Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei ainakaan minun kannata elää tai edes yrittää parisuhteessa elämistä, enkä usko että kovin moni muukaan mies siitä loppujen lopuksi hirveästi nauttii. Miehen luonto on sellainen, että sitä yksi nainen ei vain riitä ja niiden naisten löytäminen, jotka ovat valmiita avoimeen suhteeseen, on hyvin hankalaa tai jopa mahdotonta. Lisäksi harva mies haluaa sellaisen naisen, joka itse nussii ympäriinsä, joten on itselle helpompaa pitää nainen yksiavioisena ja itse pörrätä ympäriinsä. Jälkimmäinen on kuitenkin ajan kanssa raskasta ja kiinnijääminen tapahtuu aina joskus. Sitä kun tulee huolimattomaksi ja irstailut vieraiden naisten kanssa menevät helposti överiksi.
Jos kestää yksinelämisen puutteet kuten kunnollisen läheisyyden vajauden (jota kyllä saa osaksi lyhyemmissä suhteissa), niin miehen pitää elää sinkkuna. Naisia kannattaa kuitenkin iskeä jatkuvasti puhumalla sitoutumisesta ja siitä miten itse on sellainen ettei muut naiset kiinnosta, kun on johonkin naiseen rakastunut. Täyttä paska puhetta siis, mutta tätä naiset haluavat ja ilman tälläistä teerenpeliä ei homma yksinkertaisesti toimi. Pitää useita naissuhteita sivussa ja samalla nussii säännöllisesti maksullisten kanssa. Aina kun nainen yrittää asettua taloksi, niin on hyvä näyttää hänelle asemanssa ja tokaista, että tulee tunkua sinne hammasmukiin, koska mulla on kierrossa muutamia muitakin naisia. Itkeehän ne kaikki aina aluksi, mutta mies säilyttää kiinnostuksensa, koska on vaikeasti saatavissa ja naisesta saa vielä iloa monia kertoja kunnes hän vihdoin ymmärtää ettei tätä miestä saa sitoutettua.
Pikkuhiljaa tuttavat ja ystäväpiiri alkaa ymmärtämään, että heilat vaihtuvat säännöllisesti ja kun taas seuraavaan illanviettoon tulet erityttöystävä kainalossa, niin asiasta ei turhat kyselyt pystyy välttämään. Yksiasia jossa kuitenkin pitää olla tarkka on naisystävien nimet. Ne tarvitsee muistaa oikein, eikä koskaan saisi käyttää väärää nimeä, joten on hyvä pitää jotenkin kirjaa jos nimimuisti on yhtä huono kuin mulla, että kenen kanssa sitä on taas tekemisissä. G. W. Bush muuten kompensoi huonoa nimimuistiaan keksimällä ihmisille lempinimiä, joilla heitä kutsuu. Saman voi tehdä tyttöystäville, mutta sanojen tiukkapillu, läskiperse ja löllörinta -käyttämistä en suosittele. Yksi hyvä keino on antaa sama lempinimi jokaiselle naisystävälle. Tällöin kun orgasmin partaalla huudat sitä, niin aina osuu nappii, oli allasi Mirja, Liisa, Kati, tai Saara.
Paljaalla nussiminen on varmaan yksi tärkein syy pitää vakityttöystäviä, mutta siinä on riskinsä, nimittäin raskaudet ja lapset. Tälläisen sattuessa on syytä heti muistuttaa enosta/tädistä, jonka perinnöllinen idiotistmi-sairaus voi tulla myös sinun lapselle ja ennenkuin huomaatkaan, niin olet käynyt hakemassa tyttöystävän kanssa aborttilääkkeet. Mikäli tämäkään ei tehoa, niin pariksi viikoksi puhelin kiinni etkä ota yhteyttä. Tämä on hyvä keino näyttää naiselle mitä yh-äidin elämä käytännössä tarkoittaa, kun et ole läsnä hänen ja lapsen elämässä. Viisaimmat taitavat käydä laittamassa siemenjohtimet kiinni, mutta minusta se jotenkin vähentää miehisyyden määrää, ehkä olen väärässä?
Jos kestää yksinelämisen puutteet kuten kunnollisen läheisyyden vajauden (jota kyllä saa osaksi lyhyemmissä suhteissa), niin miehen pitää elää sinkkuna. Naisia kannattaa kuitenkin iskeä jatkuvasti puhumalla sitoutumisesta ja siitä miten itse on sellainen ettei muut naiset kiinnosta, kun on johonkin naiseen rakastunut. Täyttä paska puhetta siis, mutta tätä naiset haluavat ja ilman tälläistä teerenpeliä ei homma yksinkertaisesti toimi. Pitää useita naissuhteita sivussa ja samalla nussii säännöllisesti maksullisten kanssa. Aina kun nainen yrittää asettua taloksi, niin on hyvä näyttää hänelle asemanssa ja tokaista, että tulee tunkua sinne hammasmukiin, koska mulla on kierrossa muutamia muitakin naisia. Itkeehän ne kaikki aina aluksi, mutta mies säilyttää kiinnostuksensa, koska on vaikeasti saatavissa ja naisesta saa vielä iloa monia kertoja kunnes hän vihdoin ymmärtää ettei tätä miestä saa sitoutettua.
