Kaikki oli aivan upeasti vielä viikko sitten. Sitten masennuin vapaideni aikana. Anteeksi siitä, sillä se tuntui tarttuvan myös sinuun. Olimme lähentyneet sitä ennen jatkuvasti ja nyt lyhyessä ajassa emme enää edes hymyilleet toisillemme. Se jos mikä sai masennukseni valloilleen, olihan hymysi ollut koko kesän suurin voimavarani. Viikonlopun jälkeen vaadin sinulta kahdenkeskistä aikaa töiden jälkeen, niin selvitämme koko tämän jutun. Eli puhumme rauhassa, kahdenkesken. Muuten en voi kestää tätä tilannetta, vai esitätkö vain jotain ja tunteesi ovat yhtä syvät kuin minulla. Emmehän eriydy! Pidetään yhtä, sillä välitän sinusta todella paljon. Hymyile elämäsi!
Eriydyimme
Masennukseni takia
172237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jostain syystä en kykene kohtelemaan sinua kuin töykeästi ja kamalan kylmästi vaikka oikeasti pidän sinusta paljon ehkä hieman liikaa. Haluaisin katsoa sinua suoraan silmiin niin kuin silloin kun katseemme kohtasivat. Sait minut aina hyvälle tuulelle. Nykyään en enää vain kykene ja tiedät itsekin syyn miksi...
Sen takia joka toinen päivä pidän ja joka toinen vihaan sinua. Välillä luulen, että en enää välitä, mutta käyttäytymiseni ei pysy normaalina. Olen levoton ja ajatukseni harhailevat sinussa. Jotenkin tämä kaikki on samaan aikaan mukavaa ja kamalan satuttavaa.
Välillä mietin miksi olen niin herkkä, että en kohtele sinua siten kuin ansaitsisit tulla kohdelluksi. En ole tottunut tällaiseen, oikeastaan en tiennyt edes kykeneväni tuntemaan näin voimakkaasti jotain kohtaan.
En ole tottunut saamaan rakkautta tai edes antamaan sitä kenellekään, koska elämäni on ollut liikaa vaikeita asioita. Olen samaan aikaan vahva ja mielettömän heikko.
Olisin halunnut kertoa tämän sinulle, mutta en vain pysty koska tiedän, että pidät minusta oikeasti en ole tottunut siihen, että joku pitää minusta oikeasti ja vilpittömästi. En yleensä ole näin ujo, mutta sinussa on jotain joka saa sanat pysähtymään, en saa sanotuksi niitä asioita, joita haluaisin sanoa.
Olen täysin turhautunut hänen suhteen. Välillä hän oli kylmä ja välillä maailman ihanin ihminen. Sanat juuttuivat kurkkuun. Joskus hän ei edes halunnut katsoa silmiini. Minä en tiedä, mitä teen. Ikävöin ja olen surullinen. Talvella olin tosi maassa. Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa? Jos hän ei edes pitänyt minusta, niin olisi sanonut suoraan että suksi kuuseen. Miksi minun pitää kärsiä näin paljon? En jaksa enää. En ole koskaan tuntenut näin vahvasti. Onneksi on muitakin kohtalotovereita ja sehän näiden palstojen tarkoitus on, että voi purkaa asioita. Rakkaudella hänelle. En ikinä unohda tätä tunnetta. Ja minulla on niin ikävä.
No kiitos kiitos... Olen mies siis ja tuolla rakkauden kohteellani on poikaystävä. Olen tosi mustis siitäkin huolimatta, että tiedän, että kyllä minä naisia saan muualtakin. En todellakaan ole vastenmielinen.
Se mustasukkaisuus on syynä siihen miksi olen niin tyly. Tavallaan tiedän, että tämä nainen pitää minusta en tietysti voi olla 100% varma, mutta tapoihini ei kuulu muiden suhteisiin sekaantuminen. Jos tämä nainen olisi vapaa kävisin kiinni heti.
Ärsyttävintä on se, että tämä nainen tuntuu olevan kiinnostunut minusta. Se sekoittaa pään välillä kun luulee jo päässeensä tästä yli.
Olen vaan vähän liiankin herkkä... Toisaalta olen tänäänkin menossa tapaamaan yhtä toista naista joten olkoon tämä nyt sitten eipä nainen tajua mitä menettää omasta mielestäni olen 100 kertaa parempi kaikin puolin kun tämän tytön oma poikaystävä...
