia. Nalkutus on melko yleinen, ja koti-ilmapiiri yleensäkin. Ehkä loukattu teki aikanaan ratkaisun avioliitosta hiukan hätäillen tai väärillä perusteilla, eikä suostu sitä myöntämään (edes itselleen).
Lista olisi loputon.
Pointti on se, ettei loukattu halua ottaa vastuuta omasta itsestään ja avioliitostaan. Syyttelee kaikkia muita sen pilaantumisesta ja puolison pettämisestä.
Jos puoliso on paska, miksi ihmeessä pitää sellaisen kanssa roikkua? Jos kuitenkin on päättänyt roikkua paskan kanssa, niin sitten vaan kiltisti nielee paskan ominaisuudet juosta jatkuvasti vieraissa, tai paskan ominaisuus rakastua oikeasti kun kohtaa sellaisen ihmisen. Paskan jatkuva sättiminen siitä millainen paska on, on turhaa. Eikä sillä keinolla saa paskaa viihtymään kotona sitäkään vähää.
Halutessaan pettää itseään jollain helvetin rakkaudella, ei itsepetoksen seurauksista pidä syyttelemän muita. Tarve ja halu tulla rakastetuksi, tai tarve ja halu 'perhe-elämään' voi mennä pahasti realiteettien ohi, eikä ymmärretä, että ko. avioliitto on käytännössä dead.
Toisesta naisesta/miehestä. Nekin kai uskovat rakkauteen ja luottavat sen ihmisen tunteisiin, jolta sellaista saavat. Jos tuo toinen ihminen on naimisissa ja vakuuttaa 'avioliiton olevan ohi' (sisällöltään), miksi ihmeessä toinen ei sitä uskoisi? Se voi olla oikeasti tottakin. Ei ole yksi ja kaksi avioliittoa, joissa on pysytty vain käytännön syistä ja sovussa ja siksi, ettei kumpikaan ole ketään muuta 'löytänyt'. Sitten kun toiselle osuu joku muu kohdalle, sitten erotaan. Jotkut vissiin eroaa kun 'rakkaus on loppu', vaikkei ole riitaa, väkivaltaa, viinaa eikä muita suhteita. En tunne kyllä ketään. Usein 'lasten takia' kuitenkin pysytään yhdessä, ja ennenkaikkea tottumuksesta. avioliiton loppumista harvoin edes havaitsee ennen kuin joko tulee mitta täyteen esim. riitelyä tai viinaa, tai huomaa rakastuneensa johonkin kolmanteen.
Ihmettelen kyllä miksi niin monet lähtee sotaretkelle sitä puolisoa vastaan, joka meni ja rakastui. Niin ja kaikkia niitä vastaan, jotka siihen jollain tavoin liittyvät.
Lukeeko näistä sotaretkistä jossain, vai mainitaanko se vihkikaavassa jollain pienellä präntillä? Nääs kun en itse ole sellaiseen vaivautunut, niin olen kokenut painostusta exäni taholta, koska en nyt sitten välittänyt hänen löytämästään Oikeasta Rakkaudesta, enkä siitä että erottiin. Olisi pitänyt kai tapella ja riidellä ,mutta kaikkeen suostuin sovinnolla. Siitä se nyt sitten piinaa. Olisi tyytyväinen. Voisiko joku halukas vaihtaa kanssani paikkaa? Joku ketä kiinnostaisi taistella ihan vaan periaatteen vuoksi elatusmaksuista ja omaisuuksista? Voisin erään tutun tähän hommaan muuten palkata, mutta sattuu olemaan exäni kanssa samaa sukupuolta. Sitäkin kovasti kiinnostaa erosotiminen, mutta minua ei.
Ei ole pakko hyväksyä ex petturimiehen uutta hoitoa. Miksi ees pitäisi? Ei hän kuulu minun perheeseeni, en ole hänen ystävänsä. Minulla ei ole mitään syytä, ei edes se että mies on lasteni isä. Isä hoitakoon asiansa niin, ettei tarvitse miettiä miksi lasten äiti ei hyväksy uutta naista. Jos meillä ero olisi ollut molempien yhteinen päätös ilman kolmatta osapuolta niin asiat olisi ehkä toisin. Eli syyttäköön tämä uusi nainen ja exmies itseään. Eikö se kerro jo paljon ihmisestä että pettää vaimoa/miestä tai on "salarakas"?
Tykkääminen nyt ei ihan mielessä siinnellytkään :)
Eikä tarvitse turhaan ottaa tuota asennetta, kun en ole mitään väärää tehnyt. Satuin vaan rakastumaan eronneeseen mieheen.
