Ollaan seurusteltu ihanan miehen kanssa 4 kuukautta ja vielä hetki sitten kaikki tuntui olevan loistavasti. Oltiin säännöllisesti yhdessä, suunniteltiin yhteisiä menoja ja tulevaisuutta, oltiin selvillä toisen elämänmenosta, otettiin toisemme huomioon ja rakasteltiin kertakaikkisen ihanasti. Yhtäkkiä kesken lomamatkan - ihan vois päivän ja kellonlyonnin määrittää - juttu muuttuu totaalisesti. Tästä muutoksesta on nyt vajaat kolme viikkoa aikaa. Ei jutella enää, ei ole mitään sanomista, kumpikin hoitaa omat hommansa vaitonaisesti, ei soitella eikä tekstailla muuta kuin ihan täysin välttämätöntä asiaa, ei naureta eikä lasketa leikkiä, autoillessa jätetään kyydistä kotiovelle suurin piirtein vauhdissa, ei lempeitä hyvästelyjä eikä puheita seuraavasta tapaamisesta. Ja mikä järkyttävintä - ei kosketuksia, ei pussailua, ei rakastelua, eikä edes halaamista. Mies kiertää mua niin kuin kapista koiraa. Muutaman kerran olen tehnyt itse aloitteen ja kyllä se sekstailukin vielä sujuu mutta mies ei sitä kyllä aloita. Itsekin olen kyllästynyt ja loukkaantunut kun täytyy houkutella niin kuin olisi joku maksettu nainen. Olkoon koko tylsimys! Vaan jää kaivelemaan että missä vika? Vai pitäisikö vielä odottaa ja antaa mahdollisuus tilanteen muuttumiseen? Ja kuinka kauan sitten pitäisi odottaa? Vai pitäisikö ottaa tilanne puheeksi ja kysyä jotain selitystä? Mutta tuntuu että sellainen tivaaminen olisi sitten se viimeinen niitti arkkuun? Vai onko tämä homma jo historiaa muutenkin? Ja miksi se näin muuttui yhtäkkiä ilman mitään selityksiä? Vai pitäisikö vaan luovuttaa hymyillen ja hävitä taustalle tyylikkäästi ja coolisti ilman ilmeenkään värähtämistä? Mutta kun tämä mies on ihan oikeasti hyvä ja kunnollinen ihminen ja mulle tosi rakas, niin rakas että pelkään tunnustaa itsellenikin. Onko tämä jotakin miehistä sitoutumisen pelkoa? Minä en ole kyllä mitenkään ahdistellut mihinkään suuntaan enkä vaatinut mitään enkä painostanut yhtään millään tavalla. Päinvastoin olen aina elänyt omaa elämääni ja kunnioittanut hänen kuvioitaan. Kertokaa nyt herranen aika joku fiksu ihminen, mitä mun pitäisi tehdä ennen kuin tässä järki ihan sumenee!
Joku Miespsykologi, haloo?
selityksiä kaivataan???
161281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Vai pitäisikö ottaa tilanne puheeksi ja kysyä jotain selitystä?"
Pitäisi. Mikä teillä ihmiset on kun ette osaa puhua toisillenne. "Tivaaminen" tosin ei ole ehkä kaikkein paras tyyli kahdenkeskiseen kehityskeskusteluun.
Kaikkeen saisit vastauksen mieheltäsi, ihan turhaan tänne kirjoitat, me emme ole miehesi. On sen verran järki näköjään sumentunut jo.
