Mitä nyt?

Oma rakkaani on jo vuoden käynyt yhä etäisemmäksi, ja lopulta hän ei halunnut enää seksiäkään lainkaan.
Mieltäni on painanut epäilys uskottomuudesta, mutta en ole halunnut tai uskaltanut siitä kysyäkään.
Nyt sain selville, että hänellä on sukupuolitauti. Minusta se ei ole voinut tarttua.
On pakko viimeinkin uskoa, että minua on petetty jo kauan.
Hän ei tiedä, että minä tiedän tilanteen.
En haluaisi erotakaan, mutta kyllä kaikesta tuntuu pohja pudonneen.
En usko enää voivani luottaa häneen vaikka tämä olisi vain ohimennyt seikkailu.
Lapsemme ovat vielä pieniä, enkä haluaisi joutua heistä erilleen, niinkuin miehelle lähes varmasti käy.
Tämä tuntuu niin katkeralta ja väärältä.
Meillä on mennyt aivan normaalisti, emmekä ole juurikaan riidelleet, ja jos olemmekin, ne on sovittu ennen auringon laskua.
Olen aivan lamaantunut, miten voin jatkaa elämää?
Tiedän, että nyt kannattaisi hätäillä, mutta en voi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jos otan asian puheeksi, miten meidän käy? Lähteekö rakkaani saman tien ja vie lapsemme mennessään?
Mistä apua? Voiko tällaisessa tilanteessa kukaan auttaa?
1382
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Melko vaikealta kuulostaa tilanteesi. Ei kai tuossa voi muuta tehdä, kuin ottaa asia puheeksi. Kannattaa yrittää varmaan ottaa melko rauhallisesti ettei mee ihan hirveeks huutamiseks. Positiivista on vain se, että eipähän tuu sulle ihan hirveenä yllätyksenä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jaakob2 kirjoitti:

Oma rakkaani on jo vuoden käynyt yhä etäisemmäksi, ja lopulta hän ei halunnut enää seksiäkään lainkaan.
Mieltäni on painanut epäilys uskottomuudesta, mutta en ole halunnut tai uskaltanut siitä kysyäkään.
Nyt sain selville, että hänellä on sukupuolitauti. Minusta se ei ole voinut tarttua.
On pakko viimeinkin uskoa, että minua on petetty jo kauan.
Hän ei tiedä, että minä tiedän tilanteen.
En haluaisi erotakaan, mutta kyllä kaikesta tuntuu pohja pudonneen.
En usko enää voivani luottaa häneen vaikka tämä olisi vain ohimennyt seikkailu.
Lapsemme ovat vielä pieniä, enkä haluaisi joutua heistä erilleen, niinkuin miehelle lähes varmasti käy.
Tämä tuntuu niin katkeralta ja väärältä.
Meillä on mennyt aivan normaalisti, emmekä ole juurikaan riidelleet, ja jos olemmekin, ne on sovittu ennen auringon laskua.
Olen aivan lamaantunut, miten voin jatkaa elämää?
Tiedän, että nyt kannattaisi hätäillä, mutta en voi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jos otan asian puheeksi, miten meidän käy? Lähteekö rakkaani saman tien ja vie lapsemme mennessään?
Mistä apua? Voiko tällaisessa tilanteessa kukaan auttaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu