Aikamme on raadollinen. Viikonloput ryypätään ja juostaan baareissa pokaamassa "hoitoja", pidetään "hauskaa", "biletetään", etsitään vieraita ihmisiä täyttämään omia mielihaluja - ja seuraavana päivänä tästä ilonpidosta podetaan morkkista. Sanotaan, että aika ei suosi sitoutumista ja pitkäaikaisia parisuhteita, vaan hetken hurmaa ja "seikkailuja". Ehkä näin todella on. Mutta mitäpä siitä? Miksi pitäisi sitoutua ja ennenkaikkea mihin pitäisi sitoutua?
Kun kuuntelee sitoutumishaluisten naisten puhetta ja katselee heidän toimintaansa, jää usein epäselväksi onko toiminnan ja puheen välillä minkäänlaista johdonmukaista yhteyttä. He tapailevat miehiä, ja toisinaan muutamien treffien jälkeen aloitetaan seurustelu. Kun suhde jonkun päivän/viikon/kuukauden päästä loppuu (aivan kuin kukaan järkevä voisi muuta odottaa), päivitellään sitä kuinka miehet eivät osaa sitoutua.
Näillä naisilla on kriteereitä, joiden tärkeydestä naiset jaksavat toistuvasti muistuttaa kertomalla, että he ovat "nirsoja", heille ei ihan kuka tahansa mies kelpaa. Kriteerejä (ks. Deitti.net) tarkastellessa voi havaita, ettei ongelmana oikeastaan olekaan "nirsous", vaan se, ettei naisten peräänkuuluttamia miehiä ole olemassa. Minä en ainakaan tunne yhtäkään miestä, joka vastaisi mitään naisten standardikriteerilistaa, vaadittakoon tuossa listassa sitten "sosiaalisia, akateemisia ja edustavia" tai herkkiä ja tunteellisia kukkaispoikia, jotka pitävät "sateesta, auringonlaskusta, lumienkeleiden tekemisestä, taidegallerioissa käymisestä" jnejne. Jos tällaisia olentoja olisikin olemassa, he tuskin olisivat miehiä. Ja kuitenkin nämä "nirsot" naiset kaikista useimmiten seurustelevat. Mistä oikein on kysymys?
Vastaus ei ole ensinkään monimutkainen: koska pohjimmiltaan nämä naiset voisivat seurustella kenen kanssa tahansa, he keksivät kaikenlaisia "kriteerejä", jotka peittävät alleen mainitun tosiasian. Koska sillä minkälainen toinen oikeasti on (kriteerit) ei ole mitään merkitystä, on keksittävä jokin veruke, joka tekee parinetsinnästä "vaikeaa" ja naisesta "nirson".
Vai mitä muuta voi kuvitella naisesta, joka on valmis seurustelemaan miehen kanssa muutaman kahvikupposen jälkeen. Eihän hän sen perusteella voi laisinkaan tietää millainen mies on, joten periaatteessa nainen on yhtäaikaa valmis seurustelemaan kaikkien ja ei-kenenkään kanssa. Tällaisessa tilanteessa "sitoutuminen" onkin ensiarvoisen tärkeää, ei niinkään se mihin sitoudutaan ja minkä vuoksi. Koska itse valinta on perusteeton, sillä kumpikaan osapuoli ei voi tietää millä perusteella aletaan seukata, on tärkeää että siihen "sitoudutaan" , olkoonkin ettei sitoutumiselle ole muuta perustetta kuin sitoutuminen itse. Ollaan siis tyhjän päällä.
Niinpä ei olekaan ihme, että suhteet eivät kestä. Sillä kukaan ei halua enää "sitoutua". Jos mies on yhtään tajuissaan, niin hän tajuaa "sitoutumisen" olevan sitoutumista, ei mihinkään mielikuvitukselliseen parisuhteen ideaaliin, vaan naisen elämänhallinta projektiin, jonka keskeinen rooli (ja tästä roolista käsin seuraa parisuhteen "etiikka", mutta se on taas kokonaan toinen asia) on valittu miehen näyteltäväksi. Seurustelu ja "sitoutuminen" tarkoittaa ansaan lankeavan miehen tapauksessa sitä, että miehen pitää hyväksyä roolinsa edellytttämät tehtävät, velvollisuudet ja vuorosanat. Näennäisesti voi näyttää siltä kuin naiset hakisivat hyvin erilaisia miehiä, mutta kyseessä on harhakuva: jokainen nainen etsii roolilleen uskollista miestä. On "romantikkoja", jotka etsivät jotain "aitoa" ja miestä joka pystyy näyttelemään "aidot" tunteet ja suggeroimaan itsensä toimimaan tunteiden edelyttämällä euforisella ja sangen pölvästillä tavalla (tätä on romatiikka) ja on "menestyviä uranaisia", jotka etsivät kaltaistaan urbaanin porvallisen unelman mukaista karikatyyria. He etsivät roolihahmoa, jota ei ole olemassa, siitä kriteerit. Silllä mitä muuta kriteerit ovat kuin luonnehdinta erilaisista tv:stä ja naistenlehdistä tutuista hahmoista. Periaatteessa etsitty hahmo voisi olla minkälainen tahansa, mutta koska tällöin mitään hahmoa ei voisi olla olemassa(hahmoa karakterisoivat aina tietyt määreet), naisen täytyy kehitellä oma suosikkihahmonsa, johon hänen "nirsoutensa" pohjaa.
Tilanteen ollessa tämä ei voi kuin nauttia aikamme "raadollisuudesta" ja "sitoutumiskammoisuudesta". Asiat voisivat olla hullumminkin.
Kun kuuntelee sitoutumishaluisten naisten puhetta ja katselee heidän toimintaansa, jää usein epäselväksi onko toiminnan ja puheen välillä minkäänlaista johdonmukaista yhteyttä. He tapailevat miehiä, ja toisinaan muutamien treffien jälkeen aloitetaan seurustelu. Kun suhde jonkun päivän/viikon/kuukauden päästä loppuu (aivan kuin kukaan järkevä voisi muuta odottaa), päivitellään sitä kuinka miehet eivät osaa sitoutua.
Näillä naisilla on kriteereitä, joiden tärkeydestä naiset jaksavat toistuvasti muistuttaa kertomalla, että he ovat "nirsoja", heille ei ihan kuka tahansa mies kelpaa. Kriteerejä (ks. Deitti.net) tarkastellessa voi havaita, ettei ongelmana oikeastaan olekaan "nirsous", vaan se, ettei naisten peräänkuuluttamia miehiä ole olemassa. Minä en ainakaan tunne yhtäkään miestä, joka vastaisi mitään naisten standardikriteerilistaa, vaadittakoon tuossa listassa sitten "sosiaalisia, akateemisia ja edustavia" tai herkkiä ja tunteellisia kukkaispoikia, jotka pitävät "sateesta, auringonlaskusta, lumienkeleiden tekemisestä, taidegallerioissa käymisestä" jnejne. Jos tällaisia olentoja olisikin olemassa, he tuskin olisivat miehiä. Ja kuitenkin nämä "nirsot" naiset kaikista useimmiten seurustelevat. Mistä oikein on kysymys?
Vastaus ei ole ensinkään monimutkainen: koska pohjimmiltaan nämä naiset voisivat seurustella kenen kanssa tahansa, he keksivät kaikenlaisia "kriteerejä", jotka peittävät alleen mainitun tosiasian. Koska sillä minkälainen toinen oikeasti on (kriteerit) ei ole mitään merkitystä, on keksittävä jokin veruke, joka tekee parinetsinnästä "vaikeaa" ja naisesta "nirson".