No juu, olen yrittänyt kauniisti ja rauhallisesti ja nätisti kysyä että "onko kaikki hyvin ja onko jotain erityisiä huolenaiheita jne". Mutta aina mies kieltää jyrkästi että mitään olisi vialla ja yrittää sitten hetken olla jotenkin teennäisesti iloisempi. Niin että jos tuosta eteen päin aion asiaa kaivella niin tivaamiseksi se kyllä pakostakin menee. Kysehän tässä on siitä että tunnistan lopun alun. Ja olen vissiin sen verran raukkis ja rakastunut hullu että en haluaisi nostaa kissaa pöydälle ja varmistua siitä loppumisesta. Ehkä haluaisin vielä elätellä jonkinlaista toivon kipinää että kaikki voisi vielä muuttua hyväksi vaikka en siihen itsekään usko. Miksi ihmeessä ihmissuhteiden pitää olla niin helvetin vaikeita? Kuinka joku ylipäätään saa nämä jutut onnistumaan??? Pitäisi ilmeisesti luopua miehistä kokonaan niin pystyisi ehkä jotenkin tätä elämää elämäänkin. Tämä tällainen on ainakin yhtä helvettiä.
Ehkä tuo hieman enempi ja syvempi kommunikointi saattaisi auttaa, mikäli vaikeuksia on ollut jo useammassakin suhteessa. Meinaan että varmaan se olisi vähemmän helvettiä kuin tuollainen epätietoisuudessa vellova kärsimys.
Mutta kipeätkin asiat pitäisi yrittää saada jotenkin käsiteltyä ilman että menee tivaamiseksi, huutamiseksi. Menee vaikka etukäteen purkamaan pahimmat aggressiot mattojen tamppaamiseen että jaksaa olla tyynenä ja kärsivällisenä, jos tarvetta on.
meistä noudattaa omaa koodiansa.
turha vikistä; koodi on selvä ja selitetty jo MONEEN KERTAAN.
jos ei osaa tulkita selvää kirjoitusta, kannattaa pyrkiä johonkin vähemmän vaativaan;
semmoiseen, mitä pystyy pyörittelemään, miten haluaa.
lomalla lipsauttamaan pimperoasi "vahingossa" naapurihyttiin tai muuten flirttaillut suhdettanne vituiksi? Siten makaa, miten petaa ja jos petaa väärän petin niin ei kannattane vikistä uniongelmista?
No jos muutos oikeasti oli noin radikaali, nopea ja oikein kellonlyömän mukaan, niin mitä sinä päivänä sitten taphtui? Käy läpi se päivä sekuntti sekunnilta. Kiinnostus voi kyllä ihmiseltä lopahtaa, mutta jos muutos on oikeasti noin äkillinen, niin silloin kyllä jotain tapahtui.
Spekuloidaan keittiöpsykologialla ilman mitään pätevyyksiä:
* Jompikumpi petti tai flirttasi tai teki jotian joka muistutti elävästi aiemmassa suhteessa tapahtuneesta pettämisesta tai muusta kriisistä joka lopetti suhteen.
* Sanoit tai teit jotain "ei pettämistä" kategoriaan kuuluvaa joka sai sinut näyttämään ensi kertaa sellaiselta ihmiseltä jollainen on aiemmin tuhonnnut hänen elämänsä tai muuten arpeuttanut... äiti, exä, naapurin ilkeät pojat. Jokaiselta löytyy jotain täysin toisesta mitättömältä tuntuvaa joka kuitenkin menee kaikkien suojien läpi suoraan hermoon ja sattuu pitkään.
* Käytit puhuessasi ensimäistkä kertaa "tosissasi" jotain seuraavista: rakkaus, aviolitto, lapset, yhteenmuutto, olen raskaana tms.
* Mies sai yhteydenoton exältä tai muulta elämänsä rakkaudelta joka sitten päättikin taas haluta sadatta kertaa muuttaa on/off suhteen on asentoon.
* Olet huommamattasi vain lisännnyt yhdessäolon määrää ja nyt on joku mukavuusraja ylittynyt. Mies näkee että nyt on jo puolet liikaa, mutta myötäilee kun ei halua menettää hyvää naista.
* Mies vain kyllästyi... Tosin sen ei pitäisi ilmetä noin yhtäkkiä.
