Huomenta!
Taas on viikko vierähtänyt ja on punnitusaamu, se virallinen:)
-600g taas lähtenyt ja tämän vuoden kokonaismäärä nousi näin ollen 22 kiloon. (ja vähän risatkin oikeastaan.)
Tänä aamuna puntari näytti 98,7 kiloa. Joillekin tämä on hirveän iso kilomäärä, mutta minulle uskomattoman pieni, kun liikkeelle on lähdetty pari vuotta sitten lähes 127 kilosta.
Tuossa laskeskelin, että 3 kiloa lähtenyt heinäkuun aikana, ei paha tänä jäätelön ja muiden herkkujen kulta-aikana!
Miten muilla sujuu, Alli, Nilkallinen ja kumppanit?
On tää huimaa ja jännää; nyt jo tapaa ihmisiä, jotka eivät aluksi tunnista minua. Hiusten mallikin on ehkä muuttunut samalla, mutta ulkoinen olemus se onkin vasta muuttunut.
Toki kuulen vähän ikäävääkin kommenttia tai ehkä paremminkin kateellista; oletko lopettanut syömisen kokonaan?
En todellakaan, eilenkin söin niin ison annoksen, että siinä ja siinä että jaksoi kaiken syödä. Oli kyllä huippu terveellistä.
Eniten tässä näin nuukaa ihmistä rassaa se, kun hyvät vaatteet jäävät suuriksi.
Muutakin olen huomannut: ranneketjua on pitänyt lyhentää, samoin kellonrannekkeesta pala pois ym.
Kaikki pyörii päällä ja oma keho rupeaa tuntumaan erilaiselta, "kovalta" ja luitakin näkyy ja tuntuu jo.
Mitkä ne oli teidän tavoitteet? Vai oliko sellaisia ja menette kilo kerrallaan alaspäin.
Itsellä on seuraavana tavoitteena päästä 91 kiloon, silloin bmi olis alle 35.
Sitten: vuoden loppuun 88 kiloon
ja sen jälkeen 78 kiloon, jolla pääsen lievään ylipäinoon ja bmi alle 30.
Se olisi jo sellainen luku johon voisin jäädä tai jotain siltä väliltä, kuitenkin 7-kympillä alkavaan painoon.
Tähän 78:aan olen antanut itselleni aikaa ensi toukokuun loppuun. Olen laskenut, että semmonen 2-2,5 kilon kuukausitiputus on ihan riittävä tahti jatkossa ja sillä pääsen tuohon tavoitteeseen.
Kun olen päässyt siihen, voin miettiä, haluanko päästä normaalipainoon, jonka yläraja minulla olis 65 kiloa. Mutta osaanko olla niin pieni, se ajatus oudoksuttaa.
Tsemppausterveisin: Kilonen
Taas on viikko vierähtänyt ja on punnitusaamu, se virallinen:)
-600g taas lähtenyt ja tämän vuoden kokonaismäärä nousi näin ollen 22 kiloon. (ja vähän risatkin oikeastaan.)
Tänä aamuna puntari näytti 98,7 kiloa. Joillekin tämä on hirveän iso kilomäärä, mutta minulle uskomattoman pieni, kun liikkeelle on lähdetty pari vuotta sitten lähes 127 kilosta.
Tuossa laskeskelin, että 3 kiloa lähtenyt heinäkuun aikana, ei paha tänä jäätelön ja muiden herkkujen kulta-aikana!
Miten muilla sujuu, Alli, Nilkallinen ja kumppanit?
On tää huimaa ja jännää; nyt jo tapaa ihmisiä, jotka eivät aluksi tunnista minua. Hiusten mallikin on ehkä muuttunut samalla, mutta ulkoinen olemus se onkin vasta muuttunut.
Toki kuulen vähän ikäävääkin kommenttia tai ehkä paremminkin kateellista; oletko lopettanut syömisen kokonaan?
En todellakaan, eilenkin söin niin ison annoksen, että siinä ja siinä että jaksoi kaiken syödä. Oli kyllä huippu terveellistä.
