ja myös perheenjäsenten. Yhteiskunnalle tulee kalliiksi elättää isättömät/äidittömät lapset.
Yh äideille/isille myös taloudellinen tappio.
Kuka tästä hyötyy? Näin nopeesti ajatellen, hyötyjä on se elatusvelvollinen.
Hänen ei tarvitse kuin rahllisestikorvata ex perheelleen oma osuus, ja se on sillä selvä.
Lapsia näkee ja hoivaa silloin kun itselleen sopii.
Nykyisin liittoon mennään hepein perustein, jopa muutaman kuukauden seurustelu-ajalla. Se on jo merkki, että liitto ei kestä, eikä siitä ole tarkoituskaan tehdä kestävää.
Rakkausliittoja harvemmine enää on edes olemassa, eiköhän jokainen meistä lähes ole kertaalleen eronnut.
Ihmissuhteetkin on esineellistetty. Suositaan kertakäyttöisiä tavaroita, ja laitetaan toisia kiertoon.
Samoin käy ihmissuhteissakin.
Aikuiset tekevät ratkaisut omasta näkövinkkelistä. Kun ei huvita eikä enää rakasta otetaan uusi. Lasten tunteet unohtuu. Ja ketä se eniten koskee, heitä ei ajatella. Kuvitellaan että lapset sopeutuu ja kyllä ajan kanssa.
Tämä ei ollut yleistys sitten, vaan mun oma näkökulma. Näin minä nykyajan näen.
Yh äideille/isille myös taloudellinen tappio.
Kuka tästä hyötyy? Näin nopeesti ajatellen, hyötyjä on se elatusvelvollinen.
Hänen ei tarvitse kuin rahllisestikorvata ex perheelleen oma osuus, ja se on sillä selvä.
Lapsia näkee ja hoivaa silloin kun itselleen sopii.
Nykyisin liittoon mennään hepein perustein, jopa muutaman kuukauden seurustelu-ajalla. Se on jo merkki, että liitto ei kestä, eikä siitä ole tarkoituskaan tehdä kestävää.
Rakkausliittoja harvemmine enää on edes olemassa, eiköhän jokainen meistä lähes ole kertaalleen eronnut.
Ihmissuhteetkin on esineellistetty. Suositaan kertakäyttöisiä tavaroita, ja laitetaan toisia kiertoon.
Samoin käy ihmissuhteissakin.
Aikuiset tekevät ratkaisut omasta näkövinkkelistä. Kun ei huvita eikä enää rakasta otetaan uusi. Lasten tunteet unohtuu. Ja ketä se eniten koskee, heitä ei ajatella. Kuvitellaan että lapset sopeutuu ja kyllä ajan kanssa.
Tämä ei ollut yleistys sitten, vaan mun oma näkökulma. Näin minä nykyajan näen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mennä naimisiin ?
Yhteiskunta melkeinpä painosti 80- ja 90-luvulla
ihmisiä menemään naimisiin sekä hankkimaan lapsia. TV:stä, lehdistä jne. sai jatkuvasti lukea miten syntyvyyden pitäisi nousta ja suomalaisten määrän pitäisi olla noususuhdanteinen.
Ei tällänen tuputtaminen ainakaan ole asioita parantanut.
naimisiin on kukaan mennyt?
Ei ainakaan yhteiskunnan taholta.
Huutakoon HEP, joka tuntee niin.
hiukan on tuo kustannushyötyanalyysisi jäänyt vajaaksi.
Pakollista harkinta-aikaa ennen avioliittoa joku ehdotteli. Tätä on sen sopan uudelleenlämmitystä.
Lapset eivät ole isättömiä tai äidittömiä eron jälkeen. Vanhemmat pääsääntöisesti kustantaa lastensa elämisen, asuivatpa sitten yhdessä tai erillään.
Rakkausavioliitot eivät ole mihinkään hävinneet. Missä on sanottu että rakkaus kestäisi ikuisesti?
