Hei!
Kirjoitin noin kuukausi sitten aiheesta tälle palstalle. Pidin siis mahdollisena ongelmana tätä ikäeroamme. Sain paljon vastauksia, joista suurin osa oli kannustavia ja asiallisia. Kiitos niistä.
Kun tästä asiasta oli kuitenkin aiemmin puhetta, niin ajattelin, että ehkä ainakin näitä minulle fiksusti vastanneita nuoria naisia saattaisi asia kiinnostaa. Tulihan sitä vastauksina tyhmää läppääkin, mutta yllättävän moni vastasi ihan fiksustikin.
Eli hieman nykytilanteesta: Seurustelen nykyään tämän itseäni 6 vuotta nuoremman naisen kanssa, ja molemmin puolin olemme käsittääkseni todella onnellisia. Olen myös tavannut hänen vanhemmat, jotka meidän molempien käsityksen mukaan hyväksyvät minut täysin eivätkä edes ajatelleet ikäeroa sen kummempana ongelmana. Eli ei siis mitään ongelmia tämän asian suhteen, kuten pelkäsin.
Kavereille tosin voi joutua selittelemään, kun (aika sattuman kautta kai) kaikilla on jokseenkin samanikäiset eukot. Fiksummat kaverit toki ymmärtävät tämän että ikä on vain numeroita, mutta joidenkin silmissä asia sitten pitää ehkä oikeuttaa humoristisella asenteella "nuori säilyy hyvänä pidempään" ;)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000000347368
Kirjoitin noin kuukausi sitten aiheesta tälle palstalle. Pidin siis mahdollisena ongelmana tätä ikäeroamme. Sain paljon vastauksia, joista suurin osa oli kannustavia ja asiallisia. Kiitos niistä.
Kun tästä asiasta oli kuitenkin aiemmin puhetta, niin ajattelin, että ehkä ainakin näitä minulle fiksusti vastanneita nuoria naisia saattaisi asia kiinnostaa. Tulihan sitä vastauksina tyhmää läppääkin, mutta yllättävän moni vastasi ihan fiksustikin.
Eli hieman nykytilanteesta: Seurustelen nykyään tämän itseäni 6 vuotta nuoremman naisen kanssa, ja molemmin puolin olemme käsittääkseni todella onnellisia. Olen myös tavannut hänen vanhemmat, jotka meidän molempien käsityksen mukaan hyväksyvät minut täysin eivätkä edes ajatelleet ikäeroa sen kummempana ongelmana. Eli ei siis mitään ongelmia tämän asian suhteen, kuten pelkäsin.
Kavereille tosin voi joutua selittelemään, kun (aika sattuman kautta kai) kaikilla on jokseenkin samanikäiset eukot. Fiksummat kaverit toki ymmärtävät tämän että ikä on vain numeroita, mutta joidenkin silmissä asia sitten pitää ehkä oikeuttaa humoristisella asenteella "nuori säilyy hyvänä pidempään" ;)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000000347368
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä ihmettä välitätä ikäerosta jos tyttö on sinulle se oikea? Itse olen aikuisten lasten äiti ja asunut avoliitossa itseäni 15 vuotta nuoremman miehen kanssa. Koskaan ei ikäeromme ole meitä itseä vaivanut. Joku tahditon ulkopuolinen on kyllä kehunut minua rohkeaksi, koska olen rikkonut perinteisiä roolimalleja. Ei se rakkaus ole iästä kiinni tai läheisten mielipiteistä. Jokainen ajatelkoot omilla aivoillaan!
ole vielä ero eikä mikään. Varsinkaan tässä kehitysvaiheessa, miehet (yleensä, huom) kehittyvät naisia hitaammin.
Jokainen liitto on omanlaisensa, joskin myöntää pitää, että hymyilyttää nähdessään joskus ukkorahjan taluttelevan hehkeää neitosta. Väkisinkin tulee mieleen, että ukin tiliote on tavanomaista laatuisampi ;)
Olipas ilkeästi lohkaistu :)
Asun onnellisesti parisuhteessa 17 vuotiaan kauniin ja erittäin mukavan naisen kanssa.