Vai mitä muuta voi kuvitella naisesta, joka on valmis seurustelemaan miehen kanssa muutaman kahvikupposen jälkeen. Eihän hän sen perusteella voi laisinkaan tietää millainen mies on, joten periaatteessa nainen on yhtäaikaa valmis seurustelemaan kaikkien ja ei-kenenkään kanssa. Tällaisessa tilanteessa "sitoutuminen" onkin ensiarvoisen tärkeää, ei niinkään se mihin sitoudutaan ja minkä vuoksi. Koska itse valinta on perusteeton, sillä kumpikaan osapuoli ei voi tietää millä perusteella aletaan seukata, on tärkeää että siihen "sitoudutaan" , olkoonkin ettei sitoutumiselle ole muuta perustetta kuin sitoutuminen itse. Ollaan siis tyhjän päällä.
Niinpä ei olekaan ihme, että suhteet eivät kestä. Sillä kukaan ei halua enää "sitoutua". Jos mies on yhtään tajuissaan, niin hän tajuaa "sitoutumisen" olevan sitoutumista, ei mihinkään mielikuvitukselliseen parisuhteen ideaaliin, vaan naisen elämänhallinta projektiin, jonka keskeinen rooli (ja tästä roolista käsin seuraa parisuhteen "etiikka", mutta se on taas kokonaan toinen asia) on valittu miehen näyteltäväksi. Seurustelu ja "sitoutuminen" tarkoittaa ansaan lankeavan miehen tapauksessa sitä, että miehen pitää hyväksyä roolinsa edellytttämät tehtävät, velvollisuudet ja vuorosanat. Näennäisesti voi näyttää siltä kuin naiset hakisivat hyvin erilaisia miehiä, mutta kyseessä on harhakuva: jokainen nainen etsii roolilleen uskollista miestä. On "romantikkoja", jotka etsivät jotain "aitoa" ja miestä joka pystyy näyttelemään "aidot" tunteet ja suggeroimaan itsensä toimimaan tunteiden edelyttämällä euforisella ja sangen pölvästillä tavalla (tätä on romatiikka) ja on "menestyviä uranaisia", jotka etsivät kaltaistaan urbaanin porvallisen unelman mukaista karikatyyria. He etsivät roolihahmoa, jota ei ole olemassa, siitä kriteerit. Silllä mitä muuta kriteerit ovat kuin luonnehdinta erilaisista tv:stä ja naistenlehdistä tutuista hahmoista. Periaatteessa etsitty hahmo voisi olla minkälainen tahansa, mutta koska tällöin mitään hahmoa ei voisi olla olemassa(hahmoa karakterisoivat aina tietyt määreet), naisen täytyy kehitellä oma suosikkihahmonsa, johon hänen "nirsoutensa" pohjaa.
Tilanteen ollessa tämä ei voi kuin nauttia aikamme "raadollisuudesta" ja "sitoutumiskammoisuudesta". Asiat voisivat olla hullumminkin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hei oli kyllä aika akateemista tekstiä...mutta
kyllähän tuon luettuaan ymmärrän mäkin jo tilannetta paremmin.
Äijä saa olla äijä ja nainen nainen....jee Rock
... miestä, joka osaa korjata auton.
kiva lisä olisi se, että hän olisi hyvännäköinen.
Mieluiten akateemisesti kouluttautunut ja fiksu.
Tulee toimeen lasten kanssa ja tykkää viihtyä kotonakin... Osaa laittaa ruokaa!
Kotityöt sujuu ja juttukin luistaa kylminä pakkasiltoina. Tietää tasan, mistä puhun ja välittää ainoastaan vain minusta.
Ja kukkia olisi kiva saada.
Veikkaanpa että olet itsekkin akateeminen ja minä en ole ja siksi et löytänyt "sulle sitä oikeeta". Toi akateemisuus on muuten yksi turhimmista kriteereistä mitä voi olla, sen huomaa ja vieläpä yleensä kantapään kautta, kunhan on vaan tarpeeksi ihmisten kanssa tekemisissä.
Itse olen akateemisen koulutuksen hankkinut, kansainvälistä kauppaa käyvä mies. Ikä 32. Autot jo nuoresta lähtien olleet kiinnostuksen kohteena, eli osaan niitä korjatakin. Se oli pakko oppia nuorempana, kun alla oli vanhoja kotteroita (autoja).
En käy "pakollisia tilaisuuksia" lukuun ottamatta baareissa. Ruoanlaittotaitoni painottuu vähemmän vihanneksiin. Olen pitkä, näyttävä menestynyt nuorimies. Siivous itseäni lähinnä vituttaa.
Juttu luistaa tilanteessa kuin tilanteessa. Vieraisiin ei ole kaipuuta, eikä mitään tarvetta.
Ehkä siksi olenkin onnellisessa avoliitossa "duunarieukon" kanssa. Hän on juttukaverina loistava, seksikumppanina todella loistava ja ulkonäöltään ilmiömäinen.
Siinäpä mietittävää, mikseivät "akateemiset" naisihmiset (joita on ollut moniakin) pahemmin kiinnosta. Akateemisilla eukoilla kun toi yleismaailmallinen ajattelu tyrehtyy siihen "mähän olen oikiksessa, kaikki mua nyt ja tulevaisuudessa rakastaa" - ajatteluun. Ei vaan valitettavasti pidä paikkaansa.
En jaksa kirjoittaa samanlaista romaania, vaikka mieli tekiskin ja lukiessani juttuasi väittelin tekstisi kanssa moneen otteeseen. Ehkä se johtuu siitä, että olen nainen ja otan tuon ns.henkilökohtaisena loukkauksena naisellisuudestani johtuen..heh.
Itselläni ei ole ainakaan mitään ennakkomäärityksiä miehelle. Olen viihtynyt sinkkuna tässä jonkin aikaa ja törmännyt kaikenlaisiin miehiin. En ole parin kahvikupin jälkeen ollut sitä mieltä, että olisimme olleet jo seurustelusuhteessa ja ruvennut pitämään jotain vaatimuskirjaa uutta sulhaskandidaattiani varten.
Mistä olet saanut päähän käsityksen siitä, että naiset valittavat, etteivät miehet osaa sitoutua? Minä en ole sellaisesta kuullut.. ainakaan ei ole korviin kantautunut mitään sellaista..
Lähteekö seurustelu sinusta todellakin vain naisesta ja hänen kriteereistään ja ajatuksistaan? Pöh.
Kyllä miehetkin lemppaavat naisia, koska he eivät käytä teidän ns.ihannemalleja. Tuntuu, että miehet ne vasta nirsoja ovatkin.
En ainakaan ole lempannut miestä, koska hän ei ole täyttänyt toiveitani tai jotain ihme ihannemallia - häh - vaan se miksei minulla ole vielä suhde (yritystä on ollut), etteivät ne suhteet vain ole toimineet . . . viimesimmässä en pystynyt itse avautumaan ja kertomaan omista ajatuksistani miehelle, jota tapailin. Siksi ajattelin, ettei ole syytä tavata muuten niin mukavaa miestä, koska en voinut olla oma itseni. Tuossakin tapauksessa MINÄ olin syypää suhteen toimivuuteen.
Juu, eikä baareista löydä ikinä ketään,,,,
mutta minusta
totuus seurustelusta on se, että molemmat antavat ja ottavat. Ei se ole ainoastaan vain naisen asia tuo seurustelu.
Hyviä Unia. Väsyttää, etten nyt oikeen saa tekstiä aikaseksi...
"En ole parin kahvikupin jälkeen ollut sitä mieltä, että olisimme olleet jo seurustelusuhteessa ja ruvennut pitämään jotain vaatimuskirjaa uutta sulhaskandidaattiani varten."
Vaatimuskirja tulee yleensä ensin.
"Mistä olet saanut päähän käsityksen siitä, että naiset valittavat, etteivät miehet osaa sitoutua?"
Eivät kaikki naiset valitakaan, mutta yleensä nämä onnettomasti seurustelleet tai seurustelusta haaveilevat kyllä. Eli yleensä suurin osa naisista jossain vaiheessa.