Eniten tässä näin nuukaa ihmistä rassaa se, kun hyvät vaatteet jäävät suuriksi.
Muutakin olen huomannut: ranneketjua on pitänyt lyhentää, samoin kellonrannekkeesta pala pois ym.
Kaikki pyörii päällä ja oma keho rupeaa tuntumaan erilaiselta, "kovalta" ja luitakin näkyy ja tuntuu jo.
Mitkä ne oli teidän tavoitteet? Vai oliko sellaisia ja menette kilo kerrallaan alaspäin.
Itsellä on seuraavana tavoitteena päästä 91 kiloon, silloin bmi olis alle 35.
Sitten: vuoden loppuun 88 kiloon
ja sen jälkeen 78 kiloon, jolla pääsen lievään ylipäinoon ja bmi alle 30.
Se olisi jo sellainen luku johon voisin jäädä tai jotain siltä väliltä, kuitenkin 7-kympillä alkavaan painoon.
Tähän 78:aan olen antanut itselleni aikaa ensi toukokuun loppuun. Olen laskenut, että semmonen 2-2,5 kilon kuukausitiputus on ihan riittävä tahti jatkossa ja sillä pääsen tuohon tavoitteeseen.
Kun olen päässyt siihen, voin miettiä, haluanko päästä normaalipainoon, jonka yläraja minulla olis 65 kiloa. Mutta osaanko olla niin pieni, se ajatus oudoksuttaa.
Tsemppausterveisin: Kilonen
Vastaukset 13
Vanhimmat
punnittu on taas rohkeasti...102kiloa jess!Pudotusta siis 500grammaa viime viikkoon. Niistä tavoitteista kyselit kilonen: tavoitteena oli 102.7kg 1.8.07 jolloin oli tarkoitus lähteä -40kg "palkintomatkalle" no tavoite on saavutettu ja 700grammaa jo päällekkin mutta matka jäi tällä kertaa tekemättä aikaisemmin kertomistani syistä. Alunperin myös pistin tavoitteeksi 100kiloa jouluun 07 mennessä...ainakin nyt olen tahdissa mukana:) En ole sen suuremmin ajatellut niitä tavoitteita kumminkaan mutta sen tiedän että seuraava suuri tavoite on -50kg, koska sen saavutan ei tietoa vielä:)
Juu on se metkaa miten vartalon mittasuhteet muuttuvat...vyöhön on tullut 7 uutta reikää matkan varrella, kengännumero on pienentunut yhdellä koolla 42:sta 41:teen. Vaatteet pienentyneet 52/54 koosta 44/46, joissain toki vielä 48 riippuu materiaalista ja mallista. Vihki-sekä kihlasormukset pienennetty 20.5 koosta 18.5 jne. Mutta on se ihanaa:) Se mikä on mielenkiintoista on se että kun katson itseäni peiliin en huomaa laihtuneeni 40kiloa, näytän mielestäni samalta kun ennenkin mutta kun muutama päivä sitten katsoin valokuvia niin taas muistui mieleen kuinka iso olenkaan ollut:)
Joidenkin ihmisten kateellisuus myös ihmetyttää...kyllähän tällaiseen projektiin pystyy kuka vain jos haluaa. Kyllä minullakin kesti ennenkuin mittani oli täysi ylipainoni kanssa, mutta kun mitta tuli täyteen 4ei mikään enää voinut minua estää tarttumasta härkää sarvista:) harmittaa vain etten tajunnut aikaisemmin tehdä painolleni jotakin vaan piti päästää paino yli 140kilon ennen kuin silmät aukesivat. Mutta tästä on hyvä taas jatkaa kohti kevyempää loppuelämää ja joskus sitä normaalipainoakin...tsemppiä kaikille muillekkin urheille taistelijoille:)
Ensi viikolla taas puntarille.
Terveisin:Nilkallinen
Nyt on sitten käyty vaa'alla ekaa kertaa torstaiaamun jälkeen jolloin päätin, että läskit lähtee. Pudotusta oli jo 700g mikä kyllä kokemani mukaan kostautuu ensi viikon hitaana tahtina.