Eikö ole lapsellista loukaantua siitä, että hänellä on poikaystävä? Toisaalta oletko aivan varma, että hänellä on? Vai oletko vain liian mustasukkainen ja kuvittelet olemattomia. On kummaa, että se loukkaa sinua noin syvästi: "Olen satakertaa parempi?" Mustasukkaisuus ja narsismi kulkevat käsikädessä, ja siitä narsismista voi päästä, sen käsittelemällä, missä elämänvaiheessa vain, ja sen myötä sitten mustasukkaisuudesta. Kuka sanoo, että sinä olisit parempi? Etkö osaa hyväksyä elämää, kohtaloa, etkö tiedä, että vaikka nyt kävisikin niin että toiveesi ei toteudu.. etteikö silläkin voisi olla merkitys, tarkoitus. Pieni ripaus enemmän, kohtalonhyväksymisentaitoa sulle toivoisin ja ymmärrystä siitä, että on lapsellista loukkaantua siitä, että joku on valintansa tehnyt. Jatka elämää eteenpäin tai ota itseäsi niskasta kiinni. Se, että ei sotkeudu muitten suhteisiin, tarkoittaa juuri sitä, että hyväksyy ja kunnioittaa niitä. EI sitä, että se olisi vain joku typerä periaate, jota pitää noudattaa. Tässä sulle vähän mietittävää.
"Eikö ole lapsellista loukaantua siitä, että hänellä on poikaystävä?"
Onhan se, mutta en voi sille mitään en voi mitään luonteelleni olen kaikki tai ei mitään ihminen ja aina ollut. Se vaan satuttaa niin paljon kun näen hänet jonkun toisen kanssa.
"Toisaalta oletko aivan varma, että hänellä on?"
Olen nähnyt hänet tämän saman pojan kanssa usein ainakin yli kymmenen kertaa samalla suunnalla kun asutaan. Aluksi olin varma, että hän on vapaa kun oli niin kuumottavaa flirttiä kokoajan sen jälkeen kun tajusin, että hänellä onkit tämä poikaystävä lopetin kaiken flirtin siihen paikkaan. Olin hämilläni, koska luulin, että hän piti minusta oikeasti, koska aina hymyili ja naureskeli jutuilleni.
"On kummaa, että se loukkaa sinua noin syvästi: "Olen satakertaa parempi?" Mustasukkaisuus ja narsismi kulkevat käsikädessä, ja siitä narsismista voi päästä, sen käsittelemällä, missä elämänvaiheessa vain, ja sen myötä sitten mustasukkaisuudesta. Kuka sanoo, että sinä olisit parempi?"
Tällä tarkoitin lähinnä sitä, että minulla on hyvä palkkainen työpaikka, asunto, auto ja asiat kunnossa. Ulkoisesti olen pitempi ja komeampi kun tämä toinen.
Tämä toinen taas asuu vanhempiensa luona eikä omista mitään saati kykene itsenäisesti huolehtimaan asioistaan. Minä olen ollut omillani jo vuosien ajan ja omat ja muidenkin asiat huolehtinut.
En todella ymmärrä mitä siinä toisessa on niin paljon parempaa. Samapa se minulla on jo toinen nainen. En kyllä vaivaa tämän asian miettimiseen tämän enempää...
"Pieni ripaus enemmän, kohtalonhyväksymisentaitoa sulle toivoisin ja ymmärrystä siitä, että on lapsellista loukkaantua siitä, että joku on valintansa tehnyt."
Jeps sen takia en enää panosta ollenkaan vaan olen tyly. Jos hän olisi panostanut minuun enemmän asiat voisivat olla toisin. En todelllakaan rupea kenenkään kaveriksi, koska kavereita minulla on ihan riittävästi.
