Mulla on takana 3 vuoden ja 4 vuoden suhteet ja kummassakin tulin hyvin toimeen anopin ja appiukon kanssa, ikää mulla on vasta 25v. Nyt uudessa suhteessa, missä olen ollut noin 9kk, on tullut ongelmia..Poikaystäväni, joka on minua vuotta nuorempi, on täysin äitinsä talutusnuorassa. Hänen äitinsä soittelee hänelle päivittäin useita kertoja mitä ihmeellisimmistä asioista vaikka välimatkaa heidän välillään on tuskin 15 kilometriä. Poikaystäväni koittaa useinkin sanoa hänelle töykeästi mitä hän nyt taas soittelee tms.mutta äiti senkuin jaksaa pommittaa ja sekaantua asioihin. Poikaystävälläni on vain yksi veli, joka on häntä 8 vuotta vanhempi ja asuu vähän kauempana. Häntä anoppi ei jaksa niin paljoa häiritä. Mitä minun pitäisi tässä tilanteessa sanoa/tehdä? En ole välittänyt pahemmin puuttua tilanteeseen, sillä poikakaverin äiti on melkoinen temperamentiltaan ja muutenkin kärkäs joka suhteessa. Toki olisin voinut, sillä en toiseksi jäisi koska oma luonteeni on periksiantamaton,varsin suora ja vittumainen tarpeen vaatiessa. En nyt vain halua pilata välejä poikaystäväni takia.
Muutenkin tämä anoppi on niin eri planeetalta kuin minä tai äitini esimerkiksi. Anopilla on huusholli melko sekaisin ja järjestyksestä ei ole tietoakaan. Hän keskittyy vain omiin töihinsä ja kuopuksensa vahtimiseen. Itse en ole mikään himo siivooja mutta minua ei paljon huvita siivota tuollaisen sottapyttyäidin kasvattaman sottapyttypojan jälkiä. Omaa likaisuuttaan ja huolettomuuttaan poika harvoin jos ollenkaan ymmärtää ja lähinnä suuttuu heti jos asiasta hänelle sanon. Aiemmissa suhteissani asiat sujuivat siivouksen osalta hyvin ja molemmat osapuolet tekivät pyytämättä oman osuutensa, eikä siitä tarvinnut taistella noin. Mikä siis neuvoksi? Jos jotakin kertoo se, että hän ei ota ruokaravintolassa servettiä tarjottimelleen ruokailuvälineiden seuraksi niin...Hän on kyllä ensimmäinen ihminen kuka ei osaa käyttäytyä sitä vertaa ulkona ollessaan.Hänen kanssaan olisi varmasti mahdotonta mennä hienompaan saati a la carte-ravintolaan syömään..:( Tiedän ettei tämä todellakaan ole maailman isoimpia murheita mutta kasvaa kyllin isoksi kun sitä aikansa katsoo ja on vähän toisenlaiseen elämään tottunut..
Muutenkin tämä anoppi on niin eri planeetalta kuin minä tai äitini esimerkiksi. Anopilla on huusholli melko sekaisin ja järjestyksestä ei ole tietoakaan. Hän keskittyy vain omiin töihinsä ja kuopuksensa vahtimiseen. Itse en ole mikään himo siivooja mutta minua ei paljon huvita siivota tuollaisen sottapyttyäidin kasvattaman sottapyttypojan jälkiä. Omaa likaisuuttaan ja huolettomuuttaan poika harvoin jos ollenkaan ymmärtää ja lähinnä suuttuu heti jos asiasta hänelle sanon. Aiemmissa suhteissani asiat sujuivat siivouksen osalta hyvin ja molemmat osapuolet tekivät pyytämättä oman osuutensa, eikä siitä tarvinnut taistella noin. Mikä siis neuvoksi? Jos jotakin kertoo se, että hän ei ota ruokaravintolassa servettiä tarjottimelleen ruokailuvälineiden seuraksi niin...Hän on kyllä ensimmäinen ihminen kuka ei osaa käyttäytyä sitä vertaa ulkona ollessaan.Hänen kanssaan olisi varmasti mahdotonta mennä hienompaan saati a la carte-ravintolaan syömään..:( Tiedän ettei tämä todellakaan ole maailman isoimpia murheita mutta kasvaa kyllin isoksi kun sitä aikansa katsoo ja on vähän toisenlaiseen elämään tottunut..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sottapytty äidin sottapytty poika.. Sinun täytyy sitten varmaan opettaa se poika siivoamaan jälkensä ja käyttämään servettiä...
Tai sitten hankit miehen, joka osaa nuo asiat tehdä ilman sinuakin..
Äidit soittelevat lapsilleen.. Se vaan on sellaista. Jo anoppi ei kerran soittele sinulle vaan pojalleen, niin miksi se soittelu sinua niin häiritsee? Oletko mustasukkainen?