En kaipaa edes hyväksyntää, riittäisi kun saisi olla rauhassa..
Ja koska kyseessä on lapsiakin, olisi ihan kiva jos ei tarvitsisi joka tapaamisessa kuunnella sitä huutoa. (Äidin)
Tunnustan olevani tosi kateellinen ja katkera ex-miehelle ja hänen nyksälleen. Miehen on noin vain helppo lähteä pitkästä avioliitosta, jättää vaimon ja lapset kuin nallit kalliolle. Aloittaa uusi ihana elämä uuden onnen kanssa. Olisi minustakin sellainen elämä kivaa, ei huolta huomisesta. Lapset eivät miehelle kelvanneet kun ehdotin, että minä lähden ja hän jää kotiin lasten kanssa. Ei kuulemma halua enää elää sidottua perhe-elämää jossa lapset on aina etusijalla. Haluaa elää kerrankin niinkuin haluaa. Eipä hän tällaista koskaan avioliiton aikana sanonut eikä missään vaiheessa kertonut ettei ole liittoomme tyytyväinen. Varmaan vikaa oli minussakin mutta jos asioista olisi puhuttu, niin ne olisi varmaan ollut selvitettävissä eikä olisi tarvinnut erota. Ero ei ehkä välttämättä ollut uuden kumppanin vika, mutta kyllä hän olisi edesauttamassa aika tavalla meidän eroamme.
Nyksää en halua tavata ja en halua nähdä ikinä enää miestänikään. Toivottavasti älyää pysyä mahdollisimman kaukana minusta ja lapsista. Olisin halunnut säännölliset, tietyin väliajoin tapahtuvat tapaamiset mutta sekään ei herralle kelvannut. Haluaa kuulemma tavata silloin kun itselle sopii. Eipä ole tähän päivään mennessä sopinut ja lähdöstä on jo useampi kuukausi.
En ole jätetty enkä petetty,joten olen ehkä väärä ihminen sanomaan tätä:tee jotain katkeruudellesi.Oikeasti.Teet vain itsellesi ja lapsillesi väärin.Anna miehesi olla,omapahan on menetys.Nauti lapsistasi,he ovat onnelllsisia,kunhan sinäkin olet.Rakasta heitä ja näytä,että he ovat sinulle tärkeintä maailmassa.Hae yksinhuoltaja-ja yhteishuoltajaliiton kautta lastenhoitoon apua ja käy ulkona.Liitto järjestää myös eroseminaareja,joihin voi ottaa lapset mukaan.Itsekin olen ensiviikolla menossa tälläiseen eroseminaariin ja odotan sitä innolla.
Lue kaikenlaisia eroon ja ihmissuhteisiin liittyvää kirjallisuutta.Ne avartavat katsontakantaasi ja helpottavat sisäistä tuskaasi.
Minulle ero on erittäin kipeä asia,vaikka itse lähdin liitosta.Olisin halunnut vielä yrittää,ex halusi aloittaa uuden naisen kanssa "puhtaalta päydältä",kuten hän asian ilmaisi.Kai niin on sitten parasta minunkin kannalta.En olisi enää jaksanut olla jotain muuta kuin mitä oikeasti olen.
Ero on kasvattanut minua ihmisenä todella paljon.Ja matka sisimpääni jatkuu ja jatkuu...
juuri tuollasia. Tiedän tunteen. Kun isänä olo kyllästyttää ja rasittaa, onhelppo lähtä etsimään rauhaa ja onnea, kun tietää että vaimo pitää huolta lapsista, eikä jätä. Sitten kuvittelevat että taivas aukeaa, ja lapset tulevat tärkeiksi kun eivät enää tarvi sitä hoivaa ja huolen pitoa. Pienet elarit tilille, ja isyys on hoidettu.
On hyviä isiä, ja kaiki kunnioitus heille, jotka lapsiaan hoitaa, mutta onpa isiä, joille lapset ovat taakka.
Toivon että lasteni isällä sydämeen sattuu, sillä hän satuttaa teoillaan lapsiaan suunnattomasti, mikä lie kriisi iskenyt. Kyllä minäkin rauhaa kaipaisin mutta osaan vastuuni kantaa ja rakastaa lapsiani, ei sitä raha korvaa. Olisi hyvä muistaa että se arki astuu kuvioon uudenkin kumppanin kanssa. Ja se vasta onkin sitten vaikeaa kun on jo omat lapset, entinen vaimo/mies, sukulaiset, ystävät, lasten synttärit. Mutta itsepähän on mies soppansa keittänyt.