"Lähteekö seurustelu sinusta todellakin vain naisesta ja hänen kriteereistään ja ajatuksistaan?"
Naisen itsensä kannalta kyllä.
"viimesimmässä en pystynyt itse avautumaan ja kertomaan omista ajatuksistani miehelle, jota tapailin. Siksi ajattelin, ettei ole syytä tavata muuten niin mukavaa miestä, koska en voinut olla oma itseni. Tuossakin tapauksessa MINÄ olin syypää suhteen toimivuuteen."
En suinkaan tarkoittanut väittää, että kaikki naiset alkavat styylata ihan millaisten miesten kanssa omista tunteistaan riippumatta. Pitäisi sen sijaan tarkastella seurusteluhistoriaan ja tutkia miten on käynyt ja minkä vuoksi.
Unia.
naisen kannalta. Juuri noin se menee, kun sumentuu käsitys perinteisestä arjojärjestyksestä. Pitkissä liitoissahan puolisot ovat erittäin yleisesti ainoita toisilleen; he siis odottavat oikeaa eivätkä turvaudu sijaisiin.
Mutta miehiä ei voi unohtaa. Itselläni käy sääliksi ne kunnolliset, uskollisen arvonsa pitävät tytöt ja naiset, joita livertelijämiehet käyttävät hyväkseen. He osaavat vakuuttaa rakkauttaa siihen asti kun pääsee sänkyyn, ja sitten häviävät. Nuori oppii olemaan kyyninen, ymmärtää ettei kehenkään enää voi luottaa. Sellaisen päälle ei voi hyvää parisuhdetta rakentaa.
Monesti naiset pettää, mutta yhtä paljon on casanoviakin. Ne ovat naisille petollisia, ovat aina olleet, sillä kansallisteatteri olisi saanut heistä loistavia näyttelijöitä. Saalistajia on miehissä ja naisissa. Onpahan saatu tasa-arvo tässäkin.
Voi jestas! Ei voi muuta sanoa. Taidat olla naisen julmasti jättämä, kun näin katkeraan vuodatukseen innostuit. kannattaisi kuitenkin muistaa ettei mikää ole niin mustavalkoista miltä näyttää. Sitoutumiskyvyttömiä yksilöitä löytyy molemmista sukupuolista, sekä miehistä että naisista. Tosi tyhmää siis kaataa kaikki syy naissukupuolen niskaan. Avarrahan vähän maailmankatsomustasi ja käy lukemassa deittinetistä miesten toivomuslistoja...kyllä siellä niitäkin on, eivätkä ne mitään vaatimattomia ole. Eli miehetkin ovat "nirsoja", "raadollisia" ja "sitoutumiskyvyttömiä".
Olipa miellyttävä pohdinta. EI mitään roskaa ja alhaista olen pettänyt-en ole pettänyt vai oliko se jättänyt.. yäk!
Olen ensi lukemalta ihan samaa mieltä.
Tällaista lisää, jee!!
et varmasti tota kyllä tosissas kirjottanut,mutta eipä siinä mittää järkee ollutkaan.ihme harhaluuloja sulla naisista..
Kyllä tämä oli ihan asiaa, mutta tuo parinmuodostus vaan sattuu nyt olemaan vaikeaa ja todellinen taitolaji. Kemiat näyttelevät siinä todella suurta osaa. Oma kohtainen "kriteerini" miesten suhteen olisi yksinomaan se, että hänellä olisi kummassakin päässä "jotain" ja hän pitäisi minusta ja minä hänestä.
Aivan, juuri kuvailemani kaltaisille ihmisille parinmuodostus on "vaikea ja todellinen taitolaji". Sitähän parinmuodostus on kun siitä tulee tekninen ongelma. Kyse onkin siitä miten parinmuodostuksesta tulee (joillekin) tekninen ongelma.
Itse asiassa en pitäisi sitä niinkään teknisenä ongelmana, vaan "tarve" on muuttunut erilaiseksi. Enää ei ole tarvetta perheen perustamiseen ja suvun jatkamiseen, vaan ennemikin haetaan elämänkumppania jakamaan vapaa-aikaa ja ystävää ehkä yhteisiin harrastuksiin.
Melkoinen valinta viittaukseen kriteereistä "Kriteerejä (ks. Deitti.net) tarkastellessa voi havaita, ettei ongelmana oikeastaan olekaan "nirsous", vaan se, ettei naisten peräänkuuluttamia miehiä ole olemassa."
Kuka ja millainen nainen/mies etsii seuraa deittinetistä, on ihmetykseni aihe. En väitä, etteikö sieltä ehkä kenties jotakin löytäisi, mutta... Mitä on ensimmäisenä mielessä ihmisellä joka sinne ilmoituksen laittaa tai ilmoitukseen vastaa? Harvemmin kai kuitenkaan nainen tai mies, jolla helposti tavatessa vaihtoehtoja riittäisi, tosimielellä laittaisi ilmoitusta?
Eli ts. jos naisihmiset joita kirjoituksessasi kuvailet, ovat deittinetistä löytyneet... suosittelisin ettet yleistäisi.
Tämä toki on vain minun mielipiteeni, mutta... aina on jokin syy, minkä takia ihminen ilmoituksen laittaa, ja yksi näistä syistä on kenties epätoivoisuus syystä tai toisesta, ja sellaiseen henkilöön kirjoituksesi sopii varmaankin hyvin. Etenkin kuvauksesi seurustelusta parin kahvikupposen jälkeen.
Ja mitä kirjoitit naisen tietämyksestä miehestä...voidaan puhua myös naisen vaistosta, johon sinä et halua uskoa, ainakaan aiempien kirjoitusten perusteella ;) Naisen, ja miksei miehenkin, vaisto sanoo äkkiä jo alkumetreillä, sopivatko kemiat yhteen ja kannattaako yleensä ollenkaan tapailla enempää. Sitä en usko, että vaisto sanoisi onko se vastapäinen henkilö juuri se "oikea" parin kahvikupposen jälkeen, ainakaan jos on terveestä ajattelusta kysymys.
Sitoutumisesta on sanottava, että omalla kohdallani ja mitä ystäväpiiriäni olen katsellut, se sitoutumishalukkuus on kyllä suurempaa miehen kuin naisen puolelta. Mutta... ihmiset ovat erilaisia, eivätkä muotteihin sidottuja, joten meitä löytyy joka junaan ja monet jäävät myös asemalle...
"Seurustelu ja "sitoutuminen" tarkoittaa ansaan lankeavan miehen tapauksessa sitä, että miehen pitää hyväksyä roolinsa edellytttämät tehtävät, velvollisuudet ja vuorosanat. Näennäisesti voi näyttää siltä kuin naiset hakisivat hyvin erilaisia miehiä, mutta kyseessä on harhakuva: jokainen nainen etsii roolilleen uskollista miestä."
Mies ei lankea ansaan, vaan rakastuessaan naiseen yleensä sotkeutuu lähinnä omiin jalkoihinsa. Yllättäen (?) kun välittää toisesta, rakastuu...tuntee voimakkaasti jne. toista kohtaan, sitä haluaa miellyttää, niin nainen miestä, kuin mies naista. Kuitenkin... se joka roolin valitsee, on se joka roolia vetää. Jos ottaa itselleen jonkin roolin ja käyttäytyy sen mukaan, tietää aivan varmasti itsekin, että jonakin päivänä iskee arki ajatuksiin ja "minä-itse" nousee pintaan. Silloin on itse ansansa laukaissut, yrittämällä olla jotakin muuta kuin on.
Tottakai nainen (kuten mieskin) haluaa "roolilleen uskollisen" miehen/naisen, koska haluaa uskoa kumppaninsa olevan sellainen mitä on antanut ymmärtää.
