Lapsena äiti osti minulle vaatteet mikä onkin luonnollista. Mutta murrosiässä tuli stoppi vastaan ja siitä lähtien olen hankkinut vaatteeni itse.
Tämä "saavutettu etu" joutui avioliittovuosina kovalle koetukselle. Exällä tuntui olevan suorastaan pakkomielle saada pukea minun ylleni mitä merkillisimpiä vaatekappaleita. Puvusta syntyi monta riitaa. Exän mielestä en pukeutunut riittävän "edustavasti" mutta minä pidin sitkeästi kiinni vanhasta rakkaasta samettipuvustani. Erohan siitä sitten tuli. Vaikka oli siinä muitakin syitä kuin vaatteet.
Puetko sinä miehesi? Oletko kenties löytänyt miehen joka haluaakin että sinä puet sen? Vai oletko joutunut taistelemaan saadaksesi valita miehellesi vaatteet?
Tämä "saavutettu etu" joutui avioliittovuosina kovalle koetukselle. Exällä tuntui olevan suorastaan pakkomielle saada pukea minun ylleni mitä merkillisimpiä vaatekappaleita. Puvusta syntyi monta riitaa. Exän mielestä en pukeutunut riittävän "edustavasti" mutta minä pidin sitkeästi kiinni vanhasta rakkaasta samettipuvustani. Erohan siitä sitten tuli. Vaikka oli siinä muitakin syitä kuin vaatteet.
Puetko sinä miehesi? Oletko kenties löytänyt miehen joka haluaakin että sinä puet sen? Vai oletko joutunut taistelemaan saadaksesi valita miehellesi vaatteet?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En. Kysyttäessä voin sanoa mielipiteeni vaateostoksilla, mutta en oleta että sen mukaan toimitaan.
Minä kyllä puen mieheni. Hän pärjäisi kyllä joten kuten itsekin, mutta en voi tajuta että mies, jolla on nykytanssijan atleettinen vartalo, valitsee herkästi umpitylsiä Anttila-kledjuja.
Tämä on mielestäni synti, kun vartalokin on noin täydellinen. Mieheni ei ole turhan tarkka, joten hänelle käy hyvin että minä ostan hänelle vaatteet. Valitsen hänelle hillityn tyylikkäitä, muodikkaita ja retkeilyhenkisiä rentoja asuja, joissa hän näyttää aivan saatanan hyvältä.
Stoppi tuli kuitenkin vastaan siinä vaiheessa kun yritin alkaa varovasti hieman stailaamaankin häntä. Eräisiin paitoihin olisi sopinut kaulaan kietaistavaksi hyvännäköinen huivi. Se oli hänen mielestään hinttarimaista, vaikka olen yrittänyt näyttää hänelle kuinka monet hyvinpukeutuvat, miehekkäät heterot käyttävät asusteita.
Samaten hän pelkää selvästi seksikkyyttä vaatteissa. Ne eivät saa olla liian kireitä tms muuta kuumottavaa. Tästä olen päässyt yli systemaattisella tuputtamisella ja avot, saan mahtavaa silmänruokaa joka päivä. ;)
"en voi tajuta että mies, jolla on nykytanssijan atleettinen vartalo, valitsee herkästi umpitylsiä Anttila-kledjuja.
Tämä on mielestäni synti, kun vartalokin on noin täydellinen."
Tuo sinun näkemyksesi on tavalliselle miehelle täysin mielipuolinen ajattelutapa. Se synti on juuri vaatteilla koreilu, jota sanotaan myös turhamaisuudeksi. Tavallinen mies haluaa vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä päällä ja ovat puhtaita. Tavallinen miestenvaate on siis ihan hyvä. Tavallinen mies ei hanki vaatteita esitelläkseen niitä tai vartaloaan turuilla ja toreilla.
Tavallaan säälin miestäsi, mutta itsepähän alistuu naisensa pelleksi.
Naisensa pukema mies on yleensä äärimmäisen säälittävän näköinen otus.
Mieheni on varsin tyytyväinen tilanteeseen. Hän on todennut monesta vaatteesta, että ne ovat tosi kivoja ja laadukkaan tuntuisia, ja ettei hän olisi itse löytää sellaisia.