Ja jos et ole tuntenut miestä tuon neljän kuukauden seurustelun lisäksi juuri pidempään, niin voi mies miettiä meneekö homma vähän liian nopeasti. Yhteiset lomat ja tulevaisuuden/menojen suunnittelu tuntuu vähän liian "paljon liian nopeasti...". Tosin jos molemmat olette sellaisia, niin mikäs siinä, mutta jotenkin tuntuu että tuon sinun tekstin olisi "pitänyt" tulla joltain 6kk-2 vuotta seurustelleelta...
Kiitos noista hyvistä kommenteista! Olen kanssasi samaa mieltä monesta kohdasta. Siitä että ollaan viissiin edetty liian nopeasti. Hidastaminen vaan on vaikea laji varsinkin kun on tähän asti ollut tosi hauskaa yhdessä. Toisaalta yhdessäolon määrä lomalla on myös tainnuttava - molemminpuolin. Siihen myös kai liittyy sitä kesälomastressiä kun odotukset ja paineet on niin korkealla puolin ja toisin ettei siihen yllä tosielämässä mikään.
Olipahan hyvä kirjoitus.
Ja jos muutos todella oli äkillinen, niin syy löytynee tuosta tähtilistasta.
Jos kyse on siitä, että suhde etenee liian nopeasti, niin silloinkin syynä on jokin keskustelu tai muu vastaava äkillinen asia, joka ei ole ollut aiemmin esillä. Muuten muutos ei yksinkertaisesti voi olla noin äkillinen ja raju. Mutta luulenpa, että mies olisi tästä jo sanonut itse, jos liian nopea eteneminen olisi syynä. Kuvauksen perusteella mies on muuttunut niin radikaalisti, että syy lienee jokin muu.
Samassa jamassa ollaan. Takana lähes puoli vuotta seurustelua. Juuri ennen viikoksi varaamaamme mökkilomaa alkoi miehen "jänistäminen". Ehdotti jo, että menisin mökille vain omien lasteni kanssa. Hän jäisi omiensa kanssa kotiin, jotta "mahtuisimme kunnolla kaikki". Kuitenkin lähdimme porukalla, koska yhdessä olimme mökin varanneetkin.
Siellä oli "asiallinen" tunnelma, ihan kivaa, mutta koskettelu muulloin kuin öisin sängyssä oli minimissä. Ehkä tuo ennen niin usein tapahtunut koskettelu oli ensimmäisiä merkkejä siitä, että mies alkoi kyllästyä minuun tms... Loman jälkeen hän palasi töihin,emme nähneet viikkoon. Syykin oli olemassa, sillä hänen vanhin lapsensa oli luonaan sen viikon (mikä on harvinaista). Ymmärsin sen tietenkin, mutta samalla loppuivat kuin seinään ne "ikävä-tekstarit" pusutoivotuksineen. Jos kyselin vienosti tekstarilla, milloinkahan ehdittäis viettään kahden kesken hetkiä, hän jätti kokonaan vastaamatta. Kuten kaikenlaisiin viesteihini, joista paistoi ikävä häneen.
Tein sen, mikä oli pakko tehdä eli kysyin tavatessamme, mitä tälle meidän jutullemme on tapahtunut. Hän myönsi, että on tää lässähtänyt. Ei osannut /pystynyt minulle syitä kertomaan. Sanoi vain , että ehkä se on vain hänen päässään. Halasimme pitkään sanattomina erotessamme, itkin hiljaa hänen rintaansa vasten. Jotenkin tuntui kuin olisi lyöty vasten kasvoja. Kuulla, ettei enää ollutkaan se "haluttava, seksikäs", joksi minua alussa nimitti. Sanoin, että puhuminen on meiltä jäänyt ja siinä olemme tehneet virheen. Olemme vain olleet ja jutelleet kaikesta muusta kuin toiveistamme, tunteistamme, siitä mikä koskee meitä ja suhdettamme. MIKSI?? Miksi joidenkin kanssa on niin helppoa puhua, mutta jonkun kanssa avautuminen on molemmille täysin mahdotonta?
