Ärsyttää tämän palstan mustavalkoisuus.
Minä olen kaikissa näissä rooleissa: olen sekä pettäjä että kakkonen että petetty.
Mikään näistä ei ole hyvä rooli kantaa. Ettekö voisi olla solvaamatta toisianne ja antaa jokaisen elää elämäänsä niin kuin se kullekin annetaan?
Minä olen kaikissa näissä rooleissa: olen sekä pettäjä että kakkonen että petetty.
Mikään näistä ei ole hyvä rooli kantaa. Ettekö voisi olla solvaamatta toisianne ja antaa jokaisen elää elämäänsä niin kuin se kullekin annetaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin se on,että metsä vastaa niikuin sinne huudetaan.
Petetyksi voit tulla, mutta pettäjäksi ja kakkoseksi tuloon voit vaikuttaa itse. Elämä on.
Ihminen voi olla ankara jopa itseään kohtaan, jos haluaa olla tasapainossa ja tehdä pitkäkestoisia ratkaisuja. Itse en näe mitään positiivista elämäsi asetelmassa. Ehkä sinun tyyppisestäsi ihmisestä tuntuu, että tämä palsta on mustavalkoinen. Täällä puhutaan vain yhdestä asiasta, uskottomuudesta. Monella ihmisellä on siihen aika mustavalkoinen suhtautuminen, koska ihmisillä on uskollisuus yhtenä arvona elämässään. Olen ihan vilpittömästi sitä mieltä, että kolmiodraamassa eläminen ei ole elämässäni mikään tavoittelemisen arvoinen asia. Mikään mainitsemistasi osista ei minua pitkän päälle kiinnosta.
Sinunkin kannattaisi ehkä miettiä, mitä elämältäsi haluat vaikkapa kymmenen vuoden päästä.
Olen kanssassi samaa mieltä,hyvin suppea näkö kanta ihmisillä täällä. Harva uskaltaa puhua aidoista tunteista,tärkeintä on päästä haukkumaan muita että oma elo/olo tuntuis paremmalta. Elämä ei aina mene niin kun on suunnittellu,tulee yllätyksiä. Itse olin pitkässä suhteessa se petetty,miehelläni oli satunnaisia "naisystäviä".Olen aina itse ollut hyvin tarkka käyttäytymisestäni/puheistani,en koskaa tehnyt mitään mikä pahoittaisi toisen mieltä,saatikka että hänen olisi tarvinnut olla mustasukkanen tai epäillä minua mistään,uskollisuus oli minulle todella tärkeä asia,siis oma uskollisuuteni,en olisi voinut katsoa itseäni peilistä jos olisin pettäny.
Pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen että mieheni ei tule koskaan muuttumaan,erosimme,en jaksanu jatkaa tuhoon tuomittua suhdetta.
Sitten rakaistuin ukkomieheen...
Nyt olen se paha "kakkonen". Mutta en vaadi häntä eroamaan vuokseni,hän tekee sen jos itse tahtoo erota.Ja en todellakaan toivo kenenkään käräyttävän meitä. Me päädymme yhteen jos niin on tarkoitettu..elämä ajan kanssa näyttää kuinka tässä käy.. siihen saakka me voimme vaan elää tämän hetkistä elämää..
Jotkut ihmiset ajautuvat vaikeudesta toiseen. Jotkut selittävät omastakin mielestään outoa elämäntilannettaan huonolla lapsuudella, jotkut tunteillaan. Elämää ei voi hallita, mutta tekojaan voi edes yrittää miettiä. Kukaan ei voi mitään sille, että toinen pettää. Se itsestä riippumaton p...ajuttu, mutta sen jälkeen voi itse tehdä ratkaisunsa. Tuollainen petetystä kakkoseksi ajautuminen on nimenomaan ajautumista. Sitä voi selittää vahvoilla tunteilla. Aikuisen ihmisen elämässä tunteet kasvavat vasta ajan myötä. Ensi silmäys on varmaan jotain ja mukavahan se kutkuttava ihastumisen tunne on vatsanpohjassa. Siitä tunteesta ei kuitenkaan kasva mitään elämää suurempaa, jos ei lähde leikkiin mukaan.
Elämä on valintoja täynnä. Et vaikuta olevan itsekään kovin tyytyväinen tekemiisi ratkaisuihin, kun puhut itsestäsi pahana kakkosena. Vaikka se ehkä on sarkasmia, taitaa olla totta toinen puoli.
olen mielestäni se paha "kakkonen",vaikka olen tässä tukalassa tilanteessa olen sitä mieltä edelleenkin että varattuihin ei pidä sekoontua,itse taistelin vastaan vuoden.. Yritin olla välittämättä tunteista joita mies sai aikaan minussa,yritin olla etten olisi tekemisissä hänen kanssaan. Hän tunsi kanssa heti sähkön välillämme ja "piiritti" minua sitkeästi päivittäin vuoden,sinä aikana ei välillämme ollut mitään fyysistä(lukuunottamatta hipaisuja jotka olivat kuin sähköiskuja)sinä aikana tutustuimme toisiimme erittäin hyvin,kävimme tuntikausia pitkiä keskusteluja kaiken maailman asioista. Sitten en vaan enää pystynyt taistelemaan vastaan,siitä saakka elämä on ollut tunteitten vuoristorataa,huonoa omaatuntoa siitä että olen suhteessa varattuun mutta toisaalta olen sitä mieltä että jos suhteessa on kaikki hyvin niin ei sinne sillon toisia mahdu, ja tiedän heidän liittonsa ongelmat ja sen että ne ovat alkaneet paljon ennen kuin minä tulin kuvioihin. Tämä on minulle erittäin ristiriitainen tilanne.
Onneksi kuitenkin enimmäkseen koin onnea ja mielihyvää yhdessä olostamme..elämä nykyään jopa hymyilee..välillä..
Mutta kyllä pidän itseäni pahana,ei ole oikeen jatkaa suhdetta varatun kanssa,mutta ei ole myöskään oikeen vaatia häntä valitsemaa,minulla on se oikeus valita,jatkanko vai lopetanko.. Vielä ainakin vahvat tunteet häntä kohtaan on vienyt voiton. Aika näyttää miten tämä salasuhde kehittyy..