Epäilyttää

Epäilen miestäni enkä jaksa luottaa häneen. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä alkoholismia. Kännissä varsinkin sitten sattuu ja tapahtuu. Toistaiseksi mokat ovat olleet silleen pieniä, että hän on vahingoittanut vain itseään. Toistaiseksi olen antanut kaiken anteeksi ja luottanut mieheen.

Jokin aika sitten mies oli koko yön ulkona enkä tiennyt lainkaan, missä. Selvisi, että hän oli ollut jonkun tutun naisen luona yötä, kuulemma on vain hyvä ystävä ja vain sammunut sinne.

Joopa joo. Asiasta puhuttiin, mutta sen jälkeen olen ollut hirveän epäluuloinen ja epävarma. Miehellä ja sillä vosulla on ollut joskus vispilänkauppaa keskenään, vaikka nyt molemmat seurustelevat tahoillaan. Harvoin myös hyvistä ystävistä puhutaan niin vähän kuin tuosta, ja nimi sanotaan varovasti. Tein tänään sellaisen törkeän tempun, että käpälöin miehen puhelinta, ja siellä oli tekstiviesteissä ja puheluissa yhteydenottoja puolin ja toisin. Ei oikein tee mieli uskoa mitään.

Mulla ei ole ketään, kelle puhua tästä. haluaisin vain, että mua joskus kuunneltaisiin vaan, eikä alettaisi neuvoa että jätä se tai hae pariterapiaa.

Huh, helpotti.
61144
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kokemus on opettanut, että kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti ole luotettavia, vaikka kuinka toivoisimme. Kaikilla ei kerta kaikkiaan ole kykyä käyttäytyä ihmisiksi. Jos odotat alkoholisoituneen mielenterveyspotilaan toimivan vastuuntuntoisen, vahvan ihmisen tavoin, odotat häneltä jotain mihin hän ei kykene. Sama kuin odottaisit nelivuotiaalta aivokirurgin taitoja. Kun kykyjä ei ole, niitä ei ole.

Ei sellaiseen tarvitse luottaa, joka ei sitä ansaitse.

Äänestä

ei millään pahalla,mutta kenenkään mies tuskin menee vieraan saatikka exän luo yöksi,että on sammunu tai muuta sellasta.kyllä sä sen selville saat onko tapahtunu mitään ja sun ukollas on vielä toi sairaus,niin ne on aika hyviä valehteleen...

Äänestä

Jos menet ilman lupaa tutkimaan toisen kännykkää, niin eipä ole paljon sinuunkaan luottamista.

Äänestä

Hävettää ja helpottaa yhtä aikaa puhelimen tutkiminen. Nytpähän ainakin tiedän, että en ole vain kuvitellut ja liioitellut asioita itse.

Sairaus on ihmisestä vain yksi osa, mutta kaksisuuntaisuus ja sen metkut taitaa olla nyt liian hallitsevaa. Kai tää on lopun alkua. Tuntuu pahalle.

Äänestä

Siis sinulla helpotti että sait tämän vain kertoa meille ja thats it?

Onhan sinulle siis selvää että miehesi petti sinua (tai aika lottovoitto saa olla että noilla oddseilla ei mitään tapahtunut)?

Ja sitten vielä tekstarit päälle? Sehän vielä todistaa että kyse on harkitusta tai ainakin jatketusta toiminnasta, ei mistään hetken mielenhäiriöstä tai alkohöyrystä...

Et halua "jätä se" neuvoja tai terpaiakehoituksia... Ok... Mitä sitten ajatelit tehdä? Toivoa ettei asia ole niin tai toistu vaikka kaikki todisteet sanovat toisin?

Onnnea vaan. Kyllähän minäkin odotan sitä päivää että lotossa voittas ja ei tarvis ikinä töihin mennä....

Äänestä
  • Joo, se kertominen vaan helpotti. Usein tuntuu sille, että pieni ystäväpiiri ei kuuntele minua. Tai kuuntelee, mutta en jaksa itse kuulla heti perään kaikkia neuvoja.

    Kyllä sitä itsekin neuvoisi muita samassa tilanteessa eroamaan välittömästi.
    No, tämä tästä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pitäisi jaksaa luottaa kirjoitti:

Epäilen miestäni enkä jaksa luottaa häneen. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä alkoholismia. Kännissä varsinkin sitten sattuu ja tapahtuu. Toistaiseksi mokat ovat olleet silleen pieniä, että hän on vahingoittanut vain itseään. Toistaiseksi olen antanut kaiken anteeksi ja luottanut mieheen.

Jokin aika sitten mies oli koko yön ulkona enkä tiennyt lainkaan, missä. Selvisi, että hän oli ollut jonkun tutun naisen luona yötä, kuulemma on vain hyvä ystävä ja vain sammunut sinne.

Joopa joo. Asiasta puhuttiin, mutta sen jälkeen olen ollut hirveän epäluuloinen ja epävarma. Miehellä ja sillä vosulla on ollut joskus vispilänkauppaa keskenään, vaikka nyt molemmat seurustelevat tahoillaan. Harvoin myös hyvistä ystävistä puhutaan niin vähän kuin tuosta, ja nimi sanotaan varovasti. Tein tänään sellaisen törkeän tempun, että käpälöin miehen puhelinta, ja siellä oli tekstiviesteissä ja puheluissa yhteydenottoja puolin ja toisin. Ei oikein tee mieli uskoa mitään.

Mulla ei ole ketään, kelle puhua tästä. haluaisin vain, että mua joskus kuunneltaisiin vaan, eikä alettaisi neuvoa että jätä se tai hae pariterapiaa.

Huh, helpotti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu