Olen ollut naimisissa yli 20 vuotta. Mies on käyttänyt alkoholia koko liiton ajan ja ollut työttömänä pitkiäkin jaksoja. Moneen vuoteen emme ole harrastaneet makuuhuoneessa muuta kuin nukkumista. Olemme eläneet kuin sisko ja veli. Olin lopen kyllästynyt elämääni ja petin miestäni. Halusin avioeron mutta miespä roikkuukin edelleen minussa vaikka tuntuu, ettei hän pääse pettämisen yli. Olen itse monta kertaa ollut valmis eroamaan mutta pelkään miestäni. Hän harrastaa henkistä väkivaltaa ja on todella hyvä siinä. En uskalla lähteä...
Pelkään erota
avioliiton vanki
41039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta mieti nyt kuitenkin vielä, jospa elämässä olisi jotain parempaakin luvassa.
inhottavaa. Keinot ovat monet. Toinen saattaa uhkailla, että lähtee ajamaan autoa humalassa ja sitten vitsailee, että se oli vitsi. Etkö vitsiä ymmärrä? Tai että uhkailee pettämisellä. Jos et anna, menen vieraisiin. Tai sanoo: "Älä sitten tule uikuttamaan eron jälkeen, jos joudut jonkun miehen pahoinpitelemäksi. Minä olen kuitenkin aina puolustanut sinua." Tai sitten: "Sinulla on mielenterveydellisiä ongelmia. Et pärjää ilman minua." Tai sitten: "Olet huora. Ei tuollaiset huorat saa ketään kunnon miestä."
Pahin uhkaus on varmaan: "Teen itselleni jotain, jos jätät minut." Niinkin voi käydä.
Ajattele, että voit saada syövän, jos vielä jatkat tuota suhdetta. Ehkä se pistää sinut toimimaan.
Vaikka toinen uhkaa tappaa itsensä, ei liittoa ole pakko jatkaa.
Kukaan emme ole vastuussa toisen halusta elää. Jos toinen elää sinusta? hän on väärässä et sinä joka haluat vapautesi, elämäsi itsellesi.
Meillä on vain yksi elämä, se ei tarkoita että toisia saisi kohdella kurjasti. Se tarkoittaa sitä että meidän kunkin on kannettava vastuu OMASTA elämästä. Ei toisen elämästä tai elämänhalun puutteesta.
Vain lapsistaan on vastuussa ja heistäkin vain kun aikuisiksi kasvavat, tuon jälkeen jos työn on tehnyt hyvin he kantavat vastuun itsestään.
Hei!!
Olin melkein samanlaisessa tilanteessa oltuani 15v naimisissa. Hyvä että osasin päättää ruoasta kysymättä Häneltä. Voin sanoa ettei se kannata. Mieti että SINULLA on vain tämä yksi elämä.Kannattaako se tuhlata muiden elämän miellyttämiseen. VAI KANNATTAISKO siitä ottaa kaikki irti ittelle ja niille joita rakastaa!!!???