Nyt kun se kaikki on ohi...

Samassa veneessä kanssasi on monta! Ja kuvio on samantapainen. Ja tunnemme ja reagoimme samalla lailla. Nyt pitäisi irtaantua vanhoista kierteistä ja löytää uutta ajateltavaa ja tekemistä. Olivatpa syysi ja kokemuksesi mitkä tahansa, elämä voi olla tätäkin. Älä vaan anna kenenkään tuhota itsetuntoasi.

Hei!
Mitä ilmeisemmin tuo sama kiusaaminen jatkuu ex työpaikassa. Voisit ehkä kirjoittaa asiasta työsuojelupiiriin? Mutta tietysti kaikki asiat tulisi todistaa ja se onkin sitten toinen juttu.
Useat luottamusmiehet ovat vain johdon sätkynukkeja nykyisin. Heiltä on unohtunut itse asia, eli työntekijän etujen valvominen. Sitä noudattamalla myös firman tulos paranisi.
Sinun kannattaisi ehkä lähteä lääkäriin ja sieltä voisivat antaa lähetteen jatkohoitoon.
Itse masennuin luottamusmiehenä ollessani joutuessani johdon kiusaamaksi.
Terapiassa käynnit 3 vuoden ajan sekä lääkitys ovat tehonneet kohdallani.
Muista että sinussa ei ole ollut vikaa!
Voimia sinulle ja muille saman kokeineille!

Huh, huh-mulla kesti yli kaksi vuotta päästä etisen työpaikan ikävästä ilmapiiristä. Firma, joka kaikenlisäksi on kuuluisa, mutta kuuluisamyööstyösuojelupiirissä ja liitoissa. Kilpailuhenki ja pelko oman työpaikan menetyksestä johtaa toisen työn omimiseen,mustamaalaukseen ja tämä työpaikkao nkin kuuluisa siitä, että kaikki "varastavat"! Näin on tätä yhtä sympatiseeraavien vaikea lähteäpuolustuslinjalle - kun "jos siinä kuitenkin on jotain perää". Olen onneksi päässyt puhumaan muiden kanssa- kun luulin olevani yksin.
Perheeni oli ihana ja ymmärtäväinen. Näyttää, että selvisin, vielä kuitenkin vailla uutta työpaikkaa!

Kahden vuoden jälkeen vielä ahdistaa. Olen surullinen 15-vuotiaan poikani puolesta, sillä olen ollut todella huono äiti hänelle viime aikoina. En ole ikään kuin nähnyt häntä. Parasta kuitenkin, että olen jaksanut tehdä hänen kanssaan tänä kesänä pari huviretkeä. Itse olen "mässännyt" vähemmän, että minulla oli varaa matkustaa hänen kanssaan.

Paistaa se vielä aurinko risukasaankin meille kiusatuille! Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!

työpaikka ole sen arvoinen,olen itseni ajanut loppuun yhdessä työpaikassa kymmenen vuotta sitten,ja tein päätöksen että mikään työpaikka ei koskaan elämässäni voi olla sen arvoinen,että uhraan perheeni ja oman elämäni jonkun helvetin duunipaikan takia.tiedän että olen hyvä työntekijä,mutta tänä päivänä sekään ei enään riitä,sinun pitäisi olla nöyrä ja alistuvainen,toisinsanoen nuoltava ylemmän johtoportaan persettä.ei onnistu minulta,sen takia tässä mietin jätänkö vakinaisen duunin,vai hyppäänkö keikkaelämään.tsemppiä sinulle,elämä on täynnä mahdollisuuksia,luota itseesi ja omiin kykyihisi.

tuntuu tosi pahalta lukea sinun kirjoitus.oma tyttäreni koki aivan samat tunteet,kun sinulla on nyt,hän sai kaiken paskan niskoilleen koska oli kiltti ja nöyrä.perjantai iltaisin hän alkoi jo tuntea ahdistusta maanantaiaamun töihin menosta,kun ei tiennyt mitä paskaa taas kaadetaan niskaan.puhuin hänelle pitkään ennen kun hän ymmärsi,että näin ei voi jatkua.hän hakeutui uudelleen kouluun ja aloittaa elokuun lopulla,opiskellen aivan toista alaa.toivon että jaksat tästä eteenpäin,sekä näet tulevaisuuden täynnä mahdollisuuksia,unohda puheet itsemurhasta ja jatka elämääsi eteenpäin,käsittääkseni olet vielä nuori ihminen.itse täytän 48vuotta ylihuomenna,monesti on tuntunt siltä että elämä loppuu nyt ja tähän,mutta ei se mene niin,jokaisen surun hetken jälkeen tulee jostakin se valonpilkahdus,joka auttaa jaksamaan eteenpäin.jos haluat jutella kanssani,olen mielelläni sinun tukenasi.

Kiitos kaikille viestiini vastanneille! Olette hyviä ja fiksuja ihmisiä. Sinnittelen täällä. Päivän kerrallaan. Käyn psykologilla, siitäkin on apua...