Olen tullut siihen tulokseen että pahimpia on nämä uskonnonkieltäjät ja -vihaajat. Terveesti kristinuskoon suhtautuvat, usein kirkkoon kuuluvat , jotka eivät kohkaa asialla, mutta saattavat uskoa, ovat luotettavimpia. Muut ovat joko aivottmia bilettäjiä, hirveitä kiihkoilijoita,lipeviä panomiehiä tai sydämeltään kylmiä ja tunnevammaisia insinöörejä.
En halua treffeille ateistin kanssa
-tavallinen tyttönen-
221685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuputitko uskontoa (eli näkymätöntä ja kuulumatonta mielikuvituskaveria) ja sait nenillesi?
Mun exä oli ihan kiihko satanisti. Ei se sitä yritytänyt mulle mitenkään tuputtaa, mut sen elämä pyöri niiden rituaalien ja sellasten ympärillä...
JOTEN mä taidan tästä lähtien valita ateistin.Ei tarvitse kuunnella myöskään mitään uskonnollisia juttuja..
..että mukavimmat ihmiset on jumalaan myönteisesti suhtautuvia. Olen seurustellu aikoinaan ateistin kanssa ja aika rassaavaa oli.
Onneksi se oli sentään skipannut Raamatusta sen kohdan, jossa kielletään esiaviollinen seksi.
*muistelee kaiholla*
Oli se kyllä uskomaton nainen, ei ikinä olisi uskonut uskovaiseksi. Se nainen oikein huokui sellaista kilttiä seksikkyyttä, mutta voi jessus kun se pääsi vauhtiin, siitä oli kiltteys kaukana.
Eikä se kyllä hävennyt alastomuutta tai itseään. Naapureille ei varmasti jäänyt epäselväksi mitä puuhailtiin, sen verran se piti ääntä kun sekstailtiin
*huokaus*
Nainen oli selvästi ymmärtänyt asiat oikein. Jeesuskin sanoi että rakastakaa toisianne!
Positiivinen asenne ennen kaikkea. Ateismi on jumalan kieltämistä eli jo sinällään negatiivista.
Jumala on elämää ja rakkautta.
kanssa.
Ja miten insinöörit liittyy tunnevammaisuuteen? Melkoista soopaa.
..mutta valitettavasti ne ovat yhtä tosia kuin että kuu on planeetta.
En biletä, en yleensä kiihkoile, en ole panomies, sydämeltäni saatan olla kylmä tai sitten en (riippuu nääs siitä mihin vertaa), insinöörikään en ole.
Enkä kuulu kirkkoon.
Olisiko nyt niin, että sinulle on vain sattunut vääriä tyyppejä kohdalle? kyllä meissä ateisteissakin ihan kunnollisia miehiä on.
Olen ateisti, mutta olenko...
1) aivoton bilettäjä: en (sen enempää aivoton kuin bilettäjäkään)
2) hirveä kiihkoilija: en (miksi olisin. Kiihkoilu jumalaa vastaan on tietynlaista uskovaisuutta sekin)
3) lipevä panomies: en (valitettavasti:-))
4) sydämeltäni kylmä: en (en myöskään muiden kuin itseni mielestä)
5) tunnevammainen insinööri: en
Tuo oli sinulta aika heikko yritys löytää ateisteja luonnehtivia ominaisuuksia;-)
Tämmöiset korjaukset tekisin itsestäni puhuessani:
1) aivoton bilettäjä: ei, koska aivot on oltava ihan työn vuoksi; bilettäminen jäi vähiin jo opiskeluaikoina parikymmentä vuotta sitten
2) hirveä kiihkoilija: en ole, mutta jos jotakin aatetta tai tavaraa tullaan ihan naamalle heiluttelemaan, ilmaisen varmasti mielipiteeni
3) lipevä panomies: vaikea olla naisena panomies, mutten ole panonainenkaan, koska selibaattia on menossa jo kymmenes vuosi (ei ole sopivaa tullut vastaan, ja sopimattomien kanssa en vehtaa); lipevyys on ymmärtääkseni myös luonteestani aika kaukana
4) sydämeltäni kylmä: ei pidä paikkaansa, koska olen hyvin lämminsydäminen, empaattinen ja auttavainen tyyppi joskus omaksi kiusakseni asti - siis vasten tahtoani varsinainen samarialainen
5) tunnevammainen insinööri: no ei, koska olen filosofian maisteri ja jatko-opiskelija eli ihan siis humanisti; tunnevammaisuutta ei ole esiintynyt ainakaan lääkärin diagnosoimaksi asti
Ateisti olen ollut syntymästäni saakka.
