Ollaan siis oltu mieheni kans vuosi yhdessä, puoli vuotta siitä saman katon alla. Kumpikin on ensimmäisessä avoliitossaan (viimeisessä mun puolesta). Lauantaina mies rupesi pikkukännissä puhelemaan, että sitten kun meidän suhteeseen tulee arki, hänen mielenkiintonsa loppuu. Mieheni tavoite on kuulema olla 30 vuoden avioliiton jälkeenkin yhtä hupsussa ja kiihkeässä suhteessa, alkuhuuman on hänen mukaansa pysyttävä. Ok, minäkin pitäisin jos niin kävisi, mutta onko se edes mahdollista...Arkihan tulee joka suhteeseen, eikö?
Kerran hän on sanonut, etten ole enää sama tyttö johon hän rakastui. Aloitin suhteen aikana urani ja välillä stressaannun töistä. Totta on, että elämäntilanne on eri kuin suhteen alussa! Myöhemmin hän perui sanansa, suunnittelee lisäksi häitä ja lasta. Kännisen avautumiset on silti saanut minut pelkäämään. Mietin nyt, että onko mulla oltava huolissaan suhteen jatkosta vai annanko palaa...? Onko muilla kokemuksia mistään vastaavasta?
Kerran hän on sanonut, etten ole enää sama tyttö johon hän rakastui. Aloitin suhteen aikana urani ja välillä stressaannun töistä. Totta on, että elämäntilanne on eri kuin suhteen alussa! Myöhemmin hän perui sanansa, suunnittelee lisäksi häitä ja lasta. Kännisen avautumiset on silti saanut minut pelkäämään. Mietin nyt, että onko mulla oltava huolissaan suhteen jatkosta vai annanko palaa...? Onko muilla kokemuksia mistään vastaavasta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kyllähän se,niin on,että arki tulee pakostakin suhteeseen miehen kanssa oltu 20.vuotta yhessä ja ei se enää ole sellasta ihanaa ja autuasta,kuin seurustelu aikana oli.kerro miehelles miltä se susta tuntuu,kun se kännissä sellasia päästelee suustaan.en ite kyllä kauaa tollasta kuuntelis ihan,kun se kiristäis sua noilla puheillaan.
tosissaan!! Ei kai kukaan oikeesti ajattele noin? Ellei se miehes sitten haluakaan pysyä vakisuhteessa lopun elämäänsä; haluaa vaan hillua pitkin poikin alkuhuuminensa ja sanoa "bye-bye" kun se arki uhkaa. Kaikille meille arki tulee vastaan, tyhmä mies sulla kun tommosia puhuu. Tuskinpa hänkään on samanmoinen kuin silloin suhteenne alussa ("et ole se tyttö johon rakastuin"). Anna kenkää, jos puhuu vielä tommosia eikä keskustelustanne järkiinny.
olla sellaisen ääliön kanssa?
kyllä kannattaa jos jo vuoden päästä tuon suuntaisia ajatuksia tulee esille.
Itsellä meni 5v ennen kuin suhde alkoi tuntua arkisemmalta, mutta edelleen hyvin toimivalta.
Suhteemme siis alkoi todella tulisena, vein häneltä jalat alta ihan kunnolla:) Harmittaa se itseäkin välillä ettei miksei aina voi olla "kivaa"...mutta mies ottaa sen rankemmin. Se rakastui tuliseen tyttöön, joka ei ikinä ollut huonolla tuulella. Nyt töiden ja yleensä elämän takia tulee huonon olon puuskia, ja mies vetelee herneitä niistä. En aiemmin tajunnut edes, että ne jää häntä kaivelemaan kauemmaksi aikaa. Viikonloppuna tosiaan avautui sitten vähän kaikesta...
Molemmissa vikaa, se on varmaa. Mun on parannettava stressinsietokykyäni ettei suhde kaadu mun tuittuiluun tai väsymykseen. Miehen varmaan on parannettava kommunikointitaitojaan, ni ei tartte kännissä tulla puhumaan kaikkea kerralla ja säikäyttää mua henkihieveriin.
Pieniä ongelmiahan nämä taitaa olla loppujen lopuksi...:)
on vielä lyhyt jakso parisuhteessa. Vielä ei ole opittu toisesta tiettyjä perusasioita, jotta ei tulisi turhia kitkatilanteita.
Toisaalta taas miehen selvinpäin mainitseminen lapsista ja naimisiin menosta, luo sellaista kuvaa, että hän näkee mielessään pitkän tulevaisuuden kanssasi. Humalapäissään toteamat asiat ovat vain pieniä asioita kokonaisuudessaan, eli tulevat vain humalassa esiin.
Vuosi on kyllä lyhyt aika, vaikka toisaalta iso pätkä elämästä.
Kiitos vastauksesta, tuntuu jo paremmalta kun sai purkaa tänne tuntoja. Menen kotiin töitten jälkeen kevein mielin, tää aihe saa jäädä unholaan, ellei uutta syytä epäilyyn tuu.
Rakkaus on kyllä mahtava juttu, vaikeaa tietty välillä, mutta koitellaan pärjätä:D!
vuosia on ehtinyt vierähtää parisuhteessa jo sen verran, että vuosi tuntuu todella lyhkäiseltä ajalta.
Totta kuitenkin on, että suhteen eteen kannattaa tehdä töitä jo silloin, kun kaikki tuntuu olevan hyvin ja varsinkin silloin, jos näin ei ole, mutta uskoa suhteen toimivuudesta edelleen on.
Totta sekin, että ihanat hetket tuntuvat vielä paljon ihanammilta pienten rosojen jälkeen, mutta näitä rosoja ei sen takia kannata itse tarkoituksella aiheuttaa, koska niitä ilmaantuu ihan riittävästi jo itasestäänkin.
Valoisaa jatkoa parisuhteellenne!!!!!
kysyisin kumppaniltani mokomien kommentien jälkeen että mitä hän sitten meinaa tehdä sen eteen ettei suhde "arkeistu"? Ettei vain hänellä ole sellainen käsitys että suhteen virkeänä pito olisi puhtaasti sinun harteillasi.
Eilen vielä taisi jotain asiasta mainita, että hän ei "anna" suhteen lakastua, vaan koittaa iskeä mua joka päivä uudelleen. Mahtava mies se on, herkin ja hellin ikinä tapaamani tapaus.
Taidan olla vaan vähän kovempi luonne...Tai kyynisempi. Luotan kyllä siihen, että arki tulee ja ongelmia sen mukana...Jospa se saa multa uudelleen jalat alta ja suhde alkaa alusta:)
Ei tietenkään ole mahdollista, että suhde säilyy samanlaisena.
Mielenkiintoista noin muuten, että tuollaisiakin miehiä on. Yleensä haihattelu ja mahdottomien toiveiden ja odotusten varaan rakentaminen on naisten ongelma.
Varmaankin kannattaa huolestua jonkin verran. Mitenköhän paljon miehellä on ikää?
on kohta 27 vuotta. Hän on omien sanojensa mukaan vanhanaikainen mies -> yhden naisen mies, perheen perustaminen tärkeää, rehellisyys maan perii jne.
Ei kuulosta minusta mitenkään hassummalta. Tämä "touhotus" vaan välillä "kyrpii". Vaikka itse olen hieman nuorempi, tuntuu että hän ajattelee hyvin lapsellisesti joistain asioista. Parisuhde on hänelle ensimmäinen pitkähkö ja vakava, joten se vaikuttaa varmasti asiaan...Toiveet pilvissä jne.
...joku kestää joku ei. "Kaikki se kestää,kaikki se kärsii ",aika naurettava runoelma,vai mitä...