Kas hän itse valitsee halpahallista jotain tavallista ja huonolaatuista päälleen. Ne eivät istu eikä kestä. Minä ostin hänelle ensimmäiset istuvat laatuboxeritkin, ja hän kulki aivan ihmeissään (ja jumalaisen näköisenä) ettei hän ollut tiennytkään että tällaiset tuntuvat niin hyvältä jalassa.
Lisäksi voin lohduttaa sinua järkytyksessäsi, että mieheni ei ole millään lailla alistettu tässä suhteessa. Itse asiassa hän on meillä yksikön pää ja pomo, minä neuvottelen hänen kanssaan useimmista asioista, kunnioittaen ensisijaisesti hänen toiveitaan ja päätöksiään. Minä passaan ja palvelen häntä siinä määrin että jotain feministiä alkaisi ärsyttää. Joten sääliä ei tarvita, ehei.
Niinhän ne kaikki naiset sanovat miehestään.
Harva nainen myöntää edes itselleen miehensä olevan sylikoira tai tahdoton nahjus, vaikka se olisi tosiasia. Sitä sanotaan naisen logiikaksi. Itse olen törmännyt vaikka kuinka absurdeihin tapauksiin, ja todennut, että nainen pystyy loppujen lopuksi uskottelemaan itselleen miehestään lähes mitä tahansa toivoo ja haluaa. Eikä siinä sinänsä ole mitään väärää. Huvittaa vain.
En pue, sillä huonosti pukeutuvat miehet eivät edes herätä kiinnostustani. Kokonaisuus toki ratkaisee, eivätkä vaatteet tee miestä mutta todellisuus on opettanut, että vaatteet kertovat toki jotain ihmisen aatteista ja mausta. Mutta mikä on "huonosti pukeutumista"??
Pukeutuminen on loppujen lopuksi todella persoonallinen asia, jopa jokamiehenoikeus, jota mielestäni ei saisi pyrkiä muuttamaan PAITSI jos kyse on ihmisen omasta tyylitajuttomuudesta ja henkilö itse toivoisi osaavansa pukeutua toisin, mutta ei omaa silmää ja tajua. Tälläisiakin on joukossamme. Pukeutumista koskeva krittiikki loukkaa aina, miksi? Koska se otetaan henkilökohtaisesti, koska se ON henkilökohtaista. Pukeutuminen kätkee sisälleen myös muitakin tekijöitä kuin persoonallisuuden ja visuaalisuudentajun, joillakin kyse on myös taloudellisesta tilanteesta. Kaikilla ei ole varaa pukeutua kuten haluaisi.
Osoittaa mielestäni tyhmyyttä lähteä arvostelemaan muiden pukeutumista, sillä ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa pukeutua eivätkä vaatteet kerro kantajansa koko totuutta. Jos jonkun pukeutuminen ei miellytä silmää, voi katsoa toisaalle, eikö??
Parisuhdepukeutuminen on mielestäni taas käsite erikseen ja suo joitakin etuoikeuksia puuttua toisen pukeutumiseen. Lähinnä kyse on silloinkin siitä, ettei kumppani "nolaisi"itseään ja tyyliin näyttäisi typerältä jossain tietyssä paidassa tms..kysehän on kumppanin omasta edusta :)
Kö?
en pue!
Minulle on ihan sama mitä miehellä on yllään. Talvella pitää olla vaatteita ettei paikat jäädy mutta muuten voisi olla alasti. Vaatteet ovat vain tiellä. Katseen tiellä ja kosketuksen tiellä. Eläköön alastomuus!!! :D
Kaikeksi onnekseni mies johon rakastuin omaa ihka oikean tyylitajun, joka vieläpä vastaa omaani. Lottovoitto joka mielessä.
***
pukeutua itse. Ensirakkaudella oli kauluspaita-pukuhousu-tyyli, toisella miesystävällä nuorekas t-paita farkut-tyyli, ja molemmat miellyttävät omaa silmääni.
Joskus voin tietenkin *pukea* miestä ostamalla hänelle lahjaksi jotakin - tottakai hänenkin mielestään- sopivaa.
sinä voisit mieluummin vain riisua miestäsi..
olet sen verran ihana.