"4) sydämeltäni kylmä: ei pidä paikkaansa, koska olen hyvin lämminsydäminen, empaattinen ja auttavainen tyyppi joskus omaksi kiusakseni asti - siis vasten tahtoani varsinainen samarialainen
5) tunnevammainen insinööri: no ei, koska olen filosofian maisteri ja jatko-opiskelija eli ihan siis humanisti; tunnevammaisuutta ei ole esiintynyt ainakaan lääkärin diagnosoimaksi asti "
Ainakin itserakas olet ollut syntymästäsi saakka.
Kävikö mieltä kirvelemään avuliaisuuteni vai se vanha kunnon itkemisen syy, akateemisuus? ;D
Mielestäni järkeenkäypä selitys tälle on, että ihminen, joka ajattelee jonkin yliluonnollisen näkymättömän olennon tarkkailevan tätä, toimii useammin ns. oikein myös tilanteessa, jossa ei ole kiinni jäämisen riskiä. Siis tietysti yleistäen luotettavampia ovat sellaiset ihmiset, jotka ajattelevat joutuvansa tuomiolle teoistaan kuoleman jälkeen, kuin sellaiset, jotka eivät tätä pelkää. Ihmiset voivat silti olla ihan luotettavia vaikka jumalan kieltäisivätkin.
Jotain intuitiivista ja hyödyllistä uskonnoissa on oltava, koska joka kansalla on sellainen, mutta niissä on myös huomattavia huonoja puolia, joita on vaikea sivuuttaa. Itse tyydyn elämään epätietoisuudessa kiihkoilematta suuntaan tai toiseen.
Ne, jotka ovat keksineet ruveta uskomaan kaiken anteeksi antavaan mielikuvitusolentoon, voivatkin sitten tehdä ihan mitä tahansa, kun viimeisellä tuomiolla tarvitsee vain "uskoa" ja portit avataan.
Viimeisen vuoden aikana olen tavannut kaksi hyvää esimerkkiä tästä ajattelusta, kumpikin yli viisikymppisiä, tosissaan uskovia miehiä. Toinen aiheutti selkärangattomuudellaan sen, että minä menetin työpaikkani, toinen taas yritti sitkeästi päästä pöksyihini, vaikka ukkomies olikin. Kumpikin lienee pyytänyt ja automaattisesti saanut anteeksi jumalaltaan ja jatkaa lokoisasti eteenpäin.
ja (korkean) moraalisuuden yhdistäminen on hyvin heikosti perusteltu uskomus. Reaalimaailmassa en ole huomannut tukea tuolle uskomukselle. Ainoastaan asioissa joissa moraalikäsitykset eroavat (seksuaalinen suvaitsevaisuus esim.) uskovaiset voivat olla erilaisia kuin muut. Toisaalta moni meistä mieltää esimerkiksi järkevän suvaitsevaisuuden ja inhimillisen heikkouden ymmärtämisen moraalisiksi arvoiksi, ja näissä asioissa uskovaiset ovat usein valtavirtaa "huonompia". Toki pelko kosmisesta rankaisijasta voi hillitä joitain ihmisiä joistain pahoista teoista, mutta ihan samalla kosminen rankaisija voi olla kosminen cheerlearder ja mahdollistaa pahuuden johon ihminen ei kenties muutoin olisi kyennyt. Maailman historia on pullollaan esimerkkejä syvästi uskovaisista ihmisistä, jotka tekevät kanssa ihmisilleen inhottavia asioita.
Siitä että jokin asian esiintyy kaikissa kulttuureissa ei voi myöskään vetää mitään johtopäätöksiä jonkin asian "hyvyydestä". Esimerkiksi raiskauksia esiintyy kaikissa kulttuureissa, mutta tuskin kukaan täysjärkinen pitää sitä "hyvänä" asiana. Samoin kaikissa kulttuureissa on aseita ja toki paremmat aseet mahdollistavat naapureiden tehokkaamman tappamisen, mutta tämä ei ole "hyvä" asia. Uskonto voi tuoda joihinkin yhteisöihin toisaalta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, mutta toisaalta myös tehokkaan keinon tunnistaa yhteisön ulkopuoliset joita on (jumalan nimissä) oikeutettua hakata. Se onko ihminen hyvä tai paha riippuu hänestä itsestään ja hänen teoistaan, eikä siitä mihin hän sanoo uskovansa.