Lisätään nyt vielä, että on kiva saada vastakkaisia mielipiteitä. Ainakin se saa miettimään omia juttujaan vaikka kaikkea ei aina voikaan hyväksyä sellaisenaan.
miettinyt ja koittanut löytää syytä ymmärtää miksi käyttäydyt noin, tuloksetta. tiedän sen,että käyt nyt läpi asioita ja osittain varmaan siitä etäisyytesi johtunee. haluaisin olla tukena,mutta et päästä mua lähellesi,en tiedä miksi.
yht'äkkiä muutuit niin kylmäksi ihmiseksi etten meinaa tunnistaa enää sitä miestä johon lyhyellä aikaa tutustuin.
ainut syy minkä kylmään/kovaan käytökseesi keksin on se ettet tuntenutkaan samoin minua kohtaan kuin minä sinua. jonkin sut pelästytti ja laittoi juoksemaan karkuun. pelkään,että tämä hiljaiselo välillämme laittaa meidät kulkemaan eri polkuja..
voi kun tietäisin mistä kaikki johtuu ja saisin jonkun selkeän vastauksen tähän epätietoisuuteni..
ihmetyttää kuinka alkuun puhuit haluavasi edetä rauhassa eteenpäin ja katsoa mitä tapahtuu ja hiljattain totesitkin ettet ole valmis mihinkään..
en vain voi ymmärtää että miksi,mussa pitää jotain vikaa olla koska sun käytökses muuttu noin yht'äkkiä. ja sitä tässä nyt vain mietin koko ajan. mietin kuinka voit,haluaisin soittaa ja kysyä vointiasi,mutta pelkään että ahdistut vain vielä enemmän joten aattelin jättää yhteydenoton sulle. otat sitten yhteyttä kun siltä tuntuu..
mulla on niin hirveä ikävä sua ja kosketustasi. sun kanssa vain oli niin mielettömän hyvä olla.
mua pelottaa se,että miten voi tuntea näin voimakkaasti jotain toista ihmistä kohtaan. pelkään,että taas mun sydän kolhauksen jälleen.
ja taas samalla hetkellä olen vakuuttunut siitä,että meidän jutusta voisi tulla jotain pysyvämpää.. eipä ole tällaista sielujen sympatiaa kohdalleni sattunut.
en tiedä pelkäätkö sitä että et voi hallita tunteitasi vai johtuuko huonoista kokemuksista ihmissuhderintamalla yllättävä kylmyytesi..
mutta eihän elämässä voi saada mitään jos ei uskalla laittaa itseänsä likoon. ja jos kerran tuntuu hyvältä niin miksi ei voisi heittäytyä tunteen mukaan ja katsoa mitä tulevaisuus toisi.. musta vain tuntuu et yht'äkkiä laitoit pellit kiinni ja suljit mut elämästäsi,sanomatta sanaakaan.
sekin olis parempi et sanoisit ettet halua nähdä mua enää ikinä kuin tämä epätietoisuus..
aikaa ja tilaa saat niin paljon kuin haluat ja edetään molemmille sopivaan tahtiin,mutta sen vaadin ettet täysin sulje mua pois elämästäsi jos mut siinä haluat pitää..
nyt vasta ymmärrän mitä tarkoittaa kun puhutaan rakkaudesta ensi silmäyksellä..
tuntuu vain niin uskomattoman hyvältä ja luontevalta olla sun kanssasi..
toivottavasti tämä ei pääty vielä kun ei se päässyt vielä edes kunnolla alkamaankaan..
en uskalla vielä puhua rakkaudesta,koska niin vähän aikaa olemme vasta tunteneet,mutta sen voin sanoa,että suuren vaikutuksen olet minuun tehnyt ja olen ihastunut sinuun korviani myöten..
siinä, koska välitän sinusta oikeasti ihan liian paljon. Sen takia en kykene olemaan kanssasi samalla tavalla siten kuin osa minusta haluaisi.
Se, että jotenkin tiedän sinun pitävän minusta vain pahentaa tätä asiaa. Minulta puuttuu jokin, joka kaikilla muilla ihmisillä on. Luulen kun asiaa mietin, se on puuttunut lapsuudesta saakka. Olen monella tavalla rikkonainen ja vaurioitunut ihmettelen miten voit pitää minusta. Jo tämän asian myöntäminen tekee kipeäksi.
Toisaalta tiedän en tarvitse ketään en ole ikinä tarvinnut ketään aidosti tai mistä minä voisin tietää kun en ole tällaista aikaisemmin kokenut.
Välillä en edes tiedä kuka minä aidosti olen, tuntuu kuin koko aikaisemmalta elämältäni olisi pudonnut pohja pois.
Ja minä olen tehnyt pahoja asioita ja satuttanut todella montaa ihmistä ihan liian monella tavalla
samalla pilaten itseni ja oman elämäni. Osa minusta ei haluaisi satuttaa ketään osa taas ei välitä.
