Itse olen erotilanteessa ja tässä mietin asioita.
Pidemmästä suhteesta/liitosta eroamisesta toipumiseen voi mennä vuosiakin, yhteistä historiaa on silloin taustalla, voi olla lapsiakin jotka sitovat tavallaan yhteen loppuelämäksi entiset puolisot. On hoitovuorot, syntymäpäivät etc.
Usein kuulee, että mennään suoraan toiseen suhteeseen, miehillä saattaa olla uusi kumppani katsottuna ennen eroa jo, saatetaan heti tehdä lapsiakin uuden kumppankin kanssa, miksei sama päde naisiinkin.
Sillon eroon liittyneet ongelmat jäävät käsittelemettä, monesti uudessa suhteessa entisen suhteen ongelmat vaihtuvat toisiin ja mahdollisesti eroon johtaneet käytösmallit ja ongelmat siirtyvät uuteen suhteeseen, jollei niitä tunnista.
Onhan se toki helpompaa henkisesti jättää käsittelevättä ero ja siirtyä joko holtittomaan käytökseen tai suoraan uuteen suhteeseen, mutta ongelmat nousevat pintaan ennemmin tai myöhemmin, jossain muodossa.
Kuitenkin, itsestä tuntuu, että pitää mennä pohjamutien kautta omat tunteet ja sitten kun asiat on käsitelty, voi olla valmis uuteen suhteeseen.
Pidemmästä suhteesta/liitosta eroamisesta toipumiseen voi mennä vuosiakin, yhteistä historiaa on silloin taustalla, voi olla lapsiakin jotka sitovat tavallaan yhteen loppuelämäksi entiset puolisot. On hoitovuorot, syntymäpäivät etc.
Usein kuulee, että mennään suoraan toiseen suhteeseen, miehillä saattaa olla uusi kumppani katsottuna ennen eroa jo, saatetaan heti tehdä lapsiakin uuden kumppankin kanssa, miksei sama päde naisiinkin.
Sillon eroon liittyneet ongelmat jäävät käsittelemettä, monesti uudessa suhteessa entisen suhteen ongelmat vaihtuvat toisiin ja mahdollisesti eroon johtaneet käytösmallit ja ongelmat siirtyvät uuteen suhteeseen, jollei niitä tunnista.
Onhan se toki helpompaa henkisesti jättää käsittelevättä ero ja siirtyä joko holtittomaan käytökseen tai suoraan uuteen suhteeseen, mutta ongelmat nousevat pintaan ennemmin tai myöhemmin, jossain muodossa.
Kuitenkin, itsestä tuntuu, että pitää mennä pohjamutien kautta omat tunteet ja sitten kun asiat on käsitelty, voi olla valmis uuteen suhteeseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jaa, toisilla voi olla uus naishenkilö katottuna
tosilla taas ei. Sehän on tapauksesta kiinni. Itse en uutta naistuttavuutta ole katsonut vaikka erosta mun kohdalla on jo 2 vuotta. Ehkä syynä se, että en ole tavannut ketään mielenkiintosta enkä toisaalta ole halunnut itse edes tutustua kehenkään. En ole myöskään mitenkään "käsitellyt" eroani, en tiedä mitä tämä psykologien käyttämä termi pitää oikeastaa edes sisällään. Mitä pitäisi käsitellä? ennemminkin ymmärrän että ihmisen tulisi sopeutua uuteen tilanteeseensa.
Näkisin että eron jälkeen tuo uuteen naishenkilöön tutustuminen on enemmän sattuman tai henkilön aktiivisuuden sanelemaa kuin mitään muuta. Jolleikin uusi elämän tilanne vie vuosia jotkut selviää siitä muutamassa tunnissa.
Olen samaa mieltä että uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen on tärkeämpää kuin alkaa kauheasti ruotimaan sitä mitä on tehty väärin.Itselläni ollut todella vaikeaa sopeutua uuteen eron jälkeen.Uusi mies voi löytyä etsimättäkin.
Ex-vaimo jätti minut solvattuaan vuosia kaiken tekemiseni.
Olin aina väärässä ja yltä päältä paha kuin piru.
Tekemisen puutteessa läksin kiertämään kapakoita ja tanssilavoja.
Tutustuin suureen määrään naisia parissa kuukaudessa, mutta yksikään ei herättänyt minkäänlaista kiinnostusta.
