Mitä mieltä Lapsen päänhakkaamisesta?

Kertoisitko jonkun sivuston mistä löytäisin tietoa vielä lisää?

Morningsunlight kirjoitti:

Kertoisitko jonkun sivuston mistä löytäisin tietoa vielä lisää?

Niin, varmaan ehkä hyvin saat tietoa googlettamalla "aspergerin oireyhtymä".
Oireyhtymää ei vielä tunneta kunnolla. Ei tiedetä, mistä johtuu. Hoitoa tähän ei yleensä tarvitse.

Kyllä tällainen lapsi käy normaalia koulua. Yleensä heillä on erityislahjakkuuksia ja poikkeuksellista suorituskykyä älyllisillä aloilla. Vaikeudet ovat lähinnä sosiaalisella puolella

ritalin kirjoitti:

Niin, varmaan ehkä hyvin saat tietoa googlettamalla "aspergerin oireyhtymä".
Oireyhtymää ei vielä tunneta kunnolla. Ei tiedetä, mistä johtuu. Hoitoa tähän ei yleensä tarvitse.

Kyllä tällainen lapsi käy normaalia koulua. Yleensä heillä on erityislahjakkuuksia ja poikkeuksellista suorituskykyä älyllisillä aloilla. Vaikeudet ovat lähinnä sosiaalisella puolella

Lue lisää

Toivotaan että saisin sellaista tietoa kuin tarvitsen. Nuoremmalla tyttärelläni epäillään dysfasiaa, voiko sekin jotenkin liittyä sairauteeni olen sitäkin miettinyt hyvin paljon sillä synnytyksessä ei ollut mitään ongelmia?

Morningsunlight kirjoitti:

Toivotaan että saisin sellaista tietoa kuin tarvitsen. Nuoremmalla tyttärelläni epäillään dysfasiaa, voiko sekin jotenkin liittyä sairauteeni olen sitäkin miettinyt hyvin paljon sillä synnytyksessä ei ollut mitään ongelmia?

Lue lisää

"Nuoremmalla tyttärelläni epäillään dysfasiaa, voiko sekin jotenkin liittyä sairauteeni olen sitäkin miettinyt hyvin paljon sillä synnytyksessä ei ollut mitään ongelmia?"

Dysfasia liittyy usein juuri aspergeriin ja pään hakkaaminen kuuluu aspergeriin kanssa.
Yleensä samaa oireilua on suvussa enemmänkin. Olen itse viime aikoina pannut merkille, että erittäin usein (en ole varma, onko aina) vanhemmalla on persoonallisuushäiriö.

Yleensä kuitenkin kieletään, että oireilu johtuisi mitenkään vanhemmista.

Älä ole huolissasi, että olisit syyllinen siihen.

ritalin kirjoitti:

"Nuoremmalla tyttärelläni epäillään dysfasiaa, voiko sekin jotenkin liittyä sairauteeni olen sitäkin miettinyt hyvin paljon sillä synnytyksessä ei ollut mitään ongelmia?"

Dysfasia liittyy usein juuri aspergeriin ja pään hakkaaminen kuuluu aspergeriin kanssa.
Yleensä samaa oireilua on suvussa enemmänkin. Olen itse viime aikoina pannut merkille, että erittäin usein (en ole varma, onko aina) vanhemmalla on persoonallisuushäiriö.

Yleensä kuitenkin kieletään, että oireilu johtuisi mitenkään vanhemmista.

Älä ole huolissasi, että olisit syyllinen siihen.

Lue lisää

Olen tosiaankin syyllistänyt itseäni tästä mutta kiitos paljon tuesta sillä sitä todella tarvitaan mulla ei kumpikaan lapsista ole toistaiseksi kotona vaan ovat onneksi molemmat samassa sijais perheessä juuri tämän oman sairauteni vuoksi ja toisaalta olen ollut myös siitä päätöksestä itselleni hyvin katkera, mutta kuitenkin silti ajattelen että näin oli paras lasten kannalta isäni sisko kyllä syyllisti minua siitä myös ja se tuntui minusta todella pahalta koska nyt kun olen miettinyt asioita tarkemmin niin mielestäni se oli parasta heidän kannalta. Teinkö siinä mielestäsi oikein vai väärin?