Karman laki toimii elämässä
hyvistä teoista seuraa hyvää
ja huonoista huonoa.
Kun ihmisillä ei ole kuin toisemme ja inhimillisyys, rehellisyys toisiamme kohtaan. Jos kohtelet läheisiäsi kuin kuraa elämäsi aikana, esim. vaihtamalla kylmästi toiseen suhteeseen ja haluat olla vapaa, etkä halua pitää lapsiisi yhteyttä, kuin sinulle sopii, keräät huonoa karmaa. Kuten jonkun kirjoittajan ex-mies toimi.
Harva on niin paatunut, etteivät huonot teot jossain vaiheessa ala vaivata omaatuntoa, siitähän karman laissa on kyse.
Toivon että lasteni äidillä sydämeen sattuu, sillä hän satuttaa teoillaan lapsiaan suunnattomasti, mikä lie kriisi iskenyt. Kyllä minäkin rauhaa kaipaisin mutta osaan vastuuni kantaa ja rakastaa lapsiani, ei sitä raha korvaa. Olisi hyvä muistaa että se arki astuu kuvioon uudenkin kumppanin kanssa. Ja se vasta onkin sitten vaikeaa kun on jo omat lapset, entinen vaimo/mies, sukulaiset, ystävät, lasten synttärit. Mutta itsepähän on nainen soppansa keittänyt.Tämä on nyt sitä tasa-arvoa.
Tässä kolme syytä häiriö/häiriintyneen käyttäytymisen lisääntymiseen eron yhteydessä:
1. Kehittynyt teknologia.
Tekstiviestit, email ja GSM-puhelimet tekevät häiriintyneen käytöksen vaivattomaksi. Toisen kimppuun pääsee helposti 24/7 ilman henkilökohtaisen kohtamisen vaatimaa rohkeutta.
2. Nykyisten pullamössöihmisten maailmankatsomus.
"Mun perse on pyhä ja mun tahto on universaali luonnonvoima. Asioiden on tapahduttava aina niinkuin haluan tai ne tapahtuvat väärin. Maailma on minulle sen velkaa."
3. Lisääntynyt materialismi.
Ihmiset ovat esineitä ja suhde ihmisiin on omistussuhde. Omaa omaisuutta ei haluta antaa muille vaikka se ei muutoin enää kiinnostaisi.
Pastaan tähänkin tarinan, joka kertoo lähes sanasta sanaan entisestä vaimostani.
Narsistinen persoonallisuushäiriö "pähkinänkuoressa"
"Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.
Heitä on kaikkialla ja on ollut kaikkina aikoina: kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja kaikkien ammattien piirissä. He näyttävät ulkoisesti terveiltä ja ”meiltä muilta” ja usein heillä on paljon älyllistä kapasiteettia. Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa. Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta. Viimeisiksi mainittujen seikkojen ansiosta persoonallisuushäiriöiset henkilöt menestyvät nykyajan kovassa työelämässä.
Tyypillistä on myös, että tällainen ihminen kokee olevansa kunnossa eikä hakeudu hoitoon.
Yleensä he tulevat hoitoon aivan jonkun muun syyn johdosta. He yleensä ennemmin tai myöhemmin ajautuvat konfliktiin ihmisten kanssa, koska he loukkaavat muita, eivät osaa lukea tunteita tai tunnelmia oikein eivätkä kykene empaattiseen myötäelämiseen. Heille tulee helposti vihamiehiä. Siitä heille tulee pettymyksiä, mikä aiheuttaa masennusta. He saattavat tulla hoitoon masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja sanovat terapeutille, että muut ihmiset ovat niin pahoja ja vainoavat heitä, mutta taustalta paljastuukin, että he ovat se ongelma eivätkä muut.
Suurin osa heistä on vapaalla jalalla: he eivät ole rikollisia, vaan voivat olla hyvännäköisiä, sosiaaliset säännöt tuntevia, älykkäitä, hurmaavia ja hyviä puhumaan. He eivät tee laittomuuksia, mutta heidän ympärillään kärsitään. He manipuloivat, toimivat häikäilemättömästi, syyllistävät muita ja usein liike-elämässä persoonallisuushäiriöisistä piirteistä on vielä hyötyä. Heitä löytyy joka ammattikunnasta, ja erityisesti heitä houkuttaa vallankäyttö. Usein karismaattiset uskonnollisten liikkeiden johtajat ovat persoonallisuushäiriöisiä.