Pikkuhiljaa tuttavat ja ystäväpiiri alkaa ymmärtämään, että heilat vaihtuvat säännöllisesti ja kun taas seuraavaan illanviettoon tulet erityttöystävä kainalossa, niin asiasta ei turhat kyselyt pystyy välttämään. Yksiasia jossa kuitenkin pitää olla tarkka on naisystävien nimet. Ne tarvitsee muistaa oikein, eikä koskaan saisi käyttää väärää nimeä, joten on hyvä pitää jotenkin kirjaa jos nimimuisti on yhtä huono kuin mulla, että kenen kanssa sitä on taas tekemisissä. G. W. Bush muuten kompensoi huonoa nimimuistiaan keksimällä ihmisille lempinimiä, joilla heitä kutsuu. Saman voi tehdä tyttöystäville, mutta sanojen tiukkapillu, läskiperse ja löllörinta -käyttämistä en suosittele. Yksi hyvä keino on antaa sama lempinimi jokaiselle naisystävälle. Tällöin kun orgasmin partaalla huudat sitä, niin aina osuu nappii, oli allasi Mirja, Liisa, Kati, tai Saara.
Paljaalla nussiminen on varmaan yksi tärkein syy pitää vakityttöystäviä, mutta siinä on riskinsä, nimittäin raskaudet ja lapset. Tälläisen sattuessa on syytä heti muistuttaa enosta/tädistä, jonka perinnöllinen idiotistmi-sairaus voi tulla myös sinun lapselle ja ennenkuin huomaatkaan, niin olet käynyt hakemassa tyttöystävän kanssa aborttilääkkeet. Mikäli tämäkään ei tehoa, niin pariksi viikoksi puhelin kiinni etkä ota yhteyttä. Tämä on hyvä keino näyttää naiselle mitä yh-äidin elämä käytännössä tarkoittaa, kun et ole läsnä hänen ja lapsen elämässä. Viisaimmat taitavat käydä laittamassa siemenjohtimet kiinni, mutta minusta se jotenkin vähentää miehisyyden määrää, ehkä olen väärässä?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Älä yleistä, jos sinulle sopii avioton elämä, ei tarkoita sitä että kaikille miehille se sopii. Uskon, että olet vähemmistössä mielipiteesi kanssa.
"Uskon, että olet vähemmistössä mielipiteesi kanssa."
Etenkin kun nämä sällit julistavat puhuvansa kaikkien miesten suulla.
Tajusin muuten juuri ettei minulle ole enää kotikaupungissani _ainuttakaan_ hyvää sinkkukaveria (hyvänpäiväntuttuja ei lasketa), viimeinenkin poikamies pariutui keväällä. Onneksi on itselläkin vakavampi viritelmä menossa, ehkäpä siitä tulis jotain.
Niin, noh..
Kyllä taas mun mielestä Menestyvä Sinkku puhuu tavallaan asiaa.
Itse olen myös sellanen persoona, että parisuhteessa alkaa ajanmittaa ahdistamaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa viettää iltoja/viikonloppuja kotona, mutta perhesovun vuoksi niin on kuitenkin tehtävä.
Aina aika ajoin on kertakaikkiaan ihan pakko päästä vieraisiin, en tiedä miksi.
Ja siinä sitten kun aikansa säätää salasuhteita, niin ajan kanssa jää kiinni.
Ja tuttavapiirin miehet, ihan sama homma. Kaikilla. En tiedä sitten olenko valinnut kaverini geenien perusteella, or what.
Varsinkin tää kesä aika saa jotenkin kuulan ihan jumiin vieraiden naisten osalta..
Vastaantulevalla naisella ohut vaalea paita, jonka alla rinnat heiluen tervehtivät vastaantulevaa miestä, niin pää kyllä seuraa ihan vaistomaisesti, omaa itsekuria vastaan, niitä rintoja. Ja siinä jos sitten sattuu kumppani olemaan vieressä, niin yritä sitten selitellä, ettet katsele vieraita naisia..
Oot nähnyt paljon vaivaa miettiessäsi tämän juttusi. Ihan kun sulla olisi oikeus särkeä sydämet.
Korjaan vaan että lääkkeellinen abortti ym. tehdään sairaalassa. Vain jälkiehkäisypillerin voi saada reseptillä kotiin, heti tapahtuman jälkeen. Ja nuo eivät ole ehkäisyyn ratkaisu, vaan asiat pitää olla etukäteen kunnossa ettei tule vaikeuksia.
Ap:n kaltaisille miehille kannattaisi kertoa miehen sterilisaatiosta. Sen jälkeen ei ole pelkoa suvun jatkumisesta, mutta kaikki jännittävät taudit ovat yhä tarjolla.
