Mistä motivaatio takaisin??

Mulla oli sama ongelma, mutta pääsin siitä yli kun aloin miettiä koko juttua järjellä. Ensinnäkin, olo on parempi kevyempänä, energiataso nousee, itsetunto kohoaa ja vaatteetkin alkavat näyttää paremmilta yllä.

Mitä muuten tuo normaalisyöminen kohdallasi on? Mä tein elämäntaparempan ja paino putosi hitaasti mutta varmasti ja on jymähtänyt tiettyyn lukemaan. Vaihtelua ei ole kuin muutama sata grammaa puoleen tai toiseen. Herkuttelenkin kyllä, mutta eri tavalla kuin aiemmin. Esim. sipsit, homejuustot, suola- ym. keksit, viinerit ja siideri ovat mennyttä elämää.

Jos joka päivä katsoo peiliin (ilman vaatteita) ja mittaa vyötärönympärystä, vaikka ennen ruokailua, niin luulisi motivaation muistuvan mieleen;)

oon nyt laihtunu sellaset 13-14kg, riippuu missä vaiheessa päivää punnitsee. Juhannuksen jälkeen paino ei oo pudonnu enää (ei onneksi noussustkaan), mutta mullakin ois toinen puolisko vielä edessä, ehkä jopa n.20kg pitäis vielä saada pois (nyt oon n.75kg ja 55-60kg ois tavoite). Mulla yleensä viikot meneekin ihan ok, mutta stoppi tulee v.loppuna, jos tulee lähdettyä baanalle. Alkoholi sinänsä ei ole painonpudotusta hidastanut, olen sen huomannut, mutta jos lisäksi yllyn herkuttelemaan tai syömään normia enemmän, niin sitten tulee se stoppi. Itse olen hoksannut kyllä, että nyt pitäisi pitää taukoa sieltäkin baareista, niin malttaa olla syömättäkin. Sillon se paino hyvin putosikin, kun olin 6vk käymättä baanalla, niin ei tullu v.loppusinkaan herkuteltua. Toinen juttu on tämä: ei pidä ajatella että asiat olisi joko/tai! Eli että laihdutus onnistuu täydellisesti, ja jos retkahtaa niin sitten on sama antaa retkahtaa kunnolla. Silloin kyllä epäonnistuu! Ja huono merkki on jos pitää aina aloittaa sitä maanantaita! Vaikka välillä hairahtuisikin, niin itseään pitää ottaa silloin heti niskasta kiinni, ei vasta seuraavana maanantaina! Tämänkin olen kantapään kautta oppinut ;) ja silloin dieetti etenee. Ja kun se etenee, siis yksittäisistä hairahduksista huolimatta, huomaakin lopulta, että joskus voikin syödä jonkin herkun tms. eikä se automaattisesti tarkoita dieetin epäonnistumista. Mutta tämä ei taas saa johtaa siihen, että "kai minä nyt taas tämän yhen jutun voin syödä...". Kannattaa laittaa itselle selvät rajat, etenkin alkuun. Minä tein näin: max 200kcal ateriallaan (broilerisalaatti on kevyt ja terveellinen), seuraava ateria aikaisintaan 3h edellisestä, mutta mielellään kuitenkaan ei yli 4h taukoja aterioiden välillä, sillä silloin nälkä kasvaa niin suureksi, ettei malta olla sitten hotkimatta ylisuuria annoksia! Eli 3-4h oli mulla aterioiden välissä, alkuun oli hurja nälkä, kun kroppa oli tottunu saamaan enemmän ja useemmin, mutta maltapa pari päivää, niin tilanne rauhoittuu. Ja onpas sitten hyvä fiilis, kun on päässy taas alkuun! Toinen tiukka ohje mulla oli, että liikuntaa väh. 5x/vk ja kerrallaan kerralla väh. 1h. Ja säät ei ole tekosyy jättää väliin! Tekosyitä on kaikki syyt, sen asenteen otin. Sillä tiesin, että jos periksi antaa yhdesti, antaa myös toisen kerran jne jne...ja tässäkin, viikon kuluttua, olo oli niin tyytyväinen, ettei tehnyt enää edes mieli antaa periksi, vaan lenkille halusi lähteä, eikä ruokaa halunnut syödä ennen sitä 3h:n taukoa edellisestä. Se on tuhoisaa, jos sallii itselleen "no, otan nyt tällä kertaa vielä toisen palan leipää, syön sit illalla vähemmän....". Ei ei ja ei!!! Alku on aina hankalin, ja siksi siinä vaiheessa on oltava tiukkana. Sitten myöhemmin, kun on jo laihtunut vaikka 6-7kg, voi käydä syömässä tms. mutta heti seuraavana päivänä taas ruotuun! Ja taas samat tiukat ohjeet joksikin aikaa, asettaa itselleen taas vaikka tavoitteen, että seuraavan kerran voi antaa periksi kun on pudonnut 4kg tms. Näin mulla toimi ensimmäisten 13-14kg:n ajan ja TIEDÄN että tämä toimii uudestaankin! Ja tässä välillä siis paino ei ole noussut, en ole palannut entisiin ruokailutapoihini, olen vain syönyt sen verran kuin olen kuluttanutkin, eli paino on pysynyt samana. Nyt vain itseä niskasta kiinni, kyllä homma toimii! Luota itseesi!