Morningsunlight kirjoitti:

Olen tosiaankin syyllistänyt itseäni tästä mutta kiitos paljon tuesta sillä sitä todella tarvitaan mulla ei kumpikaan lapsista ole toistaiseksi kotona vaan ovat onneksi molemmat samassa sijais perheessä juuri tämän oman sairauteni vuoksi ja toisaalta olen ollut myös siitä päätöksestä itselleni hyvin katkera, mutta kuitenkin silti ajattelen että näin oli paras lasten kannalta isäni sisko kyllä syyllisti minua siitä myös ja se tuntui minusta todella pahalta koska nyt kun olen miettinyt asioita tarkemmin niin mielestäni se oli parasta heidän kannalta. Teinkö siinä mielestäsi oikein vai väärin?

Lue lisää

Älä syyllistä itseäs. Se ei ole kenenkään syy. Kyllä mä uskon, että teit ihan oikein.

Voi kyllä olla, että lapset kokevat äidistä erossa olemisen kamalana, mutta kai näet heitä usein?
Mutta täytyy elää tilanteen mukaan, eikä kannata yrittää sellaista, mikä on sillä hetkellä mahdotonta.

Isäsi sisko tuskin ymmärtää tilannetta ja jos hän syyllistää sinua jostain, hän ei ymmärrä myöskään omaa paikkaansa. Hän luulee ymmärtävänsä tilanteen, muttei todellisuudessa ymmärrä.
Syyllistäminen on aina traumaattista.

Sun pitää sulatella tätä asiaa rauhassa ja hyväksyä se. Kärsin itsekin kaikenlaisesta turhasta stressistä ja tiedän, että nämä asiat täytyy käsitellä, eikä jättää niitä syyllisyyden tunteiksi.
Täytyy ymmärtää itseään. Kun ymmärtää itseään, voi antaa anteeksi. Kaikki itseviha ja itsensä syyllistäminen on sitä, kun ei ole pääsyä omaan elämään, eikä itsensä ymmärtämiseen.

ritalin kirjoitti:

Älä syyllistä itseäs. Se ei ole kenenkään syy. Kyllä mä uskon, että teit ihan oikein.

Voi kyllä olla, että lapset kokevat äidistä erossa olemisen kamalana, mutta kai näet heitä usein?
Mutta täytyy elää tilanteen mukaan, eikä kannata yrittää sellaista, mikä on sillä hetkellä mahdotonta.

Isäsi sisko tuskin ymmärtää tilannetta ja jos hän syyllistää sinua jostain, hän ei ymmärrä myöskään omaa paikkaansa. Hän luulee ymmärtävänsä tilanteen, muttei todellisuudessa ymmärrä.
Syyllistäminen on aina traumaattista.

Sun pitää sulatella tätä asiaa rauhassa ja hyväksyä se. Kärsin itsekin kaikenlaisesta turhasta stressistä ja tiedän, että nämä asiat täytyy käsitellä, eikä jättää niitä syyllisyyden tunteiksi.
Täytyy ymmärtää itseään. Kun ymmärtää itseään, voi antaa anteeksi. Kaikki itseviha ja itsensä syyllistäminen on sitä, kun ei ole pääsyä omaan elämään, eikä itsensä ymmärtämiseen.

Lue lisää

Olen kyllä antanut isäni siskolle jo anteeksi ja nykään hän ymmärtää minua paremmin sillä oma siskoni on hänelle selvittänyt tätä minun tilannettani onneksi kuiten suvusta on ollut minulle suuriapu ja toivottavasti olisi jatkossakin. Olihan tämä minun sairauteni monelle aluksi kova shokki kuten myös itselleni mutta nyt kun itse hyväksyn tilanteen sellaisena kuin se on niin muidenkin on helpompi ymmärtää ja tukea minua ja lapsiani tässä asiassa. Kyllä näen lapsiani usein nyt seuraavan kerran näen heidät kun menemme äitini, siskoni ja hänen miehensä kanssa nuoremman tyttäreni syntymäpäiville. He ovat kyllä aivan ihania viimeksikin kun juttelin heidän kanssaan puhelimessa molemmat sanoivat että äiti meillä on kova ikävä sinua ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani se oli niin ihanasti sanottu.

missä tästä tutkimuksesta voi lukea. Ja mikä se on se rajatila?

Tuo tieto voi hyvinkin paljon auttaa minua selvittämään tätä asiaa. Meillä ollut suvussa muitakin sellaisia jotka sitä ovat tehneet.