En kykene kertomaan totuutta kenellekään... :(
sä sitten musta haluat?on mullakin tunteet ja nöyryys. mua loukkaa se kuinka kohtelet mua. etsä voi ihan miten tahansa käyttäytyä vaikka kuinka olisikin paha olla.. ymmärrän kyllä et paha olo vain purkautuu välillä,mutta kun musta tuntuu että sä oot aivan vittuuntunut ja vaivaantunut jos mä suhun yhteyttä otan..niin en oikein tiedä miten päin mun pitäis olla. pitäiskö mun lopettaa kokonaan yhteydenpito suhun,sitäkö sä haluat? (minä en sitä halua!)
oikeesti sano sitten mulle suoraan jos et halua mua nähdä,sen sä ainakin oot velkaa mulle että oot rehellinen.
parempi niin kuin että välttelet ja kierrät kuin kissa kuumaa puuroa.. välillä antaen olettaa jotain ja taas samalla vedät maton jalkojen alta..
tulee vain sellainen olo että haluat vain leikkiä mulla.. se loukkaa ihan yhtä lailla että olet välinpitämätön...
kyllä mä susta välitän suuresti juuri sellainena kuin olet.
tässäkö tää nyt sitten olikin vai mitä sä musta haluat?
uskaltaisitko nyt vielä sanoa minkä nimiselle ihmiselle (mikä kaupunki) kirjoitat,jotta tiedän varmaksi tämän olevan mulle tarkoitettu..
vaikka kuinka ihminen olisi tehnyt pahoja asioita ja loukannut muita niin siltä jokainen ansaitsee yhtä lailla tulla rakastetuksi ja rakastaa jota kuta. sen verran tunteelliselta ihmiseltä vaikutat,etten jaksa uskoa ettet kaipaisi rakkautta ja haluaisit olla vain yksin..
oo niin kiltti,että näet mut nyt jossain vaihees ja sanot ihan rehellisesti mitä mieltä olet kaikesta..
katsoa sinua suoraan silmiin ja pitää kädestä kiinni. Sen enempää en pysty lupaamaan, koska pidän sinusta oikeasti. Vaikka en kauhean hyvin sinua tunne. Jotenkin vain alusta saakka tuntui siltä, että sinä voisit olla minulle se oikea, joka voisi auttaa minua rakastamaan. En tiedä osaanko edes. Voi kun tietäisin taidan olla ihan lapsi tässä suhteessa.
Välillä taas tuntuu siltä, että tämä kaikki on vain unta, että sitä ei oikeasti ole tapahtunut. Ikään kuin en enää ikinä haluaisi edes nähdä sinua. Välttelen paikkoja joissa voisin törmätä sinuun. Toivonko mahdotonta...
Välillä olen masenutunut ja surullinen ja mietin vain miksi olen tällainen. Tuntuu, että voimat loppuvat vaikka joskus olin niin vahva ja kestävä. Luulin kestäväni mitä vain, mutta enhän minä sitten olekaan kuin tyhjä astia. On niin paljon kysymyksiä , joihin pitäisi keksiä vastaukset. En edes tiedä onko minulla mitään annettavaa.
Olen ärsyyntynyt, ilkeä ja välinpitämätön vaikka mitä, koska haluan todistaa itselleni, että pärjään ilman rakkautta.
Se satuttaa jos sinä olet myös välinpitämätön, miksi teen sitä sinulle?
Haluaisin, että voisimme tutustua paremmin. Olisi mukava saada uusi mahdollisuus. Ei tämä koskaan oikein edes alkuun päässyt se on tosi surullista omalla tavallaan.
Kävi miten kävi se tieto, että olet olemassa saa minut hymyilemään edes hetken aikaa välillä. =)
minäkin toivoisin,että voitais alottaa uudelleen se mikä ei edes kunnolla alkuunkaan päässyt.
kirjoitit,että " Jotenkin vain alusta saakka tuntui siltä, että sinä voisit olla minulle se oikea, joka voisi auttaa minua rakastamaan".
