miten helposti mies voi jättää kaiken kun löytää ns.paremman jo iäkkäänäkin.
Siinä ei paljon mikään paina,eli kaikki uusiksi?,onko se jotain pelkoa että ei kerkeä kaikkea kokemaan vaan mitä?,
miksi siitä ei vois ajoissa kertoa puolisolle että ei tulisi shokkina.
Miten sitten kun uudessa suhteessa tulee se arki,eli tuleeko myös katumus?
Joskus tuntuu että miehillä on paljon helpompaa elämä, koska he ei ole niin tunteellisia kun naiset.
Siinä ei paljon mikään paina,eli kaikki uusiksi?,onko se jotain pelkoa että ei kerkeä kaikkea kokemaan vaan mitä?,
miksi siitä ei vois ajoissa kertoa puolisolle että ei tulisi shokkina.
Miten sitten kun uudessa suhteessa tulee se arki,eli tuleeko myös katumus?
Joskus tuntuu että miehillä on paljon helpompaa elämä, koska he ei ole niin tunteellisia kun naiset.
Vastaukset 39
Vanhimmat
myökin tätä asiaa.Luonto on järjestänyt niin että äiti vaimo huolehtii perheestään ja kantaa vastuun siitä.Mies säilyttää "itsenäisyytensä" ja on vain käymässä siellä,siis perheessä.Jotenkin nämä "vanhat" herrat sekoaa tämänajan yliseksuaalisuudesta,se sopii heille.Nuorenahan oli naailma toinen,myös naisille.Naisten "vapautuminen" on tosiasia.
On säälittävää että miesten hinku hiipivän seksin perään on niin "rikkovaa".Joskus käy niin että kaikki menee uusiksi.Vastuu tästä on miehen ja valitettavasti hän kantaa myös tekonsa seurauset jos "huonosti" käy.Monesti käy,sitä pikää yhteistä taivalta kun ei voi noin vain sivuuttaa.
Siltojen aluset on täynnä näitä tunteellisia, jätettyjä naisia, jotka ovat menettäneet kaiken avioierossa. Lapset, kodin, työn ja omaisuuden. Miehet ovat yhteiskunnan tuella ryövänneet ja mustamaalanneet nämä naiset, jotka sosiaalituen avustuksella jatkavat kiduttavaa elämäänsä yhteiskunnan hylkiöinä ja pilkan kohteina. Kesät talvet pitäen kotinaan vanhoilla lehdillä vuorattuja laatikoita. Ja koko ajan nämä tunteettomat miehet, jatkavat varakasta elämäänsä lasten ja uuden naisen kanssa luksustaloissaan. Voi noita tunteettomia miehiä..
kuva.Mutta lienee osittain totta.Miestenhän tämä maailma yhä on.Riippuu paljon miehestä ja ennenkaikkea "uusiovaimosta" minkälainen elämä"vanhalla" vaimolla tulee olemaan.Se riippuu paljon siitä minkälainen ote uusiovaimolla on mieheen.Onko kaikki ok,vai onko rahanhimo verhottu rakkauteen.Taistellaan kynsin hampain oletetuista oikeksista (rahasta)Toivoisinkin,että näille "vanhoille" olisi jonkinlainen tukiverkko tai ilmainen lakipalvelu saatavissa.Koska he yleensä olevat vähätuloisia tai jopa jo eläkeläisiä,ja tuskin mies siinä tilanteessa paljon "vanhaa" ajattelee.Surullista.
Miehet ovat erittäin tunteellisia, mutta heillä on kuori päällä, koska sitä miehiltä vaaditaan.
Naisilla ei ole älyä ihmissuhdemarkkinoilla ja kyyti on miehelle kylmää, kun prinsessaneuroosin kourissa oleva pissis päättää, että lapset surffaamaan kahden asunnon väliä ja sitten vaan
matoa koukkuun, tiedä vaikka tulisi ihan särki!
