Olen suomalainen nuori nainen, jolla on virolainen poikaystävä. Keskenämme puhumme englantia, koska emme vielä osaa tarpeeksi hyvin toistemme kieliä; aiomme kyllä opiskella!
Toisiimme rakastuneina suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta, kuten lapsia ym. Sitä olemme miettineet, että miten käy lapsen kielellisen kehityksen, jos koti on kaksikielinen, ja kielet ovat niinkin läheisiä sukulaiskieliä kuin suomi ja viro? Meneekö kielet helposti sekaisin (helpommin kuin jotkut enemmän toisistaan poikkeavat)?
Olisiko kellään heittää tähän ajatuksia...
Toisiimme rakastuneina suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta, kuten lapsia ym. Sitä olemme miettineet, että miten käy lapsen kielellisen kehityksen, jos koti on kaksikielinen, ja kielet ovat niinkin läheisiä sukulaiskieliä kuin suomi ja viro? Meneekö kielet helposti sekaisin (helpommin kuin jotkut enemmän toisistaan poikkeavat)?
Olisiko kellään heittää tähän ajatuksia...
Vastaukset 5
Vanhimmat
eikä ole väliä miten lähellä kielet ovat toisinn. Lapsen prosessori ottaa vastaan ihan mitä vaan, kyse on puhtaasti siitä millaisessa muodossa sen informaation tarjoatte.
Pidätte vain huolta TÄRKEÄSTÄ asiasta: molemmat puhuu lapselle VAIN omaa äidinkieltään. eli sinä et sönkkää lapselle viroa eikä miehesi suomea vaan pitäydytte tiukasti omassa äidinkielessä.
Tällä keinoin lapsesta tulee kaksikielinen ilman ongelmia.
Meillä on suomalais-saksalainen perhe. Minä suomenkielinen ja vaimo saksankielinen ja meillä ongelmana oli se että en itse osannut kovin hyvin saksaa, tai en osaa kyllä vieläkään kuin kohtuudllisesti, vaimo kyllä puhuu hyvää suomea, jolloin tuli usein houkutus että puhuttais molemmat suomea lapselle. Mutta näin ei vaan saa tehdä.
Se luo paineita vanhemmille opetella se puolison kieli jotta ymmärtää mistä kulloinkin puhutaan eli mun oli väkisin opeteltava saksaa mikä oli aika tuskaa. Ei siis enää riitä että on yksi yhteinen kieli.
Lisäksi lapsen puhuminen voi viivästyä. Meillä poika aloitti puhumaan vasta hiukan vajaa 3 vuotiaana. No joidenkin tutkimusten mukaan kaksikielisyyden ei pitäisi viivästyttää, tiedä sitten. Joka tapauksessa poika on nyt eskarissa ja molemmat kielet sujuu hienosti. Osaa jo lukea suomea hyvin ja saksaa välttävästi. Saksa on vähän jäljessä koska poika ei saa Suomessa kuulla sitä niin paljoa kuin suomea mikä on luonnollista. Mutta nyt näyttäis että ihan puhtaasti kaksikielinen siitä tulee.
Urakka on siis kannattanut vaikka välille koville kyllä otti, siis meille vanhemmille.
Suosittelen kaksikielisyyteen pyrkimistä kaikille kaksikielisille perheille :)
Kaverilla on sellainen tilanne että on intialaisen miehen kanssa lapsi. Intialainen mies puhuu vähän suomea mutta kuvittelee olevansa hyväkin puhuja,keskenään he puhuvat ja tulevat puhumaan englantia (tätä mies osaa ihan hyvin joskus vain tulee se ärsyttävä Abu mainen korostus)
Miehen visiossa lapsi puhuisi suomea ja englantia ja vielä punjabia. He molemmat puhuvat lapselle suomea mikä onkin ongelma kun mies ei osaa hyvin sitä puhua. Äiti on kuitenkin enimmäkseen lapsen kanssa en tiedä vaikuttaisiko se jotenkin helpottavasti ettei lapsi menisi ihan sekaisin.
Olisi myös hyvä, jos pariskunta voisi puhua keskenään suomea siinä mies oppisi myös lisää. He kuitenkin kokevat, että siitä tulisi vain väärin käsityksiä, voi olla mutta minun kanssani kyseinen mies puhuu vain suomea, eikä minun mielestäni meillä ole mitään väärinkäsityksiä, vaikka paljon puhutaankin. Ehkä minä jaksan selittää asian monta kertaa eri tavalla, että se menisi perille mutta vaimon pinna ei varmaankaan kestä.
Mikä olisi tässä tapauksessa paras tapa opettaa niin että lapsi oppisi edes suomen hyvin?
olen sanonut ko. intialaismiehelle, että jättäisi englannin opettamisen koulun huoleksi. Mies on itsepäinen ja väittää, että hän tietää paremmin, mikä on omalle lapselleen parasta (ei muutenkaan osaa hoitaa lasta ja on joskus kovakourainen esim. pukiessa. Lapsen äiti ei edes uskalla jättää lasta isälle hoitoon vaan aina pitää olla joku mummi tai ukki hoitamassa.)
omaa äidinkieltään.Ei riitä, että osaa jonkun kielen hyvin, vaan se pitää olla sydämestä tuleva kieli, millä pystyy parhaiten ilmaisemaan itseään.Ehdottomasti isän EI tulisi puhua suomea lapselle.Noin 3-vuotiaaksi asti kielet menevät sekaisin,mutta vanhempien tulee AINA käyttää omaa äidinkieltään, vaikka lapsi vastaisikin yksinomaan esim. suomeksi.
Itsekkin olen syntyperältäni Virolainen.Äitini virossa asuessaan rakastui suomalaiseen mieheen ja he saivat 2lasta minut ja siskoni.Äitini ei osannut puhua aluksi suomea ollenkaan,kun hän muutti isäni perässä suomeen asumaan.Mutta oppi sitten suomenkieltä,kun asui suomessa.Itse osaan nykyisin puhua suomea ja viroa.Itse kuiteskin puhun paremmin suomea,kun viroa vaikka olenkin syntyperältäni virolainen.Luulenpa että jos saisitte lapsia ja asuisitte vaikka suomessa lapset oppisivat puhumaan paremmin suomea mutta silti oppisivat myös viroa puhumaan.Itselleni ja siskolleni ainakin kävi näin.
Olen virolainen nainen ja menin naimisiin 23v sitten, muutettiin suomeen 21v sitten. Meidän lapsemme ovat jo aikuisia. Puhuin lapsilleni alusta alkaen suomea, vaikkei osannut kieltä kunnolla. Mieheni oli paljon ulkomailla töissä ja halusin kielen kautta integroida lapsia paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan.
Viron kielen lapset ovat oppineet eestissä matkustaessa, olemme joka vuosi noin 1 kuukausi lomailleet Virossa.
Kielellisest lapset ovat lahjakkaita ja muutenkin menestyneet hyvin koulussa. Lapset kokee olevansa suomalaisia ja näin se onkin, he ovat syntyneet ja kasvaneet täällä. Ihmisellä täytyy olla identiteetti.
Tärkeintä on osaata sen maan kieli missä asutaan ja perustella itsellen ne ratkaisut mitä ollaan tekemässä.
Onnea teille!