Hei! Niinpä ollakko vai ei eikö olla? Parisuhteen tuskiemme taival alkoi jo vuosia sitten kun huomasin yhteenmuuttomme jälkeen iten hän muuttui totaalisesti. Hyväkäytöksisestä ja hellästä miehestä tulikin henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttävä diktaattori, jossa ei hänen mielestään ollut koskaan mitään vikaa. Hän oli siis mielestään itse täydellisyys ja minä kaiken pahan alku ja juuri. Raskauksieni myötä tilanne vain paheni ja yhdessä vaiheessa perhe elämämme oli jotain aivan kauheaa, mutta eihän sitä kukaan ulkopuolinen tiennyt. Ystäviensä ja sukulaistensa silmissä hän oli täydellinen perheen isä, samaan aikaan minä olin peloteltu, alistettu, uuvutettu, mustelmilla jne. Eräänä päivänä vuosien suunnittelun jälkeen sain jostain voimia ja lähdin lasten kanssa. Mieheni ei tätä ymmärtänyt, minä olin kuulema hajottanut perheen ja pilannut lasten elämän. Jostain syystä hänen käytöksensä muuttui ja viikkojen kuluessa olimme palanneet mieheni luo. Päätin mielessäni, että jos hän vielä lyö minä lähden. Kului puoli vuotta, kunnes hän raivoissaan otti kurkusta kiinni ja heitti lattialle. Nyt on toiset puoli vuotta kulunut ja käsiksi ei ole minuun käynyt, mutta henkisesti on ollut rankkaa. Jatkuvaa riidan haastamista, minun ärsyttämistä, seuraamista jne. Nyt viikonloppuna mitta tuli täyteen, hän sai taas tyypillesin raivopuuskan lasten leluista jotka ovat ympäri taloa ja alkoi pauhaamaan lapsille ja yllättäen tarttui 5- vuotiasta tyttöä kädestä ja heitti lattialle suoraan fortuna pelin päälle niin että pelin naulat repivät haavan tytön polveen ja seuraavana päivänä tyttö piirteli jääkaapin magneettitaululle tussille ja kynä hieman lipsahti, joten tussia meni jääkaapin oveen, sillä seurauksella että isä löi kunnolla takapuolelle. HIRVEÄÄ! Minun oksetti samalla kun lohdutin ja hoivasin hysteeristä tyttöä. Eilen hän sitten repesi totaalisesti 4- vuotiaalle pojalle kun nukkumaan mennessä hän kolisteli leluja, isä syöksyi pojan huoneeseen alkoi huutaa naama punaisena ja tarrasi tukasta kiinni. Tähän mennessä fyysinen väkivalta on kohdistunut minuun, mutta nyt näköjään lapsiin. Tekojensa jälkeen hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja lapset ovat siitäkin ymmällään. Sydäntä särkee kuinka anteeksi antava lapsen sydän on. Nyt pohdin että minun pitäisi varmaan lähteä lopullisesti! Välillä mieheni on todella ihana ja hyvä isa, mutta sitten on tämä toinen puoli joka astuu esille aina yllättäen varoittamatta. En vain tiedä mistä saisin sen vahvuuden henkiselle taistelulle lähtöni jälkeen. Tiedän että hän aloittaa syyllistämisen, painostamisen, haukkumisen ja keksii ties mitä minun pääni menoksi. Se pelottaa, mutta niin pelottaa oma ja lasteni terveys ja hyvin vointi myös!
ollakko vai eikö olla?
kysymys5
131331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
niin samanlainen.
Alkuun kivaa ja ihanaa.
Sitten syyttelyä, syyllistämistä, tuuppimista kiinnikäymistä ja lopuksi tulee turpaan kunnolla.
Jälkeenpäin tuo osaa olla niin katuvainen ja jossakin vaiheessa alkaa taas syyllistäminen ja lopulta uskot ansainneesi tuon selkäsaunan.
Et sä sitä nykyistä hyypiöö rakasta, sä rakastat sitä, minkä kanssa aloit aikoinaan seurustelemaan.
Asiantuntijat on usein sanoneet, että ensimmäinen lyönti on liikaa.