Mitä naisen sitten pitäisi kestää? Minä jaksoin henkistä väkivaltaa, pettämistä, kodinhoitajana olemista. Mielipiteitäni vähäteltiin jatkuvasti ja mies ilmoitti karusti, että hänen menonsa ja ajankäyttönsä ei kuulu minulle, vaikka olemme naimisissa. Sitten mies hakkasi minut humalapäissään ja se oli se viimeinen pisara. Otin tyttäremme mukaan ja lähdin. Silloinkin annoin miehelle vielä puoli vuotta aikaa miettiä, pystyykö hän vähentämään alkoholinkäyttöään vai ei. No, ei pystynyt. Sain kuulla mieheltäni, anopiltani ja kälyltäni, että minä olen hemmoteltu prinsessa, joka ei kestä elämän realiteetteja. Ehkä minä sitten olen. Mutta jos elämän realiteetit on sitä, että mies juo, hakkaa ja väheksyy, onko sillä sitten mitään väliä!
... tehnyt oikean valinnan, ja lähtenyt tuollaisesta liitosta.
Kaikkea hyvää "uudelle elämällenne" toivon.
Minun mieheni ilmoitti myös että hänen ajankäyttönsä ei kuulu minulle eikä myöskään menonsa. Hän on tapaillut venäläistä huoraa kaksi vuotta milloin pääjärvellä ja milloin suomen puolella. Olemme olleet naimisissa kohta 30 vuotta lapset ovat aikuisia. Olen ehdottanut hänelle että hän saa valita joko venäläinen tai minä. Ei osaa päättää. Naisen ei tarvi kestää henkistä väkivaltaa eikä pettämistä.
On miehiä ja naisia jotka menettelevät kuten kuvasit... ei se riipu sukupuolesta.
Muuten, Suomessa suurin osa avioerohakemusksista on naisten jättämiä... ei miesten.
Olenpa minäkin sitten näköjään noita tilastoja kaunistelemassa. Jätin avioerohakemuksen syynä miehen jatkuva "vieraissa käynti". Mies kun kuvittele että kakun voi sekä syödä että säilyttää. Mies ei eroa olisi halunnut, mutta mulle riitti hätävarana olo. Miehen sitä eroa olisi pitänyt hakea, ei minun...
jätin petturimiehen sillä minäkin olen ihminen.
Ei kai suurin osa naisista eroa ihan ilman hyvää syytä hae. Nainen hakee yleensä eron, koska mies kohtelee häntä ala-arvoisesti = pettää, valehtelee, hakkaa, juo jne... Ei kai kukaan lähde suhteesta, jossa häntä kohdellaan hyvin ja olo on onnellinen. Minun mielestäni on aika sama, kumpi sen eron ottaa, jos avioliitto ei vaan toimi ja toinen tai molemmat osapuolet ovat onnettomia. Naiset odottavat monesti pitkään ja toivovat, mutta sitten kun raja tulee vastaan, naiset toimivat.
>
Ei lähde ei... ei edes mies... ja vielä vähemmän "toisen naisen" vuoksi kuka "muka" tulee ja vie miehen onnellisesta suhteestaan (tämän suuntaista tullut eilen luettua taas tällä palstalla).
>
Niin on syytä tehdä asialle jotain, aidosti... ja tahtoa muuttaa tilannetta, vaatii työtä, vaivaa, ja taitoja.... ja VALTAVASTI tahtoa. Ellei siitä huolimatta suhde korjaannu sellaiseksi, että kaikilla on pääsääntöisesti hyvä olla, on viisianta avioerota. JA hoitaa ero niin että syyttömät vähiten kärsivät.
>
Mutta kun se toivominen ei yksin auta... odottaminen yhtä vähän. Kun se raja tulee, niin on syytäkin toimia... jotkut miehet toimivat niin, että hakevat sivusuhteen ja pettävät... vaikka kuulemma onnistuu tuo naisiltakin.
Tietenkin "reiluinta" olisi tuollaisessa tilanteessa yhdessä todeta ettei homma toimi, ja avioerotaan "sovussa".
Aivan, johan vihkivalassakin kysytään, tahdotko? Ja kyllähän pitkä liitto aina tahtoa tarvitsee, vaikka olisi pääpiirteittäin onnellinenkin suhde.
Ja harmittavan usein suhteessa ei puhuta asioista. Kyllä aito, toisen huomioonottava kommunikointi on onnellisen suhteen elinehto.