Kiloja karistettavana olis 33. Eli 75kiloon jolloin olisin jo normaalipainoinen. Kokemusta painonpudotuksesta on. Olen kuutisen vuotta laihduttanut 26kg ja siitä paino tippui vielä uusien elämäntapojen myötä viisitoista kiloa. Lapsen syntymä ja masennus(ei todettu, mutta koettu) sitten lihottivat taas näihin samoihin lukemiin, josta viimeksi aloitin. Tuntuu olevan melkoinen kipukynnyspaino mulle. Ehkä kun olo ei mätsää siihen mitä haluaisin olla, ei niinkään se peilikuva. Joka muuten ei tosiaan tunnu muuttuvan. Aina siellä se sama ihminen pällistelee.=) Itselläni on pituutta 180cm ja kaikki ylimääräinen kerääntyy vatsanaluelle. Ja pikkuisen riittää leuankin alle. Tai tietysti vaan tuntuu siltä, äskettäin kokeilin vanhoja farkkujani ei toivettakaan että menisivät reisien kohdalta ylös. Hyvä, ei ainakaan masenna niin paljon kun huomaa ettei napit mene kiinni. Totta puhuakseni, pidän niitä tavoitefarkkuina. Niihin aion vielä mahtua ja mukvasti.a
Mahtavia pudotuksia olette saaneet aikaiseksi, onnea kovasti ja tsemppiä jatkoon!
Terkuin Liplapi
Lomareissu takana ja herkuteltu on samoin nyt tuli se kuukausiturvotus myös, eli kaikki ne teidän viimevikolla kadottamat kilot ja vähän ylimääräistäkin. Paino siis tänäaamuna 96,5 kg plussaa 3,6 kg vaatimatttooomasti!
Olipa taas motivoivaa lukea kertomuksianne, mukavasti osaatte noita tuntemuksianne kirjoitella. Ens viikolla työreissu ja eväiden lisäksi siellä syödään mitä saadaan, siis hiukka epäterveellistäkin.
Tavoitteita löytyy, siinä mä olen aika hyvä, joskin tavoitepäivämääriä on siirretty aina tarpeen mukaan. Kyllä se lopputavoite on siellä kuutosella alkavalla luvulla, siihen asti mennään kilo kerralla, 2kg/kk vauhtia, joskus menee helosti, mutta kun mulla tuleekin ihan liian helposti. No kohta meillä aukeaa kuntosali, jos jaksais sen 4x viikossa punnertaa ja uinti 2x ja pyöräily ja sauvakävely päälle,niin pitäs kai sitä tulostakin tulla, no on sitä nytkin uitu ja pyöräilty mekein päivittäin, mutta kun ikää tulee niin vähän enempi pitää töitä noiden kilojen kanssa tehdä.
Kyllä me pääsemme tavoitteisimme, näin uskoo alli!
Kyllä ne kilot taas tippuu, yhtä äkkiä kuin tulivatkin.
Nilkallinen, olet kyllä tehnyt niin mahtavan suorituksen, ettei tosikaan. Vielä kerran onnea! Ja tää tulee täydestä sydämestä:)
Se on kertakaikkiaan niin huvittavaa lukea toisen kirjoittamana omia ajatuksia, niin kuin sekin, ettei itse tunne tai näe/koe pienentyneensä niin paljon, kuin todellisuudessa on käynyt.
Kova itsekritiikki vai mikä?
Mä taas odotan, että vihkisormukset mahtuisivat sormeen monen, monen vuoden tauon jälkeen. Se olis huisin mahtavaa. En ole aikoinani ruennut suurennuttamaan niitä.