Anna äidin soitella pojalleen=)
Mies on mikä on, siivoamaan voi opettaa, servettiä voi opettaa käyttämään, mutta luonnetta ei edes saa alkaa muuttamaan.
että kaikki suhteesi menevät myttyyn ja onneksi äiti on niin valveutunut, että yrittää käännyttää poikaansa ja puhua hänelle selkokielellä, ettei toisten vanhoja harppuunoita huolisi.
Minkä takia äidin pitäisi soitella pojalleen/tyttärelleen päivittäin, tai edes harvemmin? Eiköhän tämä soittelu ole juuri aiheuttanut niitä riitoja miniän ja tuon pojan väliin, tai voisi aiheuttaa, koska miniä juuri sanoi, ettei halua riitaa poikaystävänsä kanssa. Ei halua puuttua tähän.
Kyse siis ei ole mustasukkaisuudesta miniän taholta, vaan läheisriippuvuudesta anopin taholta. Tai ehkä jotkut näkevät tämän vain normaalina käytöksenä, koska tämä on sen verran yleinen ongelma anoppi ja appi -palstalla?
Kyseessä on äiti, anoppi, joka ei osaa irrottaa otettaan lapsestaan, tottunut varmaan aina soittamaan. Surullista, että joillekin naisille tärkein ihminen on näiden lapsi, aina, jopa aikuisena, eikä se mies, puoliso siinä vierellä. Jos ei ole miestä, niin se lapsi on vieläkin tärkeämpi.
Soitteletko sinä jollekin sukulaiselle päivittäin, aiotko soitella lapsellesi päivittäin, kun tämä elää parisuhteessa? Miksi äidin pitää soitella, jos on kasvattanut lapsensa pärjäämään maailmassa?
Lapsi asuu vanhempiensa luona keskimäärin 20-25, vuotta, ja sitten kun muuttaa pois kotoa parisuhteeseeseen, äidin pitäisi edelleen saada soitella? Eiköhän se lapsi ole antanut elämästään jo aika suuren osan sille vanhemmilleen, ja vanhemmat samoin?
Itselläni on aika pienet lapset vielä, joten en heille oikein vielä voi soitella.
Uskoisin kuitenkin, että aloittajan mies eli anopin poika itse sanoo äidilleen, kun kyllästyy äidin soitteluun.
Miksi ihmeessä se ketään haittaisi, jos äiti soittaa pojallee? Paitsi jos itse on se poika ja kyllästynyt soittoihin... Tai sitten mustasukkainen pojan äidilleen antamasta huomiosta..
Minusta miniän pitää pysyä kaukana tuollaisesta, pojan on itse katkaistava napanuora.. Tai siis puhelinlanka jos haluaa.
Ei minua eikä miestäni häiritse minun isäni, joka soittaa minulle 2-3 kertaa päivässä.
Ainahan voi jättää vastaamatta, jos ei puhelimeen halua vastata.
Minua aloittajan viestissä häiritsi lähinnä tämä:
"Itse en ole mikään himo siivooja mutta minua ei paljon huvita siivota tuollaisen sottapyttyäidin kasvattaman sottapyttypojan jälkiä. Omaa likaisuuttaan ja huolettomuuttaan poika harvoin jos ollenkaan ymmärtää ja lähinnä suuttuu heti jos asiasta hänelle sanon. Aiemmissa suhteissani asiat sujuivat siivouksen osalta hyvin ja molemmat osapuolet tekivät pyytämättä oman osuutensa, eikä siitä tarvinnut taistella noin. Mikä siis neuvoksi? Jos jotakin kertoo se, että hän ei ota ruokaravintolassa servettiä tarjottimelleen ruokailuvälineiden seuraksi niin...Hän on kyllä ensimmäinen ihminen kuka ei osaa käyttäytyä sitä vertaa ulkona ollessaan.Hänen kanssaan olisi varmasti mahdotonta mennä hienompaan saati a la carte-ravintolaan syömään..:("
Miksi ihmeessä olla henkilön kanssa, jonka tavoista ei pidä? Tai miksi ihmeessä ei opeta tuota "sottapyttyä" siivoamaan? Herttileeri jos 9kk seurustelun jälkeen jo tuollaiset asiat häiritsevät, niin ehkäpä he eivät ole toisilleen sopivat? Tämä nyt minun mielipiteeni siis.. Älkää kuitenkaan sen takia erotko!=P
sun kaa½½½½½½½½½½½
ja meidän suvussamme, on aina eri sukupolvet koko elämänsä ajan olleet tiiviisti yhdessä ja lapset ovat olleet todella onnellisia, kun on ollut mummu koko ajan mukana elämässä.
Suomi on täydellisen täydellinen kehitysmaa, mitä tulee ihmissuhteisiin.
Joka suhteessa.
todella epäkypsää ja ilkeää toimintaa ja eipä ole ihme että avioliitot kariutuu jo lasten ollessa aivan pieniä.