Ja se kunnioitus, josta myös vihkivalassa puhutaan. Mutta kovin usein näyttäisivät parisuhteet kaatuvan juuri siihen, että unohdetaan kilpailla toisen kunnioittamisesta ja tehdään avioliitosta valtataistelukenttä. Usein puolisoa kohdellaan huonommin kuin naapurin koiraa, koska lapsellisuudessaan halutaan asettaa sille kaapille kuviteltua paikkaa.
Itse elän avioliitossa, jossa ei enää keskustella eikä kunnioituksesta ole tietoakaan. Tahtoakaan on enää ripaus jäljellä. Ja niin surullinen olo. Miten voi kaksi ihmistä rakastaa toisiaan enemmän kuin mitään muuta ja se rakkaus muuttua tällaiseksi kylmyydeksi.
Jostain syystä miehet eivät hae sitä eroa, vaikka tilanne olisi mikä.
Nainen joutuu sen lopulta hoitamaan ja sitten syntyy näitä tilastoja, jotka eivät kerro muuta kuin lukuja. Ja niihin miehet tukeutuvat erittäin mielellään, ajattelematta koskaan omaa osuuttaan tällaisille tilastoille.
En puolustele miehiä (tai naisia), jotka hakevat lohtua huonoon avioliittoon sivusuhteista. Koska avioliiton on oltava epätyydyttävä, jos pettämään ryhdytään. Mielestäni ei myöskään ole "asiallista" erota niin, että kertoo löytäneensä uuden... kuvion voi hoitaa fiksumminkin.
MUTTA, jotakin parisuhteessa on oltava vialla, kun tuohon jamaan joudutaan. Kenessä vika on, vai molemmissa... riippuu täysin tapauksesta.
Ymmärrän, on myös paljon muita syitä avioerota... mutta jostain syystä tämä aihe ollut "tapetilla" viime aikoina tällä palstalla.
Kyllä hekin hakevat, ehkä syy voi olla myös siinä... että pyyhkeen kehään heittäminen tulee mieleen hieman myöhemmässä vaiheessa. Tietenkin asia on eri väkivaltaisessa suhteessa... silloin uhrin on erottava, ja nopesti.
>
Tietenkin tilastot ovat lukuja, joiden takana tuhansia yksilöitä ja heidän tarinoitaan. Mutta eivät naiset/miehet "joudu" hakemaan eroa, he päättävät hakea avieroa (syistä jotka voivat olla aivan perusteltuja).
>
Ehkäpä... ja naiset kai sitten vuorostaan tukeutuvat harhakuvitelmaan siitä, että heidän ihanan miehensä on vienyt katala "toinen nainen" vastoin siippaansa tahtoa...
että JOUDUIN hakemaan eroa. Syy oli nimenomaan miehen väkivaltaisuus.
Ihan yhtä hyvin mies olisi voinut hoitaa eron, koska olimme jo muuttaneet erillemme, mutta ei hän olisi sitä tehnyt. Likainen työ jäi minulle kaiken muun tuskan lisäksi.
Ei sillä, että sillä lopultakaan olisi mitään merkitystä, kumpi sen eron laittaa vireille. Jotenkin vain olisi tuntunut reilummalta, että mies olisi sen tehnyt, koska käytti minua kynnysmattonaan muutenkin.
Mitä tulee tuohon joidenkin naisten ajatteluun, että toinen nainen vei heidän ihanan miehensä vastoin miehen tahtoa. No se on lähinnä huvittavaa. Mutta ehkä se on joillekin tapa selvitä. Taas muistuttaisin siitä, että KAIKKI naiset eivät ajattele niin.
Kyllähän se mies on joka lähtee toisen naisen matkaan, mutta mielestäni toinen nainen voisi olla suostumatta mihinkään varatun miehen kanssa. Hän voisi pyytää miestä selvittämään asiat kotona ja palaamaan asiaan uudelleen, kun on eronnut vaimostaan. Näin minun mielestäni kuuluisi toimia. Toki mieskin olisi velvollinen keskustelemaan eikä vain ilmoittamaan, että kiitti mulle riitti.
Naiset varmaan hakevat eroa useammin koska miehille eron hakeminen näyttää olevan tosi vaikeaa. Minä olen pyytänyt miestäni hakemaan eroa mutta ei sitä tähän päivään mennessä ole haettu. Ja minä olen päättänyt olla myös hakematta koska en minä missään vaiheessa halunnut erota. En rupea tekemään "likaista työtä" miehen puolesta. Toisaalta eipähän tarvitse ruveta omaisuuttakaan jakamaan. Eli jotain hyvää siitäkin.
ei välttämättä edes tiedä olevansa tekemisissä ukkomiehen kanssa. Kas kun mies unohti mainita asiasta...