Seksiä olisi ollut tarjolla enemmän kuin kymmeneen vuoteen avioliitossa.
Ei kiitos.
Sitten tapasin naisen joka oli tyystin erilainen.
Suhde alkoi samantien.
Nyt olemme olleet kolme vuotta yhdessä ja on ainakin vielä niin ihanaa kuin olla voi.
Meillä ei ole ollut ainuttakaan riitaa, eikä varmaan tulekaan.
Ex-vaimon kanssa riitelemme enemmän kuin koskaan, sillä hän ei tunnu käsittävän, että en aio enää olla hänen juoksupoikansa ja rahoittajansa.
Hän katsoo oikeudekseen vain ilmoittamalla käskeä minun tekemään vaikka mitä ja voi milloin hyvänsä tulla vaatimaan vaikka tuhansia euroja koska hän osti avioliittomme aikana niin paljon ruokaa ja maksoi kotivakuutuksen.
Tai sitten hän saattaa selittää kuinka vähän hänelle jää rahaa kun vuokra on niin iso.
Ei ihme että riitelemme yhä.
En koskaan vihannut vaimoani, mutta nyt vihaan.
Uuteen suhteeseeni riitely ei ole siirtynyt, eikä vaikuta mitenkään.
En tiedä miten minun pitäisi käsitellä mennyt ero?
Minusta ex-vaimon pitäisi käsitellä omansa, mutta eihän narsisti niin tee.
Olen eronnut 4 kuukautta sitten. Mies halusi erota ja hänellä oli uusi katsottuna. Tuska ja suru on tietenkin ollut hirveä. Olen yrittänyt "käsitellä" eroani ja olen lukenut paljon kirjallisuutta aiheesta. Yksi eniten minua auttanut kirja on tälläkin palstalla mainittu Fischerin Jälleenrakennus. Luin sen ensimmäisen kerran eroilmoituksen tultua viime syksynä, ja keväällä eron tultua voimaan ja nyt on menossa kolmas kerta. Olen joka lukukerralla löytänyt siitä uutta ja huomannut, että pikkuhiljaa minä etenen eroni käsittelyssä ja en todellakaan ole yksin, kun mietin tunteitani ja ajatuksiani täällä yksikseni. Olen tullut myös siihen tulokseen, että ero pitää pystyä käsittelemään tavalla tai toisella. En edes haluaisi löytää tähän uutta miestä, tunnen todellakin olevani niin emotionaalisesti rikki, että hakisin vain laastaria. Olisihan se tietysti kiva, kun olisi "joku", mutta tuskin pystyisin pidemmän päälle mihinkään vakavampaan suhteeseen, vielä. Satuttaisin vain itseäni ja sitä toista ja enkä itsekään haluaisi olla kenellekään toiselle laastari. Uskon siis vilpittömästi, että nämä kaikki tunteet pitää käsitellä, ennenkuin pystyn oikealta pohjalta aloittamaan tyydyttävän ihmissuhteen. Pitkä on matka vielä kuljettavana, mutta tunnelin päässä olen jo nähnyt vilahtavan valoa!
Olen 35v nainen,erosin 2v sitten. Eromme oli minun päätös,olin viimeiset pari yhdessä olovuotamme harkinnut eroa,käytyämme kaiken maailman parisuhde terapioissa päätin et nyt tää loppuu,muutin lasten kanssa pois. Vaikka erostamme on kulunut pari vuotta niin en koe olevani valmis uuteen suhteeseen,en ole tietoisesti etsinyt seuraa koska en halua ketään vakituisesti elämääni. Koen että minun on ensin tultava toimeen itseni kanssa ja osattava elää itsellisesti(17v kihloihin ja muutto yhteen). En ole koskaan asunut yksin,en ole koskaaan joutunut huolehtimaan asioista yksin,aina on voinut tukeutua toiseen.
Olen ruotinut pitkää suhdettamme ja sitä mikä meni pieleen,myös mitä minä tein että liitomme ei onnistunut,mitä olisin voinut tehdä toisin. Tämä on ollut erittäin tärkeetä koska olen huomannut että moni asia vaan ajautu väärille raiteille ja sitten kun mistään ei oikeen keskusteltu niin loppu tulos oli huono. Mielestäni jokaisen eron kokenut pitää tutkia myös itseään,se kannattaa koska uskon että jos se rakkaus nyt vastaan tulee niin olen paljon viisaampi.