En ole koskaan ajatellut olevani erityisen romanttinen, enkä ole haaveillut omalle kohdalleni satu tai prinsessahäitä. Itseasiassa koko häätouhu tai naimisiinmeno ei ole kovin paljon kiinnostanut.
Siksi onkin vähän hupaisaa, että jostain syystä olen säilyttänyt tarkasti kaapissa Gloria-lehden viimevuoden numeron, jossa oli monisivuinen reportaasi Mikko Leppilammen ja Emiliansa häistä. Jotenkin tuo "Unelmahäät"- juttu kolahti syvälle sisimpääni. Tuli tunne, että tuolla parilla todella on kaikki täydellisesti ja elävät unelmaelämää. Kaihoisasti kaivan lehden yhä uudelleen kaapista, katson kauniita kuvia (täydellisen kaunis/komea unelmapari) ja monta sataa kaunista, rikasta julkkisvierasta juhlimassa Vanajanlinnassa. Luen jutun yhä uudestaan läpi (hyvin kirjoitettu, tunnelmallinen) ja tulee tunne kuin olisi itse mukana noissa häissä..
Ehkä siinä jutussa kuitenkin on paljon sellaista jokaisen ihmisen perihaavetta. Saada olla kaunis prinsessa, saada puolisoksi se komein prinssi, vaurastua, saada kauniita lapsia, viettää unelmahäät, omistaa satapäinen ystäväjoukko ym.
Viimeksi eilen kaivoin taas lehden kaapista ja fiilistelin jutulla pitkään. Katsoin kuvia kauniista morsiamesta (vaalea prinsessa) ja sulhasesta (tumma ihannemies) ja heidän suloisesta tyttärestään ja ajattelin, kuinka paljon hyvää ja täydellistä voi yksille ihmisille mahtua elämään. Emilia, fiksu, täydellisen näköinen, tuleva lääkäri, suloisen lapsen äiti ja Mikko, yksi suomen komeimpia, menestynyt näyttelijä, laulaja, superjulkkis, isä ym. Kaikki heidän elämässään on kuin satukirjasta, huoh... (haikea huokaus)
En kuitenkaan tiedä, mikä minuun teki niin suuren vaikutuksen siinä Glorian jutussa, että säästin sen ja luen sitä yhä uudestaan. En kuitenkaan itse haaveile häistä, enkä ainakaan sellaisista luksushäistä, mutta eilen oli iha tippa linssissä kun katselin niitä kuvia..
Siksi onkin vähän hupaisaa, että jostain syystä olen säilyttänyt tarkasti kaapissa Gloria-lehden viimevuoden numeron, jossa oli monisivuinen reportaasi Mikko Leppilammen ja Emiliansa häistä. Jotenkin tuo "Unelmahäät"- juttu kolahti syvälle sisimpääni. Tuli tunne, että tuolla parilla todella on kaikki täydellisesti ja elävät unelmaelämää. Kaihoisasti kaivan lehden yhä uudelleen kaapista, katson kauniita kuvia (täydellisen kaunis/komea unelmapari) ja monta sataa kaunista, rikasta julkkisvierasta juhlimassa Vanajanlinnassa. Luen jutun yhä uudestaan läpi (hyvin kirjoitettu, tunnelmallinen) ja tulee tunne kuin olisi itse mukana noissa häissä..
Ehkä siinä jutussa kuitenkin on paljon sellaista jokaisen ihmisen perihaavetta. Saada olla kaunis prinsessa, saada puolisoksi se komein prinssi, vaurastua, saada kauniita lapsia, viettää unelmahäät, omistaa satapäinen ystäväjoukko ym.
Viimeksi eilen kaivoin taas lehden kaapista ja fiilistelin jutulla pitkään. Katsoin kuvia kauniista morsiamesta (vaalea prinsessa) ja sulhasesta (tumma ihannemies) ja heidän suloisesta tyttärestään ja ajattelin, kuinka paljon hyvää ja täydellistä voi yksille ihmisille mahtua elämään. Emilia, fiksu, täydellisen näköinen, tuleva lääkäri, suloisen lapsen äiti ja Mikko, yksi suomen komeimpia, menestynyt näyttelijä, laulaja, superjulkkis, isä ym. Kaikki heidän elämässään on kuin satukirjasta, huoh... (haikea huokaus)
En kuitenkaan tiedä, mikä minuun teki niin suuren vaikutuksen siinä Glorian jutussa, että säästin sen ja luen sitä yhä uudestaan. En kuitenkaan itse haaveile häistä, enkä ainakaan sellaisista luksushäistä, mutta eilen oli iha tippa linssissä kun katselin niitä kuvia..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sadut eivät kuitenkaan ole totta, ja jokaisella parilla ja perheellä on omat huolensa ja ongelmansa. Näin on varmasti myös tämän kyseisen parin kohdalla.
vain yksinäinen, maailman murjoma ihmisparka, joka yrittää elää elämäänsä muitten kautta. Valitettavasti.