... ole väkivaltaisia. Tulipa mieleen kun kirjoiti: "Mitä tulee tuohon joidenkin naisten ajatteluun, että toinen nainen vei heidän ihanan miehensä vastoin miehen tahtoa. No se on lähinnä huvittavaa."
Melkein todettava, sinun oli pakko hakea avioeroa... tuskinpa väkivaltainen mies sellaista olisi tehnyt... miksi olisi?
Toivon kaikkea hyvää sinulle, ja viisastumista puolison valinnan suhteen.
>
Se on sinun mielipiteesi... "toinen nainen" tekee omat valintansa, ja vastaa niistä. Kuin se mieskin, kuka tehnyt ENSIN päätöksen lähteä ja vaihtaa...
tuosta toisen naisen osuudesta. Eihän se toinen nainen ole vannonut uskollisuutta petetylle vaimolle vaan nimenomaan mies. Toki olisi asiallista tuntea lojaaliutta kanssasisariaan kohtaan ja olla sekaantumatta ukkomieheen, mutta kyllä se syntipukki on aina se puolisonsa pettäjä eikä kukaan toinen nainen. Useinkaan ne toiset naiset eivät edes tiedä miehen avioliitosta tai jos jotain tietävät niin miehen mukaan se on juuri hajoamassa.
Elin alle kolmekymppisenä sinkkuna useamman vuoden ja voin kertoa, että jokaisella kapakassa olevalla miehellä oli avioliitto hajoamassa tms. Minä en yhdenkään matkaan lähtenyt, vaan kehotin ukkokultaa palaamaan oman vaimon kainaloon ja ehdotin, että huomenna asiat näyttävät taas valoisammilta, kun on veressä vähemmän promilleja.
Mutta jos oma mieheni minua pettäisi, pitäisin sitä vain ja ainoastaan mieheni syynä (ja ehkä omanani) enkä lähtisi muita naisia syyttelemään. Ei ne miehet niin onnettomia ressukoita ole, että eivät pystyisi himojaan hillitsemään. Ja jos joku sellainen ressukka on, niin parempi ettei sellaisen kanssa naimisiin erehdykään.
on ensin tehnyt PÄÄTÖKSEN kokeilla sivusta?Eikö SE voisi olla myös "sattumaa",tai miehen heikkoutta sanoa EI?Jankutan tätä koska miehen (tai naisen) pitäisi aina hoitaa oma suhde ensin ja vasta sitten vilkuilla muualle.VArsinkin jos on sanonut ,tahdon.On se merkillistä että naiset yleensä puolustaa miehiä.Miksiköhän?MInullekkin alkaa pikkuhiljaa valjeta että näinhän se on.Miksi puolustaa miestä joka on omat ratkaisut tehnyt.Helpottaa kummasti.Naisten sielunelämä on turhan mutkikasta.
vasta siinä vaiheessa kun uusi muija vaatii. Eli miehet roikkuu huonossakin liitossa (vaimon edes tietämättä että jotain on vialla) ja hankkivat sivusuhteen ja petaavat uuden pedin valmiiksi ennen eroa. Nähty on! Kuinka moni mies haluaa erota ja muuttaa yksin asumaan? Enpä ole tavannut yhtäkään.
M36 jakelemassa muka hyviä neuvoja kun olet itse naimisissa.????????
Miksipä liikut avioero-palstalla, oletko suunnittelemaassa eroa?
Mitä sinä tiedät tuskasta kun itelläsi on assiit niin hyvin. Mee pois.
