mä oon kolmekymppinen!
mun pitäis olla onnellinen!
mul on mies, mersu ja talo…
mut mä oon onneton…
miks?
sä mulle se nyt sano!
enks mä ookaan yhden miehen nainen?
ainahan mä olen ollut omanlainen
oon aina tykännyt miehistä
kuin pieni orava sienistä
ja sä tiedät sen…
mut tuntuu et jotain meiltä puuttuu
enkä mä uskalla sitä sulle myöntää
sä saatat todella pahasti suuttuu
ja kun sunlaises miehes suuttuu
mä tiedän, että on paha
siinä isompikin rakkaus nuutuu
ja jos sä mut nyt jätät
sulle jää mersu, talo ja raha
mulle mielipaha
ei oo järkee jättää
täytyy vaan yrittää
koska sun vieressäs on hyvä olla
ei oo paikkaa parempaa
olla täysi nolla
-joo, mä oon kriisissä, mä en haluu ipanoita elämää sotkemaan, vaan haluun nauttii elämäst. mulla ei koskaan ole ollut kunnon ystävää, naisystävää, mut mä pidän miehist tosi paljon, mä viihdyn niitten seuras. enmä voi pitää miespuolisia ystäviä, enmä vaan voi. mä pelkään pilaavani tänkin suhteen miesten takii. mä olin joskus vapaa, mun nk. ystävät oli kadeja, mä asuin yksin, mul oli auto, ja jätkäkavereita joiden kaa hengailla. mä olin suhteessa, mulla oli päiväkahviseuralainen, mä pyörin miehien kanssa. mut silti mä halusin turvaa ja vakautta. enmä voinut ohittaa näin hyvää miestä. mä oon niin hilkulla mennä keskustaan pörräämään, mieskin poissa. mut mä en voi jättää tälläistä elämäntyyliä. ja kyllä mä rakastan, niin paljon kuin tästä kivisydämestä voi rakastaa. ei mun mieskään pulmunen oo.-
eiks kaikilla ole kriisinsä? voi luoja, anna tän mennä kunnialla ohi!
mun pitäis olla onnellinen!
mul on mies, mersu ja talo…
mut mä oon onneton…
miks?
sä mulle se nyt sano!
enks mä ookaan yhden miehen nainen?
ainahan mä olen ollut omanlainen
oon aina tykännyt miehistä
kuin pieni orava sienistä
ja sä tiedät sen…
mut tuntuu et jotain meiltä puuttuu
enkä mä uskalla sitä sulle myöntää
sä saatat todella pahasti suuttuu
ja kun sunlaises miehes suuttuu
mä tiedän, että on paha
siinä isompikin rakkaus nuutuu
ja jos sä mut nyt jätät
sulle jää mersu, talo ja raha
mulle mielipaha
ei oo järkee jättää
täytyy vaan yrittää
koska sun vieressäs on hyvä olla
ei oo paikkaa parempaa
olla täysi nolla
-joo, mä oon kriisissä, mä en haluu ipanoita elämää sotkemaan, vaan haluun nauttii elämäst. mulla ei koskaan ole ollut kunnon ystävää, naisystävää, mut mä pidän miehist tosi paljon, mä viihdyn niitten seuras. enmä voi pitää miespuolisia ystäviä, enmä vaan voi. mä pelkään pilaavani tänkin suhteen miesten takii. mä olin joskus vapaa, mun nk. ystävät oli kadeja, mä asuin yksin, mul oli auto, ja jätkäkavereita joiden kaa hengailla. mä olin suhteessa, mulla oli päiväkahviseuralainen, mä pyörin miehien kanssa. mut silti mä halusin turvaa ja vakautta. enmä voinut ohittaa näin hyvää miestä. mä oon niin hilkulla mennä keskustaan pörräämään, mieskin poissa. mut mä en voi jättää tälläistä elämäntyyliä. ja kyllä mä rakastan, niin paljon kuin tästä kivisydämestä voi rakastaa. ei mun mieskään pulmunen oo.-
eiks kaikilla ole kriisinsä? voi luoja, anna tän mennä kunnialla ohi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä, menee ohi. Kunnes on seuraava edessä. Levinsonin teoria elämänkaaren kulusta on aika hilpeää luettavaa... aina pitäisi olla miettimässä onko nyt hyvä vai eikö ole ja mitä voisin tehdä toisin. Ilmeisesti tyytyväisyys on absurbi käsite.
tiedän. Niin moni, voi luoja kun tietäisinkin kuinka moni, haluaisi mun kenkiin, mun sänkyyn, MUN miehen kanssa. Meiltä ei puutu mitään (mä oon tästä hetkestä onnellinen) paitsi ne ei halutut skidit.
Mä tuskin tiedän vain osan niistä ihailevista katseista, joita meidän frendien eukot luo mun mieheen. Koska munkin mielestä meil menee helveti hyvin, siis ulkopuolisesta katsottuna. On kunnon autot, kauniit kodit, prätkät pihassa... Siis meidän ei tartte panostaa skideihin, niinkuin kaikkien muiden. Mä vaan niin toivon, että taas rakastuisin uudestaan. Mies painaa niin paljo duunii, et ei me kyl paljoo edes ehditä nähdä. Ei kai se sitte ole mikää ihme, jos vieraantuu, ja kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä??? Edellisissä suhteissa mähän petin just sen takii, kun miehet ei tajunnu, et kyl mäkin kaipaan viikon erossaolon jälkeen muutakin kuin puheläheisyyttä, ex meni mettälle, kun viikon poissaolon jälkeen tuli kotiin, hah.
Mä ehkä mietin liikaa, niin mulle on sanottukin, kaikkea. Liikaa, oonko onnellinen vai en.
Mut nyt mä painan pään sohvaan ja otan meidän kisun syliin ja siirryn tunniksi CSI Miamin tunnelmiin, koska eihän se mun mieskään ole taaaaaskaan kotona....
mun elämästä suoraan...kohtalotovereita varmaan löytyy sit muitakin...yritetään jaksaa..
taas omaan mieheeni... onneksi ihastun ja rakastun vielä uudelleen... eilen ihailin hänen naururyppyjä silmissä =)
eli ei hätää...
törmätääs juuri tämänajan ongelmaan jota ei oikein mediassa kerrota: Ei tavara tee pysyvää onnea, joskus ei edes hetkellistäkään.
Jos haluat viettää loppuelämäsi haalien omaisuutta ja statusta, niin siitä vaan. Älä vain odota olevasi onnellinen.
en edes tiedä kuinka olla onnellinen. Olen onnellinen aina sen pienen hetken, mutta epäilen, etten kenenkään kanssa voisi koskaan olla aina onnellinen.
Haluan elää parisuhteessa, ja silti haikailen vapautta.
Jos äskettäin kirjoitin, että rakastuin uudestaan mieheeni, niin tunteeni menevät.
Nollasta sataan ja sitten taas satasta seinään.
Lauantaina tuli lyhytohjelma itsemurhista. Joku oli kirjoittanut runoja ennen kuolemaansa, kertoi kuinka jokaisella on yksi maailma sisässään ja toinen ulkopuolella. Ettei oikein edes itse tiedä kuka on. Sellainen olo on ollut kuukausia. Onko se sitä kolmenkympin kriisiä, mieskään ei ole tehnyt mitään sen eteen, että järjestelisi minulle jotain. Sekin, etten haluaisi olla koko viikonloppua kotona, meni pieleen.