Musta tuntui kanssa samalta! ja sen takia pettyisinkin suunnattomasti jos tämä meidän homma loppuisi tähän,koska mulla vain on sellainen tunne, että siitä voisi kehkeytyä jotain vakavempaakin..
sulla on paljon mietittävää ja murheita harteilla,näin olen ymmärtänyt. elä stressaa itseäsi liikaa,ei kaikkiin kysymyksiin tarvitse heti löytää vastauksia ja ei kaikki ongelmat tule ratkaistuksi sormia napsauttamalla.. elä ole liian ankara itsellesi ja yhä toivoisin sitä,että päästäisit mut lähellesi. mulla on paha olla kun näen miten sä kärsit. vielä enempi itse asiassa kun suljet mut täysin pois elämästäsi..
ei se susta yhtään heikompaa ihmistä tee jos purat tunteitasi jollekin. ei sun tarvii olla mikään teräsmies joka kestää kaiken yksin..
miks sun pitäis todistaa et pärjäät ilman rakkautta? etkös sä vähän niin ole tehnytkin jo ajansaatossa kun oot sinkkuna ollut ja muistaakseni sanoit ettet nauti siitä..
eihän se sitä tarkota,että jos haluaa löytää oman kullan jota rakastaa,että olis ihmisenä heikompi ja riippuvaisempi rakkaudesta kuin että täytyisi näyttää pärjäävänsä ilman rakkautta. eikös rakkaus ole yksi elämän perustarpeistamme?
en mä mihinkään karkaa sun elämästä jos et sä sitä halua.. vaikka saatat pitää mua välinpitämättömäni kun ei musta kuulu mitään niin sitä se ei todellakaan ole. välitän susta niin suunnattomasti,mutta oon huomannut sen kuinka ehkä ärsyynnyt kun otan yhteyttä ja jatkuvasti kysyn miten voit. tuntuu etten oikein tiedä mitä mun pitäis sulle puhua tai kysyä,koska olet niin haavoittuvainen nyt, että ymmärrät vähän jokaisen sanani väärin.. ja kun ei susta aina sitten kuulukaan mitään,niin en tiedä miten mun pitäisi suhtautua.. mun on hirveän vaikea esittää ettei muhun sattuisi kun ei pidetä yhteyttä.. mä olen niin huolissani susta,mutta en uskalla sulta jatkuvasti sitä tivata miten voit. tai ylipäätään vaikka oon ehdottanu tapaamista niin sä et noteeraa sitä mitenkään. mulle tuli jo sellainen tunne ettet sä halua nähdä/olla mun kanssa missään tekemisissä,ja sitä mä en missään nimessä haluaisi..
mut vaikka musta ei kuulu mitään niin olet ajatuksissani paljon ja mietin niitä muutamia yhteisiä hetkiämme posket punottaen;) hymyhän siinä huulille nousee,haluaisin jatkaa siitä mihin jäätiin oma unelmieni prinssi=) sulla on jännä tapa polkea itsesi alimpaan maanrakoon,miks sä ittees sillain kiusaat? sähän olet aivan ihana,ymmärtäväinen,aito suomalainen mies,sun pitäis olla ylpeä et oot juuri sellainen kuin olet,koska minä ainakin olen myyty sinusta;)
kun kirjoitat kauniisti minulle… Olisi kyllä kiva oppia rakastamaan aidosti. Jos totta puhutaan olen aivan lapsi mitä rakkauteen tulee. Jos levoton sieluni voisi, edes hetken aikaa levätä rakastaen. Haluaisin, että tällainen, että rakastaisin jotakin tosissaan kuuluisi minun elämäntarinaani edes vähän aikaa.
Jos tämä on mokattu itse sen mokasin toisaalta olin niin rikki, että en vähään aikaan ole kyennyt näyttämään parastani, en ainakaan sinulle. Vaikka sinä olisit sitä ehkä eniten ansainnut kaikista kohtaamistani ihmisistä. En edes osaa selittää näitä asioita, koska en kaikkea itsekään ymmärrä. On tosi sääli, että kohtasin sinut juuri silloin kun olin heikoimmillani en todellakaan ollut oma itseni.
Olen käynyt paikoissa, jossa minun ei koskaan olisi pitänyt käydä, jossa mikään ei ollut aitoa, melkein menetin kaiken mitä minulla on. En voi selittää. Jotakin löysin kuitenkin, jotakin tärkeää jota kannan aina mukanani ei sitä oikein voi selittää. Välinpitämättömyyteni johtuu siitä, että niissä paikoissa, jossa olen käynyt ei vain olisi pärjännyt jos näyttää tunteensa tai edes jos tuntee yhtään mitään.