Olemme nähneet kerran tuon jälkeen ja hän vaikutti läheisemmältä, vähän kuin alussa taas. Ehkä hän tajusi, että olen todellakin häipymässä kokonaan, jos juttuumme ei tule sitä kipinää ja etenkin enemmän yhteistä ja jotakin "tietoa tulevasta", tunnetta että haluamme todella jatkaa eteenpäin.
Nyt olemme siis jonkinlaisessa välitilassa. Olemme
kai molemmat odotuskannalla sen suhteen, miten suhteemme käy. Ei varma olo, mutta viime tapaamisella oli kuitenkin parempi olo kuin viikkoihin.
Tulee mieleeni, että oliko yhteinen lomanne liian aikaisin? Itse ajattelen meidän kohdallamma tuota ehkä huonona ratkaisuna. Kokonainen viikko tiiviisti yhdessä, kun aiemmin olimme olleet vain muutaman tunnin kerrallaan yhdessä. Ehkä toiset miehet ahdistuvat liiallisesta läheisyydestä??
Toivon, että pystyt todella ottamaan asian puheeksi. Muistan muutaman päivän takaiset yöni ja päiväni kun pyörittelin mielessäni ajatuksia, tuntui pahalta. Puhuminen on ainoa keino päästä selvyyteen ja lopettaa itsensä piinaaminen ajatuksilla.
Entäs jos mies on odottanutkin SINULTA merkkejä "tosissaan olemisesta"? Ilmauksia siitä, että hän merkitsee sinulle paljon?
Kiitos paljon vastauksestasi! Se lohdutti tosi paljon - kerrothan jatkossakin miten teille on käynyt! Pidän peukkuja pystyssä että käy hyvin:-)
Itselläni tämä ilta on tässä kulunut menneitä kaipaillessa ja tulevaa pelätessä. Ja itkeskellessä - tähän asti en olekaan vielä kunnolla tätä tilannetta itkenytkään. Juuri nyt tunnen itseni tosi lohduttomaksi. Sen verran olen kumminkin sisukas että en ole itse ottanut mitään yhteyttä kun ei kerran miehestäkään mitään kuulu. Nauttikoon sitten omasta rauhastaan ja hiljaiselostaan... Huomenna pakostakin tavataan ja sitten haluan kyllä tavalla tai toisella kuulla missä mennään. Pelkään tosin että mitään keskustelua ei tällä kään kertaa synny koska miehen ei ole muutenkaan helppo puhua tunnetason asioista. Olen kuitenkin täysin valmis lopettamaan koko suhteen jos järkeenkäyvää selitystä ei tule eikä toivoa muutoksesta. Tätä nykytilannetta ei ainakaan kestä sekoamatta.
Tiedän miten per........... ikävää on ikävöidä jotakin...mitä ei ehkä ole "olemassakaan".
Juuri laitoin tekstarin miesystävälleni: "Taidan olla siiten vapailla markkinoilla...". - ei minkäänlaista vastausta. Kuten ei edelliseenkään viestiini. Joten annan olla ja katselen maailmaa taas uusin silmin. Jossakin sitä vielä on se mies meillekin tarkoitettu .... ;===
Hyvä, jos viestini tuntui edes jotenkin "auttavan" :).
Itse kaduin jälkeenpäin sitä eilistä tekstariani miehelle ("Taidan olla vapailla markkinoilla..."). Olihan se aika typerä viesti, mutta otti niin päähän, kun häneltä ei taas tullut minkäänlaista viestiä...ne ikävä sua -viestit ovat näköjään mulle ainakin tosi tärkeitä. On niin pieni vaiva laittaa toiselle jokin nätti lyhyt viesti milloin vain. Kai tää on tällasta naisellista romantiikannälkää :).
Hän laittoi vasta aamupäivällä viestin takaisin tyyliin "jaa tollasia oot illan aikana miettinyt...jos oot sitä mieltä,niin... Emme pystyneet taaskaan puhumaan oikeista asioista...".
Vastasin haluavani nähdä ja jutella. Hän sanoi sen sopivan - ja tänä iltana sitten TODELLA puhumme tunteistamme ja odotuksistamme!!
