Hauskaa seurata livenä yhden jutun kanssa, jonka kanssa olen kirjoitellut jo yli 3 viikkoa. Ei ole suomi24. Mutta ihan livenä voin seurata silti keskusteluja, miten henkilö hakee muita ja ottaa flirttejä vastaan.
Jotenkin alkaa uskottavuus rapista, kun näkee toisen innokkaasti hakevan livenä muita... Tämä tilanne on vähän verrattavissa samaan kuin isket jonkun ravintolassa, alussa on hauskaa, mutta kun istahat pöydälle ja nautit juomistasi. Seuraat siinä sivussa sitten kun iskun kohde panelee menemään jonku toisen kanssa pitkin tanssilattiaa ja kohta olet itse historiaa :/
Plaah, ei kait auta kuin häipyä takavasemmalle, vituttaa vaan jos saan viestiä häneltä, mukava olla kakkosmies? :(
Jotenkin alkaa uskottavuus rapista, kun näkee toisen innokkaasti hakevan livenä muita... Tämä tilanne on vähän verrattavissa samaan kuin isket jonkun ravintolassa, alussa on hauskaa, mutta kun istahat pöydälle ja nautit juomistasi. Seuraat siinä sivussa sitten kun iskun kohde panelee menemään jonku toisen kanssa pitkin tanssilattiaa ja kohta olet itse historiaa :/
Plaah, ei kait auta kuin häipyä takavasemmalle, vituttaa vaan jos saan viestiä häneltä, mukava olla kakkosmies? :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
miten seuraat livenä?
Kirjoittelu ei ole mikään lupaus ikuisesta kumppanuudesta. Kirjoittelu on tutustumista varten, ei seurustelua, ei ainakaan tuossa vaiheessa.
Itsellänikin on tilanne, että kirjoittelen pari kiinnostavan kanssa, mutta koska en ole heitä vielä tavannut, en luonnollisesti voi olla mitenkään erityisesti "varattu" heille. Jos törmään livenä johonkin ja ihastun, niin vain käy. Pelkästään kirjoittamalla ei saa mitään yksinoikeutta. Sehän olisi sama kuin pelkästään sanomalla ravintolassa "moi" saisi alkaisi seurustelu. Kuvaamasi tilanne ei todellakaan ole verrattavissa tanssilattiaesimerkkiisi.
Sinulla on ilmeisesti kovin huono itsetunto, kun kuvittelet olevasi tuossa tilanteessa "kakkosmies", kun "ykkösmiestäkään" ei edes ole olemassa.
Löytäessäni sen oikean joko netin tai livemaailman kautta lopetan yhteydenpidon kohteliaasti kaikkiin muihin, enkä livenä katsele ketään muita. Se oikea voi olla joku, jonka kanssa kirjoittelen tai sitten ei. Sitä ei voi tietää ennen tapaamista, enkä siihen asti anna mitään yksinoikeutta itseeni. Sehän olisi vain typerää, koska ihmiset voivat olla todellisuudessa kirjoitustensa vastakohtia tai mitä tahansa muuta kuin tarvitsemaani.