Okay, tässä yksi seurustelukulttuurin vanhimpia ongelmia: nimittäin kaveriin(nainen) ihastuminen. Oon retkahtanut tuttuun ihmiseen, ja nyt haluisin pyytää sen treffeille..mutta kuinka sen tekisi? Jos vaan ehdottaa että "lähdettäis johonkin", niin voi olla että koko jutun pointti jää piiloon. Tyyliin: minä olen lähdössä ensitreffeille ja hän viettämään iltaa kaverinsa kanssa (l.minun). Joten pitäiskö vaan tylysti tehdä selväksi että pyytää toista nimenomaan Treffeille? Ja vielä: jos toinen ei halua sellaisille lähteäkään..niin sittenhän siinä on soppaa. Varmasti samanlaisessa paikassa on joku muukin ollut..kuinka selvisitte?
"kaverin" kanssa treffeille
webulous
95901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juu ei ku toteat vaan sille että "mitä jos mä veisin sut vaikka leffaan joku ilta? Olisko se susta kivaa/mukavaa?" ..Tai kävelylle rantaan tai raflaan syömään jotain hyvää, jäätelölle... vaihtoehtojahan riittää. Tai osta liput vaikka teatteriin jos se on "älyllisempää" sorttia ;)
Se ei teknisesti ottaen ole liian tunkeilevasti esitetty treffikutsu ja suo vastapuolelle tyylikkään perääntymismahdollisuuden jos tuntuu ettei kiinnosta.
Se ongelmahan on just se, että ei tosta tajuu, että se on TREFFIkutsu, jos kutsun esittää kaveri!!!
Jos menee syömään kynttiläravintolaan tai leffaan kattomaan ROMANTTISTA komediaa niin voisin kuvitella, että se olisi pieni vinkki...
Miksi antaa vain pieni vinkki? Jos sen sanoisi suoraan, niin eipä olisi väärinkäsityksen vaaraa.
Ei taida olla kyse ainoastaan muutamasta sanasta. Ennemmin siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu tai tapahtuuko mitään. Se on epävarmaa. Se on riski.
Olisiko sittenkin parempi pyrkiä säilyttämään nykyinen hyvä tilanne ennallaan? Kannattaisiko vielä odottaa vähän aikaa? Onko hän sittenkään se jonka haluaisin? Entä jos päädymme treffailemaan, mitä sitten? Entä jos hän ei olekaan kiinnostunut siinä mielessä, jättääkö homma siihen vai yrittääkö vielä?
Pieniä vihjailuja ei yleensä oteta tosissaan. Ne kuitataan kohteliaisuutena tai leikinlaskuna. Joten jos haluaa tilanteen muuttuvan johonkin suuntaan, on sopivan tilanteen tullen tehtävä jotain vähän radikaalimpaa.
Jos sitten on asiaa jo tarpeeksi kauan kypsytellyt ja päättää pyytää kaveriaan treffeille ja syntyy soppa, ei ole muuta keinoa kuin selvittää se, jos suhde on tärkeä. Harvemmin asiat muuttuu muuksi itsestään ja kivuttomasti.
Viisautta valintoihin! :)
Vaikea kysymys. Vietin itse viime viikolla iltaa kaverin kanssa enkä todellakaan tiedä mitä hän minusta haluaa. Kävimme leffassa ja sen jälkeen syömässä (hän tarjosi) ja hän kohteli minua upean herrasmiesmäisesti mutta mutta... Minusta on täysin mahdotonta kysyä häneltä, oliko se kaverillista vai romanttista! Enhän halua pilata ystävyyttämme, vaikka muukin yhdessäolo kiinnostaisi...
Kyllä selkeintä olisi pyytää suoraan treffeille, jos sinulla vain riittää uskallusta siihen!
koskaan kysynyt, kaverillisesti, tältä naiselta, että mikä on hänen miesmakunsa. Eli minkälainen miehen pitää olla et hän on ihan myyty. Jos olette tosissaan kavereita, niin varmasti pystyt kysymään. (voihan sen heittää osaks huumorilla) Ja jos vastaus on lähellekään sinun kaltainen, niin siitä sitten vaan treffejä ehdottamaan. Mut jos jotain aivan muuta, niin kannattaa varmaan harkita vielä pari kertaa. Ei kavereitakaan koskaan liikaa ole...
Tsemppiä ja hauskaa kesää!
Anteeks kun mä sanon näin mutta olihan typerä neuvo! Miksi kysellä mikä miesmaku on jos ollaan kavereita?? Omasta kokemuksestani voin kertoa että siinä saa aika nätisti näpeilleen kun toinen alkaa selittää että "semmonen atleettinen, vähän ton suuren seikkailun Jutan tyyppinen kimma olis mun mieleen..." ja sitten kun itse ei ole sinnepäinkään (urheillut joskus vuonna... koskas mää olinkaan peruskoulussa...?!?...) niin tekis mieli sanoo että moikka ja lähtee himaan nuolemaan kolhittua itsetuntoa ;)
Suosittelen nyt vaan sitä treffikutsun esittämistä joko suoraan tai epäsuorasti, ja jahka sinne raflaan tsm. nyt pääsee voi sitten tehdä vastapuolelle selväksi että nää on nyt sitten TREFFIT tiiäkkö...;)
Lykkyä pyttyyn, pakko on uskaltaa jos jotain haluaa :)
Minulle on käynyt myös samalla tavalla, eli ihastuin naispuoliseen ystävääni jokunen vuosi sitten. Olin pitkään kahden vaiheilla, että kertoisinko vai enkö kertoisi hänelle tunteistani?! Lopulta sitten rohkaisin mieleni ja kerroin hänelle, että pidän hänestä paljon enemmän kuin tavallisesta ystävästä...
Viisas veto tai ei, mutta tyttö muuttui aivan totaalisesti. Kävihän se selväksi, että vastakaikua tunteilleni ei löytynyt. Tämän tunnustuksen jälkeen tapasimme seuraavaksi n. puoli vuotta myöhemmin, mutta asiat ei kuitenkaan ollut entisellään. Jokin tuntui puuttuvan ja uudestaan alkanut yhteydenpito kuivui kokoon. Viimeksi olen kuullut hänestä pari vuotta sitten, vaikka sentään asumme samassa kaupungissa.
En halua mitenkään pelotella sinua webulous, mutta kannattaa ottaa huomioon, että myös näin voi käydä. Ei ollut hauskaa, sydämeni särkyi, mutta on asialla toki positiivisiakin puolia. Eipä ainakaan tarvi ajatella "mitä jos oisin kertonut tunteistani..." Olen myös sitä mieltä, että jos ystävyys on aitoa, niin kyllä se kestää tuollaisen tunnustuksen alkuhämmennyksen jälkeen. Minulla ja tällä naisella ystävyys ei selvästikään ollut tarpeeksi syvällistä, että se olisi kestänyt ihastumiseni...
Oma neuvoni on se, että ota asia rohkeasti esille. Jos et sano hänelle mitään, niin mistä tiedät, milloin hän löytää itselleen poikaystävän?! Silloin voi jo olla myöhäistä ja asia tulee sinulle entistä hankalammaksi. Kaiken lisäksi se ei varmasti ole sinulle mieltä ylentävä näky, kun joku muu suutelee tätä neitoa. Ehkäpä hänellä on samoja tunteita sinua kohtaan, mutta pelkää niiden kertomista, kuten sinäkin? Sen saat selvitettyä ainoastaan ottamalla asian esille. Ja jos asiat menee niin huonosti kuin itselläni, niin eipähän sinunkaan tarvi miettiä 5 vuoden päästä, että "mitä jos...?".