Vaikka et itsestäsi välittäisi, sun pitää viedä lapset turvaan, se on sun velvollisuus äitinä.
Mitä luulisit lapsen kehitykselle tapahtuvan kun se saa tuollaisen esikuvan.
Pahoinpitelystä pitää ehdottomasti tehdä rikosilmoitus.
Nyt kyllä ryhdistäydyt ja teet sen mikä on sun velvollisuus saakeli sä et voi antaa lapsille tapahtua mitään pahaa, muutoin sä todella olet se huono ihminen.
Perkele lapsia pitää puolustaa apinan raivolla kaiken maailman paskapäiltä.
sillä hyypiöllä ei ole pahoinpitelyn (ja lääkärintodistuksen) jälkeen mitään oikeutta syytellä yhtään ketään.
Lapsiisi on käyty käsiksi väkivaltaisesti, sinä olet kärsinyt samaa jo vuosia ja sinä vielä MIETIT LÄHTEMISTÄ?????
*Arrrghhh!!!*
Kassi käteen, lasten rakkaimmat lelut mukaan ja turvakotiin NYT. Tältä siunaaman istumalta. HETI!!
Tiedäthän että jo poskelle lyöminen voi helposti tappaa lapsen. NYT HITTOON SIELTÄ!!
***
kun lähdet ja mahdollisimman pian ennen kuin joku siellä huushollissa pääsee hengestään ja lapset saa ikiuisa tarumoja ja alkaa vihaamaan isäänsä tuolla menolla.ennemmin olet ilman miestä ja lapset ilman isää ketään ei lyödä eikä nimitellä.vaikka miehes polvillaan rukoilis ja pyytäis takaisin,niin elä mene miehes on sairas se tarttee terapiaa ongelmiinsa.onko liene miehen kotona ollut samanalaista,että isä on lyöny äitiä ja lapsiaan?
yksi sana: EROA!
Toivottavasti jo edellisten kommenttien jälkeen olet pakkaamassa tavaroitasi. LÄHDE ja tee miehestäsi rikosilmoitus.
Jos mies ei kykene tekemään muuta kuin joka toinen vuosi pyytämään anteeksi, niin lienee täysin selvää että ei tilanne mitenkään itsestään, jumalan tahdosta tai pääsisäispupun väliintulolla parane.
Kuulostaa mies jos nyt ei 100% narsistilta, niin aika paljon piirteitä omaavalle kylläkin.
Olen nyt paholaisen asianajaja jonkin verran että jos hän ensimmäisen lähtösi jälkeen muuttui edes sen verran (että fyysinen pahoinpitely väheni), niin jotain pienenpientä toivoa voi olla, mutta aika saletti on että mies tarvitsee AMMATTIapua ongelmaansa.
Itseasissa minua ei tuo fyysinen puoli huolestuta "niin" paljoa, kuin tuo että mikään ei ole ikinä hänen vikaansa vaan aina jonkun toisen syy, koska siinä kohtaa on se todellinen ongelma - kaikki muu on vain seurauksia siitä. Väkivalta tietenkin se pahin mahdollinen. Se jos asiaa yritää korjata vain sillä että "ei löisi" ei tee muuta kuin minimoi seurauksia - joskus lipsahtaa kuitenkin.
Jos ei ole jo tuttu paikka tai narsismi muuten trendisanaa tutumpi, niin käy tutkimassa seuraavaa saittia:
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/
Niin ja lapset... Itsehän voit päättää miten toimit miehen suhteen joko jäämällä tai lähtemällä. Lapset ei kuitenkaan tällaista valintaa voi tehdä, eli he ovat riippuvaisia sinusta.