Ehkäpä tämä johtuu siitä, että uskovaisuus ja tämänhetkiset uskonnot ovat ajautuneet kauas pelkästä kosmisen rankaisijan olemassaolon tunnustamisesta. Kuten kirjoititkin pelko kosmisesta rankaisijasta saa ihmiset nimenomaan hillitsemään niitä pahoina pidettyjä tekoja. Ja ateistilla ainakaan oman määritelmäni mukaan tällaista pelkoa ei voi olla.
Nimenomaan tämä kosminen rankaisija on monen uskonnon, sekä myös muinaisuskojen, perusta. Tai ainakin on joskus ollut. En aio ottaa kantaa siihen mikä on "hyvää" ja mikä pahaa. Väitän vain, että uskonnoista on evolutiivista etua kilpailussa toisia lajeja ja myöskin saman lajin edustajia vastaan. On väitetty, että uskonnollisuus on perinnöllistä, eikä tämä ole mielestäni kovinkaan kaukaa haettua. Sellainen tyyppi kuin Dean Hamer ainakin väittää näin, ja löytyy googlella.
asioita, jotka saavat ihmiset pidättäytymään pahan teosta. Tärkein on varmasti se, että ihminen on sisäisesti perusluonteeltaan hyvä eikä halua tehdä toisille pahaa. Toinen syy on tietoisuus yhteisön rankaisusta... Moraalin perustaminen tuohon kosmiseen rankaisijaan on jossain mielessä toisen asteen moraalisuutta. Tällainen ihminen haluaa sisällään tehdä väärin, mutta käyttäytyy ulkokultaisesti rangaistuksen pelosta. Suurin osa meistä ei tarvitse pelottelua elääksemme ihmisiksi.
Sanoin myös, että se kosminen rankaisija voi myös yllyttää pahan tekemiseen. Näinhän on tapahtunut "perinteisesti". Oman heimon jumala on komentanut teurastamaan/orjuuttamaan... naapuriheimon väärään jumalaan uskovat. Tämä käytös on ihmishistoriassa ollut (ja on yhä) tyypillisempää kuin universaalien ihmisarvojen painottaminen.
Ihmisillä voi hyvinkin olla perinnöllistä taipumusta (toisilla enemmän toisilla vähemmän) uskonnollisuuteen aivan niin kuin meillä on taipumuksia moniin muihinkin asioihin, jotka paransivat esi-isiemme lisääntymismahdollisuuksia jossain Afrikan savanneilla. Modernissa maailmassa ne uskontoon kaikkein vakavimmin suhtautuvat maat ovat kuitenkin takapajuloita. (Myös USA:ssa talouden ja tieteen kulmakivenä on koulutettu eliitti, joka omaa hyvin vahvasti sekuläärisen maailmankuvan. Joe the sixpackit yms. ovat asia erikseen...)
Tuolla purkauksella ei ollut mitään tekemistä ateismin kanssa
Sellaista vaan, että pieleen meni koko yleistys. Kristinuskon mukaan ihminen on syntymästään lähtien niin syntinen olio, ettei näistä puhdistautumiseen riitä koko elämä. Vaan mitäpä siitä! Valkkaa mieleisesi "tapauskova" niin tiedät mitä saat, ja anteeksihan voi aina antaa jälkeenpäin.
ateisti, en usko Zeukseen.
Ateistit ovat jossain määrin minullekin vastenmielisiä. Mutta en vetäisi tähän kyllä ateisti vs. kristinuskovainen -linjaa. Ennemminkin laitan nuo kaksi (ja muutkin uskonnot) samalle viivalle. Ateistit ovat aina yhtä ehdottomia kannassaan kuin uskovaisetkin. "Kuoleman jälkeen ei ole mitään, se on fakta. Minä tiedän."
Mua oksettaa kaikkien tollasten ihmisten mielestäni täysin perustelematon varmuus "elämää suuremmista" asioista. Ylimielisyyttä äärimmillään. Antaa tulla, ateistit (ja uskovaiset)!
Ja minulla on uskovaisia kavereita. Siis evankelisteja ja muuta. Voin jutella ja väitellä heidän kanssaan, eikä siinä mitään.
Kuitenkin mielipiteeni on se, että vaikka en usko jumalaan, päätän silti toimia oikein. Eli siis kukaan ei pakota minua ja silti yritän toimia "oikein". Onko tämä moraalisempaa kuin jos jumala pakottaisi?
En tiedä, ja melkein se ja sama. Kunhan on hyvä ihminen.
.. ja asia on juurikin näin :)