Jotenkin ihmetyttää, ettemme aikuiset ihmiset pysty puhumaan silloin kun on tarvetta ja "vaikea paikka". Itseasiassa sinuna ottaisin mieheen yhteyttä ja toivoisin juttelutapaamista, vaikka syömässä käyden tms. Kokemuksesta nimittäin tiedän, miten tärkeää olisi - kävi miten kävi lopulta - selvittää ajatuksensa itselleen ja toiselle. Muuten voi jäädä vuosiksikin takaraivoon pyörimään kesken jääneet sanat ja suhteen loppumiseen vaikuttaneet syyt. Olisi niin reilua kertoa toiselle edes jotakin, missä mentiin vikaan. Kuten kirjoitit, "nykytilannettanne ei ainakaan kestä sekoamatta".
Mun vuoroni pitää teille peukkuja. Oman itsesi takia ota yhteyttä mieheen ja selvittäkää asioita. Kukaties syyt voivat olla jopa sinusta riippumattomia. ...Tuo että kerroit miten hänen on vaikea puhua tunnetason asioista. Kuulostaa aivan miesystävältäni. Ajattelen niin, että voisin olla nyt hänelle se, joka auttaa oppimaan avautumista. Haluaisin oikeasti vain pelkkää hyvää hänelle ... Ja nyt alkavat ne kyyneleet valua.........
"Siellä oli "asiallinen" tunnelma, ihan kivaa, mutta koskettelu muulloin kuin öisin sängyssä oli minimissä."
Niin, siis mies ei enää kosketellut sinua. Sinähän et pahemmin miestä ollut missään vaiheessa kosketellutkaan.
"Ehkä tuo ennen niin usein tapahtunut koskettelu oli ensimmäisiä merkkejä siitä, että mies alkoi kyllästyä minuun tms..."
Mies alkoi kyllästyä passiivisuuteesi ja olemattomiin sänkytaitoihisi.
"Jotenkin tuntui kuin olisi lyöty vasten kasvoja. Kuulla, ettei enää ollutkaan se "haluttava, seksikäs", joksi minua alussa nimitti."
Vitun prinsessat. Kuinka monta kertaa sinä olet sanonut sitä miestä haluttavaksi ja seksikkääksi? Kerran? Et kertaakaan? Onko koko ajatus sellaisen sanomisesta liian vastenmielinen?
"Sen verran olen kumminkin sisukas että en ole itse ottanut mitään yhteyttä kun ei kerran miehestäkään mitään kuulu. Nauttikoon sitten omasta rauhastaan ja hiljaiselostaan... "
No et tietenkään ota yhteyttä, sinähän olisit ihan kuin maksullinen nainen, jos ottaisit mieheen yhteyttä! Parempi vain esittää prinsessaa... joo, niin se on hyvä.
Ei mutta totta puhuen se mieshän on täysi idiootti, jos ottaa tuollaisen prinsessalahnan vielä takaisin.
"Muutaman kerran olen tehnyt itse aloitteen ja kyllä se sekstailukin vielä sujuu mutta mies ei sitä kyllä aloita. Itsekin olen kyllästynyt ja loukkaantunut kun täytyy houkutella niin kuin olisi joku maksettu nainen. Olkoon koko tylsimys!"
"Vaan jää kaivelemaan että missä vika?"
Siinä, että sinä pidät aktiivista naista maksullisena. Toisin kuin luulet, SINÄ olet tässä se tylsimys; passiivinen lahna, joka ei osaa tyydyttää miestä sängyssä. Toivottavasti miehesi tajuaa ottaa eron ajoissa, ennenkuin menettää kokonaan mielenkiintonsa seksiin.
Ei ole muiden vika, jos sinä et SAA... ;))))
Aika katkeraa nuo tekstisi, vai mitä olet mieltä?
Toivotaan, että sinäkin joskus jollekin kelpaisit - edes hetkeksi...