Naiset vielä saavat selvilel, millainen PASKAPÄÄ olet ja sen jälkeen saat vaan tyytyä omaan käteesi!
..munanpuutteessa?
ja joudun silti tyytymään vaan omaan käteeni, joten teitpä niin tai näin aina menee väärinpäin. Kai se on parasta että jokainen elää tavallaan ja omalla vastuullaan, eikä tuomita muita. Minä olen yksinäinen onneton nössö ja ehkä tämä pelimieskin on lopulta onneton, kuten myös häneen rakastuneet typerät naiset. Eli kun lopulta me kaikki olemme surkeita ja onnettomia, olemme saaneet aivan ansiomme mukaan. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, sehän on ihan oikein meille kaikille. Ei kai minunkaan olisi lopulta pakko olla tällainen surkimus. Kutsutaan sitä sitten vaikka karman oikeudenmukaisuudeksi, kun kaikilla on paha olla.
Tulevaisuudessa avioliittojen määrä vähenee rajusti, koska feministihirviönaiset ovat niin kammottavia. Sitä estämään ja sukupuolisodan osana jo rangistukseksi ja kostoksi tulevasta prostituutio kielletään. Se voisi nimittäin lisääntyä merkittävästi, kun yhteiskunta on koko ajan feministisempi. Valtamafia on feministinen ja se painostaa kaikista opportunisteista ja myötätuuleen kulkevista feministejä. Mediat opettavat tytöille ja pojille feminismiä taukoamatta.
Niasta ei saa enää parisuhteessa nöyräksi palvelijaksi millään.Ei kannatta ruveta suhteeseen näiden feminististen pirttihirmujen kanssa
Omat piuhani pistin poikki pari vuotta sitten, kun olin vielä villi ja vapaa (eronnut) ja meinasi käydä vanhanaikaisesti (tuli onneksi keskenmeno). Itse operaatio oli nopea, ja toipuminen kesti viikon verran. Paikat oli aika kipeät ja aloin jo huolestua kun ei ollut aamustondistakaan . Parin päivän päästä kyllä taas ja viikon päästä ei operaatiosta tiennyt mitään kun tikit olivat sulaneet. Näkyvää arpea ei jäänyt. Itse en ainakaan ole kokenut miehisyyteni vähentyneen mitenkään, päinvastoin. Sperman määrään vasektomialla ei ollut havaittavaa vaikutusta, siittiöt vain puuttuvat. Nykyinen naisystävänikin on tyytyväinen kun hänen ei tarvitse syödä e-pillereitä. Kun hän jätti ne pois, kasvoi hänen seksihalunsa selvästi. Tuli sellainen win-win tilanne.Mukavaa on myös ettei luotettavien sivuhoitojen kanssa tarvitse sählätä kumin kanssa.
Nämä parisuhdekuviot ei ole koskaan mustavalkoisia juttuja. Yleensä parikymppisenä ajattelee asioista eri tavalla kuin kolmikymppisenä kun taas neli-, viis ja kuuskybäsenä. Olen nähnyt armottoman peli- ja panomiehen siirtyvän vakisuhteeseen 50 vuotiaana ja elelevän nyt rauhaisaa kotielämää. Kyllästymistä riekkumiseen tai jotain. Osin katkerana siitä että rikkoi perheensä aikoinaan. Lapsilla on nyt "uusi isä". Osin varmasti myös tyytyväisenä elettyyn elämäänsä joka kieltämättä on ollut värikäs.
En minä ainakaan tiedä mikä olisi paras ratkaisu edes itselleni. Perhe on, vaimo ja lapset. Mutta pimperon himo ei ole laantunut mihinkään ja parisuhdekin takkuilee. Paiskatako kaikki sivuun ja alkaa taas elämään sinkkuna? Mutta jospa se onkin elämää joka sitten jossain vaiheessa kaduttaa? Lasten kasvamisen näkeminen aitiopaikalta ja siihen osallistuminen on elämän suuria juttuja. On myös paskapuhetta etteikö ero vaikuttaisi lapsiin. Mutta missä menee oman uhrautumisen raja?
Kaikella on hintansa.
Jaa, mä oon kyllä aina aatellu, että ei kannata mennä naimisiin eikä hankkia lapsia.
Paljonko sulla on ikää? kakskymppisen "aina ajatellut" ei vielä hirveästi vakuuta, mutta 40 vuotiaan sanomana siinä alkaa olla jo uskottavuutta.
En silti tarkoita että sun tapauksessas sen pitäisi olla noin vaikka 20wee olisitkin. Kyllähän monet tietää jo nuorena mikä on se oma juttu. Mutta vähintään yhtä moni ei tiedä vaikka penskana kovasti niin luulee
Mitä enemmän ihmisiä tapaan,
sitä enemmän pidän koirastani.
Kyllä sinäkin ikisinkku vielä kaipaat miestä vierellesi
Hahhah, minä en tarvitse vakituista miestä koskaan. Miksi tarvitsisin? Onhan elämässä paljon muutakin. Miehet aiheuttavat vain kärsimystä. Ei ihmisen tarvitse olla viettien orja.
Fiksu nainen. Ehkä minkäin otan lauseesi mantrakseni, se oli niin hyvin sanottu.
Luin jostain vähän aikaa sitten: "Missä on ihmisiä, siellä on ongelmia."
Nyt viisi vuotta itsellisenä eläneenä huomaan joka päivä miten voi olla onnellinen näin. Ei miestä sohvalla rojottamassa ja formuloita katsomassa... Ei tarvitse aikatauluttaa elämää toisen mukaan. Saa mennä ja tulla kuten haluaa. Yrittelin parisuhdetta jonkin kerran kun niin "kuuluu tehdä".
Aina alkoi ahdistaa toisen läsnäolo. Tuntui että toinen veti kaiken energian minusta. Kyllähän ne miehet itkeskelivät perään mutta itse on itseään ajateltava. Täytyy elää niinkuin hyvältä tuntuu.
Alkuperäinen parisuhteeni kesti kolmekymmentä vuotta.. päättyi viisi vuotta sitten. Nämä uudet yritykset viimeisen kahden vuoden sisällä, olin jo toipunut pitkän liiton erosta.
Kai eläke päiville jonkin papan löytää seuraksi jos siltä silloin tuntuu..
No kukin tyylillään, mutta luulen tietäväni että sisimmässään meistä jokainen kaipaa kumppania. Se että löytääkö itselleen sopivan onkin sitten toinen juttu ja niin pitkään on hyvä vetää tätä ihannoitua rohkeaa iki-sinkku roolia.
Hyvä suhde on elämän hedelmä, ei kaikki suhteet ole sitä että toista orjuutetaan, nainen (tai mies) vie rahat, kakarat huutaa... hyvänen aika! Jos näin olisi ei maailmassa olisi varmasti avo -avioliittoja solmittu koskaan.
Mulla on pokkaa myöntää että kaipaan hyvää parisuhdetta, vaikka tuolla baanalla muuta kuvaa ehkä luonkin..
Ääneen sanoa.
Luulin olevani melkoisen paatunut tyyppi naisasioissa, mutta sinuun verrattuna olen melkoisen kiltti tapaus. Jotenkin kirjoituksesi on vähän liiankin täydellinen kyynisen naissankarin muotokuva, enkä ihmettelisi jos todellisuudessa olisitkin provokaatiomielessä kirjoittava, kirjoittamista harrastava nainen.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että terve mies ei tarvitse parisuhdetta kuin lisääntymiseen. Se vaan tulee pitää mielessä, että monilla naisilla on tunteet ja "hyvien tyttöjen" tunteita en minä ainakaan hirveän mielellään kolhi. Se ei ole etiketin mukaista.
K-päisiä lutkia, pelkkää seksiä haluavia naisia ja golddiggereitä saa toki kierrättää miten huvittaa.
""hyvien tyttöjen" tunteita en minä ainakaan hirveän mielellään kolhi"
Eipä ole noita "hyviä tyttöjä" näkynyt. Naisia ei kiinnosta pätkääkään kunnon miehet. Sen sijaan jokainen nainen on valmis levittämään haaransa lipevälle pelimiehelle. Naiset saavat juuri sitä mitä ansaitsevat.
Enää puuttuu, että saamme lukea, millä kriteereillä "vato retro" jakaa naiset hyviin tyttöihin ja lutkiin..
Ehkä vähän kärjistetty aloitus, mutta vastaanpa kuitenkin.
Omasta näkökulmastani ainakin 2000-luvulla parisuhteessa luottamus ja varmuus ovat kortilla. On vähän vaikea luottaa uusiinkaan naisiin vaikka olisivat kuinka mukavia ja "mun tyyppiäni" jos on sivusta seurannut kuinka kesken omakotitalon rakentamisen rouva pamauttaa ettei jaksakaan enää olla yhdessä, ottaa muksut matkaansa ja ryhtyy vaatimaan elatusmaksuja miehen jäädessä tuskailemaan keskeneräisen talonsa ja asuntolainan kanssa. Omalle kohdalleni en ainakaan tuollaista skenaariota toivoisi.
Se siis parisuhteen kestosta: eivät nykyään kestä vaan pamahtavat pirstaleiksi ensimmäisestä ja pienimmästäkin kolhusta.
Toinen on uskollisuus: ei sivusta katsojan näkökulmasta ole sekään kovin muodikas asia. Pitäähän sitä nyt vähän kreisiä sekoilua nuoruudessa olla ja säätöjä sivussa, vai mitä? Vai mitä? Itse en ainakaan tykkäisi, ja nämäkin asiat hoidetaan yleensä pimennossa ja piilossa, kunnes töistä tullessa avopuoliso sanoo tavanneensa Topin eräässä diskossa puoli vuotta takaperin, että paas jätkä kamat keräten ja suksi vittuun tästä kämpästä, Topi muuttaa tänne huomenna. Kaikki siis kuin kirkkaalta taivaalta.
