Työntekijä toisensa jälkeen lähtee, koska ei kokee tulleensa loukatuksi ja kiusatuksi tavalla tai toisella. Uusia työntekijöitä tulee, mutta lähteminen jatkuu. Työpaikan maine alkaa mennä. Mutta kierre jatkuu. Tilanteen kehittymiseen menee aikaa, hetkessähän se työpaikan maine ei mene. Mutta aikaa menee myös työpaikan maineen parantamiseen.
Epäterveessä työyhteisössä olevat eivät aina enää edes huomaa, miten järjetöntä työilmapiiri ja toiminta on. Selkeät kiusaamistavat alkavat vaikuttaa yhteisössä ihan normaalilta käytännöltä, uskotellaan että ei sille mitään voi että samaa on joka paikassa. Syy tietysti vieritetään aina työntekijöiden niskaan, vaikka esimiestasollakin vikaa olisi selkeästi nähtävissä.
Älkää kiusatut välittäkö! Kun irtisanoudutte paikasta, jossa joudutte kiusatuksi, joku muu tulee seuraavaksi kiusatuksi. Se on tietenkin surullista, mutta se kertoo että kiusatuksi joutuu helposti melkein kuka tahansa epäterveessä työyhteisössä. Kiusaaminen ei lopu paikasta, jossa se on päässyt juurtumaan syvälle ja aina siellä paikassa löytyy uusia kohteita kiusanteolle.
Jos esimies kiusaa, niin se on hänen luonteensa ominaisuus. Hän tulee kiusaamaan jatkossakin, nälvimään sekä kostamaan nälvinnällä alaisilleen milloin mitäkin. Hän haluaa kostaa, koska ei koe hallitsevansa tilanteita, ei luota itseensä ja uskottelee pienen kiusan pelottavan työntekijöitä niin, että he eivät enää arvostele häntä. Esimiehet yleensä näkevät omat virheensä, tietävät mitä tekevät väärin, mutta jatkavat aina samalla tavalla.
Sairas työyhteisö vaatii hoitoa, mutta miten hoito järjestetään. Kah, siinäpä pulmaa kerrakseen.
Elämä on sen verran lyhyt, että ei todellakaan kannata jäädä kiusattavaksi. Ja on hyvä varoittaa ihmisiä huonosta työpaikasta, ainakin rehellisesti kertoa mikä siellä paikassa on mahdollisesti odottamassa. Ihmisiltä säästyy aikaa ja usein terveyskin, jos eivät lähde turhaan huonomaineiseen työpaikkaan.
Epäterveessä työyhteisössä olevat eivät aina enää edes huomaa, miten järjetöntä työilmapiiri ja toiminta on. Selkeät kiusaamistavat alkavat vaikuttaa yhteisössä ihan normaalilta käytännöltä, uskotellaan että ei sille mitään voi että samaa on joka paikassa. Syy tietysti vieritetään aina työntekijöiden niskaan, vaikka esimiestasollakin vikaa olisi selkeästi nähtävissä.
Älkää kiusatut välittäkö! Kun irtisanoudutte paikasta, jossa joudutte kiusatuksi, joku muu tulee seuraavaksi kiusatuksi. Se on tietenkin surullista, mutta se kertoo että kiusatuksi joutuu helposti melkein kuka tahansa epäterveessä työyhteisössä. Kiusaaminen ei lopu paikasta, jossa se on päässyt juurtumaan syvälle ja aina siellä paikassa löytyy uusia kohteita kiusanteolle.
Jos esimies kiusaa, niin se on hänen luonteensa ominaisuus. Hän tulee kiusaamaan jatkossakin, nälvimään sekä kostamaan nälvinnällä alaisilleen milloin mitäkin. Hän haluaa kostaa, koska ei koe hallitsevansa tilanteita, ei luota itseensä ja uskottelee pienen kiusan pelottavan työntekijöitä niin, että he eivät enää arvostele häntä. Esimiehet yleensä näkevät omat virheensä, tietävät mitä tekevät väärin, mutta jatkavat aina samalla tavalla.
Sairas työyhteisö vaatii hoitoa, mutta miten hoito järjestetään. Kah, siinäpä pulmaa kerrakseen.
Elämä on sen verran lyhyt, että ei todellakaan kannata jäädä kiusattavaksi. Ja on hyvä varoittaa ihmisiä huonosta työpaikasta, ainakin rehellisesti kertoa mikä siellä paikassa on mahdollisesti odottamassa. Ihmisiltä säästyy aikaa ja usein terveyskin, jos eivät lähde turhaan huonomaineiseen työpaikkaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ainakin Outokummussa on yksikön päälliköksi noussut alistaja. Lisäksi hän mm. haukkuu viisikymppiset liian vanhoiksi työelämään.
Kuitenkin hän itsekin kovaa vauhtia lähestyy tuota ikää. Miten sitten lienee oman "johtajan" tuolin laita - lähteekö alta. Jää nähtäväksi?
Näin se juuri menee ja surulliseksi tilanteen tekee se, että ne instanssit joiden kuuluisi puuttua ja auttaa, eivät sitä tee.
Työsuojelupiiri pakenee vastuusta selittäen, kuinka ko. ongelma on työpaikan sisäinen.
Työterveyshuolloilla ei ole resursseja näiden tilanteiden selvittämiseen.
Kierre jatkuu, ihmiset sairastuvat, kun loppujen lopuksi kiusaamisessa on kyse pelosta.
Juice Leskinen kiteytti asian mielestäni erittäin hyvin eräässä haastattelussaan:
"Ihmiselle on helvetin pelottavaa, joutua tekemisiin itsensä kanssa."