Tämä on ihan hullua! Minulla oli ihan hyvä avioliitto, mutta jotain siitä varmaan puuttui. 2 vuotta sitten ystävyyteni työkaveriin muuttui rakkaudeksi. Voimme jutella kaikista asioista, tuemme toisiamme, meillä on hauskaa yhdessä. Emme voi olla erossa toisistamme, vaikka kuinka monta kertaa olemme yrittäneet.Tottakai meidän molempien aikaisemmin niin hyvät avioliitot alkoivat kärsimään ja päätimme koska emme voi olla erossa meidän on mentävä kokonaan yhteen. Vuokrasimme asunnon ja vietimme ensimmäisen yön uudessa yhteisessä kodissa. Aamulla alkoi painajainen! Miehen ex-puoliso oli yrittänyt itsemurhaa! Hänen aikuiset lapset puoliso kävivät kimppuun. Hän palasi vaimonsa luo alistettuna. Minulle ikuista rakkautta luvaten ja sanoen ettei voi elää ilman minua, mutta ei voi ottaa toisen henkeä omalle tunnolleen.Tämä tapahtui keväällä! Ja edelleen emme ole päässeet toisistamme. Vaikka järkeni sanoo, että älä ajattele enään sitä miestä! Saan koko ajan ihania viestejä, puhelinsoittoja, salaisia tapaamisia. Kummankaan avioliitot ei suju enään, ymmärrettävää. Olemmehan rikkoneet niin paljon! Mutta aina kun yritämme puhua erosta, hänen vaimonsa tulee ihan hysteeriseksi rikkoo tavaroita, uhkaa taas tappaa itsensä...Mitä tehdä?
Mitä tehdä?
Edelleen Salarakas
4942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olette toimineet aika sikamaisesti.
On hyvin itsekästä antaa alapään tuhota lapsilta kodin.
Pelkän nautinnonhalun perässä juoksemiselle tulee ennen pitkää katkera loppu.
Se ei lohduta pätkään onnellisen kotinsa menettäneitä lapsia.
Jos sinulla on vähänkään järkeä jätät miehen perheen rauhaan ja pyydät omaltasi anteeksi käytöstäsi.
Miksi kuvittelet tuollaisen petollisen
miehen niin ihanaksi kun hän tekee vaimolleen noin törkeästi? Sama tapahtuu sinulle myöhemmin.
vaimo tarvitsee selkeästi apua. Sairas ihminen!
Itselleni kävi samoin, mutta olin jätetty osapuoli. Ymmärsin heti, että jos haluan säilyttää edes välit, annan toisen mennä ja olla onnellinen =)
jokainen on vastuussa itse omista teoistaan. Naisen kuuluu saada hoitoa ja lääkitys. Ei toista voi pakottaa mihinkään.
Toista ei ikinä saisi kiristää,uhkailemalla itsemurhalla.Itselläni kokemusta tuosta ja siinä todella ahdistuu kun tuntee olevansa vastuussa toisen elämästä.Jokainen on oman onnensa seppä,loppupeleissä.