Ja kriteereistä, ihminen näkee (yllättäen) itsensä eri tavalla kuin muut näkevät hänet. Mies voi olla omasta mielestään esim. täysin epäromanttinen yksilö, kun taas nainen saattaa nähdä romantiikkaa siinäkin, että mies juo sen kahvinsa samoilla mausteilla kuin nainenkin. Ja kas...taas on yksi "vaikea" kriteeri täytetty. Tätä vain ei näytetä ymmärtävän, kriteerejä pidetään "mahdottomina", mutta unohdetaan samalla kysyä, mitä sanoilla tarkoitetaan. Ihmiset näkevät, kokevat ja tuntevat asiat eri tavoilla, sitä ei pidä unohtaa ja sulkeutua omaan ajatusmaailmaansa sen varjolla "ettei kukaan täytä kriteerejä" tai "kriteerejä ei ole olemassakaan". Ovat ne olemassa, ja täytettävissä, mutta kuka lopulta ymmärtää kysyä mitä niillä tarkoitetaan?
"Kuka ja millainen nainen/mies etsii seuraa deittinetistä, on ihmetykseni aihe."
On sinullakin ihmetyksen aiheet...minä sekä lukematon joukko tuntemiani ovat etsineet. Käsittääkseni sieltä "seuraa" etsivät eivät millään olennaisella tavalla eroa kantapopulaatiosta.
"Mitä on ensimmäisenä mielessä ihmisellä joka sinne ilmoituksen laittaa tai ilmoitukseen vastaa? Harvemmin kai kuitenkaan nainen tai mies, jolla helposti tavatessa vaihtoehtoja riittäisi, tosimielellä laittaisi ilmoitusta?"
Sexi, true love, lohtu, hyväksyntä, ns. elämä? Varmaan ihan samat asiat kuin muuallakin. Mistä kuvittelet "vaihtoehtojen" oikein sikiävän? Millaisissa tilanteissa ihmiset nykyään oikein kohtaavat toisiaan? Naisena sinulla on luultavasti hieman yksipuolinen kuva "vaihtoehdoista", kenties kuvittelet että jatkuva tarjousvirta on aina ja kaikkialla käynnissä ja että siinä tarjoukset ilmentävät tosiluontonsa sellaisinaan tullen samalla havaituksi sellaisina kuin ne ovat. Ei ole ja eivät ilmennä.
"Eli ts. jos naisihmiset joita kirjoituksessasi kuvailet, ovat deittinetistä löytyneet... suosittelisin ettet yleistäisi."
Deitti.net ei ole tästä maailmasta irrallinen asia, vaan se heijastelee kirjallisella tasolla yleisimpiä virtauksia ja ajattelu- ja toimintatapoja.
"aina on jokin syy, minkä takia ihminen ilmoituksen laittaa, ja yksi näistä syistä on kenties epätoivoisuus syystä tai toisesta"
Sinulla ei taida olla aavistustakaan kuinka yleistä epätoivoisuus on. Itseasiassa epätoivo on estää monia laittamassa ilmoa deitti.nettiin, he kun ajattelevat sen olevan epätoivoista, mikä heidän tapauksessa onkin totta, mutta heiltä saa huomaamatta kuin epätoivoista on olla laittamatta ilmoa deitti.nettiin koska se olisi "epätoivoista"...
Ja kenties jotkut haluavat tutustua toiseen ennenkuin ovat valmiita päättämään haluavatko seukata vai ei. Ettei tarvitse kahvikupposten jälkeen päättää.
"Naisen, ja miksei miehenkin, vaisto sanoo äkkiä jo alkumetreillä, sopivatko kemiat yhteen ja kannattaako yleensä ollenkaan tapailla enempää. Sitä en usko, että vaisto sanoisi onko se vastapäinen henkilö juuri se "oikea" parin kahvikupposen jälkeen, ainakaan jos on terveestä ajattelusta kysymys."
Jos näin todella olisi, niin miksi parin kahvikupposen jälkeen ei voisi aloittaa styylausta. Kyllähän ensimmäiset kahvikupposet jos mitkä ovat niitä "alkumetrejä" ja yleensä kai ajatellaan, että kemioiden toimivuus ratkeaa miltei välittömästi.
"Sitoutumisesta on sanottava, että omalla kohdallani ja mitä ystäväpiiriäni olen katsellut, se sitoutumishalukkuus on kyllä suurempaa miehen kuin naisen puolelta."
Irrelevanttia. Kuvasin yhtä sitoutumishalun aspektia ja siinä sitoutumishalukkuuden suuruus on yhdentekevää.
"Mies ei lankea ansaan, vaan rakastuessaan naiseen yleensä sotkeutuu lähinnä omiin jalkoihinsa."
Tämä ei ole joko-tai-asia. Mies sekä lankeaa ansaan että sotkeutuu omiin jalkoihinsa.
"Kuitenkin... se joka roolin valitsee, on se joka roolia vetää. Jos ottaa itselleen jonkin roolin ja käyttäytyy sen mukaan, tietää aivan varmasti itsekin, että jonakin päivänä iskee arki ajatuksiin ja "minä-itse" nousee pintaan."
Kohtuuttomia vaatimuksia on turha vierittää miehen syyksi. Jokainen kaipaa hyväksyntää ja jos hyväksyntää ei ole luvassa kuin teeskentelemällä, niin silloin hyväksyntää haetaan teeskentelemällä. Tässä(kin) kohden kuitenkin kommentoit hieman ohi. En puhunut roolista sosiaalisena roolina vaan naisen luomana hahmona, johon mies istutetaan.
"Tottakai nainen (kuten mieskin) haluaa "roolilleen uskollisen" miehen/naisen, koska haluaa uskoa kumppaninsa olevan sellainen mitä on antanut ymmärtää."
Rooli ei ole totuus ihmisestä. Roolilleen on mahdotonta olla uskollinen, sillä ihminen ei ole mielikuvitusolento.
"Ovat ne [kriteerit]olemassa, ja täytettävissä, mutta kuka lopulta ymmärtää kysyä mitä niillä tarkoitetaan?"
Jos niilä tarkoitetaan jotain muuta kuin kriteereitä, niin miksi niistä puhutaan kriteereinä? Vrt. tapa puhua vihollisen taistelujoukoista "terroristeina" ja omista "vapautustaistelijoina". Jos nyt joku esittää väitteen, että ei tulisi takertua sanaan "terroristi" vaan kysyä mitä sillä tarkoitetaan, niin ollaan pahasti hakoteillä, syvällä propagandan sysimetsässä.
Osuinko arkaan paikkaan arvostellessani deitti.net:iä?
"Ja kenties jotkut haluavat tutustua toiseen ennenkuin ovat valmiita päättämään haluavatko seukata vai ei. Ettei tarvitse kahvikupposten jälkeen päättää."
Totta, meilien välityksellä voi tutustua toiseen ihmiseen, mutta helposti meilissä tutustuu siihen ihmiseen millaisen kuvan toinen antaa itsestään, ei siihen mitä tosiasiassa on. Vaikka ihminen olisi kuinka rehellinen ja avoin, meiliä kirjoittaessaa ihmisellä on silti aikaa miettiä mitä kirjoittaa ja miten sanansa muotoilee.
Ja deitti.net:iä vilkaistessani mitä huomaankaan...mitä valtaosa hakee? Seksiseuraa, fuckbuddyja etc. Niin miehet, naiset kuin paritkin. Ne, jotka taas hakevat vakavissaan, luultavimmin saavat satoja vastauksia, mutta mitä vastapuoli lopulta haluaa ja mitä on valmis tarjoamaan?
Jos kokee, että netti on itselle oikea osoite tutustua uusiin ihmisiin, ja etsiä paria, vaikuttaisi esimerkiksi chat huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta. Vaikka edelleen on nappuloiden näpyttelystä kysymys, ei jää aikaa pohtia sitä vastaustaan, vaan se "todellisempi" luonne tulee nopeammin esille.
