Olen syvästi hämmentynyt naisten johdonmukaisuudesta tai pikemminkin sen puuttumisesta. Ajatellaanpa tilanne: Mies on edellisellä viikolla luvannut hankkia naiselle (lue: yhteiseen kotiin ja tietysti siis molemmille) silmäniloksi uudet parvekelaatikot, kasveja ja pöytäsarjan mutta vasta seuraavalla viikolla kun on tilipäivä. Nainen on kärttänyt tätä koristusta jo muutaman viikon ajan hyvin intensiivisesti ja joskus jopa tulistuneena. Noh, kun vihdoin koittaa se päivä, että on mahdollisuus mennä hakemaan kyseiset vermeet, niin sepäs ei enää kiinnostakaan vaan mies saa osakseen valitusta, että ei niitä nyt enää tarvitse hankkia kun ei silloinkaan ostettu. SIIS MITÄ? Tässä kohdassa tulee tenkkapoo kun ei todellakaan pysy enää naisen ajatustenjuoksun perässä. Tämä oli vain yksi esimerkki aiheesta. Vastaavia tilanteita syntyy vaateostosten suhteen, lomamatkojen suhteen jne. Mikä on tämä käsittämätön ilmiö, josta monet hämmentyneet miehet joutuvat tänäkin päivänä kärsimään? On aika loukkaavaa miestä kohtaan kun hän kuitenkin haluaisi täyttää rakkainpansa toiveita... niitä kummallisempiakin. Ja mikä pahinta, näitä voidaan käyttää keppihevosina seuraavia taisteluja odotellessa, tähän tyyliin, että "ethän sä HALUNNU viimeksikään ostaa sitä ja tätä...". Voisin raivostua mutta olen rauhallinen.
JOHDONMUKAISUUS
Hämmentynyt
5417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mitä selität.En tunne sinua,mutta syy miksi minä käyttäydyn kuten naisesi on tämä:mieheni jaarittelee,jankkaa ja puhuu että hän voisi ostaa sen tai tuon.Tarpeeksi kauan kuin odottaa että vihdoinkin sen asian saisi,niin menee oikeasti fiilis.Tuntuu siltä kuin hän ei sitä haluaisikaan ostaa,koska on niin pitkään vetkuttanut.
Meillä juuri tuo tilanne eräästä asiasta,minkä mieheni tietää että haluaisin kovasti.Hän on sitä lupaillut ja luvannut rahat,mutta ei.Tekisi mieli sano että minä ostan sen itse,tunge sinä rahasi johonkin missä ei aurinko kasva.kyllä kuule veetuttaa tollanen vatkaaminen.Olisi sitten kokonaan lupaamatta ja puhumatta.
Sinulla kyllä oli ainakin tässä tapauksessa varsin ymmärrettävä syy,palkkapäivä.Eli jos muuten pidät lupauksesi aikataulussa,niin ei tuossa pitäisi suuttumiseen olla syytä.Ellei hän ole juuri jo kertaalleen pettynyt,niin kuin minäkin....
Luupamisissa itse käytän sellaista vilunkia, että yleensä lupaan vähemmän ja toteutan enemmän.
Esim. olen lähdössä kauppaan ja hallitus kysyy: "kauanko menee?" vastaan: "parituntia" vaikka tiedän että menee vain tunti.
Tai "mä teen sen ens viikolla" ja teenkin se jo huomenna.
Eihän sitä koskaan tiedä tuleeko joku este ja näin "valkoisin valhein" on enemmän pelivaraa.
Muistitko mainita vaimollesi miksi vasta ensi viikolla. Voihan se olla, että vaimosi luuli, että sinua ei kiinnostanut koko asia ja siksi et halunnut lähteä ostamaan niitä heti. Eihän hän ole ajatustenlukija ja eihän hän voinut välttämättä tajuta tilipäivän yhteyttä asiaan.
sanoisin että miehellä ja naisella vain on niin erilainen mielenlaatu että välillä vain on mahdotonta ymmärtää toista. sanon usein tuttavilleni jotka valittavat parisuhdeongelmiaan (olemattomia tai todellisia) että "puhukaa hyvät ihmiset" mutta totuuden nimessä täytyy sanoa ettei sekään aina auta.
ex-tyttöystävässäni on tällainen hassu piirre että jos kaikki on hyvin, hän kehittelee tasaisin väliajoin kriisejä ja näkee kaikkialla vihjeitä pettämisestä ja epärehellisyydestä.
kukaan ei käsittääkseni kykene lukemaan toisten ajatuksia, miksi siis jotkut naiset kuvittelevat pystyvänsä tähän kun ovat kuitenkin hakoteillä? ei ihme että naisia on kautta aikojen kevein perustein leimattu häiriintyneiksi. aika monet ovat.
toisaalta elämä tekee kenet tahansa paranoidiksi, eli jatketaan tästä hymyssä suin...
itse kukkansa ja tavaransa. Meillä ainakin molemmilla on omat rahat. En todellakaan (naisena) koskaan pyydä mieheltä rahaa. Maksan ostamani tavarat itse. Nolottaisikin pyytää.