Onko kukaan koskaan ajatellut kuinka elämä menee tavallaan hukkaan, kun raadat 8 tuntia päivässä töissä? Minua ainakin masentaa tämä tavanomainen rytmi. Aamulla töihin ja illalla kotia väsyneenä, jolloin makaan suunnilleen sohvalla koko illan. Tätäkö tämä elämä on? Ajatteleeko kukaan muu samalla lailla, olisi mukava tietää. Nytkin on vasta lauantai-ilta ja tressaa jos valmiiksi maanantai. Ei helvetti, jotain muuta pitäisi keksiä. En siis vieroksu työtä, mutta mistä löytää semmonen työ joka ei kävisi niin "työstä"?
Työ masentaa
vieroksuvako?
102862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo on täysin mun suusta! Oon valitellut kavereilleni tätä samaa jo monta kuukautta.
Olen kurkkuanimyöden täynnä tätä elämäntyyliä, että ensin pitäisi raataa 40v töissä elääkseen kädestä suuhun paskapalkalla ja vihata työtään.
Sitten joskus jos elää niin kauan että pääsee eläkkeelle niin terveys on jo mennyt, jos ei muuten niin mielenterveys työntakia koska se on tuskaa.
Mulla menee kaikki energia siihen että pääsen aamulla ylös ja mä en myöskään jaksa tehdä mitään enää työpäivän pitkien työmatkojen jälkeen. Ja olen vasta 22v. En usko että työpaikan vaihto on ratkaisu tähän.
Kuulostaa tosi ikävälle, ja olen kyllä itse samaa kokenut. En ole enää nuori ja olen kokeillut useampaa ammattia ja eri työpaikkoja. Suosittelen ainakin harkitsemaan eri alaa ja katselemaan avoimesti ympärilleen mitä mahdollisuuksia olisi vaikkapa lisäkoulutuksen kautta tai oppisopimuksella päästä johonkin toisenlaiseen hommaan.
"olen kyllä itse samaa kokenut"
oletko löytänyt alaa vaihtamalla mielenrauhan?
Mitään täydellistä mielenrauhaa en ole löytänyt, mutta kyllä joistakin paikoista on kannattanut lähteä oman mielenterveyden säilyttämisen vuoksi. Ehdotin siksi tuota alanvaihtoa, koska lähipiirissäni on paljon ihmisiä jotka vuodesta toiseen uurastavat paskapaikoissa, valittavat, valittavat ja valittavat mutta eivät uskalla lähteä minnekään. Niin, voihan se olla joskus että kun sutta lähtee pakoon niin karhu tulee vastaan, mutta ei aina välttämättä niin käy.
Vois hieman tiukkaa tehdä. Mä just laskeskelin, että kun on auto- ja opintolainaa, niin aika tiukille menee elää opintoetuuksilla. Ja sitä opintolainaa en taida ihan viitsiä lisää ottaa, kun just vanhoja makselee takaisin. Niih, että oon ihan kiikun kaakun, että alkaisko ihan kokopäiväiseksi opiskelijaksi, nyt opiskelen aikuisopiskelijana monimuotoisena. Kelan sivuilta ei oikein saanut selvää, että miten tuon toiminimeni tulot sitten lasketaan, että miten ne tulorajat sitten rikkoontuvat tai eivät rikkoonu.
Viikko olis lomaa ja sitten sinne paskapaikkaan haukkuttavaksi takaisin :( Mä tein sen, että olin vähemmän paskapaikassa ja olin ihan loppu, vaihdoin työpaikkaa ja löysin vielä paskemman. Nyt oon aivan loppu ja tuntuu, ettei tähän ole minkäänlaista helpotusta :((((
Suomalainen työkeskeinen yhteiskunta on erittäin raskas. Nykyään lisänä on voimakas materialismi. "elämäntapaintiaanit" ovat varmasti onnellisimpia. :)
Mielessä on monta kertaa käynyt myydä kaikki ja häipyä vaikka aasiaan muutamaksi vuodeksi kuljeksimaan. Tekemään juuri sitä mitä milloinkin haluaa.
Ja tämä ajatus on käynyt mielessä kokoajan useammin.
Tein jo laskelmia kuinka paljon saisi rahaa kasaan ja kuinka pitkään sillä eläisi jossakin muualla mitään tekemättä.
erittäin monet miettivät tätä samaa mitä ollaan mietitty. Hirveän harvoilla vaan riittää rohkeutta tehdä moinen ratkaisu. Vähimpänä vaikukuttimena ei varmastikkaan ole ulkoiset paineet, yhteiskunnan ja omaisten.
...vaan lopettakaa hyvänen aika sentään moinen itsenne kiduttaminen. Ei ole mitään järkeä kiusata itseään loputtomiin työllä josta ei pidä. Niukkakin vapaa elämä voittaa tuhatkertaisesti tuollaisen.