"Sinulla ei taida olla aavistustakaan kuinka yleistä epätoivoisuus on. Itseasiassa epätoivo on estää monia laittamassa ilmoa deitti.nettiin, he kun ajattelevat sen olevan epätoivoista, mikä heidän tapauksessa onkin totta, mutta heiltä saa huomaamatta kuin epätoivoista on olla laittamatta ilmoa deitti.nettiin koska se olisi "epätoivoista"..."
Tunnustan, olet oikeassa, minulla ei tosiaan ole aavistustakaan kuinka yleistä epätoivoisuus on. Sen sijaan kun kuulen asiasta, ihmettelen mistä moinen yleisyys johtuu? Kirjoitat parinhaun epätoivoisuudesta, silti toisessa kirjoituksessa mollaat välittömästi sitoutumaan valmiita naisia. Mikä siis on se, mitä sinä haet? Mikä on se välimuoto, joka täyttää sinun kriteerisi asiassa? Naisen pitää siis haluta sitoutua, mutta ei heti, eikä ilmeisesti pidä sitoutumishalukkuuttaan myöskään kertoa? Herää kysymys, kenellä on kohtuuttomia vaatimuksia?
Vai mennäänkö ajattelussa kohti perinteistä tyyliä, jolloin mies tulee perässä kun nainen "sopivasti" perääntyy? Menee ihmissuhdepeliksi.
"Jos niilä tarkoitetaan jotain muuta kuin kriteereitä, niin miksi niistä puhutaan kriteereinä? Vrt. tapa puhua vihollisen taistelujoukoista "terroristeina" ja omista "vapautustaistelijoina". Jos nyt joku esittää väitteen, että ei tulisi takertua sanaan "terroristi" vaan kysyä mitä sillä tarkoitetaan, niin ollaan pahasti hakoteillä, syvällä propagandan sysimetsässä."
Sysimetsässä tai ei, yritin kertoa sinulle, että se mitä yksi sana tarkoittaa toiselle, voi olla toiselle jotakin aivan muuta.
Jos kriteerinä on jo aiemmin esimerkkinä mainitsemani romanttisuus, se mikä jollekin on romanttista, voi toisella olla arkipäivää. Jos sanan merkitystä ei ole erikseen määritelty henkilön omin sanoin, on turha heittää sitä mappiin "kohtuuttomat kriteerit" kun et tíedä mistä on kysymys. Kaikenlaiset henkilökohtaiset kriteerit yleensä muodostuvat joko eletystä elämästä tai unelmista. Ts. jos naisen elämänkokemuksen mukaan ei mies ole yleensä avannut hänelle ovea, ja sinä teet sen, nainen saattaa pitää sinua romanttisena, ilman että itse edes ymmärrät syytä. Ennen kuin siis päättelet ne kriteerit kohtuuttomiksi, kysy tapuskohtaisesti mitä kriteereillä tarkoitetaan.
Jos haet kaunista naista ilmoituksessasi, ja sinulle vastaa nainen joka on oman ja jonkun muun mielestä kaunis, mutta ei sinun, hän ei silloin vastaa sinun kriteereitäsi, sinun käsitystäsi kauneudesta. Joko tarkoitus meni perille?
Ja sama pätee kaikkiin "kriteereihin", niillä on jokaisella oma määritelmäsä jokaisella ihmisellä, ei siis pidä uppoutua omiin kuvitelmiin toisen kriteereistä, vaan kysyä _mitä_ niillä todella tarkoitetaan.
Ajatuksella, että kriteerit ovat kohtuuttomia, ilman että vaivaudut edes tarkistamaan mitä niillä tarkoitetaan, saatat ohittaa montakin mahdolista suhdetta, joissa ainoana esteenä on se, että kaksi ihmistä saa samasta sanasta erilaisen assosiaation. Mikäli taas odotat, että naisen ajatustapa on identtinen omasi kanssa, saatat onnistua, tai vaihtoehtoisesti joudut etsimään pitkään ja huomaamaan että näin ei ole. Kaksi ihmistä yksinkertaisesti ei ajattele samalla tavalla jokaisesta asiasta, vaikka monesta ajattelisikin.
Mieti siis mitä itse odotat ja kuinka paljon olet valmis tutustumaan toisen ajatusmaailmaan, ennen kuin "heität hanskat naulaan". Ja etenkin, kuinka paljon olet valmis hyväksymään toisen ajatusmaailman eroavuutta omaasi verrattuna?
Ja nyt pitkän työvuoron ja väsyneen tekstin jälkeen nukkumaan.
"Osuinko arkaan paikkaan arvostellessani deitti.net:iä?"
Et.
"Totta, meilien välityksellä voi tutustua toiseen ihmiseen, mutta helposti meilissä tutustuu siihen ihmiseen millaisen kuvan toinen antaa itsestään, ei siihen mitä tosiasiassa on."
Ja miten tämä eroaa tavallisesta kanssakäymisestä (voit palauttaa mieleesi vaikkapa psykopaatit)?
"Vaikka ihminen olisi kuinka rehellinen ja avoin, meiliä kirjoittaessaa ihmisellä on silti aikaa miettiä mitä kirjoittaa ja miten sanansa muotoilee."
Mitä siitä? Vaatiiko aito tutustuminen spontaania reaktiota kaikkiin toisen toimiin tai sanoihin? Päinvastoin voisi kuvitella, että kun on saanut irrotettua itsensä sosiaalisista muodollisuuksista, tavallisista kuvioista jne, niin voi kaikessa rauhassa "olla oma itsensä". Todella omituinen tuo sinun käsityksesi, että jos on aikaa miettiä, niin sitten kaikki sanottu on harhakuvaa.
"Ne, jotka taas hakevat vakavissaan, luultavimmin saavat satoja vastauksia, mutta mitä vastapuoli lopulta haluaa ja mitä on valmis tarjoamaan?"
Ota selvää? Varmaan ihan samaa siellä mitä muuallakin.
"Jos kokee, että netti on itselle oikea osoite tutustua uusiin ihmisiin, ja etsiä paria, vaikuttaisi esimerkiksi chat huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta."
Luultavasti onkin, mutta nyt ei ollut kyse siitä mikä on paras tapa "etsiä paria".
"Vaikka edelleen on nappuloiden näpyttelystä kysymys, ei jää aikaa pohtia sitä vastaustaan, vaan se "todellisempi" luonne tulee nopeammin esille."
Mihin ihmiskuvasi perustuu? Näytät ajattelevan, että jos ihmiselle antaa enemmän aikaa, hän käyttää sen petoksen suunnittelemiseen.
"Sen sijaan kun kuulen asiasta, ihmettelen mistä moinen yleisyys johtuu?"
Laaja aihe. Tässä on hyvä johdatus: http://www.geocities.com/aivokuume/bob.htm
"Kirjoitat parinhaun epätoivoisuudesta, silti toisessa kirjoituksessa mollaat välittömästi sitoutumaan valmiita naisia."
Heh he, en minä ole koskaan kirjoittanut "parinhaun epätoivoisuudesta". "Parinhaku" ei kiinnosta minua
piirun vertaa. En oikeastaan mollaa
"sitoutumiseen valmiita naisia", vaan sitoutumista HALUAVIA naisia.
"Mikä siis on se, mitä sinä haet?"
Sinähän voit kirjoittaa minulle ja kysyä, luultavasti jopa vastaan.
"Vai mennäänkö..."
Ei mennä.
"yritin kertoa sinulle, että se mitä yksi sana tarkoittaa toiselle, voi olla toiselle jotakin aivan muuta."
Kiitos itsestäänselvyyksien muistuttamisesta. Kuten terroristi-esimerkki yritti osoittaa asia ei kuitenkaan ole noin yksinkertainen.
"Jos kriteerinä on jo aiemmin esimerkkinä mainitsemani romanttisuus..."
Millä johdonmukaisella tavalla _romanttisuus_ voi olla _kriteeri_? Ajatushan on mahdollisimman epäromanttinen...
"on turha heittää sitä mappiin "kohtuuttomat kriteerit"..."
En käyttänyt moista ilmaisua, vaan "kohtuuttomat vaatimukset".
"Joko tarkoitus meni perille?"
Ei varmaankaan, koska en näe kaiken tuon relevanssia edellisen valossa.
"ei siis pidä uppoutua omiin kuvitelmiin toisen kriteereistä, vaan kysyä _mitä_ niillä todella tarkoitetaan."
Niin, ja minähän olen monesti kertonut mitä niillä TODELLA tarkoitetaan, eikä vain mitä henkilö itse luulee niillä tarkoittavan.
"Ajatuksella, että kriteerit ovat kohtuuttomia, ilman että vaivaudut edes tarkistamaan mitä niillä tarkoitetaan."
Kokemus on osoittanut, että sensitiiviset yksilöt ovat myös herkkiä "kriteerien" suhteen, joten minusta se, että henkilö käsitteellistää parinetsintäänsä kriteerien kautta, on sekin jo paljonpuhuvaa. Vaikea uskoa, että joku voisi olla vastikkeeton sanan kriteeri eri konnotaatioille.
"...saatat ohittaa montakin mahdolista suhdetta..."
Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin menettänyt suhteita tuon takia tai että ylipäätään pitäisi tätä kriteeriasiaa kriteerinä? Ja voisiko olla, että pikemminkin olen säästynyt tuhlaamasta aikaani.
"Ja etenkin, kuinka paljon olet valmis hyväksymään toisen ajatusmaailman eroavuutta omaasi verrattuna?"
Kylläpä sinä osaatkin vääntää nämä asiat epäolennaisuuksiin ja sivuuttaa kaiken sanomani. Tässä ei ole kyse mistään "suvaitsevaisuudesta".
"Ja miten tämä eroaa tavallisesta kanssakäymisestä (voit palauttaa mieleesi vaikkapa psykopaatit)?"
Psykopaattia harvemmin erotetaan "normaalista", ennen kuin tapahtuu se jokin, missä psykopaatti paljastuu (murha, raiskaus tms.). Kuitenkin ihmisten kanssakäyntiin eivät vaikuta ainoastaan sanat, jotka kirjoitetaan, vaan isoa osaa näyttelee elekieli, mukaan lukien ilmeet.
"Mihin ihmiskuvasi perustuu? Näytät ajattelevan, että jos ihmiselle antaa enemmän aikaa, hän käyttää sen petoksen suunnittelemiseen."
En suinkaan väitä, että ihmiselle annettu aika käytettäisiin petoksen suunnitteluun vastatessa ajan kanssa esim. meiliin, vaan sitä, että kirjoittaessaan harkitusti ihmisellä on aikaa miettiä, sen lisäksi mitä haluaa sanoa, myös miltä jokin asia kuulostaa, ja siten valita sanoako vaiko ei. Kyse on jälleen miellyttämishalusta, jolloin ihminen saattaa helposti jättää todelliset ajatuksensa kertomatta, tullessaan tulokseen ettei se kannata. Vaikka asia saattaisi olla hyvinkin oleellinen.
"Niin, ja minähän olen monesti kertonut mitä niillä TODELLA tarkoitetaan, eikä vain mitä henkilö itse luulee niillä tarkoittavan"
Muut siis vain luulevat.Onko siis vain sinun totuutesi, tietosi ja kokemuksesi se ainoa oikea, ilman poikkeuksia?
"Kokemus on osoittanut, että sensitiiviset yksilöt ovat myös herkkiä "kriteerien" suhteen, joten minusta se, että henkilö käsitteellistää parinetsintäänsä kriteerien kautta, on sekin jo paljonpuhuvaa. Vaikea uskoa, että joku voisi olla vastikkeeton sanan kriteeri eri konnotaatioille"
"Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin menettänyt suhteita tuon takia tai että ylipäätään pitäisi tätä kriteeriasiaa kriteerinä? Ja voisiko olla, että pikemminkin olen säästynyt tuhlaamasta aikaani."
Edellisiin totean ainoastaan, että meillä jokaisella on kriteerit, niin sinulla kuin minullakin, eri asia on, millainen ihminen ne kriteerit sitten täyttää ja ovatko ne lopulta kohtuuttomia kuten väität.
Puutuit antamaani esimerkkiin romanttisuudesta, no...mikä siis on sinun mielestäsi kohtuuton kriteeri, koska esimerkkini ei kelvannut kriteeriksi?
Ja mahdollinen suhteiden menettäminen tai niiltä säästyminen...et ole yksinkertaisesti päässyt kokemaan, oletko menettänyt vai olisitko saanut. Ja sen saa kuvittelemaan juuri se, että näyttää kuin mielestäsi sinun ajatustapasi olisi se ainoa ja oikea.
"Kylläpä sinä osaatkin vääntää nämä asiat epäolennaisuuksiin ja sivuuttaa kaiken sanomani. Tässä ei ole kyse mistään "suvaitsevaisuudesta"."
Totta, sillä olen luonteeltani analyyttinen, yritän nähdä mahdollisimman monta eri puolta asioista, ja joskus herätellä muitakin näkemään niitä. En suinkaan väännä asioita epäolennaisuuksiin tai sivuuta sanomaasi, sen sijaan näen monissakin asioissa niitä puolia miltä monet sulkevat silmänsä.
Suvaitsevuutta en tähän keskusteluun toisi...sillä ei ainakaan tällä hetkellä tunnu olevan mitään tekemistä aiheen kanssa.
"Kuitenkin ihmisten kanssakäyntiin eivät vaikuta ainoastaan sanat, jotka kirjoitetaan, vaan isoa osaa näyttelee elekieli, mukaan lukien ilmeet."
Mitä siitä? Psykopaattiesimerkki osoittaa, että nämä kaikki voidaan feikata. Yrität ilmeisesti osoittaa, että "todellisuudessa" tapaamiset ovat jotenkin informatiivisempia kuin netissä. Jos ajattelee näin silloin nousee esille kysymys mitä informatiivisuus yksilöiden kohdalla tarkoittaa, miten heistä voi saada tietoa. Voit ehkä eleistä hahmotella millainen toisen persoonallisuus on, ehkä "persoonallisuus" tulee tosiaan todellisuudessa paremmin esille sikäli kuin persoonalla tarkoitetaan naamiota, mutta nähdäkseni sellaisenaan se ei ole kovin relevantti tekijä parisuhteissa.
"Kyse on jälleen miellyttämishalusta, jolloin ihminen saattaa helposti jättää todelliset ajatuksensa kertomatta, tullessaan tulokseen ettei se kannata."
Eiköhän se ole enemmänkin niin, että netissä paljastetaan niitä "todellisia" ajatuksia joita irl salataan. On kyllä totta, että miellyttämishalu on suuri ongelma monissa tapauksissa, etenkin naisilla, mutta tämä ongelma ei ole ylitsepääsemätön ja yleensä se aiheuttaa ongelmia lähinnä miellyttämishaluisille, eli vahingot kohdistuvat oikein. Mitään oleellista ei netin rationaalinen parinetsijä tms jätä kertomatta verrattuna irl-treffaajiin.
"Muut siis vain luulevat."
Suuri osa. Tämän kai pitäisi olla selvää, jos lukee näitä kirjoituksia täällä ja huomaa kuinka syvästi ongelmaisia nämäkin ihmiset ovat.
"Onko siis vain sinun totuutesi, tietosi ja kokemuksesi se ainoa oikea, ilman poikkeuksia?"
Ei kai näin muotoiltuun kysymykseen voi vastata kuin ON?