Narsistisen persoonallisuushäiriön on tutkimusten mukaan todettu olevan enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo vauvana. Tutkimusten mukaan narsistisesti persoonallisuushäiriöisen kasvuperheestä on puuttunut muun muassa positiivinen malli ihmissuhteille, kyky suojella lasta, kyvyttömyys antaa lapselle rajoja, kyky tarjota myönteistä huomioon ottamisen mallia lapselle, kyky antaa lapselle positiivisia ongelmanratkaisukeinoja ja positiivista asennetta ongelmiin hyväksymällä ne väistämättömäksi ja hyväksyttäväksi osaksi elämää sekä kyky tarjota järjestäytynyttä vakaata turvallista ilmapiiriä kodissa. Kodin normiksi on muodostunut kaaos ja konflikti. Näissä perheissä vallitsee korkea ennalta arvaamattomuuden ilmapiiri.
Tilastollisesti naisia on tämän ilmiön piirissä vähemmän eli miespuolisia psykopaatteja on enemmän, mutta ei se ole mikään harvinaisuus naistenkaan kohdalla. Persoonallisuushäiriöisen henkilön tavoitteena on saada rahaa, arvostusta, valtaa tai vapauksia. Rakkauden nimissä he hakevat toisista ihmisistä lämpöä, seksuaalista tyydytystä, turvaa, ruokaa ja rahaa. Heidän tehtäväänsä helpottaa se, että niin moni uskoo järkkymättä ihmisen hyvyyteen".
Lähde: Mirja Pyykkö, "Jos" ohjelma Yle TV1, 2004
Iso osa porukasta taitaa olla oikasti sairasta, eikä vain vittumaisia.
ja usein aika löyhästi. Narsismin psykopatologian puolella törmää käsitteeseen sosiopaatti. Prof Liisa Keltikanga-Järvinen on kirjoittanut aiheesta kansantajuisia artikkeleita ja googlettamalla löytyy varmaan lisävalaistusta aiheeseen.
Näitä sosiopaatteja on kaikissa sukupolvissa, ammateissa, yhteiskuntaluokissa ja sosiaalisissa asemissa. Heillä on erinomaiset manipulointitaidot ja siksi etenevät esim. työelämässä hyvin aina johtoportaaseen asti. He noudattavat liikennesääntöjä, käyttäytyvät korrektisti ja esitelmöivät mielellään hyvistä tavoista. He peilaavat koko ajan itseään toisista ihmisistä, koska ovat vailla omaa minuutta, persoonallisuutta. Sosiopaatilta puuttuu omatunto ja hän on tunnekylmä.
Jos joku saa itselleen paremman olotilan ajattelemalla exäänsä narsistina, olkoon se hyvä keino.
Mutta jos tuo joku alkaa levitellä exästään sellaista 'tietoa' että exä on narsisti, ja sillä selitellä muille ihmisille eroaan... voi hyvinkin syyllistyä kunnianloukkaukseen.
Erästä läheistä eronnutta kolmatta vuotta 'tarkkailleena' on herännyt epäilys josko hänen exällään sittenkin oli aiheellinen syy haluamaansa eroon. Onko narsisti se, joka väsyy kun puoliso elää omassa maailmassaan vaatien myös kumppaniaan elämään hänen muokkaamassaan maailmassa? Vai olisiko sittenkin tämä narsismista vouhottaja enemmänkin narsisti? Tässä meidän tapauksessa sympatiat ovat alkaneet kallistua narsistiksi haukutun exän puoleen.
Haluaako joku kohdistaa 'eron syyt' siihen kumppaniinsa, kun ei omia puutteitaan ihmisenä hyväksy?
Nykyään kartan niitä jotka narsismista puhuvat. Heidän olisi ensi tilassa käytävä jossain kallonkutistajalla selvittämässä miksi heillä itselään on niin hirveä tarve osoittaa muissa puutteita ja vikoja, kuvitellen itse olevansa parempia ihmisiä - ja niin viattomia eroon.
Narsistisella häiriöllä tarkoitetaan itsekeskeistä, huomionkipeää, kateellista, toisia omiin tarpeisiinsa hyväksikäyttävää, ihailua vaativaa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvittelevaa käyttäytymistä.
Narsistilla ei ole halua eikä KYKYÄ myötäeläytyä toisen tilanteeseen, vaan hän käyttätytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Näin tehdessään hän sijoittaa sietämättömän huonommuudentunteensa toiseen ihmiseen.
Lähes kaikilla ihmisillä on lieviä narsistisia piirteitä. Vasta silloin, kun nämä piirteet ovat vallitsevia ja ohjaavat ihmisen käyttäytymistä, puhutaan persoonallisuushäriöstä.