Kun vain voisin katsella sinua kaikessa rauhassa ilman, että tarvitsee edes sanoa tai tehdä mitään. Siitä tulisin onnelliseksi. Haluaisin tutustua ja tottua sinuun vähän kerrallaan ilman paineita. Koska välitän sinusta oikeasti ei minulla ole mikään kiire.
Jos lopettaisin siihen, että tiedätkö mitä, minusta on tosi söpöä jos joku ujostelee tai punastelee. Sellainen ei häiritse minua ollenkaan päinvastoin ihastun vaan lisään tällaisiin henkilöihin.
kirjoitit niin kauniisti, että on pakko myöntää liikuttuneeni. kyyneleet silmissä luin ajatuksiasi yhä uudestaan ja uudestaan..
ei tässä mitään mokattu ole,kyllä mä ymmärrän, että oot ollu aivan rikki ja sulla on paha olla. harvemminpa tuolloin kukaan parhaita puoliaan itsestään näyttää.. mutta en mä siltikään karkuun juokse,jos sitä pelkäät.. ehdin mä kuitenkin näkemään hieman sitä sun toista puoltasi johon ihastuin ja niin kuin sulle sanoin niin vaikutuksen minuun teit... =)
ehkä sä joskus pystyt puhumaan noista vaikeistakin asioista mulle, jotta ehkä voisin ymmärtää paremmin tilannettasi.. mutten aio alkaa hiillostamaan tahi penäämään sulta vastauksia,saat itse kertoa jos haluat ja siltä tuntuu.. joten poliisikuulustelua spottivalon loisteen alla sun on turha multa odottaa;)
Kirjoitit, että " Kun vain voisin katsella sinua kaikessa rauhassa ilman, että tarvitsee edes sanoa tai tehdä mitään. Siitä tulisin onnelliseksi. Haluaisin tutustua ja tottua sinuun vähän kerrallaan ilman paineita. Koska välitän sinusta oikeasti ei minulla ole mikään kiire."
tuo sopisi minulle=) minä puolestani koitan olla innostumatta liikaa,etten sillä sua karkoita luotani, ja sinähän tiedät sen,että jos näyttää siltä, että alan ns. "ampumaan yli" niin toppuuttaa saa ja pitää.. ja eikös sitä niin sanota, että hiljaa hyvä tulee=)
sen verran nyt intouduin, että annan herralle virtuaalisuudelman ja halauksen,hyvää yötä ja kauniita unia =)
miksi pidän juuri sinusta, koska olet lämmin, herkkä ehkä hieman ujo, hymyilevä, positiivinen, ehkä sinullakin on jonkinlaisia vaikeuksia ollut. Monta kertaa halusin piristää kesääsi ihan jollakin pienellä eleellä, sitten loukkaan sinua ja sitten kun onnistun kärsin itse tosi paljon, koska tajuan, että se onkin loukannut sinua oikeasti. Sinä olet kuitenkin se ihminen ketä vähiten ansaitsisi tulla loukatuksi.
Oikeasti minun pitäisi suojella sinua, jos tarvitset turvaa, lohduttaa ja ymmärtää jos olet surullinen, auttaa paranemaan jos olet kipeä, antaa romantiikkaa katsomalla suoraan silmiin ja pitäen kädestä kiinni, henkistä haastetta jos haluat oppia uutta ja intohimoa jos asiat johtaa tarpeeksi pitkälle. Sen takia, että pystyn antamaan tätä kaikkea jos oikeasti haluan. Ei pitäisi vetää mattoa kenenkään alta ja satuttaa ketään.
Ehkä pelkään aitoa rakkautta, olen räväkkä ja kuin haavoittunut pikkulapsi, joka ei osaa olla samaan aikaan. En luota kehenkään, en halua päästää ketään lähelleni, en kykene näyttämään tunteitani, en osaa itkeä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tuntuu satuttavalta myöntää tämä, mutta näin se on.