Miten voit sanoa, ettei lasten tunteita ajatella? Yleistät melkoisesti. En ymmärrä mitä valitat.. Oliko pointtisi se että avioliittoa varten pitää seurustella riittävän pitkä aika. Luuletko että se on jokin ikuisen liiton tae? Ja onko pitkä liitto jotain tavoiteltavaa, jollei siinä ole enää rakkautta tai välittämistä? Että lasten takia pitää vaan sinnetellä hampaat irvessä.. tämäkö olisi mielestäsi lasten kannalta parasta?
kyllä mä näkisin että lapset aikamoisia kärsijöitä on, jos isä ja äiti aattelee vain itseään ja omia halujaan. äiti tuo kotiin uuden miehen, sopeutuminen, ero jne...taas uusi mies.
Itselläni onneksi lapset jo isoja. Enkä yhtään miestä ole tuonut kotiini.
Sitten vielä päälle se että lapset aikuisina joutuvat miettimään, ketä voi kutsua juhliin. Kun mummot ja ukit ovat eronneet ja heillä uudet puolisot. Rasittavaa...sinkku41n
on täysin väärin käyttää sellaisesta hetkellisestä tuntemuksesta, joka ei ole rakkautta ensinkään, koska jos on todella rakastunut ja rakastaa toista, siis molemminpuolisesti, niin rakkaus ei koskaan häviä, ei lakkaa olemasta, se on ikuinen, niin täällä maan päällä kuin Jumalan luona.
Rakkaus on energiaa ja energian lainkin mukaan, rakkaus ei häviä.
Mutta kun on kyseessä joku kevyt tuntemus, se haihtuu ja se ei ole muuta kuin paperilappunen ja se sopii silppuriin ja silloin ei rakkautta ole koskaan ollutkaan.
On turha vääristellä rakkaus-sanaa.
kohde voi vaihtua
tuli tosta rakkaus termistä miälee.. ku nykynuarisohan sanoo iha helposti tosta vaa.. ilman et tarkottaa sitä tai ees tiätää mitä meinaa.. (en tiärä liittyyks tää mitenkää toho juttuu) mut kunhan lisäsin.
Tämän palstan kirjoittajilla ei taida muuta ilmettä ollakkaan kuin irvistys.
Minäkin olin eroamassa ja sitä ennen oli aina naama rutussa.
Avioliittoleirillä minulle selvisi yksinkertainen asia. Jos hymyilen se tarttuu ennen pitkää muihinkin. Jopa siihen mörökölli mieheen.
Nykyään pystymme keskustelemaan kaikki asiat selviksi hymyssä suin, mikä tuntui ennen aivan mahdottomalta ajatuksenakin.
Ihan tosi, meitä naurattaa kun riitelemme! Ja sopu syntyy varmasti.
Mikään asia ei ole niin tärkeä että se menisi hyvän parisuhteen edelle.
Kaikki on niin helppoa nykyään etten tahdo uskoa miten vaikeaa me ennen siitä teimme.
Se on vähän kuin tupakan poltto josta luovuin vuosia sitten. Nyt en millään käsitä miten olen joskus voinut polttaa. Niin järjetöntä sekin on.
Hymyä huuleen kaikille!
Miten niin yhteiskunnalle tulee kalliiksi?
Kun muutin eroon miehestäni, vessapaperin kulutus laski sen verran, että sillä rahalla elättää lapset, elää itse ja jää vielä säästöön.
vessapaperi vastaan mies! Jos naimattomana säästää vessapaperissa, niin eihän sitä sitten kannata naimisiin mennäkään!
Ennemmin sittenkäyttää vessapaperia. Kurjaahan se olisi jos sitä ei olisi!Heh...
Millä tavalla yhteiskunta elättää eronneiden lapset??
Jotain minulta on kyllä mennyt ohi, kun yhteiskunta ei tue millään tavalla. Kerro jo, että minäkin pääsen osalliseksi tällaisiin tukimuotoihin.
Vai ottaisitko kuitenkin ensin asioista selvää, ennen kuin huutelet omia luulojasi.
En yhdy myöskään tuohon äitien ja isien taloudelliseen tappioon. Niin kauan kun ihmisellä on töitä, hän tulee kyllä toimeen ilman puolison tuomaa toista tilipussia. Minäkin matalapalkkainen maksan kuukausittain omaa taloani, jonka olen hankkinut erottuani. Hyvin on pärjätty, eikä lapset ole jääneet mistään paitsi. Rahankäyttö on katsos taitolaji!
sossu maksaa lasten elarit. Ne tosin menevät ulos-ottoon mieheltä.