Itse olen omasta mielestäni ihan tavallinen 38 vuotias ukonrahjus.
Rakastamme toisiamme ja hyvin menee.
Suunnittelemme lapsia ja tulevaisuutta.
Valitettavasti tiliote voisi olla laadukkaanpi :)
Parisuhteen perusta on rakkaus jne.
Ei rahalla elämänlaatua saa!
suhdetta mies ~70, nainen ~20 :))
eeeeentä jos ikäero on toisinpäin, "mies" 18 ja "tyttö" 23 ?
se on kuin pikkuveljeään kuljettaisi ulkona. Mitä vanhemmiksi tullaan, sen vähemmän sillä on merkitystä. 18-vuotias poika on tosiaan (siis edelleen yleensä) ihan untuvikko, kasvaakin vielä. Lapsenraiskaus :)
eli aikoinaan, kun itse olin n.19v. aloitin seurustelemaan itseäni 7 vuotta vanhemman (26v), mutta nuorekkaan miehen kanssa. Muutimme yhteen melko nopeasti (olin asunut jo pois kotoa vuoden)ja menimme muutamien vuosien kuluttua kihloihinkin. Ainoat 'ongelmat' oli tosiaan alussa ns. pariskuntavkonloput/-illat, jolloin mieheni kavereiden tyttökaverit olivat heidän ikäisiään. Olen aina ollut henkisesti ja fyysisesti ikäistäni vanhempi, joten tulin äärettömän hyvin toimeen myös heidän kanssaan. Vaikken häähöpötyskeskusteluita omakseni tuntenutkaan :). Joka tapauksessa erosimme kylläkin ja nyt olen ollut avoliitossa vuosia itseäni kahdeksan vuotta vanhemman miehen kanssa. Hyvin menee. Toki hänellä oli ensin vaikeuksia ikäeromme suhteen ja homma kaatuikin melkein alkuunsa. Mutta jos jokin on 'ment to be' niin kyllä se sitten tapahtuu. Hänen vanhemmilleen oli ensin varmaan myös yllätys/järkytys ikäeromme, mutta tutustuttuamme paremmin se ei ole häirinnyt...
Eli eläkää rauhassa elämäänne. Kun asia on selvä teille, niin muut saa ihan itse ajatella mitä haluavat. Minulla on myös tuttavapiirissä paljon 'ikäerollisia' pariskuntia ja ainoa ongelma, mikä on ollut yleinen näissä suhteissa on 'lasten hankkimis'- ajankohta, juuri ikäerost johtuen. Mutta tämäkään ei koske kaikkia pariskuntia.
Tsemppiä!
Jos noin pieni ikäero painaa, vapaudu siitä!
Minulla on ihana, toisten mielestä VANHA täti.
Meillä on ikäeroa 28 v, tosin se ehkä ei ihan näy ulospäin, kun olen vanhanasyntyneen näköinen ja vaimo nuorekas.
lapsia ei tehdä, se on sovittu jo kauan sitten. Eletään rikasta ja hyvää elämää, vaikkei tilipussi olekaan paksu kummallakaan
JH
Mielestäni kuuden vuoden ikäero ei haittaa mitään, se on kuitenki aika vähän.
Itse rupesin seurustelemaan 16-vuotiaana itseäni 8 vuotta vanhemman kanssa. Olin jo tuolloin ikäisiäni henkisesti kympempi jne. Meidän suhde on toiminut alusta asti erittäin hyvin ja rakastamme toisiamme erittäin paljon. Olemme seurustelleen nyt 3 ihanaa vuotta, eli olen nyt 19 ja kultani täyttää 27.
Vanhemmat ovat suhtautuneet hyvin eikä kavereiden tms. suhtautumisessakaan ole ollut ongelmia.
Joten, teidän ikäeronne ei todellakaan ole suuri. Ja rakkaus on se mikä ratkaisee!