Rajat, siis selvät rajat. Jokaisessa ihmissuhteessa, muidenkin kuin anopin ja miniän välillä tarvitaan selviä rajoja. Aina löytyy niitä jotka luulevat, että heillä on jotain erikoisoikeuksia ja siksi he katsovat myös oikeudekseen jyrätä toiset. Rajat auttavat, mutta niiden laitto ei ole ihan helppoa, jos kyseinen tyyppi on jo päässyt ne jotenkin ylittämään. Riitahan siitä tietysti tulee, mutta kun sitkeesti pitää oman päänsä, niin öykkäritkin kyllä huomaavat, että eivät voikkaan enää mitään. Onnea yritykselle.
SIIS: En todellakaan ole ollut aviossa aiemmissa suhteissani, jälkimmäisessä suhteessa kylläkin kihloissa. Niin siitä "anopista" vielä..Hän kun ei täysillä käy.Hänellä on todettu joskus joitakin mielenterveyden häiriöitä ja hän on puheissaan ja toimissaan välillä melko sekaisin. Otetaan esimerkki: Hän soittaa aamulla kahdeksalta ja vaatii tietää onko poikaystäväni jossakin rikollisessa nuuskaliigassa mukana kun oli vain aamulla sattunut uutisista kuulemaan sellaista. Tähän tarkennan että poikaystäväni on kunniallinen kansalainen ollut aina ja käy töissä sekä opiskelee. No, poikaystäväni yleensä vastaa lyhyesti ja lopettaa puhelun pian. Välillä hän kiroilee "että mitä vittua sää ny taas soittelet". No sitten puhelin voi soida parin tunnin päästä uudestaan ja anoppi muistuttaa että muista laittaa turvavyö kiinni kun lähdet autolla töihin. Tästä tunnin päästä hän saattaa soittaa ja tarkistaa onko poika varmasti työpaikalla.
KUKA VOI VÄITTÄÄ tuota anoppia selväjärkiseksi? Ymmärrän että vanhemmat voivat olla ylihuolehtivaisia mutta kun jutut menevät vähän yli hilseen. Kyllä minunkin äitini soittelee usein mutta jutut pysyvät asiallisina vaikka asiaa ei niin paljoa olisikaan.
AI NIIN, MINULLA ON KOIRA JA VIELÄ KISSAKIN! Joku kun täällä niin vannotti ettei lasta/koiraa tuolle..
Ei tollasta kenenkään tarvitse sietää. On tosi kurjaa kun nää avohoidossa olevat mielenterveyspotilaat saavat sekoittaa omaistensakin elämän. En kyllä jaksa ymmärtää miksi tässä maassa ei järjestetä avohoitoa kuntoon.
Pistä vaan tiukat rajat, ethän sinä mikään hoitaja ole (tai mistä minä sen tiedän), vaan tämän "anopin" pojan tyttöystävä. Siinä käy pian niin, että jaksat jonkunaikaa ja sitten ongelmat ovatkin jo niin suuret, että niiden muuttaminen tulee mahdottomaksi. Vaadi, että poikaystävä kieltää äitiään soittamasta. Ja ainahan on mahdollisuus vaihtaa puhelinnumeroa, jota sitten ette anna tälle naiselle. Tai sitten vastaaja päälle ja puhukoon asiansa sille ja itse voit sen sitten purkaa kuuntelematta niitä. Meinaan on kokemusta ja mulla se toimi, eikä tarvinnut polttaa päreitään. Olin antanut hankalalle tyypille vaan yhden numeron ja kaikki muut puhelut hoidin toisesta puhelimesta ja numerosta. Joskus kuuntelin mitä se oli puhunut vastaajaan ja kun sieltä alkoi tulla saatanaa ja perkelettä, niin poistin sen ja ei tarvinnut hermostua.
eivät ole koskaan käyttäneet vittu-sanaa, vaan ovat erittäin fiksuja ihmisiä.
Ei ihme, jos anoppi tuollaisia kyselee, koska tuntee poikansa ja luultavasti on rikollinen tausta ja muuten hän ei tuollaisia kyselisi.
No, parempaahan tuollainen pissis ei saisikaan, mutta se avioliitto, kihlauksen raunioille perustettu, ei tule kestämään ja muista tämä, kun niitä eropapereita kirjoittelet.
Jätkä on luuseri.
Anoppi on oikeassa.
Mielenterveysongemat ovat vain ja ainoastaan sinun omassa päässäsi.
Ovat sen äidiltään oppineet. Eikös ne tavat siirry vanhemmista lapsiin. Joten mahtaa olla poikasi melkoisia rääväsuita! Kunniallisuus sinulla on vain kuvitelmissasi, sinä olet kaukana siitä.
Ja sulla taitaa olla nyt lääkkeenottoaika.
ihan vaan kysyn.
Miksi semmoisen "sottapytyn" kanssa edes haluaisit olla, jos kerran nyt jo ottaa pannuun?
Etsi sinulle paremmin sopiva poika.