Että kun minäkin olen aina ollut lihava. Syntyessäni painoin 5kg, ensimmäisiä neuvolakortti merkintöjä:massiivisen obeesi tai lihava lapsi, lisää liikuntaa ja diettiohjeita. 6vuotiaana painoa n.40kg, 12vuotiaana meni 100kg rikki, 16vuotiaana yli 120kg ja 18vuodesta lähtien paino siinä 140kg hujakoilla...siinä 135-142kg olinkin sitten monia vuosia ennenkuin nyt viime keväänä aloitin tämän "remontin" itseni kanssa. Olen siksi monesti itsekseni funtsinnut että tämän takia en taida itse nähdä omaa muutostani, aina olen ollut se suurin joukossa:) ehkä vuosien kuluttua näen itsekkin itseni normaalipainoisena, tämä suuri muutos ulkoisessa olemuksessa vaatii kuitenkin vielä paljon totuttelua että sisinkin ehtii mukaan:)
Mutta kiitos Kilonen, tuntuu mukavalle että tsemppaat minuakin niin kovasti vaikka itselläsikin on kova urakka jo takana ja jonkin verran vielä edessäkin:)
T:Nilkallinen(BMI 34.1) jess
mä en ilmoittele huomenna painoani täällä.olen lomailemassa joten painon ilmoitan sitten torstaina.viimeistään perjantaina..
en tiedä.. en ole oikeastaan katsonut mitä olen syönyt mutta olen koittanut syödä vähäsen ja 8 jälkeen ei enään mitään. en ottanut pistekortteja mukaan eikä mitn.
vanhempien puntari näytti 95 kiloa tänään.mutta vaikia sanoa siihen mitään kun pakkohan se on samalla puntarilla aina käydä.
painoni oli siis viimeksi 96,9? muistaakseni.
ja seuraava tavoite on 92 kiloa,se ois sit 10 kiloa pois. eli n 10 prosenttia lähtöpainosta.
seuraavaksi on se 90 kilon alitus.
minun ihannepainoni on 62 kiloa. siis se on se yläraja.. eli 40 kiloa meinaan laihduttaa.- en välitä enään miltä silloin näytän 62 kiloa on se mitä haluan.ja joka on tulossa.tiedän sen.usko itseeni on nyt hyvä.olen joskus painanut reilu 70 ja olin suht hoikka silloin. vaikka käyrät huusi ylipainoa.- mutta niitä ei kannata tuijottaa vaan tuijotan itseäni peiliin.
onnea kaikille laihduttajille ja kaikille joilla paino tippui.
tsemppiä..
Jo viime viikolla lueskelin keskusteluanne ja tuloksianne ja mietin, että tuossapa tuntuisi olevan sopiva ryhmä meikäläisellekin.
Sopiiko siis vielä mukaan satasen porukkaan?
Oma lähtöpainoni tänä aamuna 108,4. Tavoitteena päästä alle 90 kilon nyt ensin ja sitten katsotaan miten motivaatiota riittää...
Tsemppiä kaikille!
..otettu sydämellisesti mukaan, niin sinutkin.
Meidän kanssa onnistut, jos vaan haluat.
Olen itse kokenut tämän ryhmän todellisena vertaistukena. Turha yrittää sellaisessa porukassa, joissa muilla 2-5 kiloa "ylipainoa".
Tässä sakissa tiedetään tasan tarkkaan MITÄ TARKOITTAA ylipaino ja mitä se AIHEUTTAA ja MITEN älyttömän mukavaa on PÄÄSTÄ siitä EROON, lopullisesti, terveellisesti ja turvallisesti.
Tervetuloa keventymään meidän keijujen joukkoon!
Kevyempi elämä alkoi minulla nyt kesän jälkeen työn aloittamisen myötä. Näin kesäaikaan liikun paljon, mutta paino ei ole silti laskenut, kiitos kaikkien herkkujen ja siiderin...
Maanantaisin siis aina puntarille. Se onkin hyvä päivä ettei viikonloppua voi olla ihan retuperällä´.
..on se metkaa lukea omia ajatuksia sun kirjoittamana.
Varmaan just pari päivää sitten tuskailin melkein itku kurkussa sen ajatuksen kanssa, että miksi ihmeessä olen tuhlannut elämästäni niin monta monta vuotta läskinä olemiseen?
