puran vaan

elämä ahistaa. ersoin just muutama viikko sitten toimimattomasta suhteesta.. Mitään ei yhessä tehty eikä mies nääyttäny koskaan että tykkää jne.
En olis halunnu erota mutta pahan olon saattelemana ite lähin..
Nyt on paha olla eikä ole ketään kelle soittaa jne. Muutin paikkakuntaakin vaikken olis halunnu jne. Miks elämä menee aina pieleen vaikka ite yrittää parhaans aeikä ole mitään pahaa tehny... se toinen puolisko ei vana osannu elää suhteessa eikä ymm'ärtäny mitään.. tai sitten vaan yksinkertasesti oltiin väärät ihmiset toisillemme. Ei vaan jaksais alottaa alusta taas kaikkea... entäs jos se tulevakin suhde -jota en jaksa edes miettiä- menee pieleen...
Mitään muuta en olis halunnu kun elää onnellisena elämämme loppuun saakka...
Miksei se toinen voinu sitä ymmärtää???
Sattuu...........
31046
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Samanlainen tilanne ollut ja tuntunut ettei jaksa, mutta pakko yrittää koska asiat muuttuu pikkuhiljaa ja tosi alhaalla menty ja vieläki välillä niin paha olo eron myötä,mutta kyllä aurinko vielä paistaa...
Aurinkoisia päiviä sinulle toivottelen ja uskoa huomiseen =)

Äänestä
  • itselläni myös ero avoliitosta takana. nyt ollaan 6kk asuttu erillämme. Alunperin muutin tämän miehen takia eri paikkakunnalle ja yritin epätoivoisesti rakentaa sinne 3 vuoden aikana jotakin "omaa". mutta eipä se yhteiselo saman katon alla ei oikein toiminut toivotulla tavalla.

    nyt kaduttaa että muutin toiselle paikkakunnalle, vääristä syistä. tilanne oli aivan epätasa-arvoinen. hänellä siellä kaikki, minulla ei mitään.

    mies siis muutti 6kk sitten eri osoitteeseen pääasiassa töiden perässä mutta myös siksi ettei avolliito toiminut. Olemme yrittäneet jatkaa suhdetta sillä välitämme silti paljon toisistamme.

    pikkuhiljaa tämä kaikki alkaa vaan tuntua yhä pahemalta ja pahemmalta. Olen katkera miehelle. Hän pääsi hyviin töihin ja muutenkin hyvään elämäntilanteeseen. Itse olen loukussa kahden kaupungin välissä eri syiden takia ja elämä mutenkin palasina.

    Vaikka rakastan miestä, niin tuntuu että tämä kerääntynyt viha vie voiton.

    Yritän järkevästi miettiä että jokainen ohjaa omaa elämäänsä enkä voi syyttää ketään tilanteestani. jokainen tekee niinkuin parhaalta itsestä tuntuu, mutta silti..en voi tunteilleni mitään.

    alan olla aika palasina. huokaus.

    ei kiinnosta mikään. ei tunnu mikään miltään. ikävöin vanhoja aikoja. en voi kuvitellakaan että alkaisin katsella uusia kuvioita elämääni.

    olen loukussa.

    Äänestä

Ero on aina tottakai raskasta aikaa, mutta usko, vaikka kuulostaa kuluneelta, ajan kanssa helpottaa.

Itsellä ero tapahtui yllätyksenä, joka aamu kun heräsi, ensimmäisenä oli mielessä exä, töissä oli vaikeaa, koska ei osannut keskittyä. Vapaa-aikana en ollut yhtään kotona, koska mietin vain koko ajan miksi? Pari ensimmäistä viikkoa oli pahimmat, mutta asia täytyi vaan uskoa, että ohi on.

Olimme alussa yhteydessä, joten elättelin vielä toiveita uudesta alusta. Jälkeen päin ajatellen, olisi helpompi ollut vain jättää kaikki taakse kerralla eikä pitkittää koko hommaa. Aikaa kului ja huomasin, että näin on parempi ja siitä alkoi oma elämä alusta. Myös minä mietin silloin, (seurustelin 5v) että miten uusi suhde kestää, kun entinenkin kaatui pitkän ajan jälkeen.

Nyt lähdet kuule kaupungille katselemaan menoa ja istut johonkin terassille. Alat katselemaan miten hyvännäköisiä miehiä maailma on täynnä. Miksi haaveilisit ja ajattelisit exääsi, koska ette tehneet mitään yhdessä, eikä hän näyttänyt sinulle, että pitää sinusta.

Haluat parempaa ja sitä sinä myös saat. Ei muutakuin elämässä eteenpäin...vaikka vaikeaa se tällä hetkellä varmaan on.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sydäntäni... kirjoitti:

elämä ahistaa. ersoin just muutama viikko sitten toimimattomasta suhteesta.. Mitään ei yhessä tehty eikä mies nääyttäny koskaan että tykkää jne.
En olis halunnu erota mutta pahan olon saattelemana ite lähin..
Nyt on paha olla eikä ole ketään kelle soittaa jne. Muutin paikkakuntaakin vaikken olis halunnu jne. Miks elämä menee aina pieleen vaikka ite yrittää parhaans aeikä ole mitään pahaa tehny... se toinen puolisko ei vana osannu elää suhteessa eikä ymm'ärtäny mitään.. tai sitten vaan yksinkertasesti oltiin väärät ihmiset toisillemme. Ei vaan jaksais alottaa alusta taas kaikkea... entäs jos se tulevakin suhde -jota en jaksa edes miettiä- menee pieleen...
Mitään muuta en olis halunnu kun elää onnellisena elämämme loppuun saakka...
Miksei se toinen voinu sitä ymmärtää???
Sattuu...........

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu