Ajattelinpa tänne purkaa vähän ajatuksia sitoutumisesta ja odotella josko asiallisia kommentteja ilmaantuis...Eli ongelma on se että eron jälkeen (n.3 vuotta sitten)olen huomannut sen että aina kiinnostavan naisen tavattuani oon kyllä valmis viemään juttua pidemmälle mutta jossain vaiheessa iskee se pelko sitoutua...Tiedän että olen aiheuttanut sillä muutamille naisille surua ja murhetta,mutta kun se "paniikki"iskee niin se iskee...Ja järjestään kaikki nämä naiset ovat olleet sellaisia ihmisiä että joku "normaali" mies olis valmis tekemään kaikkensa saadakseen viettää loppuelämänsä niiden kanssa.
Ja kun sisimmässäni tiedän että en halua yksin loppuelämääni viettää...
Onko tää nyt sitä "pelurina" olemista?Jos on niin voi mua...
Ja kun sisimmässäni tiedän että en halua yksin loppuelämääni viettää...
Onko tää nyt sitä "pelurina" olemista?Jos on niin voi mua...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jäätkö ikinä kaipaamaan jotain näistä jätetyistä naisistasi? Oletko koskaan ollut rakastunut yhteenkään heistä?
???
En ehkä ihan rakastumisen asteelle ole päässyt,mutta hyvin lähelle...Ne on kuitenkin sellaisia sanoja joista täytyy olla ihan varma ennenkuin menee toiselle niitä sanomaan.
Kaivannut olen kyllä,niinkuin ilmaisin nää naiset ovat olleet todella mukavia ja hyviä ihmisiä joista varmasti joku onnellinen saa hyvän kumppanin...
vaan sitoutumiskammoinen.
Palurin ja sitoutumiskammoisen ero on siinä että ensimmäinen ei halua sitoutua mistään hinnasta, ja taas jälkimmäinen
"oon kyllä valmis viemään juttua pidemmälle mutta jossain vaiheessa iskee se pelko sitoutua..."
Että silleen.