Nyt tietysti tulee kovaa kritiikkiä joiltakin, ettei elämä ole tuhlausta lihavana, mutta itse koen niin. Vai mitä sanotte niistä lukemattomista jutuista mitä ei ole voinut tehdä runsaan ylipainon takia tai mistä jäänyt paitsi tai ainakin on ollut erittäin hankalaa esim osallistuminen lasten peleihin, leikkeihin, harrastuksiin, vanhempainiltojen yhteisiin tekemisiin, marjareissuihin, patikkaretkiin ym, joissa olet se lihava köntys, joka ei suju mihinkään tai pysty tekemään mitä muuta normaalipainoiset pystyvät. Näitä olisi loputtomiin kerrottavaksi, mutta tässä muutama esimerkki, että ne jotka aikovat kritisoida, tajuavat miksi koen tuhlanneeni oman elämäni läskin alttarille ja syy on minussa itsessäni, ei kenessäkään muussa.
Syyttelin jopa miestäni, miksei hän ole sanonut mitään, vihjannut, jopa pakottanut laihtumaan? Mitä hän olisi voinut, minä se ruuan ahdoin naamaani ja lihoin.
Kyllä sen tajuaa, ettei siihen kukaan muu voi vaikuttaa, kuin minä itse. Ehkäpä sitä oli käytävä siellä pohjamudissa tajutakseen kuinka valtavan iso sitä oli. Se täytyy tehdä itselle niin selväksi, että pystyy muuttamaan tapojaan, muuten se ei onnistu ja lopahdus tulee muutaman viikon jälkeen, koettu on!
Onneksi olen sen nyt tajunnut enkä aio olla loppuelämääni lihava!
Sinä olet kyllä kieltämättä ollut isokokoinen jo lapsena, mutta ajattelepa, olet nyt keveämpi kuin koskaan aikuisena!
Se on valtava saavutus, ole iloinen ja onnellinen :)siihen ei kaikki pysty, vaikka sellaistakin kommenttia olet saanut.
Näin se on juu, minä joka rakastan matkailua aina pelkäsin että koska se lentokoneen turvavyö jää lyhyeksi...olisin kuollut häpeästä jos olisin joutunut pyytämään lisäosaa;) Viimeinen reissu jonka tein yli140kiloisena niin silloin oli jo lähellä...turvavyö meni kiinni mutta tiukkaa teki. Nykyään on ihanaa kun jokaisella reissulla sitä vyötä jää aina vain pidempi pätkä käyttämättä:)
Ja monissa tavaroissa on määritelty käyttäjän painorajoitus, esim kuntolaitteissa on joissakin että takuu voimassa vain jos käyttäjän paino on alle 120kg tai 100kg. Myös uudessa moottoroidussa sängyssäni on 127kg rajana jotta 10vuoden takuu voimassa...hassua.
Ja lääkärireissuista puhumattakaan...meni minkä tahansa vaivan(influenssa,silmätulehdus, tenniskyynerpää jne) takia lääkäriin niin aina ne sanovat että:oletko ajatellut että olisi hyvä laihduttaa?Sinulla kun on tuota ylipainoa...(ihanko totta...enpä ole huomannut)
Että kyllä tää elämä on kuitenkin paljon helpompaa hieman kevyempänä...;)
Jatketaan tsemppiä taas koko porukan voimin:)
T:Nilkallinen
..kun minä ole joutunut pyytämään jatkopalaa :(
...aika noloa oli kieltämättä.
Sekin muuten riippuu lentokoneen mallista, toisissa sopi, toisissa ei, mutta nyt sopii ihan varmasti, kun seuraavan kerran nousen ilmaan:)
Ihme kun mun kuntopyörä kesti, vaikka olin alussa ylipainoinen......
On niin monta syytä jatkaa tätä uutta linjaa.
Mutta maanantaihin, jos ei ennen "nähdä"
terv: Kilonen
Miut tänne kutsuttiin mukaan, saanko liittyä seuraanne...? Nimeni on miinu.s ja haluaisin lakata olemasta lihava.