En usko, että olet sama, jolle mielikuvituksessani kirjoittelen vaikka se ehkä rikkoo unelmasi, vaikutat tosi mukavalta ja yhtäläisyyksiä on pelottavan paljon. Enkä tosiaan ole varma kannattaako tässä alkaa kehittelemään mitään vaikka olisikin hän annan sen kohtalon varaan... =)
Tiesin heti ensikertaa kun näin sinut, että olet tosi sopiva minun elämääni ja josta voisi tulla jotain. Kävi miten kävi kaikesta huolimatta jäät minun muistoihini varmasti loppuelämäniajaksi, joka tapauksessa. Ihan samalla tavalla kuin lapsuuteni ensi-ihastuminen, jota en koskaan unohda.
sinusta,koska olet avoin,iloinen, sympaattinen, hellä,ymmärtäväinen,miehekäs mies. en vain ole kohdannut sinunlaistasi,jonka kanssa yhdessä voisi olla niin vaivatonta/luontevaa olla.
siitä yllätyin kuinka niin lyhyessä ajassa voi joku tehdä vaikutuksen, koska yleensä en ketään päästä lähelleni niin nopeasti. ( johtuen huonoista kokemuksista)
niin kuin tuossa aikaisemmin jo mainitsin niin luulin jo, että se taisinkin olla vain minä joka ihastuin enempi. mietin jo, että ehkä olitkin vain pelkän seksin perässä. tosin sen verran luotan ihmistuntemukseeni, etten jaksa siihen uskoa. et ole sen luontoinen ihminen, tai ainakin sinisilmäisenä neitona haluaisin niin uskoa..
mutta kaikkeahan sitä ehtii miettimään ja päättelemään kun on öitä valvottavana..
mietin aivan samaa, että kuulostaa pelottavan tutulta nämä viestit, mutta pieni todennäkösyyshän tässä olisi että sattuisimme olemaan oikeat henkilöt. en kyllä suoraan sanottuna uskoisi, että kävisit näillä sivustoilla pyörimässä..
palsta mietityttää,koska on kyse työpaikkaromanssista, onkohan sinun kaivattusi samasta työpaikasta? jos on niin metsään menee..
minun kaipaamani henkilön kanssa emme ole samassa työpaikassa töissä, tosin samalla alalla kylläkin.
voisinpa minä vielä nimenikin paljastaa, jotta tietäisit olenko oikea ihminen vai en.
ainakin näitä viestejäni lukemalla ylipäätään tietäisit mitä ajattelen/koen asiat,koska yhteyksiä muutoin emme ole pitäneet vähään aikaan..
toivon, että joskus vielä voisimme nauttia toistemme seurasta ja katsella hissukseen etiäpäin mihin kohtalo meidät vie..
sen verran kyyniseksi elämä on opettanut, että
"toivon parasta, pelkään pahinta".
Rakkaudella: Arja
, pahoittelen en ole kyllä sama ihminen periaatteessa en siihen uskonutkaan, mutta kun olen aika rikki tämän asian takia. Siinä oli tietysti syytä jo ihan riittämiin naputella. Samassa veneessä olemme molemmat epätoivoisia ja rikki rakkaus juttujen takia. :(
En minä nyt sitä uskonutkaan, että ikinä valloitan häntä näpsyttelemällä tänne näitä tunnustuksia, mutta tulipa kirjoiteltua kun, niin kaunisti vastailit. En ole ikinä tälläisiä viestejä kenellekään kirjoitellut.
Minä ihmettelin, kun eräs työpaikallani, yhtäkkiä muuttui niin kylmäksi minua kohtaan, ei enää edes tervehtinyt, saati sitten katsonut minuun. Vaikka sitä kestikin vain päivän, niin vapaalle jääminen, tuntuu pahalta näiden kahden yövuoron aikana ja jälkeen, kun en näe häntä vähään aikaan. Aikaisintaan sitten torstaina. Olin juuri ajatellut kerätä rohkeuteni ja tehdä jonkinlaisen aloitteen, mutta nyt en enää ole siitä varma. Olen ollut niin iloinen, joka kerta hänen näkemisestään ja tämä mies on saanut minut tuntemaan lämpöä sisälläni, aina ohikulkiessaan, minua katsoessaan. Yhden kerran meinasin jäädä autonalle, kun ajorataa astelin pois töistä, ja näin hänet pihan toisella puolella... Mun kesätyö loppuu aika pian, pari viikkoa enää. Toivon, että sinä olisit kirjoittanut tuon viestin, että todella tulisit/hän tulisi ja puhuttais selväksi tämä. Hän on minulle yksi syy stressata lukuvuoden alkamista kahta enemmän.