Onko tällainen elämä sitten feministien, television vai yleisen höltyneen moraalin syytä, mutta ainoat varmat vaihtoehdot oman mielenterveyden kannalta ovat joko pysyä kokonaan erossa naisista, tai kohdella niitä kuten ketjun aloittaja kärjistetysti ilmoitti. Pannaan ja pannaan vahinko kiertämään niin sanotusti. Onko sekään sitten kenenkään etu?
Paras oma etu olisi tietysti uskollinen vaimo, ehjä perhe ja velaton asunto. Taitaa kuitenkin vähän reppanammille miehille tulla pelkkä asunto näinä päivinä, jos sitäkään.
Käytännön oma etu kuitenkin on se ettei kannata pelata yhtään mitään sellaisen naisen varaan joka vähääkään haiskahtaa kreisiltä tai muuten epäluotettavalta. Ei siinä tule kuin takkiin ja lujaa. Ei vaan tahdo olla liikenteessä muita kuin kreisejä ja epäluotettavia naisia.
Varo ettet kylmety täysin jääpuikoksi.
Ehkäpä sinun kannattaa tehdä itsestäsi steriili, ostaa vaimo Venäjältä tai Aasiasta (ei puhu kanssasi, joten et ahdistu), antaa rahaa, saada kun huvittaa ja olla isäntä talossa.
Vieraiden naisten hommaamisesta voisi kyllä kaikista suurin ilo jäädä saamatta, kun touhu olisi täysin sallittua ja vaimon hyväksymää. Boring.
Mikä merkitys on parisuhteella,jos pitkän seurustelun jälkeen(yli 10v.)ei vielä toinen tiedä mitä haluaa??jos ottaa puheeksi tulevaisuuden,suuttuu ja lyö luuria korvaan,haukkuu ja mykistyy useiksi päiviksi...Seksiä ei ole.Läheisyyttä vain JOS satutaan näkemään ehkä kerran viikkoon jos ei töitä miehellä...Mietin mitä merkitystä on suhteella jossa ei voi tuntea yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä?Loma reissut ym.järjestyy ja niitä joskus tehdään.Ne ihan OK!Arki sitten on erillään...
Miksi mietin tulevaisuutta ja toivoisi toista vierelleen...jotain yhteistä....mutta huomaa aina nukkuvansa ja heräävänsä yksin.
Satuttaa kun monilla kavereilla on perhe tai ainakin mies vierellä jakamassa arkea...Meillä se arki jakaantuu puhelimella...ja se siinä sitten.
sarjaparisuhteethan on jo nykypäivän juttu sekä naisten että miesten puolelta. Ehkä parempi vielä olisi avoimet suhteet hyvillä säännöillä. Ihmisillä vain tapaa kiinnostus toisiinsa vähentyä siinä kun kahdesta - kolmesta vuodesta eteenpäin on oltu yhdessä. Miehet tosiaan kaipaavat vaihtelua luonnostaan, ja kyllä naisetkin haluavat vaihtaa urosta aika ajoin, niin miksi teeskennellä muuta? Homma pitäisi vain pitää mahdollisimman reiluna molempia osapuolia kohtaan.
Näin se ehkä on. Mutta tiedätkö mikä on todellisuudessa suurin este, ettei tuo systeemi tule koskaan toimimaan? Se on miesten tekopyhä kaksinaismoralismi. Miehet haluavat kyllä naida ympäriinsä, mutta samalla he haluavat sen uskollisen vaimon tai tyttöystävän. Tuleehan tämä ilmi rivien välistä tuon aloittajankin tekstistä, oli se sitten provo tai ei. On suorastaan koomista, kuinka mustasukkaisia voivat häikäilemättömimmät pelimiehet olla niistä vakikumppaneistaan. Tämä on nähty ja kuultu. Avoin suhde ei yksinkertaisesti toimi, koska miehet sallivat sen vain itselleen. Tietysti löytyy joskus poikkeuksia, mutta he ovat harvinaisia.
biologiasta, jos pysytään vielä tässä karulla linjalla. Mies haluaa vaistomaisesti tietää, että (jonkun) hänen naisensa lapsi on juuri hänen. Tästä tarpeesta voi monikin varmasti oppia eroon, jos haluaa.
Toinen syy voi olla käytännön toteutus. Monelle miehelle on varmaan liian kova pala, jos nainen menee sänkyyn sellaisen tutun kanssa, joka ei pidäkään suutaan kiinni. Mies saa sitten kuulla joka paikassa, mitä hänen "vaimonsa" on puuhastellut. Itsellekin olisi kyllä aika hankala paikka. Joko tulet suhteesi tyypin kanssa ulos kaapista, tai sitten olet aisankannattaja.
Mites sinun miehesi suhtautuu? :D
Just kaksinaismoralismia. Jos joku nainen olisi kirjoittanut vastaavanlaisen aloituksen ja rehennellyt irtosuhteillaan ja sillä miten huijaa miehiä, häntä olisi huoriteltu ja lutkiteltu ja haukuttu maan rakoon.