Toimeentulotuki ja asumistuki on yhteiskyunnan tukimuotoja,joita joutuu eronneissa perheissä käyttämään. Muutenhan niitä ei saisi.
Tuo viimeinen mitä sanoit, että äidin pitää käydä töissä, ettei tarvi isän tilipussilla käydä.
Onko sinun mielestä okei se että isän ei tarvi osallistua lasten elättämiseen? Aika outoa, jos lasten elättäminen on vain äidin harteilla.
Äitihän heistä kuitenkin etupäässä huolehtii.
Meillä sossu maksaa elarit, eikä isä muutenkaan lasten kanssa ole kuuteen vuoteen pitänyt minkäänlaista yhteyttä. Joten kyllä minä käytän yhteiskunnan rahallista apua kaikki mitä saan.
On Suomessa muitakin sosiaalitapauksia joille sossu maksaa toimeentulotukea kun omaat avut eivät riitä... ja se on oikein, yhteiskunnassa on heikommin pärjääviä ja heitä tuetaan verovaroin. Kukaan ei niillä avuilla varmasti pääse rikastumaan.
Vaikka yksinhuoltajia (ja lähihuoltajia) tässä ryhmässä saattaakin olla paljon, ei se tarkoita että avioero automaattisesti ajaisi naisen sossun luukulle... ellei ole jo avioliittonsa aikana kuulunut asiakaskuntaan.
että äidin pitää käydä töissä, ettei tarvi isän tilipussilla käydä.
Sanoin, että jos äiti käy töissä, niin elämästä selviää kyllä rahallisesti.
Isän kuuluu hoitaa oma osuutensa lasten elatuksesta. Se ei käsittääkseni ole mitään yhteiskunnan tukea.
Itse saan myös elatustuen kaupungilta, koska isä todettiin pienten tulojen takia maksukyvyttömäksi. Tämä siis tilapäinen järjestely. Asumistukea en saa ja toimeentulotukea hakisin vasta viimeisen pakon edessä. Mutta koska käyn työssä, sellaista pakkoa ei ole enkä olisi siihen edes oikeutettu.
Vastuu lapsista on molemmilla vanhemmilla elettiin sitten yhdessä tai erossa. Yhteiskunta tukee, jos tulot ei riitä elämiseen, mutta ei eroperhe ole automaattisesti oikeutettu yhteiskunnan tukiin. Toisaalta niitä tukia voi saada, vaikka eletään yhdessä. Tulot ratkaisee, ei eroaminen.
Ja maksaahan se sinun ex-miehesi elareita, kun ne kerran häneltä peritään. Niin meilläkin alkaa jatkossa mennä. Kaupunki maksaa edelleen minulle ja mies kaupungille. Näin sen takia, että miehelle ei tule kiusausta jättää maksamatta kun ryyppyputki painaa päälle.
Olisikohan asia niin jotta olet itse estänyt
kaikki yhteyden otot kaikissa muodoissa.
Vaihtelet jopa puhelin numeroita jatkuvasti
etkä päästä lapsia puhelimeen.Kirjeet ei mene perille.
Muutat vuoden välein paikkakuntaa polttaen kaikki sillat takanasi.Jos olet keneksi epäilen
olet päästäsi vialla.Sossu maksaa ensisijaisesti
mutta laittaa ulosoton kautta kaikki takaisin hakuun,elatusmaksut ovat ulosotossa etusialla
joten kyllä varmaan ex-miehesi osallistuu lasten elatukseen ainakin sitä kautta ellei ole aivan retku ja siltojen alle joutunut vuoksesi.
Sivusta olen seurannut vastaavaa tapausta
ihmetellen lasten äidin käytöstä omia lapset täysin itselleen estäen lasten ja isän tapaamiset
kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin.
Tietääkseni lasten isä on yrittänyt kaikki keinot
pitää yhteyttä,jopa sossun kautta, mutta sossukaan ei ala mihinkään toimenpiteisiin.
Varmaan ainoa keino olisi lähteä riitelemään oikeuden kautta mutta lapsethan siitä vaan kärsisivät.Lasten isä hyvin toimeentuleva sekä
täysin raitis fiksu mies