Vanhempi tyttäreni Linda oli Vähän vajaa kaksi vuotias kun menimme Forssan sairaalaan tutkimuksiin ja vietimme siellä neljä päivää jonka jälkeen sain lääkäriltä lausunnon jossa hän väitti että lapsessa ei mitään vikaa ja minä sanoin läkärille että kyllähän jotain täytyy olla vialla kun lapsi tuollalailla hakkaa kasvonsa jopa verille eikä siihen tullut loppua ennen kuin vasta parivuotta ennen koulun aloittamista ja silloin hän oli noin kuuden vanha kaikki rauhoittelemis keinotkin käytiin läpi jopa holding-otteessa pidin häntä pisimmillään lähes kuusi tuntia ja silloin loppuivat voimat molemmilta aivan kokonaan mutta se oli ainoa keino millä hänet sai nukkumaan päiväunet normaalisti, lopulta paloin itse niin pahasti loppuun että minun oli pakko tehdä todella vaikea mutta kuitenkin ehkä paras ratkaisu lapsen kannalta ja annoin hänet toistaiseksi sijaisperheeseen ja aion hakea molemmat tyttäreni kotiin vasta sitten kun itse olen paremmassa kunnossa koska minun on ajateltava sekä heidän että itseni parasta jotta tulen mahdollisimman hyvään kuntoon ennen kuin haen heidät takaisin. Ja se mistä lapseni päänhakkaamiminen luultavasti johtui on se että minä en itsekään ole terve kärsin psykoosista ja rajatilapersoonallisuus häiriöstä, sain vasta pari päivää sitten tietää että näillä on yhteyttä toisiinsa. Joten tällainen tarina mulla. Nyt on kyllä tyttäreni tilanne paljon parempi ja nyt nuoremmalla tyttärelläni epäillään dysfasiaa.

Mun vanhemmalla lapsella ei johtunut korvatulehduksesta ja itse en ole pienenä hakannut päätäni mihinkään, eli olen melkovarma että meillä tämä johtui aivan toisesta syystä meillä kun sitä on ollut muuten suvussa paitsi itselläni ja siskollani.

Morningsunlight kirjoitti:

Mun vanhemmalla lapsella ei johtunut korvatulehduksesta ja itse en ole pienenä hakannut päätäni mihinkään, eli olen melkovarma että meillä tämä johtui aivan toisesta syystä meillä kun sitä on ollut muuten suvussa paitsi itselläni ja siskollani.

Lue lisää

Olen hakanut päätäni ja heijanut lapsena suhteellisen vanhaan ikään asti.Näin jälkikäteen analysoiden uskon sen ainakin omalta kohdaltani johtuvan turvattomuuden tunteesta.Muistan että eristäydyin muista lapsista ainakin yhdeksään ikävuoteen asti jolloin aloin enemmälti sosialistumaan ja normalisoitumaan. En syytä ketään ja uskon, että käyttäytymiseen on muitakin syitä mutta näin uskon että minulla lienee ollut. Holding ote tuo mieleen turvallisuushakuisuuden?

samaa asiaa ja tullut sihen tulokseen että vanhemmalla lapsellani olisi johtunut samasta asiasta, mutta en ole asiasta kylläkään aivan varma sehän voi tietysti johtua muustakin. Lapseni menee ensi vuonna jo kolmannelle luokalle kouluun ja lukee jo todella hyvin ja puhe sujuu myös loistavasti, näitä asioita tulee mietittyä toisinaan todella paljon ja olen myös miettinyt sitä että olisiko vanhemman tyttäreni pään hakkaaminen saattanut myös johtua siitä, että hän joutui elämään kanssani ilman isää, kun hän menetti isänsä ollessaan 5 kk'n ikäinen, nuoremmalla tyttärelläni ei koskaan ollut tällaista tilannetta ja siitä syystä selvisin hänen kanssaan helpommalla ja helpotuksekseni sain tietää ettei hänellä ole dysfasiaa, kun sitä epäiltiin niin pitkän aikaa. Onneksi elämän tilanne alkaa nyt muutenkin hieman helpottaa,tosin tilannetta helpottaisi vielä enemmän se jos pääsisi töihin, niin voisin vielä paremmin tukea heitä molempia. Kiitos vastauksesta oli mukava kuulla myös sinun mielipiteesi tai pikemminkin kokemuksiasi asiasta. Olisi mukavaa jos voisi jakaa muitakin kokemuksia erilaisten ihmisten kanssa eri asioista. Terveisin Morningsunlight!