Tarkoitit kai ex-mies? Juuri noin kuten kuvailin. Salli syrjähypyt itselleen, mutta oli minusta älyttömän mustasukkainen. Siksi lähdinkin suhteesta kävelemään, koska se ei perustunut reilulle pelille. Jos jossain vaiheessa alan uuteen suhteeseen, niin se on joko tai. Eli joko molemmat sitoutuvat uskollisuuteen tai sitten syrjähypyt ovat sallittuja kummallekkin. Enkä minä olisi uskollinen miehelle, joka ei olisi uskollinen minulle. Sen asian suhteen olen aika mustavalkoinen. Mutta on se tosiaan aika hupaisaa, miten syrjähyppyjä harrastavat miehet voivatkin olla niin mustasukkaisia.
Joku avoin suhde voisi olla hyväkin juttu, jos se toimisi. Mutta usein käy niin, ettei ne tosipaikan tullen toimi. Monesti ne parit, jotka lähtevät tätä avointa suhdetta kokeilemaan, sitten päätyvätkin jossain vaiheessa eroon. Ehkä ihminen sitten kuitenkin on luonnostaan niin mustasukkainen, miehet varsinkin, ettei se vaan ota onnistuakseen. Onhan näitä avoin suhde-kokeiluja ollut, esim. 60-luvulla hipeillä ja 70-luvulla muotia avoin avioliitto, mutta ei niistä yleistä käytäntöä ole tullut. Ehkä se on just se ihmisen luontainen mustasukkaisuus, jolle ei aina oikein itsekään mahda mitään.
On kovin naiivia puihua kaksinaismoralismista niin kauan, kun nainen on irtosuhteissa itseään ylempi tasoisiin miehiin ja - vastaavasti - mies itseään alempi tasoisiin naisiin. (Taso = "pantavuus" suhteessa muihin samaa sukupuolta oleviin.)
Teoriassa juuri noin, jos otetaan yleinen keskiarvo ----- miehen näkökulmasta.
Äärimmäisen biologiseen tai primitiiviseen käyttäytymiseen viitatessa pitää myös ymmärtää, ettei nainen ole irtosuhteissa _vain_ itseään ylempitasoisiin. Erityisesti nykykulttuurissamme nainen on irtosuhteiksi luokiteltavissa suhteissa myös lapsilleen soveltuviin isähahmoihin ja mahdollisiin tuleviin isäpuoliin (jopa isäpuolen tietämättä!), jotka (pantavuus-)tasomääritelmän mukaan ovat keskiarvoltaan todennäköisimmin naisen tasoa alempia. Nainenhan perustaa perheen ääribiologisen ajattelun mukaan yleensä beta-uroksen kanssa eli nainen jättää omankin seksuaalisen tarpeensa toiselle sijalle perheen edun mennessä edelle. Samalla nainen etsii tuleville lapsilleen soveltuvaa siittäjääkin (kuten pohjimmiltaan mieskin hedelmällistä naista). Seurustelukulttuuri, irtosuhteet ja seikkailuretket ennen avioliittoa ja perheenperustamista kuuluvat siis itsestäänselvinä asiaan. Niiden avulla arvioidaan 1) ensisijaisesti miehen soveltuvuutta lasten biologiseksi isäksi 2) toissijaisesti miehen soveltuvuutta kasvattamaan käenpoikia. Niinpä naisen irtosuhteiden keskiarvo on kutakuinkin naisen panohistorian keskiarvo.
Nainen hakee sekä "hyviä geenejä" että lastenkaitsijaa satunnaisilla irtosuhteillaan, mutta ainoastaan lastenkaitsijoiksi sopivien kanssa aloitetaan pitempi suhde. Nykyisin moni suhde alkaa kuitenkin jonkintasoisesta irto-/lyhytaikaissuhteesta, joita on niin alfaurosten kuin betamiestenkin kanssa. Nainen saattaa olla irtosuhteessa betamieheen, mutta kuitenkin jättää kelpuuttamatta betamiestäkään suhteeseen (mutta tietysti muista syistä kuin alfaurosten kohdalla). Ei kaikkien betamiesten kanssa aloiteta pitkää suhdetta.
Miesten ei pitäisi tuudittautua siihen, että kaikki irtosuhteet olisivat vain naisten ja alfaurosten välillä. Kasaumavaikutelma alempitasoisista naisista yksittäiselle alfaurokselle on vain suurempi siksi, että alfaurokset eivät keskimäärin ole pariuskollisia kuten betamiehet ja pariutumattomat alfaurokset päätyvät panemaan itseään alempitasoisia. Naisnäkökulmasta irtosuhteita on kuitenkin yhtä paljon alfamiesten kuin betamiestenkin kanssa.