Liian usein vieraissa juoksemisen syy kuitataan sillä, että vakisuhteessa olisi jotain pahasti pielessä. Tällä syyllistetään sitä puolisoa, jota petetään. On myös syitä, jotka sijaitsevat pettäjän omien korvien välissä ja pettämistä tapahtuu ilman pielessä olevaa avioliittoa. Ihminen vain sattuu olemaan luonnehäiriöinen, joka on ilman omaa persoonallisuutta ja elää toisten ihmisten ihailusta ja valloituksistaan. Tämmöinen tunnevammainen ei osaa itsekään tarkkaan sanoa syytä, miksi pettää puolisoaan. Eikä niin ikään tunne tehneensä mitään erityisen väärääkään eikä osaa edes katua. Sanoilla voi pyytää anteeksi kiinni jäätyään, mutta jatkaa silti pettämistä vastakin. Manipulointi on hänen kuningaslajinsa. Tästä omasta puutteellisuudestaan johtuen ei myöskään ymmärrä edes itse hakea eroa. Tämmöisen ihmisen elämänkumppanina sairastuu vähitellen myös se puoliso. Ulospäin kaikki näyttää koko ajan hyvältä.
Meillä mies ei hakenut eroa vaan pitkitti sitä mahdollisimman kauan vaikka eli jo uudessa suhteessa. Syynä oli yksinkertaisesti raha... tiesi etten ollut ilmainen piika.
Minäkin odotan kuumeisesti milloin uusi nainen rupeaa vaatimaan mieheltä eropapereita. Muuten mies tuskin saa eroa haettua. Tosin onhan nainenkin naimisissa enkä tiedä onko hän hakenut eroa omasta miehestään. Ehkä eron ja omaisuuden jakamisen aika on sitten kun rupeavat yhteistä tulevaisuutta ja asuntoa hankkimaan. Sitten tulee varmaan minunkin miehelleni raha mieleen ja vaatii osuutensa yhteisestä omaisuudesta. Toistaiseksi tyytyy siihen, että saa elää täysin omaa elämäänsä, ilman huolta ja murhetta perheestä. Ei tarvitse tavata lapsia eikä maksaa heistä mitään.
Varmaan vähintään 90% täällä kommentoivista elävät aviokriisiään, tai märehtivät siinä edelleen. Niin minäkin aikanaan, ja oli tuskaa... ei ole enään, enkä myös "suunnittele" avioeroa.
Kai tästä on tullut "harrastus", kun NIIN moni kommentoi joko asiattomasti tai pelkästään omaa napaansa katsoen ( "meillä näin, tietty teilläkin"-tylliin).
Kun työni vuoksi joudun lähes kokoajan olemaan läppärin ääressä, niin samapa se on tänne kommentoidakin välissä.
Koska teen sen rekisteröidyllä nimimerkillä, voit tietenkin jättää ne lukematta.
osoittavat hienoa suhtautumista monissa kysymyksissä.
Kirjoitan oman Waterlooni kunhan saan tämän kahden viikon yhtämittaisen vuoristoradan jäsennettyä jotenkin järkeväksi.
niin kerro minulle, mikä meillä meni pieleen. Minun mielestäni liittomme oli ihan kunnossa kunnes mies rupesi muuttumaan. ALkoi vetäytyä, viihtyä entistä enemmän työhuoneessaan tietokoneensa ääressä eikä oma-aloitteisesti keskustellut mistään muusta kuin ihan arkipäivän asioista. Aloin kärsiä tilanteesta ja yritin monta kertaa ottaa asian puheeksi ja olin tarkkana siitä, että puhuin vain omasta puolestani kertoen huoleni parisuhteen tilanteesta ja halustani tehdä asialle jotain. Ei minkäänlaista vaikutusta mieheni käyttäytymiseen.
Jonkin ajan kuluttua selvisi, että miehelläni oli suhde toiseen naiseen. Uhkasin erolla, mutta mieheni sanoi, että se olisi hänen loppunsa, joten annoin anteeksi ja päätettiin jatkaa. Mies toivoi, että en painosta häntä kysymällä mistään mitään ja näin tein.
Kului reilut kaksi vuotta ja mieheni "kärähti" siitä, että oli lähdössä matkalle toisen naisen kanssa. Yritin taas keskustella, mutta mieheni halusi jatkaa seurusteluaan ja pitää minut myös. Hän kuvitteli voivansa olla samaan aikaan avioliitossa ja seurustella avoimesti toisen naisen (joka myös siihen aikaan oli naimisissa) kanssa! Tällainen järjestely oli minulle liian tuskallinen, joten hain eroa.
Nyt suren jo kolmatta vuotta eroamme 30 vuotta jatkuneen liiton jälkeen. Suren yhteisen tulevaisuuden menettämistä ja vaikka mitä.