"Edellisiin totean ainoastaan, että meillä jokaisella on kriteerit, niin sinulla kuin minullakin, eri asia on, millainen ihminen ne kriteerit sitten täyttää ja ovatko ne lopulta kohtuuttomia kuten väität."
Ehdottaisin, ettet enää piilottelisi "analyyttisyytäsi", vaan lukisit mitä kirjoitan. EN olen missään vaiheessa puhunut "kohtuuttomista kriteereistä". Minä taas väitän, että kenelläkään EI tosiasiallisesti ole (ja jos onkin, niin sen surullisempaa yksilön itsensä ja hänen läheistensä kannalta) kriteereitä ja tämän väitteeni perustelen kriteerien määritelmällä. Jos jostakin "kriteeristä" lipsutaan, se ei enää ole kriteeri. Ja ilmeisempien vastaväitteiden torjumiseksi totean, etten pitä esim. sellaista määrettä kuin "hyvä luonne" kriteerinä ensinkään, sillä ollakseen kriteeri jonkun piirteen täytyy olla helposti tunnistettavissa ja arvioitavissa. Pituus voi olla kriteeri, äo voi olla kriteeri, paino jne voi olla kriteeri ja hyvä luonnekin silloin kun se etukäteen määritellään tarkasti. En kuitenkaan ole havainnut parinvalinnan tapahtuvan ylläkuvatun kaltaisten kriteerien pohjalta, joten kriteerien käyttö parinvalinnan/etsimisen yhteydessä on vähintäänkin harhaanjohtavaa. Sen lisäksi se on vähintäänkin hedelmätöntä ja luultavasti erittäin haitallista.
"et ole yksinkertaisesti päässyt kokemaan, oletko menettänyt vai olisitko saanut."
Onpa tässäkin perustelu. Sinähän voit kokeilla vaikkapa ihmisten teurastamista. Kokeilematta et voi tietää saisitko vai menettäisitkö.
"Totta, sillä olen luonteeltani analyyttinen, yritän nähdä mahdollisimman monta eri puolta asioista, ja joskus herätellä muitakin näkemään niitä."
Asioissa todella on "monta puolta". Toiset ovat vähemmän illusorisia kuin toiset eikä yksistään "eri puolien" näkeminen ole hedelmällistä, vaikkakin ehkä viihteellistä. Mikä saa sinut ajattelemaan, etten näe muita puolia asioissa? Nuo sinun esiintuomasi ovat aika ilmeisiä ja niistä keskusteleminen on hyödyllistä luultavasti lähinnä dekonstruktion tms merkeissä.
"Mitä siitä? Psykopaattiesimerkki osoittaa, että nämä kaikki voidaan feikata. Yrität ilmeisesti osoittaa, että "todellisuudessa" tapaamiset ovat jotenkin informatiivisempia kuin netissä. Jos ajattelee näin silloin nousee esille kysymys mitä informatiivisuus yksilöiden kohdalla tarkoittaa, miten heistä voi saada tietoa. Voit ehkä eleistä hahmotella millainen toisen persoonallisuus on, ehkä "persoonallisuus" tulee tosiaan todellisuudessa paremmin esille sikäli kuin persoonalla tarkoitetaan naamiota, mutta nähdäkseni sellaisenaan se ei ole kovin relevantti tekijä parisuhteissa."
Parisuhteessa ei ole kyse ainoastaan tiedosta toisen ajatuksista ja elämästä, vaan ennen kaikkea persoonallisuudesta ja kemioista. Voit kuluttaa kuukausia meilailemalla ihmisen kanssa, joka tavatessa käyttäytyy ja on persoonaltaan täysin toinen kuin mitä tulevalta kumppanilta toivot.
"Eiköhän se ole enemmänkin niin, että netissä paljastetaan niitä "todellisia" ajatuksia joita irl salataan. On kyllä totta, että miellyttämishalu on suuri ongelma monissa tapauksissa, etenkin naisilla, mutta tämä ongelma ei ole ylitsepääsemätön ja yleensä se aiheuttaa ongelmia lähinnä miellyttämishaluisille, eli vahingot kohdistuvat oikein. Mitään oleellista ei netin rationaalinen parinetsijä tms jätä kertomatta verrattuna irl-treffaajiin."
Voi olla näinkin. Toisaalta taas jos netissä haet nimenomaan paria, haluat antaa itsestäsi "täydellisen" kuvan, mitä et irl pystyisi.Ja jos meilailet siinä tarkoituksessa, että haet uutta kumppania, avaisitko todellakin sisimmät ajatuksesi hänelle sen enempää meileitse kuin irl tavatessa? Epäilen, että meileitse vielä vähemmän,tavatessa taas eleesi kertovat enemmän ajatuksistasi kuin sanat. Ja onko "ongelma" ainoastaan naisilla? Epäilen vahvasti, että "ongelma" on enemmän miehinen, nimenomaan sen takia, että moni mies kokee tunteista puhumisen ja niiden ilmaisun vaikeiksi, vaikka erittäin voimakkaasti (usein naisia voimakkaammin) tuntevatkin.
Ja miellyttäminen on molemminpuoleista, ei sukupuoleen sidottua. Miellyttämistavat sen sijana usein ovat sukupuoleen sidonnaisia.
Mitä taas kirjoitat kriteereistä, siinä nähdään nimenomaan ero ajatustavoissa. Sinä katsot kriteerin tarkalleen määritellyksi, kuten esim. pituus. Moni nainen (minä mukaanlukien) antaa kriteereille taas paljon laajemman skaalan, kuin ainoastaan tarkasti määriteltävät ominaisuudet. Ja niin tekevät useimmat miehetkin, kuinka monen miehen kriteeri onkaan "hyvä luonne" tai "kaunis" sen enempää tarkentamatta mitä sillä tarkoitetaan?
"Asioissa todella on "monta puolta". Toiset ovat vähemmän illusorisia kuin toiset eikä yksistään "eri puolien" näkeminen ole hedelmällistä, vaikkakin ehkä viihteellistä. Mikä saa sinut ajattelemaan, etten näe muita puolia asioissa? Nuo sinun esiintuomasi ovat aika ilmeisiä ja niistä keskusteleminen on hyödyllistä luultavasti lähinnä dekonstruktion tms merkeissä."
Se, mikä saa ajattelemaan ettet näe muita puolia asioissa, on juuri kirjoituksesi. Ensin valitat kohtuuttomista kriteereistä, sen jälkeen väität ettet ole niistä puhunutkaan? Seuraavaksi sanot ettet kriteereitä ole olemassakaan.
Esiintuomani asiat nimenomaan ovat ilmeisiä, jokaisen ymmärrykseen mahtuvia, eri asia sitten on, kuinka moni ymmärtämänsä asiat todella sisäistää. Sana dekonstruktio tässä yhteydessä on hieman hämmästyttävä esimerkki, mutta kuten todettu, meillä jokaisella on omat tapamme katsoa, ymmärtää ja ajatella asioita.
Jos sinä katsot, ettei sinulle ole olemassa sopivaa kumppania, syystä tai toisesta, olkoon niin. Jos haluat ainoastaan "järkipohjaisen" suhteen, löytänet kumppanin tässä nykyisin ilmeisen sitoutumiskammoisesta yhteiskunnasta.
Ikävä kyllä, "varsinainen" sitoutuminen vaatii voimakkaitakin tunteita, ja voimakkaat tunteet taas vaativat paljon rohkeutta. Onnea matkaa, oli valitsemasi polku sitten mikä hyvänsä.
"Parisuhteessa ei ole kyse ainoastaan tiedosta toisen ajatuksista ja elämästä, vaan ennen kaikkea persoonallisuudesta ja kemioista."
Blaah. Olipas siinä lattea naisellinen toteamus. Kun ottaa huomioon kuinka harvoin sitä tuntee arkielämässään "kemioiden" kohtaamista ja kuinka monet netissä ensimmäistä kertaa tavanneet ovat löytäneet toisensa, niin ilmeinen johtopäätös lienee, etteivät "kemiat" ole riippumattomia odotuksista, olemassa olevista tunteista, omasta suhtautumisesta jne.