Joo käy tekee se sterilisaatio
Miksiköhän jotkut ajattelee olevansa oikeutettuja päättämään toisten syntymästäkin? Hedelmöittynyt alkio ei siis saa kehittyä ja syntyä ja elää sitä elämää, jonka olisi muuten elänyt, kun itseä ei vain satu hotsittamaan.
Yököttävää ihmisten hyväksikäyttöä. Itse olen ATM, uskovainen, korkeastikoulutettu ja yksinäinen mies. Kyllä, kaipaan seksiä, kaipaan fyysistä ja henkistä läheisyyttä. Pelkän seksin takia en ikinä etsisi naista. Eli siis omien himojeni tyydyttämiseen. Maailmassa nykyään on seksi ihan liian pinnalla. Ajatellaan, että menestyvän miehen merkki on seksikokemukset. No siinä tapauksessa minä olen luuseri isolla L:llä.
Mä olen elämässäni ollut tasan yhden naisen kanssa ja sekin oli 4 vuotta sitten. Eli eka kokemus seksijutuista oli 29-vuotiaana. Suhde oli lyhyt, 3kk ja se oli paha virhe. Nyt olen 33v. Ja olen elänyt selibaatissa siitä lähtien. Olen päättänyt että seksi kuuluu todellakin, kuten uskoin aikaisemminkin, avioliittoon ja siksi seksiä seuraavan kerran vasta naimisissa. En edellytä neitsyyttä naiselta. Kukapa enää tässä maailmassa olisi neitsyt tässä iässä..olipa uskovainen tai ei. Minäkin lankesin.
Mutta siis, seksi on tarkoitettu avioliittoon koska edes ehkäisy ei ole 100 prosenttisen varmaa ja sukupuolitaudit jylläävät jne jne. Kun ihminen seurustelee ja tutustuu toiseen kunnolla, avioliitto on merkki siitä että rakastaa toista todella ja tahtoo todella sitoutua toiseen. Seksi näistä lähtökohdista on stressitöntä ja hellää. Tai ainakin näin kuvittelisin. Ei olisi kummallakaan stressiä siitä, että toinen jättää vaikka seksikokemus ei olisikaan maatajärisyttävää. Koska yhdessä ei olla seksin takia vaan siksi että rakastaa toista.
Saatan olla jonkin sortin romantikko, mutta näin uskon. Jos se tarkoittaa että tässä maailmanajassa jään yksin niin hyvä on. Mielummin yksin kun hajottamassa itseäni sisältä henkisesti useissa suhteissa. Selibaatti kunniaan ja avioliiton arvo takaisin!
ATM_Christian_1977
Hyvä kirjoitus. Taitaa olla vähän niin, että vakaumukselliset kristityt ovat enää ainoita, jotka avoimesti kunniottavat yksiavioisuutta ja uskollisuutta ja hyvä, että edes te olette sellaisia. En itse ole varsinaisesti uskovainen, tosin en mikään uskonnonvastainenkaan, mutta kunnioitan kyllä perinteisiä arvoja. Siksi kuulun kirkkoon, vaikka en kauhean uskonnollinen olekaan. Sen olen havainnut että ei irtosuhteiden harrastaminen ja suhteesta suhteeseen hyppiminen ihmisiä ainakaan onnellisemmiksi tee. Kyllähän tuon ketjun aloittajankin kirjoituksessa oli rivien välissä luettavissa aikamoinen kyynisyys ja katkeruus. Epäilen myös vahvasti sitä, että miten nämä irtosuhteiden harrastajat ikinä pystyvät olemaan uskollisia parisuhteessaan, jos sellaiseen joskus ryhtyvät. Jos on tottunut yöjuoksuihin, niin miten sitä muka sitten yhtäkkiä rauhoittuisi ja osaisi elää toisin? Varmasti yksi syy, miksi paljon petetään nykyään, on se että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Ja siksi avioerot ja rikkinäiset perheet koko ajan vaan lisääntyvät.
Mistä sinun kaltaisia miehiä täältä Suomen maasta oikein löytyy ?? Suurin osa on niitä miehiä, jotka eivät koskaan kasva aikuiseksi, vaan leikkivät jotain leikkejä läpi elämän, miettimättä yhtään miltä nuo kuviot vastapuolesta tuntuvat tai ottamatta virheistään mitään opiksi jne, jne :-(
Olen 30 v nainen ja haluaisin jo löytää miehen, jonka kanssa voisi saada aikaan jonkinlaisen vakaamman parisuhteen, joka ei huojuisi jo joidenkin pikku asioiden takia kuin heinät tuulessa tai jopa kaatuisi noihin.
Jotenkin se toisen ihmisen arvostus/kunnioitus ja toisen huomioiminen ovat jotenkin kadonneet. Vai onko noita asioita ollut parisuhteissa sitten aikaisemminkaan ?? En tiedä. Ja ihmiset ovat kauhean lyhytjännitteisiä. Asioihin ja ihmisiin ei jakseta kunnolla panostaa, vaan heti lyödään hanskat tiskiin, jos hommat eivät mene just niin kuin itse haluaisi. Ja sitten ihmetellään, kun kaikki on koko ajan päin p....tä.