Sinulla M36 kun tuntuu olevan vastaus kaikkeen niin kerro, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin, että avioliittomme olisi voinut jatkua? Minä tahdoin, mutta mieheni ei tahtonut. Eikö minulla ole oikeutta olla vihainen ja surra? Minun mielestäni on turha saivarrella siitä onko sen toisen naisen/miehen löytäjä aviomies tai -vaimo. Suru, murhe, tuska ja viha lienee samanlaisia tunteita sukupuolesta riippumatta.
Minua ärsyttää sinun besserwisser -asenteesi ja kaikkitietävyytesi asioissa, joissa näillä ihmisillä on todellakin hätä ja eläytyvän kuuntelijan ja ymmärtäjän puute. Me ihmiset olemme erilaisia etkä sinäkään voi pitää ainoana mittana omaa onnellista ero- ja uusperhekuviotasi.
pala omaa elämääni.Mieheni halusi pitää molemmat.Olin sivustaseuraaja omassa liitossani.Kolmenkymmenen vuoden liitto on näköjään vaikea paikka myös onnellista "nuoruutta" elävälle puolisolle.Hyvä puoli tässä on se että olen jo sopeutunut yksinoloon ,eli elämään ilman häntä.LOppu häämöttää myös virallisesti.Luulen selviäväni suht.koht.hyvin.En edes halua tietää mitään exän elämästä.
M36. Muka tiedät kaikki asiat niin hyvin. Pysy sinä vain onnellisten aviossa eläjien palstalla. Olet kuin mikäkin kotitekoinen psykologi.
M36. Muka tiedät kaikki asiat niin hyvin. Pysy sinä vain onnellisten aviossa eläjien palstalla. Olet kuin mikäkin kotitekoinen psykologi.
Minua ärsyttää puolestani saman viestin lähettäminen tuplana... mutta ärsytyksen kanssa osattava elää.
En minä ole väittänyt missään tietäväni asiat "niin hyvin"... mutta kyllä minulla on mielipiteitä asioihin. Niistä voi olla samaa tai erimieltä... mutta mielellään argumetoidaan miksi on erimieltä... siitä saattaa saada aikaiseksi vaikka keskustelua.
Kommenteissani on muuten se hyvä puoli, että nimerkkini on ja pysyy... viestini voi aina jättää lukematta, ellei tyyli miellytä vaan ärsyttää.
Tuolla edellä esitin sinulle M36 kysymyksen, joka on varmaan muillekin ajankohtainen, voisitko vastata.
Sinä kun tunnut
Kirjoittanut: olevan asiantuntija, 30.7.2007 klo 10.28
niin kerro minulle, mikä meillä meni pieleen. Minun mielestäni liittomme oli ihan kunnossa kunnes mies rupesi muuttumaan. ALkoi vetäytyä, viihtyä entistä enemmän työhuoneessaan tietokoneensa ääressä eikä oma-aloitteisesti keskustellut mistään muusta kuin ihan arkipäivän asioista. Aloin kärsiä tilanteesta ja yritin monta kertaa ottaa asian puheeksi ja olin tarkkana siitä, että puhuin vain omasta puolestani kertoen huoleni parisuhteen tilanteesta ja halustani tehdä asialle jotain. Ei minkäänlaista vaikutusta mieheni käyttäytymiseen.
Jonkin ajan kuluttua selvisi, että miehelläni oli suhde toiseen naiseen. Uhkasin erolla, mutta mieheni sanoi, että se olisi hänen loppunsa, joten annoin anteeksi ja päätettiin jatkaa. Mies toivoi, että en painosta häntä kysymällä mistään mitään ja näin tein.
Kului reilut kaksi vuotta ja mieheni "kärähti" siitä, että oli lähdössä matkalle toisen naisen kanssa. Yritin taas keskustella, mutta mieheni halusi jatkaa seurusteluaan ja pitää minut myös. Hän kuvitteli voivansa olla samaan aikaan avioliitossa ja seurustella avoimesti toisen naisen (joka myös siihen aikaan oli naimisissa) kanssa! Tällainen järjestely oli minulle liian tuskallinen, joten hain eroa.