lähde vieläkun voit lapsesi ja sinä itse olet hengissä,lapsillesin jää hirveär raumat ne kyllä muistavat kaiken tapahtuneen..pärjäät kyllä ilman hullua miestäkin.sinussa ei ole mitään vikaa,voimia
Kertomuksessasi eniten huolestutti että kirjoitit että hän otti kurkusta kiinni ja heitti laittialle sekä että sinulla oli ennen vanhaa koko ajan mustelmia. En jäisi hetkeäkään sellaiseen suhteeseen!!!Jos olet sitä mieltä että hän aina syyttää sinua kaikista asioista niin teillä ei todellakaan voi enää mennä hyvin joten teidän ei kannata olla yhdessä! Yksi asia aiheuttaa sellaisessa tilanteessa helposti toista jne. Hän ei ehkä kertakaikkiaan kestää olla niin läheisessä suhteessa, hänellä on varmaan suuri ongelmia itsensä kanssa. Perhe ei auta siinä, päinvastoin. Hänen pitäisi saada ammattiapua-ja nopeasti. Ja niin sinunkin pitäisi saada-väkivaltainen suhde jättää aina traumoja.
Muut asiat josta kirjoitat voivat olla merkkejä väkivaltaisuudesta lapsiakin kohtaan mutta voivat myöskin olla tyypillisiä burnout tai huonon olon merkkejä. Ei ole hyvä että huutaa sinulle ja lapsille, mutta luulisin että jokainen vanhempi on joskus tehnyt niin, se että lyö takapuolelle ei välttämättä sinänsäkään tarvitse olla väkivaltiasta meininkiä. MUTTA kaikkihan riippuu tietysti siitä miten asiat ovat tapahtuneet ja millä tavalla. Ja miten hän muuten suhtautuu lapsiin. Ehkä kerrot liian kiltisti näistä asioista?
Oli miten oli, sinun kannattaa hakeutua pois suhteesta ja nopeasti-itsesi vuoksi. Vaikkapa lapsia kohtaan ei olisi tehty mitään niin kannattaa kuitenkin erota. Lapsille ei nimittäin tekee hyvää nähdä miten äitiä hakataan!!!
Aikuisen ei tarvitse kovinkaan kovakouraisesti kohdella pientä lasta, kun lapselta voi lähteä jo henki.
Lapselta voi katketa luita.
Voi tulla aivovamma.
Tulee ikuiset traumat.
Kyllä minä syyttäisin silloin myös sitä vanhempaa, joka ei reagoinut. Toivottavasti kirjoituksesi oli provo. Sait minut ihan vihaiseksi.
En tiedä kumpi lapsille on pahempaa, kärsiä väkivaltaisesta isästä vai idiootista äidistä. Olet kyllä itsekkyyden huippu, jos et nyt ota ja lähde - se olet nimittäin sinä joka siinä suhteessa kuin namupaloja kerjäten vielä roikkuu, ei toisinpäin.
Eikä mitään lässytyksiä "no ku no ku". Juokse jo.
on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Niin on sinullakin oikeus turvalliseen elämään, mutta sinä voit tehdä itse valintasi - lapsesi eivät voi. Heidän takiaan olet velvoitettu lähtemään pois tuollaisesta liitosta.
Haluatko mieluummin menettää lapsesi kuin miehen? Miehesi EI ole ihana eikä hyvä isä. Jos valitset hänet, niin anna lapsesi hyvään, turvalliseen kotiin.
Tuo voi olla ilkeästi sanottu, mutta lasten pahoinpitelijät eivät saa minulta ymmärrystä, ja pahoinpitelyn mahdollistajat/sallijat ovat ihan samalla viivalla; yhtä syyllisiä kuin pahoinpitelijät itsekin.
http://www.turvakoti.net/
http://www.tukinainen.fi/index_lahisuhdevakivalta.html
Toivottavasti oot jo lähteny pois lastes kanssa!! Se mies ei siitä ikinä muutu vaikka mitä lupais, ja ajattele lapsiaskin! Sun lapsilla on vielä mahdollisuus saada hyvä elämä ilman henkistä ja fyysistä väkivältaa, voin kokemuksesta sanoa että lapsena koettu henkinen ja fyysinen väkivalta jättää ikuiset arvet ja pelot! Ja aattele itteeskin: etkö sä todellakaan ansaitse parempaa miestä ja elämää? Vai haluatko sä loppuelämäs pelätä miestäs ja kattella sivusta kun lapset tuhotaan? Pystytsä ikinä antaa sitä itelles anteeks? Mietipä sitä..Tsemppiä!