Kuka edes keksi seurustelun? Turha asia sellainen. Ei miehet oikeasti halua huolehtia/kasvattaa ympärikellon lapsiaan. Ihmiset ovat eläimiä kuten leijonatkin. Naisilla on äidinvaisto joka pistää kasvattamaan lasta. Miehet taas haluavat levittää perimäänsä joka puolelle ja siksi pitäisi saada panna kaikkia kaikkialla. Ei tarvitsisi huolehtia jälkikasvusta ollenkaan, jossei tahtoisi. Rakkautta ei ole olemassa. Ainakaan sitä holywood/disney -rakkautta. Ihme pelleilyä kaikki. Seurustelukin on ihan turha keksintö. Ei kaikissa kulttuureissa seurustella tai seurustella vain kahden.
Miettikää nyt jotakin teinejä jotka on kattonu pienenä vähä liikaa teeveetä ja sit luulee rakastuneensa ku oikeesti haluis vaan kovaa panna toisiaan. On hienoa "rakkautta" toi himo. Lässyn lää. Romantiikkakin on vain hienovaraista spontaanisuutta eikä mitään saatanan teeveekohtauksia.
Ja avioliitto! Turha juttu joka on muka jotenkin "pyhä". Luuletteko, että se on jotenkin pyhä kun kristittyjen avioliitot kaatuvat ihan yhtä usein kuin muidenkin? Raamatussakin valehdellaan että "minkä Jumala on laittanut yhteen ei mikään voi erottaa". Jumala feilas. Jumalaa ei oo. Te ootte vittu eläimiä, jotka ajattelee liikaa. Jotka voidaan aivopestä helposti luulemaan jotain saatanan henkilökohtaisia fantasiaoita ihmisten välisistä kanssakäymisistä. Jos jokku vastasyntyneet pistettäis jonnekki eristykseen ja ne kasvais siel. Nii ne panis toisiaan murroiässä eikä ajattelis mitään saatanan valheita rakkaudesta.
JOS MÄ NÄKISIN SUT JOSKUS NII LÖISIN SUA! EI TOLLASIA VOI OLLA ..! OOT KAUHEE IHMINEN TOLLASET PITIS LAITTAA SIPERIAAN!
Naiset haluaa perheen ja kristillisen arvon sille ja se on oikein! Koko ikäni oon ettiny miestä ja ny mulla on kunnon mies ja varmaankaa oo tollanen sika! Hyvä perhe meillä on ja lapset.
T:Äiti helsingistä
Näytää olevan aivopesty nainen. Oikea hihhulihihhuli.
T:Realistisesti ajatteleva mies.
Johan on jaossa ollut jo vuonna 2007 tasokasta vinkkiä! Epämiellyttävä totuushan se on, että homma juurikin toimii näin, ainakin joillakin miehillä:
"Naisia kannattaa kuitenkin iskeä jatkuvasti puhumalla sitoutumisesta ja siitä miten itse on sellainen ettei muut naiset kiinnosta, kun on johonkin naiseen rakastunut. Täyttä paska puhetta siis, mutta tätä naiset haluavat ja ilman tälläistä teerenpeliä ei homma yksinkertaisesti toimi. Pitää useita naissuhteita sivussa ja samalla nussii säännöllisesti maksullisten kanssa. Aina kun nainen yrittää asettua taloksi, niin on hyvä näyttää hänelle asemanssa ja tokaista, että tulee tunkua sinne hammasmukiin, koska mulla on kierrossa muutamia muitakin naisia. Itkeehän ne kaikki aina aluksi, mutta mies säilyttää kiinnostuksensa, koska on vaikeasti saatavissa..."
En väitä että tuollaisia miehiä olisi paljoa, mutta kiistatta heitä on...
Jotain tommosta mä olen aina osannut pelätä, että on olemassa. Hyí hitto!
kaikki miehet ovat tällaisia, paitsi homot ja teeskentelijät/ujot
Kirjoituksesta, Ap:n, tule mieleen kasarin lipevä liikemies-pleijeri jostain pikkusikarien ja konjakin hajuisesta loppu eighties Saksalaisesta dekkarista. Peli oli se että miehen status ja olkatoppausten määrä näytti naiselle kaapin paikan suhteen saannissa kuin senkin saannissa.
Tämä vain korostaa käsitystäni, millaiset niljakkeet oikein niitä naisia keräävät. En pysty olemaan tuollainen. En vaikka tahtoisin. Eikö enää mikään hyvä ole hyvää?
Jos sinä oikeasti olisit edes pikkuisen hyveellinen mutta kun tuo sinun tekopyhyys iskee silmille kuin keitetyn kaalin lemu. Ja teennäisyys on ominaisuus joka saa vatsan kääntymään ympäri.
Jos seksiä ei olisi keksitty, ei yksikään mies eläisi parisuhteessa. Tai no, tässäkin tapauksessa poikkeus kyllä vahvistaa säännön.