"Voit kuluttaa kuukausia meilailemalla ihmisen kanssa, joka tavatessa käyttäytyy ja on persoonaltaan täysin toinen kuin mitä tulevalta kumppanilta toivot."
Tämä nyt luultavasti tarkoittaa, ettet itse ole kotonasi mailien parissa ja sinulla on tietty naisellinen taipumus teeskentelyyn. Rationaalinen parinetsijä kyllä kertoo millainen hän on arkipäivän elämässään. Itse en ainakaan voisi olla niin typerä, että mailatessa jättäisin kertomatta erosta mailiminän ja sosiaalisen minän välillä. Eikä tässä erossa ole kyse mistään feikkaamisesta tms, vaan yksinkertaisesti siitä, että sama henkilö käyttäytyy eri ympäristöissä eri tavalla. Esim. hautajaisissa käyttäydytään eri tavalla kuin juhlissa. Jos joku tapaa henkilön juhlissa ja sitten uudemman kerran hautajaisissa, on mieletöntä jos hän väittää toisen johtaneen häntä jotenkin harhaan, koska käyttäytyykin eri tavalla. Voisit sinäkin kokeilla siellä hieman ajattelua sosiaalisesta ilmapiiristä (ns. ajan henki)nappaamiesi luutuneiden ennakkoluulojen murtamiseksi.
"Ja jos meilailet siinä tarkoituksessa, että haet uutta kumppania, avaisitko todellakin sisimmät ajatuksesi hänelle sen enempää meileitse kuin irl tavatessa?"
Tämä ylipäätään on sekä naurettava (puhumattakaan epätoivoisuudesta) ajatus että toimintatapa. Henkilökohtaisesti en tutustu keneenkään parisuhde mielessäni, VAIKKA olisinkin sillä hetkellä yleisesti kiinnostunut suhteen mahdollisuudesta. Kuka ylipäätään on niin tyhmä, että lähti parisuhde haavekuvissaan kontaktoimaan tuntematonta henkilöä? (Vastaus: suuri osa...)
"Mitä taas kirjoitat kriteereistä, siinä nähdään nimenomaan ero ajatustavoissa."
Nähdään lähinnä, ettet onnistunut mitenkään vastaamaan argumentointiini, vaan perustelet oman näkemyksesi erimielisyydellä. Pahinta onkin, että itse uskot tämän "perustelusi" pätevyyteen. Lue se mitä kirjoitin (kriteereistä) uudelleen ja huomaa(t) kuinka sivuutat pointin.
"Ja niin tekevät useimmat miehetkin, kuinka monen miehen kriteeri onkaan "hyvä luonne" tai "kaunis" sen enempää tarkentamatta mitä sillä tarkoitetaan?"
Täydellistä käsitteellistä sekasotkua. Kuinka moni ylipäätään kiinnostuu "huonoista luonteista"? Kysymys on enemmänkin omien arvostuksien kuvaamisesta kuin kriteereistä. Ongelma ei häviä tarkennuksilla, sillä kaikki ihmisen luonnetta kuvaavat määreet ovat epäselviä. Jo tästä syystä kriteerien asettaminen tulee hyvin hankalaksi.
"Ensin valitat kohtuuttomista kriteereistä, sen jälkeen väität ettet ole niistä puhunutkaan?"
KUINKA monta kertaa sinulle pitää huomauttaa, etten käyttänyt kyseistä ilmaisua?
"Seuraavaksi sanot ettet kriteereitä ole olemassakaan."
Tähän "kritiikkiisi" on helppo vastata. En ole puhunut "kohtuuttomista kriteereistä". Toisekseen voin kuvata "kriteerejä" sellaisina kuin ne naisilla ilmenevät ja voin kuvata niitä sellaisina kuin ne "tosiasiallisesti" ilmenevät.
"Jos sinä katsot, ettei sinulle ole olemassa sopivaa kumppania, syystä tai toisesta, olkoon niin. Jos haluat ainoastaan "järkipohjaisen" suhteen, löytänet kumppanin tässä nykyisin ilmeisen sitoutumiskammoisesta yhteiskunnasta.
Ikävä kyllä, "varsinainen" sitoutuminen vaatii voimakkaitakin tunteita, ja voimakkaat tunteet taas vaativat paljon rohkeutta. Onnea matkaa, oli valitsemasi polku sitten mikä hyvänsä."
Mitä tein ansaitakseni tämän "elämänviisaus" osion?
Eiköhän nuo "aletaan seurustella" -hommat ole teini-iän juttuja? Sitä tuskin voi kutsua heti seurusteluksi, kun kaksi ihmistä tapailevat toisiaan. Viittaan tällä tekstisi kohtaan: "Vai mitä muuta voi kuvitella naisesta, joka on valmis seurustelemaan miehen kanssa muutaman kahvikupposen jälkeen. Eihän hän sen perusteella voi laisinkaan tietää millainen mies on, joten periaatteessa nainen on yhtäaikaa valmis seurustelemaan kaikkien ja ei-kenenkään kanssa."
Eli aluksi kyse ei ole seurustelusta, vaan mielenkiintoiseen ihmiseen tutustumisesta. Ja mikäli loppujen lopuksi muutamien kymmenien kahvikupposten jälkeen havaitsee, että toinen ei olekaan ihan sitä, mitä on etsinyt, niin toki se tuottaa pettymyksen. Pitäisikö silloin pettää itseään ja jatkaa tapailemista periaatteella "katsotaan nyt mitä tästä tulee"?. Mielestäni on parempi viheltää peli poikki mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mikäli tuntuu sille, että hommassa mättää jokin. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että meistä kaikista löytyy myös huonoja puolia, joten seurusteltaessa joutuu aina tekemään joissain asioissa kompromisseja - se onkin sitten itsestä kiinni, mitkä huonot puolet toisessa ovat sellaisia, että ne eivät ole este onnelliselle suhteelle.
olet täysin oikeassa, Karju. Kahvikupposia juodaan siksi että tutustuttaisiin, siksi että nähtäisiin onko meillä tarpeeksi yhteistä ja syntyykö oikeita tunteita.
Tottahan toki jokaisella on mielessään se kriteerilista, mutta eihän nyt kukaan ole niin hölmö että ei olisi valmis kompromisseihin silloin kun tunteet ovat tarpeeksi vahvoja. Ja useinhan ne kriteerit on syntyneet siitä että on opittu jotakin edellisistä suhteista ja että tiedetään paremmin millainen ihminen itselle sopii. Eikä suinkaan siitä että halutaan rasistisesti rankata pois lähes kaikki kandidaatit... (okei, no tämä ei koske niitä joiden kriteerit ovat tyyliin vaaleat hiukset ja hieno auto, kiitos. En ole käynyt katsomassa deitti-ilmoja joten en osaa niihin kommentoida.) Kun lopultahan sitä vain yhden ihmisen kuitenkin tarvitsee, helpompihan se on sitten valita pienemmästä joukosta...
"Eiköhän nuo "aletaan seurustella" -hommat ole teini-iän juttuja?"
Jos eksplisiittiset sopimukset ovat teini-iän juttuja, niin kaipa sitten.
En missään vaiheessa väittänyt, että kahvikupposten merkeissä tapahtuva "tutustuminen" olisi seurustelemista.
On suhteellisen mielenkiinnotonta väittää, että "kaikista löytyy myös huonoja puolia". Mielenkiintoisampaa olisi selvittää millä perusteella jokin "puoli" on "hyvä" tai "huono". Enkä sanoisi, että seurustellessa joutuu tekemään "kompromisseja". Joko jokin toiminta on järkevää, tarkoituksenmukaista tai se ei ole. Jos ei ole, sitä ei kannata tehdä.