Nyt suren jo kolmatta vuotta eroamme 30 vuotta jatkuneen liiton jälkeen. Suren yhteisen tulevaisuuden menettämistä ja vaikka mitä.
Sinulla M36 kun tuntuu olevan vastaus kaikkeen niin kerro, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin, että avioliittomme olisi voinut jatkua? Minä tahdoin, mutta mieheni ei tahtonut. Eikö minulla ole oikeutta olla vihainen ja surra? Minun mielestäni on turha saivarrella siitä onko sen toisen naisen/miehen löytäjä aviomies tai -vaimo. Suru, murhe, tuska ja viha lienee samanlaisia tunteita sukupuolesta riippumatta.
Minua ärsyttää sinun besserwisser -asenteesi ja kaikkitietävyytesi asioissa, joissa näillä ihmisillä on todellakin hätä ja eläytyvän kuuntelijan ja ymmärtäjän puute. Me ihmiset olemme erilaisia etkä sinäkään voi pitää ainoana mittana omaa onnellista ero- ja uusperhekuviotasi.
Niin minun, kuin kenen tahansa muunkin on mahdoton kertoa mikä juuri teillä meni pieleen... siitä yksinkertaisesta syystä, ettemme voi lukea mitä mieltä ex-puolisosi on. Mutta ei se tietenkään KESKUSTELEMASTA estä.
Ehkä puolisonvalinta ei ollut onnistunut... tai sitten kaksi erinomaista ihmistä olivat joutuneet toistensa huonoon seuraan, tai sitten mies tahtoi elämältään jotain muuta mitä sinä pystyit tarjoamaan (joka ei tarkoita, että sinä olisit syyllinen millään tavalla). Vaihtoehtoja on lukemattomia.
>
se ei riitä, että liitto on SINUN mielestä hyvä ja onnellinen... sen on oltava sitä kummankin mielestä.
>
Ehkä mitään ei olisi ollut tehtävissä... mies oli päättänyt ja vallinut toisen suhteen. Ja sinä puolestasi (ymmärrettävästi) päätit hakea avioeroa. Mutta jälleen jos saisimme lukea miehesi kannan asiaan... voisi arvio olla hyvin erilainen.
>
Niinpä, köydellä ei voi työntää. Ellei toinen tartu mahdollisuuteen korjata yhteistä suhdettanne, ei toinen voi ykisn tehdä yhtään mitään.
On sinulla olla vihainen ja surra, jos siltä tuntuu... mutta ei se lopputulosta muta ja pidemmän päälle vain lisää kärsimystäsi. Oletko harkinnut "katsoa eteenpäin" elämääsi...
>
Tätä kritiikkiä en ota vastaan. Jos kuuntelemista on se, että parilla rivillä kuitataan "joo, se mies on sika, voimia sulle" ... niin sekö sitten toivomaasi ymmärtämistä. Ja jos asioiden HIEMAN syvällisempi pohdinta tekee kirjoittajasta besserwisserin... niin ole ylpeä siitä "tittelistä".
>
Kukin taaplaa tyylillään, ja voin tietenkin kirjoittaa vain omista kokemuksistani... kuin muutkin täällä.
minnekkään.Luen mielelläni juttujasi ja osaan myös vastata tai kysyä jos jää jokin asia epäselväksi;)
Missä prinsessa-sadussa oikein elelet, kun väität, että miehet ovat vähemmän tunteellisia kuin naiset???
Olen itse nainen, ja sanoisin, että naiset ovat miehiin verrattuna TUNTEILIJOITA (erotuksena "tunteellisesta"): naiset rypevät helpommin tunnekuohuissa ja vääntelevät ja kääntelevät olemattomiakin rakkausjuttuja. Miehet ovat suoraviivaisempia - eivät jää rypemään ja vollottamaan, vaan siirtyvät seuraavaan suhteeseen.
Minäkään en ole koskaan jäänyt tuleen makaamaan. En välttämättä siirry heti seuraavaan, vaan halua olla pikemminkin rauhassa vähän aikaa. Miehet yleensä eivät voi kauaa olla ilman naista.
Jokaisella ihmisellä on tunteet sukupuolesta riippumatta. Miksi ajattelet, että miehet ovat tunteettomia? Miehesi kuunteli tunteitaan ja läksi uuden naisen matkaan, kun TUNSI vetoa tähän.